2.+ lasta odottavat

Vaunut tarvii hankkia. Jos tulis tyttö, aika paljon vaatteita pitäis hommata. Jonkin verran löytyy neutraaleja, mut suurin osa on niin selkeesti pojan, etten ehkä viitsisi käyttää niitä tytöllä. Niitä vaatteita on kyllä niin kiva ostaa, ja erityisesti tytöille on ihan huikeat valikoimat. En tiedä pystyisinkö vastustamaan vaatevaraston kasvattamista edes toisen pojan kohdalla...

En ole kuullutkaan tosta turvakaukalon käyttöiästä. Onkohan totta, vai kaukalonvalmistajien keksimä juoni..? Pitää vähän tutkailla asiaa.
 
Meillä esikoinen syntynyt 3/09 eli jos kaikki menee hyvin, on jo 7,5v. vauvan syntyessä. Aiemmin ärsyyntyi jos joku kyseli mahdollisesta pikkusisaruksesta, mutta nyt viimeisen vuoden ajan on kovasti toivonut, että meille tulisi vauva.

Oksensin koko esikoisen raskausajan, synnytys oli todella hankala ja vauva-aika haastava..en tiedä onko aika vieläkään kullannut muistoja, mutta innolla täällä odotetaan pikkuista ❤☺
 
Kaikki tallessa, joskin vaatetus on suurimmaksi osaksi aika tyttömäistä, eli jos tuleekin poika, niin on vähän hankintoja edessä..
 
Jos tulee toinen poika niin tarvitsee hankkia vain vaunut ja turvakaukalo. Äitiyspakkaus jotenkin houkuttelisi, mutta pitää miettiä kun ei sitä oikeastaan tarvittaisi. Katsella nyt millainen se tämän vuoden pakkaus on ja päättää sitten..
 
Turvakaukalo ainakin puuttuu.
Ja vauvanvaatteet...

Yhdistelmärattaat on vuosimallia 2002, mutta täysin toimivat.
Eilen kävin varastossa tarkistamassa vaunuosan kunnon. Se on paljon tummempi kuin vuosia auringossa haalistunut kuomu...
Mutta ei voi mitään, näillä mennään.
 
Meillä on tytön vaatteet kaikki tallessa koko neljän vuoden ajalta+ vaunut,rattaat,turvakaukalo,lelut yms.tavaraa on ja paljon.Jos tulee poika niin sitten täytyy hommata kyllä kaikki vaatteet. Kyllä me vähän poikaa toivottaisiin mutta toisaalta tyttö kun on kaikki valmiina. Turhaan oon sitten säästänyt ihan kaikki,mutta eihän sitä tiedä jos joskus tulisi vielä kolmas lapsi ja hän olisikin taas pikku prinsessa!
 
Me kanssa odotellaan toista lasta. Esikoinen täyttää 6 niihin aikoihin kun tämän pitäisi syntyä. Edellinen raskaus, synnytys ja vauva-aika oli niin rankkoja ettei oltu tähän valmiita aiemmin. Olemme kärsineet lapsettomuudesta, ja tämä raskaus oli vähän ylläri siinä mielessä, ettemme oottaneet sen alkavan. Mutta toiveissa se oli. Iloinen ylläri siis! Esikoinen on jo pitkään toivonut meille vauvaa. Usein kysellyt, että eikö tuonne äitin masuun vois vauva kasvaa. Tästä tulokkaasta kerrotaan vasta ultran jäljeen kun tiedetään varmemmin.

Olen myynyt kaikki esikon vauvatavarat, joten kaikki hankinnat taas edessä. Vielä en ole uskaltanu alkaa miettimään sen tarkemmin. Jospa sitten 12-viikon ultran jälkeen uskaltais alkaa pohtimaan. Siihen tuntuu olevan pitkä aika kun tänään on vasta 5+0.
 
Mä olen säästäny lähes kaiken, vaikka mies oliskin ollu laittamassa kaiken kiertoon esikoisen jälkeen. Tällä kertaa vois ottaa äitiyspakkauksen rahana, jotta sais vähä lisärahoitusta turvakaukaloon...paitsi jos uusi pakkaus on superkiva ;-)
 
Onko täällä muita, joilla aiempi synnytys ja alkutaival oli hankalia? Jännittääkö muita tuleva raskaus ja synnytys?

Meillä alkutaival esikon kanssa oli hieman kivikkoinen ja sen takia kauan mietittiinkin tämän toisen lapsen hankintaa. Nyt kun raskaus on totta, niin jo on alkanut mieleen välillä hiipiä raskauden loppuvaihe ja synnytys. Olenkin miettinyt, että täytyy varmaan neuvolassa jutella tästä ja pyytää aikaa neuvolan psykologille. En haluaisi, että vanhat pelot leimaa tätä raskautta koko ajan.

Esikoinen siis syntyi keskosena ja alku oli hankala. Vietimme useamman viikon sairaalassa ja tähän aikaan sisältyi monta säikähdystä liittyen vauvan terveyteen. Synnytys myös oli hankala ja kesti tosi kauan. Voimat loppui ihan kokonaan. Vauvan näin syntymän jälkeen ensimmäisen kerran vasta parin päivän päästä. Sen jälkeen oltiin eri osastoilla jonkin aikaa. Sitten minut kotiutettiin ja kuljettiin sairaalan ja kodin väliä. Aamuisin menin sairaalaan ja iltaisin kotiin. Miehen isyysloma meni kokonaan sairaala-aikana. Ensimmäinen kahdeksan kuukautta valvottiin yhteen putkeen ja sitten parin vuoden ikään saakka nukuttiin 4-10 pysähdyksen taktiikalla.
 
Talitintti82 - kyllä on, vaikkakaan hankaluudet eivät olleet tuota luokkaa. Meilläkin esikoinen syntyi ennenaikaisena ja pienipainoisena viikolla 35. Tosin siis kuitenkin "isona" keskosena, eikä ollut muita ongelmia kuin että ei jaksanut aluksi imeä. Sairaalassa oltiin 6 yötä. Mutta kuitenkin tuo ennenaikaisuus oli tietynlainen shokki itselle. Synnytys oli käynnistettynä aika raju sitten kun lähti käyntiin, eikä kivunlievitystä ehditty antaa. Varmasti tulen käymään nämä pelot läpi ammattilaisen kanssa, jos tämä raskaus nyt tästä etenee.

Sinun tarinasi kuulostaa kyllä sellaiselta, että voiko noita kahta samaan perheeseen osua - toivottavasti ei!
 
Meilläkin viikot oli niin sanotusti hyvät vauvan syntyessä, olin jo viikolla 35. Vauva oli myös viikkoihin nähden isokokoinen. Alussa oli kuitenkin niin paljon muita hankaluuksia. Meillä samoin vauva ei jaksanut itse imeä alussa vaan ruokittiin nenämahaletkulla. Virkistyi vasta kun sai lisää verta tiputettuna pari yksikköä. Sitten jaksoi pysyä hereillä hyvin ja pikkuhiljaa oppi imemään. Joskin mulla ei herunu kaiken sen stressin keskellä enää kunnolla ja oli osittai pullolla aina. Toisaalta koin sen helppona ratkaisuna, kun mieskin pystyi paremmin osallistumaan talkoisiin kun syötettiin kolmen tunnin välein.

Käynnistettiinkö sulla vai käynnistyikö spontaanisti? Mulla meni vedet täysin odottamatta. Ei ollut laskeutunut vielä ollenkaan eikä kohdun kaula ollut yhtään kypsyny tai lyhentyny. Keskiviikkoyöstä perjantai-iltaan pusattiin pientä maailmaan. Ponnistusvaihe keskti pitkästi toiselle tunnille.

Olen miettinyt, että joutuukohan tssä raskaudessa herkemmin saikulle loppuvaiheessa tuon edellisen ennenaikasen synnytyksen vuoksi. Sille kun ei mitään syytä koskaan löytynyt.
 
Vedet meni ilman tunnistettua syytä. Pari vrk kypsyteltiin keuhkoja kortisonipiikeillä (oli vielä viikon 34 puolella, sen jälkeen tota ei enää tehdä). Vedenmenosta lapsen syntymään meni jotain 3,5 vrk, suurin osa tästä toki vain epätietoista köllöttelyä.

Mä ainakin hakeudun itse saikulle heti, jos on mitään samoja oireita kuin viimeksi. Luultavasti lapsivettä oli tihkunut jonkun aikaa, mutta en vaan tajunnut. Samoin mun selkäsäryt oli oikeasti supistuksia, en vaan sitäkään tajunnut, kun olivat siirtyneet vatsasta selän puolelle.
 
No kyllä tuo teidänkin alkutaival kuulostaa möykkyiselle. Ja hyvin saman tapaselle kun meillä. Mie en saanu kortisonipiikkejä kun olin tosiaan jo 35 viikon puolella sairaalaan mennessä. Joskin ei ilmeisesti ollut keuhkot vielä valmiit, kun hengitys lakkasi syntymän jälkeen ja jouduttiin koneiden avulla ensimmäiset tunnit hengitystä tukemaan. Joskin koneet voitiin irrottaa jo puolen vuorokauden jälkeen ja vauva alko hengittää itse.

Olin itse aika heikossa hapessa, kun menetin paljon verta ja voimat meni. On jääny kaikesta vähän hatarat mielikuvat. Lääkäri kävi seuraavana päivänä kyllä kertomassa kaiken, mutta puolet meni ihan ohi siinä sekavassa mielentilassa. En ollu sillon vielä saanu nähdä vauvaa ja olin ite kans aika pökkyrässä leikkurin jäljiltä. Jälkeenpäin ei ehtiny ajatella koko asiaa tarkemmin. Nyt mietinkin, että pitäskö kysyä voisiko joku kätilö käydä mun kanssa läpi ne asiat vielä. Että olis paremmin tosi asiat hallussa. Nyt montaa asiaa varmaan värittää oma ja miehen järkytys. Se ehkä auttais suhtautumaan uuteen synnytykseen paremmin.

Nyt vaan toivoo, että tämä jaksaa pysyä kyydissä niin pitkään. Sitä on vielä niin alussa, että kammottaa ajatella jo näin pitkälle, mutta väistämättä nämä ajatukset alkaa puskemaan pintaan.
 
Moikka, oon uutena täällä, en ole kuulunut tähän foorumiin ekaa ja tokaa odottaessakaan.

Kolmas on siis tulossa, eikä mun pitänyt kolmenkympin jälkeen enää lapsia tehdä, vaikka kolme oon aina halunnutkin. Elämä vei siihen että 32 vuotta pärähti jo mittariin mutta sittenpä pärähtikin plussa.

Nyt on siis 9 vuotta edellisestä raskaudesta. Luonnollisesti kaikki vauvakamat ja äitiysvermeet oon hävittäny aikoja sitten. Kaikki alkaa aivan alusta! Vähän jännä ajatus, kun lapset on kouluun saateltu aikapäiviä sitten, vaipparallit on kaukana muistoissa ja paljon ehtinyt elämässä tapahtua. Kaiken lisäksi tällä kertaa teen tämän yksin, se on hiukan nihkeä ajatus, mutta kortit on jaettu.

Esikoinen täyttää 12 vuotta kun tämä vauva syntyy, tuleva kuopuksen tittelistä luopuva täyttää elokuussa 9 vuotta.
Saa ainakin keskittyä vain yhteen 24/7-tarvitsijaan. Heh, ja onpahan isommista sitten jo apua, vaikka asuvatkin pääsääntöisesti isällään.
 
Mulla meinaa iskeä täysi paniikki kun ajattelenkaan että pitäisi muka synnyttää ja jäädä osastolle..saan kuitenkin lähetteen pelkopolille. Pitää varmaan raahata mies mukana, koska mulla se menee itkuksi
 
Täällä kaksi lasta ennestään iältään 5 ja 2 vuotta ja kolmas tulossa. Meillä on hyvin toiminut tuo vähän yli 2 vuoden ikäero. Reilu kaksi vuotias osaa kuitenkin jo paljon itse, eikä ole mikään sylivauva enään. Nyt nuorimmaisten ikäeroksi tulee noin 3 vuotta. Hiukan jännittää, että miten sitä kolmen kanssa pärjätään, kun käsiä on kuitenkin vaan kaksi :D Mutta eiköhän sitä hyvin selvitä.
 
nipi sanoi:
Plussanneiden ketjusta huomasin, että meitä näytti olevan useampi, joilla on jo ennestään lapsi/lapsia. Ois mukava kuulla muittenkin ajatuksia ja mahdollisesti kokemuksia aiheesta. Millainen ikäero teillä on tulossa lapsille?

Itseäni jännittää jo miten arki vauvan ja taaperon kanssa lähtee sujumaan.. Ikäeroa meidän lapsille tulisi noin 2v7kk. Oon suunnitellut jo opettelevani neliöliinan ja trikooliinan käytön, se EHKÄ helpottaa arkea. :D
Click to expand...


Nuo kantoliinat ja kantoreput tms on kyllä hyvä apu. Itse käytin myös, kun sain toisen ja esikoinen oli 2,5 vuotias. Helpottaa kummasti, kun saa kädet vapaaksi :)
 
Täällä on 2 vuotias taapero ja ikäeroa uuteen tulokkaaseen olisi noin 2 v 10 kk. Yritimme toista lasta puoli vuotta kello ja kalenteri kaulassa, mutta joka kerta sai pettyä, kun ei mitään oireista huolimatta kuulunut. Lopetettiin yrittäminen ja sitten napsahtikin samantien. Oli todellin yllätys! Näin se menee, kun lopettaa yrittämisen.... :D Kovasti toivon, että kaikki menee nyt hyvin. Taapero on poika, joten tyttönen olisi oikein kiva. Tuo ikäero tuntuu aika hyvälle, ei liian vähän eikä liikaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top