Äitioloja
- Ketjun aloittaja hymykuoppa
- Aloituspäivämäärä
esim meidän itkuhälyttimessä vilkkuu valo kun sieltä jotain kuuluu...
P
pikkulintunen
Vieras
Miulla taas on sama missä imetän ja kuka näkee. Ennemmin säälin suvullisia, heh. Raskauden aikana niin monet tutkimukset millon minkäkin ongelman kanssa, ni totesin miehelle jo sillon, et häveliäisyys on mennyttä aikaa. Synnärillä taas ehti jo tottua siihenkin, et nää vanhemmat lastenhoitajat tuli kyttää sitä imetystä ja ilman ennakkovarotusta tarras ryntäistä kiinni. Osastollakin vahtivat mut syöttökykyjä, mut se loppu kun syöttöpunnitusten arvot 5vrk ikäsellä oli lähemmäs 70 g :) suursyömäri tuo mun rakas poika.
Mutta voi näitä tunnetiloja, aamulla verikokeita ottivat pojasta, voi sitä sydäntä särkevää itkua. Salaa pyyhin kyyneleen omastakin silmäkulmasta, miun vauvaa rääkätään. Ja sit perään se jumalaton maitohulaus. Kuulema tarttis alkaa luovuttaan :)
Mutta voi näitä tunnetiloja, aamulla verikokeita ottivat pojasta, voi sitä sydäntä särkevää itkua. Salaa pyyhin kyyneleen omastakin silmäkulmasta, miun vauvaa rääkätään. Ja sit perään se jumalaton maitohulaus. Kuulema tarttis alkaa luovuttaan :)
Kyl sä lyyti keinot keksit kotitöiden tekoon, elämän ei tosiaan tarvitse pysähtyä pelkäksi vauvan tuijotteluksi. Mä teen mitä tahansa tarvittavaa kotityötä, vaikka olisin yksin näiden lasten kanssa, en voi unohtaa niiden tekemistä, kun jonkun on ne tehtävä. Mies on 14-16h pois kotoa kuutena päivänä viikossa. Ne keinot on vaan keksittävä, kun kaikki hommat ei voi odottaa, että tehdään kun mieskin on kotona..
Itkuhälyttimissä on monesti värinähälytys, sen voi virittää vaikka rintsikoihin värisemään. Tai sit just se valo hälyttää. Vaunut näkösälle, että näkee jos siellä joku heiluu. Vauva ei myöskään kuole jos se pienen hetken joutuu oottamaan.
Toki mun motto ja neuvo on, että mikä ei oo akuuttia, niin joutaa oottamaankin, kaiken ei tarvii olla tiptop. Ja ekan lapsen kanssa kannattaa muistaa nauttia siitä, että sitä vauvaa voi vaan tuijottaa. :)
Itkuhälyttimissä on monesti värinähälytys, sen voi virittää vaikka rintsikoihin värisemään. Tai sit just se valo hälyttää. Vaunut näkösälle, että näkee jos siellä joku heiluu. Vauva ei myöskään kuole jos se pienen hetken joutuu oottamaan.
Toki mun motto ja neuvo on, että mikä ei oo akuuttia, niin joutaa oottamaankin, kaiken ei tarvii olla tiptop. Ja ekan lapsen kanssa kannattaa muistaa nauttia siitä, että sitä vauvaa voi vaan tuijottaa. :)
lyyti: onhan sillä sun vauvalla isäkin... makoilkoon se peiton alla nakuna vauvan kanssa sillä välin, kun sä nautit nurmikon leikkuusta. Ei sitä nurmikkoa kuitenkaan joka päivä tartte leikata. Sitä paitsi sehän on hyvää hyötyliikuntaa :)
Ihmeellinen asenne sun neukkutädillä.
Ihmeellinen asenne sun neukkutädillä.
E
Elisha86
Vieras
röppön viimeinen tuumaus niin tosi! Tuntuu ainakin että tämän toisen lapsen kohdalla kaikki menee jotenkin niin rutiinilla ja eikä homman nimi ole enää sama kuin esikoisen kanssa! Mutta kyllä onneksi välillä tulee oltua vauvan kanssa kahden ja vain siliteltyä sekä nuuskuteltua toista! Meijän viimeinen vauva 
Onnea, rakkautta ja väsymystä. Sitä nää mun ekat päivät äitinä on olleet. En aina jaksa uskoa et tää vauva on oikeesti meidän, et nyt se oikeasti on tässä näin.
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
Musta tuntuu että mun äitihormonit on ottanu valla nyt vasta ihan viimepäivinä. Oon ollu niin herkkä itkeen, nauraan, suuttuun, loukkaantuun jne... Tuntuu että melkeen mikä vaan antaa aihetta itkuun. Eilen itkin kun juustokakku oli niin hyvää o.O
Kyllä helposti unohtuu vaan tuijottelee tyttöä 
Se vaan on niin äärimmäisen ihana.
Ja mie kun oottelin ja ihmettelin että eikö miulle iske mitään äitihahmo-oloa, mutta se vaati ihan konkreettisesti tytön tuohon että sellaset olot tuli!
Mie kans ajattelin ennen tytön syntymää, että haluun sitten kesällä päästä viimeinkii takas talli - ja pihahommiin mahollisimman äkkiä ja että ei jouda vaan kölliä vauvan kanssa. Mutta jostain kumman syystä nyt ei kuitenkaan ole yhtään kiire enää mihinkään Nyt aion vaan nauttia tytöstä, ja ottaa päivän kerrallaan!
Se vaan on niin äärimmäisen ihana. Ja mie kun oottelin ja ihmettelin että eikö miulle iske mitään äitihahmo-oloa, mutta se vaati ihan konkreettisesti tytön tuohon että sellaset olot tuli!
Mie kans ajattelin ennen tytön syntymää, että haluun sitten kesällä päästä viimeinkii takas talli - ja pihahommiin mahollisimman äkkiä ja että ei jouda vaan kölliä vauvan kanssa. Mutta jostain kumman syystä nyt ei kuitenkaan ole yhtään kiire enää mihinkään
Nyt aion vaan nauttia tytöstä, ja ottaa päivän kerrallaan!
J
Jonsson
Vieras
Me päästiin tunti sitten kotiutumaan ja olen ihan hukassa. Tyttö on nukkunut synnäriltä lähtien, enkä osaa tehdä mitään muuta kuin istua ja tuijottaa sitä, kun kohta se herää ja sitten sillä on nälkä.
Muutenkin tuntuu että sitä on katsottava koko ajan, että varmasti tiedän kun se tahtoo jotain. Ärsyttävää ja vähän ahdistavaa.
Pitäis nyt vaan nauttia siitä, että toinen ottaa niin rennosti, ja on tänään nukkunut niin hyvin.
Toivottavasti tää olo tasoittuu pian!
Muutenkin tuntuu että sitä on katsottava koko ajan, että varmasti tiedän kun se tahtoo jotain. Ärsyttävää ja vähän ahdistavaa.
Pitäis nyt vaan nauttia siitä, että toinen ottaa niin rennosti, ja on tänään nukkunut niin hyvin.
Toivottavasti tää olo tasoittuu pian!
Meillä oli vauva tänään vaunuissa päiväunilla sisävaatteissa ja hattu päässä. Eli pitkähihainen body+housut ja sukat +hattu. Makuupussi alla ja ensin vetoketju kiinni mut asteiden noustessa 30:een avattiin makuupussi. Ja se vaunukopan "peite" oli kiinni ettei mee ötököitä. Verkko kadoksissa... Hyvin tarkeni. Ja kylpymittari vaunuihin ja niskan tarkistus aika ajoin jos mietityttää!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi