+35 ekan odottajat

Moikka kaikki:greet025 Täällä ikää 36v. ja menossa viikko 15+0. Eka tulossa ja kaikki jänskättää ihan pirusti. Ensimmäinen kolmannes oli aivan kauhea, kärsin tosi kovasta pahoinvoinnista ja olin saikulla yli kuukauden:dead: Nyt olo alkanut helpottamaan ja elämä voittaa! La 21.11. ja Jorvissa tarkoitus ähistellä uusi veronmaksaja maailmaan.
 
Moikka kaikille. Täällä 36 vuotias esikoisen odottaja. Takana lapsettomuus, usea parisuhde ja liitontynkkää joka karis, kun "en voi saada lasta" ja mies halusi. Ehkäsyä en ole eläessäni käyttänyt muuten, kuin kumen merkeissä joten..no uusi parisuhde, seurustelua 2 kk ja pam. Tää pamahti paksuksi. On siinä kuulkaa ollut ihmettelemistä niin lääkäreillä, itsellä, sukulaisilla kuin kavereillakin :O. Onnekseni mies on ollut niin vahva, että ehdottomasti halusi että mukelo pidetään. Hälläkin ikää jo se 45 eikä jälkikasvua joten kaipa nyt sitten oli se hetki. Vinkkinä annan teille vanhemmille esikoisen odottajille, mikäli olette työelämässä, antakaa itsellenne armoa. Jääkää saikulle jos vähänkään tuntuu sille, jääkää äitiyslomalle ajoissa. Itse sinnittelin viimeiseen asti töissä ja voin sanoa, että helppoa ei ole ollut. Muuten raskaus sujunut ihan ok, kipuja ja kremppoja, turvotusta, radia, korkeaa verenpainetta lukuunottamatta :/. Loppusuora häämöttää joten toivotaan, että elo sujuu ok. Jaksamista teille kaikille. Tässä iässä se esikoisen saaminen ei välttämättä ole ihan läpihuutojuttu, kun kroppa tottunut kaikkeen muuhun eikä sitä oikeasti ole enää nuori, vaikka sitä ei haluaisi myöntääkkään.

Terkuin Surprise15 ja papu rv. 36 + 0
 
Vauvan oli varmaan tarkoitus tulla juuri sinun uuteen parisuhteeseen. Todellakin Suprise tarina. :) Tsemppiä ja kaikkea hyvää loppuraskauteen.
 
Heippa kaikille!Täällä 43-vuotias esikoisen odottaja.Mun kohdalla meni niin,että oikea mies perheen perustamiseen löytyi 42-vuotiaana,vaikka parisuhteita on ollutkin.Koen että tämä on hyvä ikä lapsen saamiseen,kun ei ole niin paljon kriiseilyä kuin nuorempana.
Nyt mennään viikoilla 10+6,eka ultrakin jo käyty,jossa kaikki hyvin.Onnea ja voimia kaikille odotukseen!
 
Surprise 15 mulla samankaltainen tausta kuin sulla ja nyt sylissä suloiset kaksostytöt <3 Mulla tästä suhteesta alkoi raskaus eka treffeillä joka pääty keskenmenoon, 1.5 kk myöhemmin kemiallinen raskaus ja kolmas kerta toden sanoo tuli iso yllätys eli tämä raskaus ja nyt sylisssä suloiset reilu 2 viikkoiset kaksostytöt <3
 
Meitä on aika monta ryhmässä pääkaupunkiseudulta. Oletteko saaneet valita missä käytte ultrassa? Itse sain molemmat ultra ajat naistenkliniikalle, vaikka synnytys olisi Jorvissa.
 
Lulu, minä sain ainakin itse valita ja olen käynyt Naistenklinikalla. Synnytys olisi tarkoitus tapahtua myös siellä, mutta sen näkee sitten onnistuuko kun H hetki päivä on täällä :)
 
En siis olekkaan ainut muumio näiden nuorten odottajien keskellä! :) Heippa kaikille! Ikää 36-vuotta ja esikoinen tulossa. Varsin tutulta nuo tarinat kuulostavat. Avopuolison kanssa tavattiin sokkotreffeillä viime juhannuksena ja se oli sitten siinä. Lokakuussa muutin tänne Ouluun ja helmikuussa vauva ilmoitti olemassaolostaan. Melkoista haipakkaa mutta kaikki vain natsasi yhteen.

Nyt rv 20+5 ja toivon aikakoneen keksimistä. Kroppa on kyllä tehnyt selväksi, että ikää alkaa olemaan tähän touhuun eikä töissä tahdo millään pystyä olemaan. Työnantaja ei tule yhtään vastaan, ärsyttää.

Näillä mennään ja toivotaan ajan kulumista. :)
 
Kirpsu, ollaan samanikäisiä :) Tai no, 37 tulee mittariin ensi kuussa, mutta ikähän on vaan numeroita. Itellä onneks ollut suht helppo raskaus, etten ole kokenut ikää mitenkään hankalaksi siinä suhteessa. Pöhh, me mitään vanhoja olla!
Aika normi esikoisen saanti-ikä vielä tämäkin, ainakin pks-seudun näkökulmasta ;)
Me ollaan miehen kanssa oltu kyllä näillä näppäimillä jo 8 v yhdessä, mutta elämän mutkisteluiden vuoksi vata nyt ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa. Mies 9v vanhempi, ja kaksi aikuista lasta jo olemassa :)
 
KopKop, siis TOISTAISEKSI ainakin ollut suht helppoa raskaus kaikin puolin, 12 viikolle asti mentiin kuvotuksen kourissa, 7.-8. viikot vuoteenomana influenssan kourissa, mutta sen jälkeen kaikki edennyt helposti :)
 
Hellou tulevat äidit. Saanko liittyä seuraan, vaikken ihan kriteerejä täytä?

Olen 39-vee, ehdin täyttää 40 ennen vauvan syntymää. Mieheni kanssa on tunnettu 2,5 vuotta. Lapsi on ensimmäinen yhteinen, vaikkakin molemmilla on isoja lapsia ennestään. Siitä on vain jo aikaa kun edellisen kerran olin raskaana ja kaikki tuntuu uudelta ja jännältä. Omanikäinen vertaistuki puuttuu ja kaipaisin sitä kipeästi. Lähipiirissäni kun on otettu velvollisuudeksi muistutella usealta taholla siitä kuinka sitä nopeasti väsyy näin 'vanhana' äitinä vauva-arkeen. Ja kun en haluaisi ajatella tuota noin vaan haluaisin nauttia ja odottaa vauvaa ilolla nyt kun olen itseni kanssa päässyt sinuiksi ja vauva on kiva yllätys. Enkä tunne itseäni mitenkään erityisen vanhaksi. Voimia vauva-arkeen tarvitsen siksikin reippaasti kun tulen olemaan vauvasta päävastuussa. Yhteinen koti vauvan isän kanssa ei ole mahdollinen vielä moneen vuoteen töiden ym. vuoksi. Haluaisin ajatella, että tämä yhtälö toimii näin ja vauva-arki olisi samanlainen kuin siellä jossain menneisyydessä. Silloinkin hoidin monta pientä lasta ihan yksin, vaikkakin ihan eri syystä kuin nyt. Alkaa jo oikeasti vaikuttamaan omaan mieleenkin tämä ympäristön manaaminen ja huolettaa kuinka sitä sitten jaksaa jos asia todella on näin kuin sanovat.

Anteeksi itkuvirteni, olen nyt vain hieman surullinen. :(
 
Eiköhän tänne kaikki mahdu! ;) Tervetuloa ja onnea pikkuisesta! Omat puheeni iästä ovat lähinnä sarkasmia ja tiedän hyvin miten ajattelemattomua ihmiset ovat, kun avaavat suunsa. Olen siitä hyvä esimerkki. :)

Itsekin haluaisin nauttia tästä odotuksesta mutta tuo huonovointisuus yrittää lannistaa. Onneksi tämä ei ole pysyvä olotila ja palkinto odottaa kärsimysten jälkeen. Tahtoo vain usko välillä loppua näiden olotilojen kanssa. ;)
 
Mä koen raskauden myös niin, että olen muumioikäinen ja vaivainen, vaikka muut väittäisi mitä, uskon, että 10 vuotta sitten olisi kroppa kestänyt paremmin..

Zade. Tervetuloa, mä olen sanonut voivottelioille, että jahka raskaudesta ja synnytyksestä selviän, uskon vauva arjen olevan juuri niin raskasta, kun siitä haluaa tehdä (oletuksena, että lapsi on terve). Itseasiassa uskon olevan jopa helpompaa, kuin mustavalkoisemmassa nuoruudessa, jossa syyllisyys yhdistettynä täydellisyyden tavoitteluun yhdistyy...mä olen ajatellut olla stressaamatta, imetän jos se luonnistuu, jos ei, maailma on täynnä terveitä pullolapsia, kertakäyttövaipat on pop, muksun voi ottaa mukaan lähes mihin vain jne.
 
Ehkä se rentous ja itsevarmuus tässä iässä pelastaa väsymykseltä..ja kaikki helpotukset aion ottaa käyttöön, eli tuskin tulen tekemään "luomuruokaa piltille omin kätösin, kun niin pitää tehdä" jne. Tsemppiä odotukseen :)
 
Joo, ite uskon kanssa että tietynlainen iän tuoma kokemus ja varmuus jo omasta itsestä, omista ja yhteisistä haluista elämässä tekee lapsen saamisen nimenomaan helpommaksi nyt kuin 10 V tai yli sitten. Kyllä se lapsi-arki väsyttää tietenkin varmasti enempi tässä iässä joitain, saapa nähdä omalla kohdalla. Ei tässä nyt missään kiikustuolissa elellä syvässä rauhassa ja hiljaisuudessa. Itse kun työskentelen lasten ja nuorten parissa niin ehkä tämä on vaan jotenkin luonnollista itselle. Meille tämä tulokas on pienoinen ihme muutenkin, kun tuossa n viisi vuotta sitten elettiin keskellä shokkia kun olin vasta saanut syöpädiagnoosin. Siitä on selvitty ehjin nahoin ja lupa lapsensaantiin hellinnyt, ja samantien sitä melkein kaikkien yllätykseksi raskaana olinkin. :)
Jokainen ollaan niin erilaisia kokemuksinemme, ja millaisessa elämäntilanteessa nyt kukin on elänyt ennen raskautta, miten yksilöllisesti koetaan raskaus yms niin niitä ei voi verrata iästä huolimatta. Yhdelle helpompi, toiselle vaikeampi kuten nuoremmillakin. Kiva kuitenkin että täällä on useampia tässä iässä +35 saamassa esikoistaan :)
 
Itse en oikein vielä kuulu tähän ryhmään, mutta oma äitini on saanut kuopuksen 46 vuotiaana. Nyt tämä kuopus on 19 vuotias ja äitini yli 65v. Äitini on vieläkin kuin joku 50 vuotias. Eläkkeellä kylläkin, mutta matkustelee ja on aktiivisesti osallisena lastensa elämässä. Ikä on oikeasti vain numero. Jotkut ihmiset eivät ole valmiita äidiksi aikaisemmin.

Itse olen 28 vuotias ja esikoinen tulossa. Siskoni sai esikoisensa 19 vuotiaana ja vertaillessa oireita siskoni sanoi, että mulla on ollut enemmän liitoskipuja ym. oireita. Ottakaa siis rennommin te, joilla jo ikää on. Kaikki elämässä on katoavaa, mutta oman lapsen saaminen on ikuista vaikka mitä tapahtuisi. Aina voi erota miehestään ja ostaa uuden elämän. Lapsi on aina muuttumaton ja siitä ei pääse irti (henkisesti) =) Se on aina osa sinua.

Hyvää Juhannusta kaikille! Voikaa hyvin!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top