2-vuotiaiden menoa!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ccix
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huisin paljon onnea Libralle uudesta tulokkaasta! :)

Syksyiselle jaksamista kotoiluun, tää on välillä niin tätä ja mä sentään oon koulussa arkipäivät :D ja pienelle miehelle paranemista.

Vastavirrassa, pidetään peukkuja ja tsemppiä!

Mä lähden nyt taas kokeilemaan, minkälainen hoidosta haku tällä kertaa. On ollut sellaisia raivareita viime aikoina (tyhjästä), ettei mitään rajaa. Ja tyttö tulee perässä; alkaa luonne näkymään oikein rytinällä. Ja mä senkun harmaannun... huoh.
 
Kiitos tyypit sympatiasta:) Onneksi tuntuu poitsu olevan aika sopeutuvaa sorttia, että hyväksyy aika helposti sen ettei pysty nyt kävelemään tai juoksemaan. Aika hyvin se kyllä etenee täällä konttaamalla ja ryömimällä. Tänäänkin olin laittanut poitsun tutkimaan kirjoja siksi aikaa kun itse menin syöttämään ja nukuttamaan tyttöä. Jonkin ajan päästä sitten yhtäkkiä kuuluukin "äiti tuli pissa ja kakka". Tyyppi oli kontannut vessaan ja jollain ihme konstilla laskenut housut ja istahtanut potalle, vaikka kokojalkakipsin ei mun mielestä kyl pitäis mahdollistaa tota. Lääkäri oli oikeassa, kun sanoi, ettei näitä pysty pitämään paikallaan :D
 
Onnea Libra uudesta pienestä ♡ Ihanaa, että on mennyt hyvin :)

Vastavirrassa, peukut täälläkin pystyssä, että tulee toivottua tulosta :)

Syksyinen voi ei teidän pientä potilasta :( Toivottavasti paranee hyvin! Onneksi noi lasten luut on hyvin ja nopeasti paranevaa sorttia.

Ccix tiedän tunteen... täällä kans koetellaan äidin hermoja, molemmat lapset koettelee :shifty:kauheeta raivoamista ja kiukuttelua :shifty:
 
Kiitos kaunis onnitteluista! <3 Taalla on taas silmapussit sita luokkaa, etta ostoskassit on omasta takaa. :D Vauva on kuitenkin maailman suloisin... Voi, etta miten sydan sarkyy jo nyt, kun tietaa, miten nopeasti nama kasvavat uhmaikaisiksi. :)

... Ja uhmaiasta puheenollen: Esikoisen uhma on noin tuhatkertaistunut. Mihinkaan ei kylla voi luottaa niin paljon kuin siihen, etta sama mita sanoo, tytto ei tottele. Nauraa oikein hersyvasti viela paalle uhmatessaan kieltoa. Kylla aidin valvomisen ja hormonien heikentamia hermoja koetellaan oikein olantakaa - kunpa olisin karsivallisempi. Ja tietenkin tytto on viela niin pieni, ettei ymmarra esimerkiksi vaaroja. Etta miksi ei saa hyppia sohvalla nukkuvan vauvan vieressa. Tai miksi ei saa heittaa kirjoja kohti pikkuvauvaa, etta vauvakin voi lukea kirjoja. Eli melkoisen stressaavaa aikaa eletaan ja olen kylla aikamoinen hirvioaiti. Pyysin anteeksi raivoamistani ja tytto tuumasi, etta ei mitaan hataa, aiti, valilla niin kay. #vuodenaiti :(

Yritan silti nauttia tastakin ajasta, koska sita ei saa takaisin. Ja onhan taalla valilla aivan ihania hetkia, kun tytto antaa vauvalle suukkoja, heiluttaa rattaita jotta pikkusisko nukahtaisi, laittaa peittoa vauvalle tai hakee tuttia. Tai lohduttaa, ettei sinulla ole mitaan hataa, pikkuinen. Han kutsuu pikkusiskoa "pikkuliskoksi" - melkein sama asia. :D <3
 
Ihania ja osiltaan myös kovin tutun oloisia kuulumisia.. Meilläkin uhmakas mielensäpahoittaja, mutta myös niin ihanan iloinen taapero.

Ei saatu toivottua tulosta pakastesiirrosta. Yksi enää pakkasessa jäljellä, yritetään se saada siirretyksi ennen kesää ja kesä sitten ollaan vaan. Syksyllä sitten taas taistellaan näiden asioiden kanssa jos tarvii. Jotenkin hirmuista ajatella, että pientä toivottiin jo viime vuodelle ja vieläkin ollaan tällä matkalla, tähtäimessä 2018 seuraavaksi..
 
Voi ei vastavirrassa.. olen todella pahoillani :/

Toinen lapsenne antaa nyt odotuttaa itseään epäreilun pitkään, mutta kaikkien todennäköisyyksien mukaan hän kuitenkin seuraanne liittyy, ennemmin tai myöhemmin. Voimia koko perheelle <3
 
Voi Vastavirrassa, onpa tosiaan epäreilua ja kurjaa! Mutta olen samaa mieltä kuin Syksyinen, toinen lapsenne teille vielä syntyy. Edelleen lähetän kaiken positiivisen energian teille <3

Meillä vähän tylsiä sattumuksia myös. Tein pari viikkoa sitten positiivisen raskaustestin, mutta nyt vuodan verta. Vaikuttaa siltä, että raskaus o keskeytynyt. Menen iltapäivällä ultraan.
 
Minulla oli kohdunulkoinen raskaus. Olin illalla leikkauksessa ja toinen munatorvi jouduttiin poistamaan kokonaan. Fyysisesti voin olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Henkinen puoli on vähän rutussa, mutta eiköhän se siitä oikene sekin.
 
Eikä Triina, ei oo todellista:( Todella kurja juttu... onneksi sentään fyysinen puoli olosuhteisiin nähden hyvä, mutta ymmärrettävästi henkinen puoli pois raiteiltaan. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä teidän toiveelle kolmannesta lapsesta, jos saa kysyä?
Voimia toipumiseen minunkin puolestani <3
 
Ei sen pitäisi tarkoittaa mitään muuta kuin mahdollisesti vähän hidastaa. Mutta toki fakta on, että tämä poistettu munajohdin oli ihan sökö, joten mitään takeita toisenkaan toimivuudesta ei ole. Tätä on mulle kyllä vähän ennusteltu jo aiemmin, joten ei sinänsä valtava yllätys. Mutta kuitenkin pettymys, säikähdys ja koko tilanteen mittasuhteet (olin oikeasti vaarassa jne) laittaa vähän asioita tärkeysjärjestykseen.

Toipuminen on kuitenkin tosi hyvällä mallilla! Mun mielikin on jo kovin toiveikas ja valoisa. Lisäksi olen saanut huomata, että mun ystävät, perhe ja koko lähipiiri on silkkaa timanttia. Mä selviän mistä tahansa <3
 
Sä oot kyllä ihan mieletön tyyppi! Osaat ja muistat olla kiitollinen hyvistä jutuista vaikeidenkin asioiden keskellä. Olen niin iloinen, että ehdit ajoissa ultraan ja leikkaukseen <3
 
Vastavirrassa, pikkuinen tosiaan antaa odotuttaa itseään ja odottavan aika on pitkä. Paljon kärsivällisyyttä ja onnea uudelle kierrokselle. :)

Triina, hui, mikä säikähdys, kun luin! Onneksi voit jo paremmin! Minä niin ihailen elämänasennettasi ja kuinka löysit tuostakin positiivista. <3

Mitenköhän heinukalla menee?

Meillä on tänään ristiäiset. Tilasin kukkia ja niistä tuli aivan ihania!! Rakastan kukkia. :)

Muutoin kuuluu kaaosta. Kyllä täytyy sanoa, että rispektiä kaikille pienten lasten vanhemmille. Mulla ei ole vapaa-ajan ongelmia, kun ei ole vapaa-aikaa. Ja jos joskus päästään ulos, lähtemiseen menee tunti. :)
 
Kiitos kaikille kauniista sanoista! Mä luulen, että jos tää koko ikävien sattumusten ketju olis tapahtunut ekassa raskaudessa, olisi ollut paljon vaikeampi päästä eteenpäin. Silloin yritystä oli takana vuosia ja muutoinkin, ei olisi ollut todisteita siitä, että kaikki voi mennä hyvinkin. Mun pienet pojat näyttävät mulle joka päivä kuinka valtavasti olen elämältä saanut. Nyt haluan ajatella, että tää mun menetys oli tilastokiintiö. Ja, että joku toinen ei tällä kertaa menetä.

Arkea nämä sembalot kyllä horjuttivat huolella. Olen nyt viikon ollut nostokiellossa ja pääkin ihan pyörällä. Onneksi auttavia käsiä on löytynyt ja tänään ajattelin palkita itseni ja läheiseni kuohuvalla! Viikon päästä lähden Saksaan mun ystävän luokse. Olosuhteiden pakosta joudun nyt jättämään tän -14 lokakuisen kotiin, mutta pienempi lähtee mukaan. Tuleekin pisin erossa olo pojasta, mutta onneksi hänen kanssa voi jo jutella puhelimessa jne.

Ja Libra, toi kaikki helpottuu kun hommat enemmän rutinoituvat. Oletko saanut nukuttua öisin? (Tai päivisin?) Muistelin juuri meidän arkea 1,5 vuotta sitten ja olihan se melkoista härdelliä. Nyt huomaan, että systeemi vaan soljuu eteenpäin. Toki ajoittain kiukun ja uhman ja muun säätämisen maustuttamana. Tsemppiä ja voimaa arkeen! Ei ole ehkä helppoa, mutta sitäkin palkitsevampaa!

Kaikkien meidän vastoinkäymisistä tai ajoittain uuvuttavasta arjesta huolimatta; ihanaa vappua kaikille! <3
 
Kiitos rohkaisevasta sanoista!! Nyt on muutama päivä mennyt ihan hyvin, joten ehkä se tästä sittenkin. :)
 
Voi miten ikäviä uutisia täällä odotti kun tulin pitkästä aikaa tännekin lueskelemaan :( Kauhea paljon tsemppiä toipumiseen Triina! ♡ Ja Vastavirrassa, pahoittelut epäonnistuneesta siirrosta, toivotaan onnistumista kesäkuulle ♡
Onko Libralla tilanne jo rauhallisempi? :)

Meidän pojille syntyi pieni pikkusisko 4.5. :Heartpink
Synnytystä käynnistettiin monta päivää ennen kuin alkoi tapahtua, mutta itse synnytys oli sitten suht nopea, 6h 21min, josta ponnistusvaihe minuutin :grin Nyt ollaan koko perhe kotona ja opetellaan arkea viishenkisenä perheenä :wideyed: :) Vauva tykkää valvoa öisin yhden semmosen 3h pätkän, joten nukkuminen on vähän kortilla täälläkin, mutta kaipa tämä tästä!
 
Onnea heinukka!!! Ihanaa että kaikki meni hyvin!! :)

Joo, meillä on tilanne rauhoittunut. Esikoinen on ihana isosisko ja vauva on aivan ihana. Onhan tässä kädet täynnä, mutta jotenkin olen vain niin kiitollinen ja onnellinen. Olen ihan rakastunut. :) <3
 
Onnea heinukka virtuaalihalausten siivittämänä!! Pikkusisko, upeeta :)

Ja ihanaa Libra kun teillä tasoittunut olo ja elo. Onhan tää kyllä melkoista vuoristorataa ja balanssin löytäminen vie hetken aikaa. Ja kyllä mä sen balanssin edelleen myös taidokkaasti kadotan :D

Mä oon jo toipunut niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olin just neljä päivää reissussa tuon kuopukseni kanssa ja ah, olipa rentouttavaa! Aivan ihana reissu. Tunnen ehkä semisti syyllisyyttä siitä että koin tosi rentouttavaksi varsinkin sen kun huolehdin vain yhdestä lapsesta ja itsestäni. Mutta uskon että kumpikin veljes hyötyi ja nautti omasta ajastaan. Pientä loukkaantumista oli tän lokakuisen osalta nähtävissä, mutta eiköhän se nyt tasoitu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top