Äitiysvapaan alku

No sitä mäkin vähän mietin että onkohan laillista? Ajattelin kysyä liitosta asiaa. Kiitos linkistä, käyn kattomassa. :)
 
Melko paha: nyt niitten on pakko ottaa sut, koska ne jo sano syrjivänsä sua :eek:
 
Onko täällä joku muu joka tuntee ittensä ihan kelvottomaks/paskaks/hyödyttömäks koska on äippälomalla ja "ei tee mitään" -> Eli ei käy töissä ja tienaa rahaa?

Mua itketyttää koska tunnen itteni ihan suoraan sanottua hyödyttömäksi ja paskaks... Haluaisin mielelläni käydä vielä töissä (ei mahd.) ja tienata rahaa ja olla avuksi.. Nyt mää oon sit vaan kotona ja odotan että synnytys alkais joskus.. Vielä 3 viikkoa laskettuun.. :sad001 ....:arghh::lurking:




En löytänyt sopivaa keskustelua, niin kirjotin tään tänne..
 
Kyllähän sä tienaat äitiyspäivärahaa! Ja sun työtä tällä hetkellä on huolehtia omasta sekä vauvan hyvinvoinnista. :) Sä "tuotat" n 30g painoa lisää vauvalle päivittäin. Mieti että siihen ei miehet kykene! :D
 
Endorfiinitähtönen, mä oon ollu kesäkuun alusta lähtien työttömänä kotona, kyll muakin on ahdistanu koko sen ajan tuo sama asia. Mutta ilmeisesti tääl ollu joku hiljanen kielto ottaa sijaisia niin :confused005
 
Endorfiinitähtönen, ihan höpöä tuommoinen, älä stressaa! Varmasti ei kukaan noin ajattele, tuskin sun mieskään? Äitiys on tärkeää työtä. Ja vaikka nyt tuntuisi tyhmältä olla kotona kun vauva ei ole vielä syntynyt, niinkuin Janna sanoi, kasvatat häntä joka päivä. Rahaa ehdit kyllä tienata vaikka kuinka paljon, nyt tärkein työ on huolehtia itsestä ja vauvasta. Se on sitä paitsi ihmisen elämässä todella lyhyt aika!
 
Muokattu viimeksi:
Mua sai mies joku viikko sitten lohdutella kun hän tuli töistä. Alkoi vaan niin paljon harmittamaan kun tuntui ettei saa kotona mitään aikaan ja sitten vain itkin lohduttomasti kun oon niin huono ja saamaton :sad001

Mutta joka päivälle kun laittaa itelleen jonkun (pienen!) puuhan niin se riittää! Se voi olla vaikka kaupassa käynti tai kaverin näkeminen. Ja mies ihanasti ehdottaa että mitä leffoja voisin katsoa yms., ei sanallakaan oo vihjannu siivouksista tai ruuan laitoista (vaikka toki niitä yritän parhaani mukaan tehdä.)
Tänään aion tehdä etupihan lumityöt, sekin oli oikeasti jo eilisen tavoitteena mutta tekemättä jäi :wideyed:
Mutta siis summa summarum; en aio enää potea huonoa omaatuntoa siitä, jos päivän toiminnot on yhdellä kädellä laskettavissa (esim. luin kirjaa ja kävin kakalla) :grin
 
Ymmärrän jotta sellasiakin tunteita on, esikoista odottaessa kun olin 6vko makuu pakossa ni olihan se henkisesti äärettömän raskasta!
Mutta nyt kun täällä kotona on 8v, 6v ja 5v niin arjen pyörittäminen on mun duunia ja meillä mies tykkää et oon kotona kun että olisin duunis.
Tsemppiä, pian säkin oot käet täynnä työn touhua! :)
 
Mulla oli huono omatunto siitä kun jäin saikulle enkä pystyny olemaan töissä loppuun asti. Mutta sen huonon omatunnon sai aikaiseksi se apina lääkäri, jonka mielestä kaupan alan työt on keveimmästä päästä koko maailmassa! Mut sit kun varsinainen äippäloma alkoi niin päivä päivältä ollu mukavampaa ja viimesen viikon ajan oon kyllä jo ihan nauttinu, kun saa olla vaan... Siis mä en muista milloin viimeks ois ollu näin mukavaa olla vaan! Jotain pientä kotona teen joka päivä, lähinnä pidän keittiön kuosissa, mut tälläkin hetkellä köllöttelen vielä sängyllä ja kuuntelen aamulypsyä Suomipopilta :)
 
Mäkin oon nyt nauttinut täysin rinnoin oleskelusta ja siitä, et täl hetkel ainoa aikatauluja tuova tekijä elämäs on neuvola ja esikoisen tarhaan kuskaus.

Syksy oli ihan karmivaa aikataulutusta töiden, perhearjen, ammattikorkeaopintojen ja lääkäris/neukus juoksemisen kanssa. Ihanaa kun voi sen vastapainona elää rakkaimpiin keskittyen ilman paineita kellon mukaan juoksemisesta :Heartred

Töitä ehtii viel vuosikymmeniä tekemään ja kiirettä piisaa, ku ruuhkavuodet pääsee kunnolla vauhtiin. Aion niin nauttii tästä. :) Vielä kun pääsis oman vauvan tuoksuu nuuhkuttamaan niin kaikki mitä tähän hetkeen kaipaa ois siinä. :Heartred
 
Pikkuhiljaa tässä pääsee jonkunlaiseen rytmiin kotona ollessa.. Nukkuu pitkään, syö aamupalaa, katselee ohjelmia, ehkä tekee jotain tarpeellista ja sit tuleekin jo mies kotia (: pikkuhiljaa menee tavarat paikoilleen ja projektit etenee. Työjuttujakin oon vielä välistä tehnyt, jäi muutama homma vähän kesken.. Lähinnä siis kirjotellut vähän koneella, vastaillu postiin jne. Pitäiski tänään käydä töissä viemässä viimonen saikkulappu.. Mukavan rauhallisia päiviä myös muille, nyt vielä kun on rauhallista! :D
 
On ollut Endorfiinitähtönen hyvin samanlaisia tuntemuksia, mutta nyt onneksi alkanut jo helpottaa ja edelleen helpotti kun luin noita edellisiä vastauksia :) onhan tämä hyvin harvinaista herkkua, kun saa valmistautua rauhassa vauvan tuloon, meillekin kun on esikoinen tulossa ♡ Koitetaan nauttia tästä hyvällä omallatunnolla. Ja kun ajattelen järjellä tätä, niin en todellakaan pystyis enää edes tehdä töitä, sen verran hankalaa tämän ison mahan kanssa on olla ja tehdä mitään! :rolleyes:
 
Ei täälläkään muuta ehkä viikko meni totutellessa uuteen rytmiin ja siihen ettei herännyt 0700 siinä tosin auttoi kun joutui öisin vessaan ja syömään. Eli herään yöllä 2 krt vessaan ja aamulla miehen lähtiessä töihin joko nousen ja vaihdan pari sanaa päivästä tai jatkan unia
Nukkumaan menen n 12 aikaan ja herään 9-10 välillä niinkuin tänään 10.
Vessa punnitus verenpaine aamukahvi aamupala aamu tv, koulujuttuja tai kotihommia ja kaupassakäynti tai kaupunkikävely no siinähän se päivä jo suurimmaksi osaksi meni :)
Kyllä mä nautin siitä että on ihan sama mihin aikaan herää eikä töitä ainakaan tässä vaiheessa ole ikävä. Terveisiä täältä sängystä jossa lojun vielä uutisia yms lukien :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mullakin on välillä tehnyt tiukkaa tää toimettomuus. Etenkin kun pidin vuosilomat äitiysloman alle, niin jäin lomalle jo pari viikkoa etuajassa ja miehellä taas hyvin poikkeuksellisesti ei ollut joululomaa kuin ne pyhät. Mutta mun mielialaa on nostanut muutama asia tässä matkan varrella. Ensinnäkin jouluna mun äiti sanoi, ettei mulla oo koskaan ollut niin mustia silmän alusia kun sillon. Olin siis varmasti jo levon tarpeessa, en vain tajunnut sitä itse. Ja muutaman päivän lomailun jälkeen alkoikin väsymys ja olo helpottaa, vaikka en ollut edes siis tajunnut että voin huonosti! Toiseksi tuntui ihanalta, kun mies joskus pari viikkoa sitten sanoi, että mä oon niin taitavasti järjestänyt kaikki vauvatavarat ja huolehtinut että kaikkea on ja että ei se olis ollenkaan osannut.

Me ollaan kaikki hyvästä syystä kotona nyt ja meillä on täällä tärkeä tehtävä!
 
Kiitti tsempeistä! ♡ Mää oon luonteeltani niin vaan "suorittaja" että siks varmaan kestää mulla kauemmin hyväksyä tää tilanne että olen "vaan kotona" :sad001 No, jos pikkuhiljaa tottuu tähän uuteen elämänvaiheeseen :)
 
Mulla on kyllä nii sekasta tää äippäloma. Unirytmit ihan sekasin. Uni ei tuu iltasin vaikka väsyttää. Sinne aamu neljään tulee pyörittyä. Ja vaikka ei oo minkäänmoisia kipuja ni pahin oire on tää mun laiskuus mikä on tullu. En vaa viitti/ jaksa/ kiinnostu mistään.
 
Mullon kans koko sairasloman ja äippäloman aika menny jotenki jännästi... :oops:
Alkuun oli ihan mukavaa olla kotona ja levähtää koska mun töissä olo alko olla jo nii hankalaa kipuineen jne et oli pakko jäädä saikulle.
Sit tuli vaihe etten saanu itteeni ylös ollenkaa, aamulla sängystä sohvalle ja illalla sohvalta sänkyyn. Siinä välissä jääkaappia ja vessaa. Unirytmi meni aivan sekasin, vaikka oli nukkunu yöt ni jostain sitä unta vaan riitti ja tuli nukuttua päivätki :smiley-angelic006
Nyt on ollu ihan hyvä, nukahdan illalla ihmisten aikoihin 22-24 herään aamulla 7-9, yöt menee 1-5 vessa reissulla :grin päikkärit on aamupäivällä jos on ihan pakko :p
 
Mulla on toi unirytmi ihan miten sattuu, mut onneks ei oo muuten flegmaattinen olo. Tai ei ainakaan tunnu siltä, vaikken aina jaksakaan alkaa mitään. Se fiiliksellä meno itteensä miellyttääkseen mun mielestä vaan kuuluu tilan suomiin etuihin :)

Mulla toi on toki helppoa, kun ei oo muuta pakollista kuin kissan ruokkiminen. Toista se on sitte lasten tai muitten ulkoilutettavien kanssa.
 
Endorfiinitähtönen: miten musta tuntuu että ollaan aika samasta puusta veistettyjä? Mulla oli äitiysloman alkuun kauhea to do-lista ja "hyviä" päiviä on ollut ne kun oon ihan raivona suorittanut ja saanut vedettyä listalta rivejä yli. Ka liikkumaan pitää päästä tai on laiska. Sitten kun on vaan ollut ja maannut, niin kauheen huono omatunto. Ja ihan turhasta! Ja mulle on aika moni kuitenkin toitottanut että muista lepää. Silti oon lepona pitänyt sitä että teen jotain hyödyllistä. Jotain josta voi iltaisin sanoo että tämän sain tänään tehtyä.
Mua myös hieman mietityttää se miten pää kestää kun vauva syntyy jos (ja kun) sitä on ihan kiinni sohvan nurkassa? Ymmärtääkö yksinkertainen että siinä on se duuni sen hetken?
Olipa sekava vuodatus. Mutta siis tarkoitin: ymmärrän. Taistellaan järkevästi omaa suorittajuutta vastaan ja yritetään ottaa myös rennosti ja nauttia.
 
Joo noinhan se on monellakin niinkuin mirkkukin totesi. Mulla oikeestaan pelastuksena on se etten välitä mun työstä, ajattelen sitä vain opintojen ja elämän rahoittajana :)
Sit nää mun ksupunkikävelyt kestää usein n 2-4 tuntia ja nyt mulla pyörii yksi verkkokurssi ja varallisuusoikeuden tenttikirja on tulostettuna hyllyssä odottamassa kun tulee tylsää, mä olen nyt toista viikkoa äitiyslomalla aloitin 16.1.
Kaikkea vauvaan liittyvää pikkuhommaa kuten pinkin fjällravenin metsästystä mobilen kokoamista ja jumppapallon täyttöä oli tämä ilta täynnä nyt voikin sitten taas laiskotella :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top