Äitioloja

Vehnätöntä / viljatonta pitäis munkin kokeilla mut aina jossain kohtaa epähuomiossa mussuttelen paahtista tai makaronia. Kun on kokoajan erilaista oiretta ja kitinää niin kauheen vaikee asenoitua dieettiin kun vaivojen aiheuttaja voi olla ihan mikä vaan. Tai useampi yhtäaikaa. Ja josko ei oo varsinaista allergiaa vaan jotkut jutut vaan tekee mahan toiminnalle hallaa. Silloin ei oirettakaan tuu niin säännönmukaisesti.

Sent from my SM-T310 using Vau Foorumi mobile app
 
Nää ajatukset kieltämättä aika erikoisia, 2,5 kk vauva vieressä ja suoraan sanottuna on vauvakuume, mitä hittoa? Tosin kun ollaan nyt käytännössä poitsun kans kaksin, ni eihä toista ois ees mahollista tehdä, saati kun minun ei pitäny saada lapsia ollenkaan. Mut jos vielä jonain päivänä :Heartred
 
Juuri niin nipsumuki! Oireet ei ole kuitenkaan säännöllisiä vaikka syö samalla tavalla joka päivä. Äh, emmä tiiä!

Sent from my SM-G900F using Vau Foorumi mobile app
 
spiraali, tuskin sentään paska äiti, pöh! Kyllä se itse kullekin on varmasti vaikeaa alkaa pistämään omaa ruokavaliotaan uusiin kuosiin kun on tottunut huoletta syömään melkeen mitä vaan. Kyllä itselläkin otti aikaa tottua maidottomaan ja sitten kun sen vain sai lutviutumaan ajan kanssa niin sitten sitä ei edes käytännössä huomioinut enää että oli edes koko maidottomalla :) Vaatii sumplimista, mutta onnistuu. Meinasitko ottaa yhtä ruoka-ainetta kerralla kieltoon vai heti useamman?
 
Eeei ole olemassa kökköäitejä!! Jokainen äiti on omalla tavallaan paras :) kyllä se vaatii vähän miettimistä ja säätämistä, mut loppujen lopuks aika helposti onnistuu! Mun oli pakko sanoa kahelle ystävälle että nyt alotan! Sit oli pakko alottaa kun en ois kehannu enää perua. On siis oman olon takia pitäny alottaa jo kauan sitten mutta jostain syystä aina tuntunu liian hankalalta. Nyt löyty motivaatio vauvan mahavaivoista jotka jäi kun vaihdoin maidottomalle ja gluteenittomalle. Mainitsinkin jo imetysketjussa vähän jotain :)

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app
 
Tänään tuli taas tunne etten riitä. Keskityn nyt pääosin tyttöön mikä on hyvä mutta jostain kumpuaa se että pitäis kodin kiiltää ja koira hoitaa samalla lailla kuin ennen raskautta. Ei riitä aika eikä jaksaminen! Mistä tää superäitihomma tulee! Mene pois!!!




Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
Kyl se siitä tasottuu, muruska. Ainaki oman kokemuksen mukaan. Mulla oli kans ihan pakko pitää kaikki tip top kun tyttö oli ihan pieni. En kestänyt minkäänlaista siivoa ja sotkua vaan kaikki piti olla järjestyksessä. Sanoin kerran miehelle kun oli lelut taas ympäri olohuonetta että koko ajan täällä saa siivota eikä mikään riitä kuitenkaan pitämään sotkua poissa. Mies siihen tokas että jaa, sekö (tyttö) ei sais mihinkään koskea eikä leikkiä millään, niinkö? Sen jälkeen hellitin vähän ja nyt ku on myös vauva talossa niin oon luovuttanut. Nautin lapsista ja siivotaan kun jaksetaan :)

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app
 
Aile, meilläkin sama esikoisen aikaan, nyt mennään jo vähän enemmän ns löysin rantein :) Olen suoraan sanottuna siivousnatsi! Ja mä rakastan siivoamista! :oops: Mutta on onneksi päiviä että en välitä sotkusta vaan nappaan muksut ulos ja leikitään pihalla esikoisen kanssa vauvan nukkuessa :) Ah, ihanaa kun osaa vähän hellittää. Eikä se kyllä kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä tee oli koti tällissä tai ei :wink
 
Äh ja mä taas inhoan siivoamista ja sitten kun joku tulee kylään, pistää meikäläiseen yllättävästi vauhtia. Ja kuitenkin nautin siitä puhtaasta lopputuloksesta, mutta kumpikaan meistä ei vaan saa tavaroita paikoilleen.
 
Mä oon välillä huomannut ajattelevani oikein lämmöllä ja haikeudella synnytystä ja sairaala-aikaa. Välillä tuntuu, että voisin elää sen ajan heti uudelleen! Hullua minulta, joka muuten inhoaa sairaaloita ja jopa lääkärillä käymistä. Mutta kyllähän se aika oli näin kliseisesti sanottuna tähän astisen elämäni parasta aikaa. Vaikkei se siltä silloin niin tuntunut.. Raskautta ei sitä vastoin ole yhtään ikävä!
Kuhan ei nyt vauvakuumetta pukkais, välillä siltä tuntuu. Taloudellisesti järkevintä kun olisi mennä ensin käymään töissä, mutta toisaalta...
 
lokki, aivan kuin omia ajatuksia! Tosin mulla nämä kaksi raskautta ei ole olleet mitenkään vaikeita tai voimia vieviä joten raskauttakin pakkaa olemaan vähän ikävä. Mutta se raha... Työt kutsuu kyllä piakkoin ja kolmosen haaveet saa kyllä jättää nyt odottamaan parempia aikoja tai ainakin näin yritän itselleni vakuutella :D
 
Itsellänikään ei raskaus ollut fyysisesti ollenkaan rankka - väsymystä oli joo, ja liitoskipuja, mutta harvoin. Ei pahoinvointia, ennenaik. supistuksia tai muuta. Ehkä se oli se henkinen puoli, jonka takia raskautta ei ole niin ikävä. Itse kun olen muutenkin niin kärsimätön, ja 9 kk on aika pitkä aika odotella :D Sekä myös se, että tuntui että ei pysty mitään tekemään kun joko väsytti tai maha oli tiellä. Oh well.
Mutta eikös se olisikin paljon parempi olla heti uudestaan raskaana kuin jäädä hoitovapaalle pitemmäksi aikaa - ja siis vain taloudellisesti ajateltuna, tietenkin :wink
 
Muutoin mulla ei todellakaan ole vielä uutta vauvakuumetta, mutta juurikin tuon sairaala-ajan vuoksi haaveilen, että päääsisin kokemaan sen ajan vielä uudestaan. Ihan samat ajatukset kuin lokilla, että haikeudella muistelen meidän sairaalapäiviä. Se oli niin ikimuistoisen jännittävää ja onnellista aikaa. Toki onnellista ja jännittävää aikaa eletään yhä, mutta nyt on arki kuvioissa eikä aina meinaa muistaa elää hetkessä ja nauttia, vaan stressiä pukkaa päälle milloin mistäkin turhasta asiasta. Sairaalassa oli aikaa vain nauttia ja ihmetellä ja keskittyä vain juuri siihen hetkeen. :Heartred
 
Mä en ymmärrä tuota yhtään, mulle sairaalapäivät oli kipeitä ja kamalia päiviä. Oli tuskaa elää sen haavan kanssa ja hampaat irvessä lähteä liikkeelle kivusta huolimatta. Lisäksi imettäminen sattui ja olin ihan hukassa tuon pienen kanssa. Enkä tykännyt yhtään kun ei ollut mitään yksityisyyttä, joku kävi tyyliin vaihtamassa vaipat ja saattoi suihkuun.

Nyt on ihanaa kun elämä pienen, ihmeellisen tytön kanssa on asettunut uomiinsa, kroppa on kunnossa ja äitiys tuntuu jo luonnolliselta. :)

Niin erilaisia kokemuksia!
Toivottavasti mun seuraava on samanlainen kuin teillä.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä tykkäsin kans sairaala-ajasta kun meillä oli perhehuone (oma rauha) ja ruoka tuli valmiina :) Kun vauva oli pari viikkoa vanha, jouduin vauvan kanssa viikoksi uudelleen osastolle omien tulehdusten takia. Tällä kertaa olin 3 hengen huoneessa ja kun yksin piti pärjätä suihkut ja syömiset vauvan kanssa (+korkea kuume ja antibioottippa), niin ei ollut enää yhtään niin nautinnollista... Eli molemmat kokemukset plakkarissa :wink


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä tykkäsin kans sairaala-ajasta vaikka siellä vietinkin sen 8 päivää vauvan ja oman tulehduksen vuoksi. Mitään perhehuonetta ei ollut, mutta hyvin pärjäsin vauvan kanssa. Mukavinta oli juuri tuo, kun ruoka tuli valmiina ja joku siivosikin paikat. Vähän toki ikävä oli muuta perhettä. Jos neljäs kerta tulee, niin jospa selviäisimme sairaala-ajasta ilman tulehduksia.
 
Näin jälkeenpäin aatellen niin olihan se ihan mukavaa aikaa. Mut sillon ei tuntunu siltä. Oli niin rankkaa aina oottaa et jes nyt pääsee pois ja sit ei päässykään. Poju oli siis 2x sinivalossa ja oltiin viikko sairaalassa. Olihan se toki mukavaa kun kaikki tuli valmiina eikä tarvinu huolehtia ku vauvasta. Mut sit oli se kaamee ikävä miehen viereen ja esikoisen luo. Olin 3 hengen huoneessa, jossa meitä oli 2 naista kerrallaan..mulla kerkes huonekaveri vaihtua 4kertaa sinä aikana ku olin siellä. Sillon ärsytti kun muut vaan pääsi kotiin ja ite vaan jäi. Mut aikahan kultaa muistot..:wink onneks siellä oli yks pariskunta joilla kans oli 2kertaa vauva valossa. Pysty jakamaan tuntemuksia.

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app
 
Esikoinen oli myös kerran valossa, eli luultavasti jos vielä lapsia tulee niin saa varautua pitempään sairaalareissuun. Sit se varmaan on mukavaa kun etukäteen osaa asennoitua et ei heti pääsekään.

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla sairaala-ajasta teki positiivisen todella mukava ja samanhenkinen huonekaveri, jonka kanssa "asuin" 2,5 vrk (josta synnytyssalissa 17 h) ja sitten loput 2 vrk saimme olla miehen kanssa perhehuoneessa. Muutoin mulla varmaan olisikin ollut kiire kotiin, jos olisi ollut usein vaihtuva huonekaveri tai useita huonekavereita + heidän huutavat vauvansa.

Sairaalan henkilökunta oli mukavaa, ruoka tuli valmiina ja mä olin hyvävointinen, mikä tuli positiivisena yllätyksenä, että synnytyksen jälkeen alapää ei välttämättä olekaan ihan tuusannuuskana. Mä olisin ollut valmis jäämään sairaalaan vielä kuudenneksikin yöksi, kun kotiinlähtö jännitti niin paljon. :grin
 
Muokattu viimeksi:
Mulla toi sairaala-aika ei ollu niin kauheen positiivinen.. :/ tai no oli siinä hyviäkin juttuja, esim se että sain yhden hengen huoneen, eli sain olla rauhassa, muita mä en oikeen olisi kestänytkään.. ok mielellä olin sen pari ekaa päivää, kun sain apua vauvanhoitoon, mut sit kun yks kätilö sanoi et ehkä pääsen kotiin, kun ei oo mitään isoo hätää ja verikokeen voi ottaa terkkarissakin, ja sit lääkäri sanoki et et oo menossa tosiaankaan kotiin niin murruin ihan täysin. Alunperin arvelinkin että voi mennä aikaa ennen kun pääsen kotiin, kun ei se synnytys sujunu hyvin, mutta se yksi vihjasu kotiin pääsystä sitte pilas kaiken ja alko seinät kaatuun pahasti päälle. Pari vikaa päivää menikin siis ihan vaan itkemiseen. Onneks olin yksin siinä huoneessa, niin ei tarvinnu nähdä ketään, kun mua ahdisti nähdä muita äitejä ja varsinkin niitä jotka pääsi kotiin. Huoneesta en sitte poistunutkaa muuta ku hakeen rintapumppua ja viemään tarjotinta pois, en hakenu ees iltapalaa kun en halunnu törmätä muihin ihmisiin. :sad001 Kauheesti mulle tarjottiin psykologia jutteleen, mut mulla ei ollu minkään näköstä halua ruveta höpiseen kenenkään kanssa, halusin vaan kotiin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top