Äitioloja

Nii mä tein kans miehelle eilen selväksi, että turha odottaa täyden palvelun hoitoa enää kun vauva on talossa. Meillä ei siis oo ton tarvinnu ite tehä muuta kun syödä, nukkua ja käydä vessassa. Jos mun taktikointi onnistuu ni mies paapoo mua vastavuoroisesti sitten ku mä olen kiinni vauvassa. Katotaan kuin naisen käy.
 
Mä oon kyllä syyllistyny tohon toiveajatteluun. Olen kuvitellut, että jos joku asia mua häiritsee, ni samalla lailla se häiritsee miestäkin ja se ymmärtäis sit tehdä jotain asialle.
Olen kyllä viime aikoina huomannut, ettei se osaa lukee mun ajatuksia ja ihan reilusti olen pyytänyt sitä tekemään asioita. On se mies ollut myös oma-aloitteinen ja pointsit siitä hälle. Ehkä eniten mikä mua ärsyttää on se, että jos joku asia mua häiritsee, se pitäs tehdä saman tien. Mutta mies ei oo samanlainen vaan se tuumaa, että joo hän tekee. Viimeks odotin 2kk, että mies pesis kylppärin lasiseinästä ja saunan ovesta kalkkisaostumat pois. Pyysin montakin kertaa ja lopulta tein sen itse. Itkun kanssahan mä siellä jynssäsin laseja puhtaaks ja kiipeilin jakkaralle tän ison mahani kanssa. Mies vaan seisoi kylppärin ovella ja pyysi mua lopettamaan, jotta hän tekee sen.
Mä vaan olin niin raivoissani, jotta jatkoin homman loppuun vaikka sattuikin.
 
Mä oon ihan umpirakastunu tohon pieneen tuhisijaan, on se vaan niin ihana :Heartred

Mun itsetuntokin on äkkiä tehny paluun ja sen myötä miehen kanssa menee paremmin. Molemmat ollaan jotenkin paljon rennompia kun raskausaikana. Mulla on sellanen olo että ollaan sen ajatuksissa sillonkin kun se on poissa, saan enemmän huomiota ja muutenkin tullaan paremmin toimeen kun pitkään aikaan. Tuntuu että nyt on asiat paremmin kun ikinä. Talo on täynnä rakkautta :Heartred
 
Vähitellen oppii pikkusen kanssa arkea, itkujen välillä on eroja. Pikkunen on hyvin hereillä välillä ja ihana leikkiä ja tutustua. Varsinki pikkusen ja isin tutustumista on ihana katsoa. Ja joku äiti-vaihde päällä niin jaksaa mitättömillä yöunillaki (väsyttää kyllä, mutta sen jaksaa eritavalla). Itkuherkkyys on kyllä kertautunut sadalla. On tämä pikkunen nii sulonen "menninkäinen". Miestä oon joutunu juoksuttaa ku tississä on suurimman osan päivästä tissitakiainen kiinni... Silti oon pystyny jotain kotihommia tekemään, sisällä pääasiassa oleillu ku ei voi vielä pikkusta ulos ottaa oikein mukaan...
 
Aloe Vera, me pyydettiin heti perhehuonetta,kun menimme sairaalaan ja onneksi oli vapaana.

On tässä jotenkin vaan pää sekaisin,mutta sillti todella rento ja levollinen olo. Miehen kanssa joka päivä ollaan päivitelty,että ei tätä oikein tajua,että nyt se oma lapsi on tuossa. :) Aivan mahtavaa,kun mies on nyt isyyslomalla ja on hyvin mukana vauvan hoidossa ja auttaa. Eilenkin se teki meille ruokaa ja ajattelee muutenkin meidän kahden parasta. Juttelee tytölle hirveesti. Eilen oltiin ekalla vaunulenkillä ja siinä kävellessäni purskahdin itkuun kun se hetki oli niin ihana! :Heartred Vaikka tyttö on öisin valvottanut,ei ole ainakaan vielä tullut kauheaa väsymystä,eikä päivisin malta nukkua.
 
Spiraali, kuulostaa liiankin tutulta! Samat on olotilat ja mietteet täällä ja kovasti pyrin antamaan esikoiselle huomiota mutta silti tuntuu että uhmaa alkaa olemaan oikein urakalla. Mies pärjää hienosti vauvan kanssa onneksi joten välillä pääsee leikkimään esikoisen kanssa. Ja esikoisesta tuli kyllä kerralla iso tyttö kun vauva tuotiin taloon, huomas että eipä hän enää niin pieni olekaan vaikka pieni onkin :)
 
Spiraali ja Elisha, kirjotelkaa sit kun esikoisissa esiintyy mustasukkasuuskohtauksia! Mua kiinnostais kuulla ja varsinkin jos huomaatte et joku keino voi helpottaa niissä tilanteissa!
 
Täytyy yrittää muistaa... Vielä ainakaan ei varsinaisia mustis-kohtauksia ole tullut! Lähinnä tätä loukkaantumista ja kiukuttelua tyhjästä (eli huomionhakuisuutta)!! Täytyy vaan muistaa antaa kahdenkeskistä aikaa esikoiselle joka päivä! Huomenna ajattelin kaapata hänet kanssani kahdestaan kauppaan :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Noihin mustisjuttuihin mulla ei oo muuta vinkkiä kuin että yrittää saada sen isomman lapsen tuntemaan, että hän on tärkeä ja rakas.

Isompien kans jutellaan ja yritän viettää aikaa mahdollisuuksien mukaan myös henk koht. ja tuon 1v kanssa leikitään, pusutellaan ja hassutellaan.

Lapset ei meillä oo suoraan mustasukkaisia ja vihamielisiä vauvalle. Vaan reagoivat vauvaan kukin ikätasonsa ja luonteensa mukaan huomiota hakien. Esikoinen puhuu vanhemmille ikävästi ja provosoivasti, kakkonen kiusaa isosiskoaan saaden hänet itkemään ja huutamaan, kolmonen kiertää kollastamassa kiellettyjä paikkoja jos vain suinkin pääsee ja pitää äidin siivoilemassa hänen jälkiään sotkemalla jos vain suinkin voi, kiipeilee vaarallisiin paikkoihin itkemään apua jnejne

Tuntuu, et kyllä mä nämä lapset hoidan ja kotityötkin saan tehtyä, mut tuo lasten ylimääräinen käytöshankaluus tuottaa joskus kyyneleitä ja mielipahaa ja neuvottomuutta. Toivottavasti pian helpottaa.
 
Mua väsyttää ja on sellanen olo että nyt ei sais olla väsyny.
 
Mulle ehkä suurin yllätys on tää tunteiden ristiriitaisuus; oon maailman onnellisin mutta sitten taas väsynyt ja toisinaan ahdistaa että osataanko me ja saadaanko me tosta nyt kasvatettua mallikelpoinen kansalainen...
Itkuherkkyyskin on aikamoinen, ylittää raskaudenaikaisen olotilan helposti.
Yhdenlainen yllätys on sekin miten mies osaa ja jaksaa hoitaa vauvaa, olen aivan äärettömän kiitollinen siitä että mulla on tollanen tuki ja turva tässä tilanteessa. Itkettää ajatuskin että sen pitäs palata takaisin töihin...
No, meillä ei ole vielä arki asettunut uomiinsa joten pikkuhiljaa tilannekin varmaan muuttuu johonkin suuntaan. Olisin tyytyväinen jos pysyisi tällaisena; vauva syö myöhään illalla, kerran yöllä ja sitten aamuyöllä/ aamulla joten itsekin ehtii nukkumaan aika mukavasti.
Turhauttavimpia tilanteita on tissiraivarit, kun tarjoaa ja tarjoaa eikä toinen meinaa millään tarrata kiinni. Nyt kokeilin laittaa tutin hetkeksi suuhun jotta tilanne ehkä hiukan rauhottuisi ennenkuin yritän uudestaan, tällä kertaa se toimi. Huh.
 
Meillä poika on viikon vanha ja edelleen lastenosastolla. Itse kotiuduin la ja vointi hyvä sektion jälkeen. Syötöt, labrat, pesut ja tarvittaessa lääkäri 3h välein - haipakkaa menoa. Sokeriarvot vielä huonot, ei jaksa vielä syödä itse. Painoa kuitenkin jo 2100g, suntymäpaino ylitetty.

Illat olen rättiväsy kotona ja itkeskelen milloin mistäkin. Surkuhupaisaa tai siis ei ollenkaan hupaisaa kun tissit valuttaa maitoa lattialle ja yritän paniikissa etsiä pumppua. Jos joudun turvautumaan paperiin, voi sitä epäonnistumisen tunnetta: en saanut näitäkään maitotippoja talteen lapselleni. :wink kriisien mittasuhteet vaihtelevat.

Kaikki hyvin, mut lapsen kotiutumisesta ei vielä mitään tietoa. Jaksan vielä toistaiseksi odottaa, ainakin hän on hyvässä hoidossa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voimia Stella! Toivottavasti pikkuinen kohta jaksaa syödä itse ja varmasti voimistuu,sitä mukaa kun painoakin tulee lisää. Ei ihme jos tunteet pinnassa kun haluaa että toisella kaikki hyvin.
 
Mä en usko että Suski88 välittäis jotenki vähemmän lapsestaan, ei kaikki halua imettää ihmisten edessä, eikä tarvitse. Itseäni ainakin ahdistaa jos on esim. miehen kavereita paikalla. Silloin voi mun mielestä antaa korviketta/pumpattua omaa maitoa. Tai sitten imettää toisessa huoneessa.
 
Mie niin rakastan meidän vauvaa :Heartred
Synnytys oli ihan erilainen mikä esikoisesta (esikoisesta sain 6 annosta epiduraalia, sektiouhka ja mitä), tästä mentiin niin pienillä lääkkeillä etten ollut ihan sekaisin kun tää jäbä syntyi.. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Me tarvitaan vauvan kans molemmat se meidän oma rauha, et toi imettäminen onnistuu.. Jos on vieraita niin mua ahdistaa suunnattomasti olla tissit paljaana, varsinki jos on miespuolisia. Lisäks tuo poika ei suostu syömään tissistä jos on muita ku isi paikalla, joten näis tilanteis on vaa parempi antaa pullosta sitä pumpattua maitoo, meillä kuitenki käy harvoin vieraita et ei kovinkaan usein tarvii pulloon turvautua, nyt kun poika jo jaksaa itse imee tissistä tarvitsemansa.
 
Joo kyllä minäkin menen vain törkeästi sivummalle imettämään kun vieraita. Ei mun lolloissa mitään näkemistä ole niin miksi esitellä vierahille :D Kyllä vieraat vauvaa ehtii sit tissityksen jälkeenkin vielä töllistellä.
 
Takaisin
Top