2010 Syysnaperot ja Uusi Vuosi 2011 ~Tammikuu~

Minä taas! :-D

Bumbo: Mulla yksi ystävä vannoo sen nimeen, mutta itse odotan, että tytön istumisheijasteet kypsyvät- sitten vasta istutetaan.
Vaikka kovasti pinnistelee istuvaan asentoon..

Kiinteet: (laitan nyt tähän, kun en vaan jaksa vaihtaa topiccia...)
Meillä mennään meiningillä tarjotaan-3-kertaa-päivässä-ja-syö-mitä syö. Luumua ja hedelmää 1-2 kertaa päivässä ja 1-2 porkkanaa/bataattia.

No hitto- mun pitääkin mennä!

Palaan.

 
Mies yrittää nukuttaa vauvaa:
-valot päällä
-vauvalla ei tuttia
-mies koko ajan juttelee vauvalle
-plimplom-tuutulaulu soi
Miksei vauva nukahda?

Oon tuhannesti sanonut, että vauvaa ei saa villitä sen jälkeen, kun viedään sänkyyn, huoneessa ei valoja, vauva itkee, joten rauhoitellaan käsi vauvan pään päällä ja toisella kädellä pidetään kätösistä kiinni, kun tutti putoo, niin se laitetaan suuhun, mutta EI puhuta. Omat silmät pidetään kiinni ja katse kontakti vauvaan. Ja mies ei jymmärrä mikä väsyneellä vauvalla on. Ymmärrättekö te? Hermo menee.. Nää on näitä mun omia rauhallisia iltahetkiä, kun pikkuinen parkuu ku syötävä.

Masu: aloitin tänään sen mallasuuteen antamisen. La tuli 5h peräruiskeen antamisen jälkeen kakka, vaikka paketissa lukee 5-15min.

Puurot: ostin kaurapuuroa ja kauravelliä, jotka tarkoitettu 5kk eteenpäin. Aloitellaan niitä, kun neidin maha taas toimii, neiti on nyt siis n.4,5kk, joten eiköhän oo riittävän vanha jo, kun kerran neuvolantätikin sitä puuroa suositteli.

Itse alan oleen jo ihan terve, joskin vielä vähän heikko olo. Saas nähdä koska sitä jaksaa taas alkaa kuntoileen. Keskiviikon jumpasta en kyllä oo pois.

Tiiätte varmaan, ettei ehdi kommentoida.. Täytyy mennä nukuttaan toi karjuja.. Miehet..argh..
 
Heippa.

Nyt tämä mamma koittaa jaksaa kertoilla meidän kuulumisia. Eli ihan ensimmäisenä pikkusen kuulumiset on olleet hyvät syntymästä asti :) ja on mitä helpoin ja ihanin pikkunen.

Mutta sitten siihen kurjaan asiaan jonka takia tänne itseni keräsin. Nyt en enää tiedä mitä tehdä miehen kanssa asiat ihan solmussa enemmän ku ikinä. itsetuntoni täysin palasina mieheni takia. tällä hetkellä haluisin etsiä oman kodin itselle ja lapsille mut en voi ku tiedän et mieheni pystyy tuhoomaan mut vieläkin pahemmin ku ei halua antaa meidän yhteistä eikä mun poikaa mulle. Siis meidän suhde on nykyään sitä et hoidan kaiken kotona lapsista kaikkiin kotitöihin ja kaikesta mitä teen tai en ole ehtinyt/jaksanut tehdä kuulen kuinka paska ihminen olen ja kuinka aina teen kaiken väärin. Valehtelen ja petän kuulemma miestäni koko ajan vaikka ei ole edes autoa millä pääsis mihinkään. matka lähimpään kauppaankin on 10km eli visusti poikien kanssa kotona olen. Mieheni monta kertaa sanonut et jos meidän suhde loppuu niin hän pitää huolen etten poikia tule enää koskaan näkemään. Mulla ei nykyään edes ole kavereita kenen kanssa jutella tai muuta. Keinot ja voimat ihan loppu :'(

Anteeksi valitukseni mut oli pakko johonki saada purettua kun ei tosiaan oo ketään kenelle puhua.  en ole näiden asioiden takia jaksanut täällä käydä... Ihanat poikani on ainut minkä takia jaksaa edes yrittää.
 
Annatko hetzu osotteen ni tullaa pesismalojen kanssa takoo vähä järkee ukkos päähän? Ja tuskinpa se sais muksujen huoltajuutta, koska pitäis olla aika pirun hyvää näyttöä, et oisit huono äiti, että se huoltajuuden sais! Suomessa kuitenki lainsäädäntö on aika vahvasti äidin puolella, et melkee kyl sarjamurhaaja saisit olla ennen ku sulta lapsia vietäis!
 
Voi Hetzu! Hyvä, että purat edes tänne murhettasi. Tuon kanssa ei saa jäädä yksin. Voitko keskustella kenenkään kanssa asiasta, esim. vanhempiesi / sisariesi? Voisi myös kannattaa ottaa yhteyttä esim. neuvolaan ja pyytää visiteeraamaan kotona "normikäynnillä", jotta saat keskusteltua ja haettua apua tilanteeseenne.

Mikäli tilanne käy liian tukalaksi kannattaa muistaa, että Suomessa toimii ensi- ja turvakotien liitto, josta saa majoitukseen ensiapua.

Suomen lakijärjestelmä on todellakin tiukka ja enemmän kallellaan äidin puolelle. Jollei puolisolla ole vankkaa näyttöä osoittaa ettet kykene huolehtimaan lapsista (esim. lööppien äidit, jotka lähtevät baariin ja parivuotiaat kulkevat tammikuussa kumpparit jalassa etsimässä) - ja koska huolehdit talouden lapsineen itseksesi - ei tällaiseen ole näyttöä, joten älä pelota itseäsi siitä että huoltajuus voitaisiin sinulta kieltää.

Niin vaikeaa kuin se nyt onkin, kun toinen nakertaa itsetuntoasi, usko itseesi ja kykyihisi hoitaa asioita. Iloitse joka kerta kun teet jotain ja se täyttää omat kriteerisi - siitä että pystyt ja kykenet! Älä vertaa itseäsi miehen asettamiin rajoihin - ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asioita eri tavoin. Samaan tavoitteeseen voi päästä mitä erilaisimmin keinoin sekä samalla tavoin tehtynä voi tulla todella erilaisia lopputuloksia. Olet itsesi paras tuntija ja tiedät mitä ja miten asioita hoidat. Pidä puoliasi - ennen kaikkea omissa ajatuksissasi - älä niele murjomista tai ota sitä omalle kontollesi.

Pidä meitä ajantasalla, jos jaksat, että tiedämme kuinka sinulla menee! Olet tärkeä!

*VALTAVA VOIMAHALI*
 
huomenia,

istuttamisesta: meille sanottiin 4kk neuvolassa et jos vauva itse pyrkii istumaan niin lihakset on kehittyny sen verran et saa sylissä istuttaa. tietysti käsillä tukien tai omaa vartaloo vasten.

me ollaan harjoteltu syöttötuolissa istuttamista joka päivä oienen hetken ja nyt ollaan huomattu et istuu jo aikas hyvin. Ei tarvii enää pitää kiinni. Me ostettiin brion syöttötuoli mikä on mun mielestä tosi tukeva ja hyvin pehmusteita et pysyy siinä hyvin. oli kyllä aikas kallis mut kaupassa kehuivat sitä ja on kuulemma testivoittaja.
ei kyllä vielä syöttäminen tuolissa onnistu mut istuu jo suht hyvin siinä. Hyppykiikkua aattelin kokeilla vasta 6kk iässä kun siinä pään lihakset joutuu aika koville.

Oon kyllä ite huomannu kans ettei toi mun mies aina ihan tajua eikä ymmärrä mille juuso itkee. sen mielestä sillä ei oo muuta vaivaa kun kakkahätä tai nälkä :) Mut eipä mies voi ymmärtääkään niin hyvin kun se ei oo kotona pojan kanssa. ite huomaa paljon selkeemmin mikä itku on väsy ja millon on tylsää ja millon nälkä jne.

Apua kun aika menee nopeeta, reilun viikon päästä juuso on jo 5kk !!! mihin tää aika menee, justhan se synty. Kuukausi sitten olin niin sitä mieltä ettei vielä vähään aikaan lasta ja nyt kun kaverit on ilmottanu raskaudestaan niin tuli jotenki kateellinen olo ja muistaa haikeudella omaa raskautta. kyllä ihminen on kummallinen otus :D

jaahas jos alkais imuroimaan... mukavaa päivää kaikille!!
 
hetzu Hienoa että jaksoit ottaa ensimmäisen askeleen ja jaoit asian meille! Tiedän ettei se varmasti ollut helppoa.

Olen itse asunut samanlaisessa suhteessa, siinä ei ollut lapsia joten tilanteeni oli siinäsuhteessä täysin erilainen, mutta tunnistan miestyypin.
Itse en kyennyt lähtemään suhteesta koska mies oli uskotellut etten ole kenenkään rakkauden arvoinen, enkä pärjäisi missään tapauksessa ilman häntä, myöskin hän uhkaili itsemurhalla joten uskoin olevani lähes murhaaja jos hänet jätän.
Ulospääsyn löysin kun tapasin nykyisen mieheni. Hänestä sain voimaa lähteä, hän kun näytti minulle että olen arvokas ihminen.

Tällä tahdon sanoa että ymmärrän kuinka vaikeaa se on kerätä rohkeutta toisen jättämiseen, varsinkin jos itsetunto on riekaleina ja pelko tulevasta.
Ammenna lapsistasi voimaa, olet äitinä äärimmäisen loistavasti onnistunut!! hoidat kahta lasta yksin ja kuuleman perusteella he ovat hyvinvoivia, tämä ei ole mikään itseisarvo tänäpäivänä. Se on suuri saavutus!!!
Ja kuten Maya jo kirjoitti, niin olet tärkeä yksilö, äiti ja ennen kaikkea nainen!!
Seuraava askel on neuvola, sitäkautta saat tietoa vaihtoehdoistasi ja samalla voimaa ja konkreettista tukea päätöksesi tekoon.

Toivotan sinulle paljon voimia tulevaan!!!

Ison halauksen minäkin annan!!
 
Voi hertsu:C, ikävä kuulla.
Mutta niin kuin muutkin edellä; mahtavaa ja hienoa, että aloit johonkin purkamaan tilannetta!
Se on se ensimmäinen askel se vaikein.

Tässä linkki, jos voimasi eivät riitä etsimään:

https://www.turvakoti.net/fi/mista+apua/mista+apua+naiselle/

Mä en oikein osaa mitään uutta sanoa, mutta koeta löytää itsestäsi se pieni boosti, että pääset irtautumaan tilanteesta.
Ota lapset + jonkin verran vaatteita ja tarvikkeita ja etsiydy pois sieltä- siitä se alkaa purkautumaan!
Nii- ja aktiivisesti unohda miehesi uhkailut.
VOIMIA!!! Hali

Thilduska: Tiedän tunteen- miehet!! Ottaa päähän
Meillä toi tilanne ratkesi niin, että annoin miehen tehdä tavallansa ja kappas! jopa alkoi kuulla minun neuvojani.;)
Josko antaisit miehesi tämän viikon nukuttaa ja lähde vaikkakävelylenkille siksi aikaa- taitaa miehen korvat aueta neuvoille aikas pian!

Mutta mun vapaahetki meni ohi nyt, kun tytteli heräs (liian lyhyiden päikkäreiden jälkeen..).
Ei se auta- lasagnen tekoon ja tytölle kesäkurpitsaa ja perunaa soseuttamaan, sitten välipala ja läksyt esikolla, ja sitten nuorempi kotio välipalalle ja fudistreeneihin ja iltasella oliskin kouluhommia, kun en nyt ehtinytkään..
Ei tule aika pitkäksi!

Nonni- me mennään tyttelin kans ruoanlaittoa harjoittelemaan...tykkää kovasti olla mukana!*ihastuu*

Heeiii.. tuolla tulikin hiljaista, kun laitoin tutin suuhun..hmm..käyn vilasemassa...josko saisinkin jatkaa projektisuunnitelmaa.. JUU EI sittenkään!

Moikka Vilkuttaa
 
Täältä kans ISO voimahalaus hetzulle !! emoticon

En osaa sanoa/lisätä mitään uutta, niin hienosti ja kattavasti muut mammat täällä jo asiasta sulle hetzu kirjotelleet ja tsempanneet.. yhdyn siis heidän sanomiin!


Pikaisesti voisin kuiten lisätä, että kirjotuksesi kuulosti aika paljon samalta mitä minun ystäväni koki tässä muutama vuosi sitten. Se oli hälle vaikeaa aikaa, mutta asiat alkoi menemään parempaan suuntaan kun hän uskalsi ottaa askeleen kohti uutta elämää, yksin lapsensa kanssa. Sielläkin isä uhkaili yksinhuoltajuudella ja jos vaikka millä, mutta mikään niistä uhkailuista eivät toteutuneet! Kyllä Suomessa sentään tämä asia on kunnossa, siis ettei lasta nuin vain äidiltä pois onneks oteta, sanoi mies mitä tahansa!! 






 
Iso halaus Hetzu!! Yhdyn täysin kaikkiin edellisiin kirjoittajiin. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta mutta olen myöskin seurannut läheltä ystäväni samankaltaista suhdetta. Tiedän siis kuinka vaikea asiasta on puhua ja siksi on hienoa että tulit meille asiasta kertomaan. Muista kuinka hieno ihminen ja äiti olet ja mikä tärkeintä älä kuuntele ja varsinkaan usko miehesi puheita. Miehesi voi uhkailla vaikka kuinka lasten viemisellä mutta niin ei tule tapahtumaan!! Miehesi ei lapsia tule sinulta viemään!! Kamalasti voimia sinulle ja jos et vielä muuhun ole valmis niin tule meille purkamaan tilannettasi, me kyllä jaksamme kirjoituksesi lukea!!
 
hetzu: Kuten tuolla aikasemmin jo oli puhetta ensi- ja turvakodista, otat reippaasti sinne yhteyttä, he neuvovat miten kannattaa toimia.

VOIMIA!!!! emoticon  Ei se ukko sun lapsia vie, se on varma!
 
Kauniita unia sit vaan kaikille NIIIIIN!
meillä käännyttiin ja arvatkaapa mitä pinnasänkyssä ähkitään...

Isälleen "antoi" tämän ensi käännöksen.
mä olin justiinsa matkalla jumppaan kun mies soitti tohkeissaan, oli varmaan enempi innoissaan kuin vauveli.
Mä sain sitten jälkeiset, kun tulin kotiin niin poitsu esitteli taitonsa minullekin.
Ja täällä ryömitään myös...
tai siis takapää ryömii, etupää raapii maata,
mut hei! kukin tallaa tyylillään... *MunTäytyyKävelläNäinMunTäytyyKävelläNäin...*
 
Kuopiolaiset hox :)! jänö tuolla treffipalstalla kyseli josko treffattais :)

nyt en jouda enempiä kun on kitisevä pikkuihminen tässä sylissä, mutta päikkäri aikaan sitten jatkoa :)!
 
Heissan mammat!

Olo on kuin seitsämännessä taivaassa kahden hyvin nukutun yön jälkeen. Sain kamomillarakeet Hakaniemen apteekista maanantaina. Nyt olen kahtena iltana antanut kaksi raetta ennen nukkumaan menoa ja tyttö on nukkunut molemmat yöt 13 tuntia kahdella syötöllä. Ei pyörimisiä, hyörimisiä tai muita ähinöitä välissä ollenkaan. Viimeisen kuukauden kun on saattanut herätä jopa 8 kertaa yössä ähisemään ja puhisemaan jotain. SUOSITTELEN lämpimästi kokeilemaan tuota homeopaattista kamomillaa. Varmasti siitä ei ainakaan mitään haittaa ole.

Nyt, kun päästäis vielä alottelemaan ne iltapuurot ni vois olla toiveita, että nukkuis jopa yhdellä syötöllä. Tuo rintamaito kun ei tuolla 8,5 kiloisella prinsessalla riitä nälkää yön yli pitämään. Taidan marssia minäkin puurokaupoille ja aloitella pikku hiljaa ens viikolla. 5 kuukautta tulee täyteen 10. päivä ni ei kai se niin päivän päälle ole, kuten muutkin täällä jo tuumivat.


Täältä myös voimahalit hetzulle! Yhdyn muihin mammoihin ja tsemppaan viemään asiaa rohkeasti eteenpäin. Ikävä miehesi on pelkkä paskahousu, joka ei varmasti tule lapsiasi viemään!
 
Noniin rauhoittuhan tuo vihdoin päiväunille.

Tosin tissimaito ei tainnut nyt enää riittä myöskään, koska koko ajan vaan kitisi, kun syötin. Päätin nyt sitten antaa sitä bataattia jo tänään ja lintunenhan avasi suunsa jo valmiiksi kun lusikan näki :D Ja luumua meni jälkkäriksi pari lusikallista, tissit taisi vaan kumista tyhjyyttä, kun toinen yritti syödä.

Nukkuminen: Niin meillä on tosiaan nyt 2 yönä nukutettu omaan sänkyyn perhepedin sijasta. Joku siitä taisikin kysellä täällä tai kiinteet -ketjussa. Oon sitä mieltä, että paras vaihtoehto  vauvalle nukkua, on se, mikä tuntuu hyvältä, joko oma sänky tai perhepeti. Ja oma jaksaminen sitä määrittelee. Meillä alkoi koko perheen yöunet olemaan mitä sattuu, kun neiti on niin levoton öisin toisaalta söi myös niin usein, etten olisi jaksanut nousta syöttämään. Nyt sitten 2 iltana antantu kauravelliä, tiedän, ettei meillä olla vielä 5kk, mutta kun maissi ja peruna/porkkana ei tunnu sopivan ja kun kerran neuvolasta sain luvan.  Niin siis viime yönä unet piteni, vaikken vieläkään antanut velliä niin paljoa kuin neiti olisi halunnut. Nukkui n. 22-01 ja toisen pätkän syömisen jälkeen n. 01-05, jonka jälkeen söi sitten 7 ja 9. Tällaista yötä ei meillä oo ollut hetkeen. Eli tod. näk. meidän pieni rinsessa nyt tarvii lisää ruokaa.

Ja eilen illalla möngittiin ensimmäiset sentit ja tänään aamulla uudestaan. Saas nähdä kauan vielä menee, että todella tajua pääsevänsä liikkeelle :D

Eipä sittenkään nukahdettu.. myöhemmin ehkä ehtii kommentoidakin jotakin.

Hei! Onhan huomenna PK-treffeille tulijoita, etten yksin mee?
 
Thilduska: me tullaa ainaski :)

meil o neidil dieettipäivä taas vaihteeks. Ei meinaa millää syödä muuta kumaitoa :( ja viihtyy enimmäksee vaa sylissä :( joten tuun ehkä kommentoimaan jahka neiti nukahtaa tai viihtyy lattialla.
 
Me tullaan reffeille! Ja väsään "SYYSKUU" lapun pöytään niin kaikki tuntemattomatkin voivat tulla rupattelemaan emoticon
Omista tuntomerkeistäni en vielä tiedä, tukkaa on nykyään nin vähän että varmaan ainakin huivin laitan päähäni...
 
Jepjep. Me varmaa valvotaa taas puoleen yöhö neidin kanssa, ku se nyt nukahti.. Ei varmasti nimittäi oo yöunia vielä...

Mun tuntomerkkejä on varmaa tummat hiukset farkut, vaaleenruskea villapaita, "valkoset" kengät. Edithistä en viel tiiä mitä sille puen :D Ja sit mul on musta pipo mis on vaaleanpunaisia raitoja :)

Tjahah.. kutsu käykin jo nyt.
 
Mä koitan kanssa tulla pitkästä aikaa reffeilemäänemoticon
Saa ainakin mies nukkuu sitten rauhassa.
Mä koitan löytää tämän jääkahvilan vai mikä olikaa.

Hertzu: Niin kun kaikki muutkin on sanoneet, niin sinä ET menetä lapsiasi. Mulla pojan isä kans uhkas vaikka mitä ja oikeudella, kun muutettiin helsinkiin. Viel ei oo kutsu käynytemoticon
Isot puheet ja pienet teot. Noilla puheilla mies koittaa vaa pelotella ja haluaa että sinä hypit hänen pillinsä mukaa. Tarpeen tullen sinä voit saada yksinhuoltajuuden, jos kerrot laittomista uhkauksista yms.
Paljon voimia sinulle <3

Meillä sitten meni melkein 2h esikoisen nukuttamiseen taas.
Aada on onneksi sitten helppo tapaus tossa nukkumisessa.

Mutta mä koitan muistaa huomisen treffit.
 
Torstaita, arvon emännät!

Kysymys; Onko teillä mitään vieromiseen liittyviä oireita näkyvissä?

Meidän neiti on ollut koko viikon jo sangen mietteliäs ja katselee äärimmäiseen tarkkaan kasvoja, ilmeitä - useaan kertaan peräkkäin. Jonkun ajan jälkeen "tarkastus" on läpäisty ja hän hymyilee. Tuo on vain niin erilaista kuin aiemmilla viikoilla. En keksinyt juurikaan muuta selitystä kuin, että nyt tarkastetaan ketkä kuuluvat omaan laumaan.

Tätä vielä tuntuisi tukevan se, että eilen lenkille lähdettäessä laitoin hiukset eri tavalla kiinni ja hetken tarkastelun jälkeen, ensin tuli erittäin surullinen ilme ja sitten itku. Kelpasin kuitenkin sykyttämään pahan mielen pois (Helmi selin sylissä).

No, onneksi meillä on nyt viime aikoina ollut ohjelmaa, joko vieraita tai vierailtu sekä vauvauinti ja näissä kyseistä ei ole esiintynyt, mutta mietin voisiko se jo nyt alkaa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top