Äidin jaksamisesta
- Ketjun aloittaja Mininen
- Aloituspäivämäärä
aarnikratti
Satasella mukana keskusteluissa
Nyt pistätte ne miehenne ruotuun! Molempien lapsihan se on, eli vastuu kuuluu molemmille. Ite en kyllä tollasta kattelis. Meillä on mies hoitanut yösyötötkin nyt kun on ollu saikulla pidempään. Maanantaina sitte paluu normaaliin arkeen... melkolailla eri mielellä kun sillon 7 viikkoa sitten kun olin typyn kanssa kahdestaan päivät. Nyt kun miettii taaksepäin nii on kyllä ihan hurja muutos tullu kaikessa. Ainoo mikä tulee nyt varmasti olee vaikeeta on se "yksinäisyys", kun on tottunu että on mies kokoajan tässä mukana päivät.
Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
Toivottavasti teillä on muuten hyviä hoitajia lähipiirissä kenellä miehet ei osallistu 
. Meillä mies kyllä hoitaa, mutta muuten ei olla vielä hoitoon jätetty poitsua. Ajattelin, että tässä pikkuhiljaa vois alkaa poikaa muillekin jättää hoitoon, että tottuu muihinkin kun vaan mamin syliin . Varsinkin kun kummit ja mummit niin kovasti haluaisivat hoitaa. En vaan osaa edes sanoa, miks en ole uskaltanut kenellekkään jättää .
. Meillä mies kyllä hoitaa, mutta muuten ei olla vielä hoitoon jätetty poitsua. Ajattelin, että tässä pikkuhiljaa vois alkaa poikaa muillekin jättää hoitoon, että tottuu muihinkin kun vaan mamin syliin . Varsinkin kun kummit ja mummit niin kovasti haluaisivat hoitaa. En vaan osaa edes sanoa, miks en ole uskaltanut kenellekkään jättää .
aarnikratti
Satasella mukana keskusteluissa
Cherry87,vaikeetahan se on aina jättää muiden hoiviin. Mä sillon ekan kerran melkee itkua väänsin ku miehen äiti ja sisko tuli tänne pientä hoitaa ja hätistivät meidät johonki "tuulettuu". Nyt ku vaavi on jo isompi nii ei tunnu nii pahalta enää :)
Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
S_uski
Puuhakas puhuja
Mulla ei oikeastaan oo ketään kenelle jättäis tytön hoitoon muutamaks tunniks. Äiti, sisko ja miehen vanhemmat asuvat sen verta kauempana... Veljeeni on luottais ja isäni ei osaa hoitaa vauvoja.Kaverit on kaikki kaikonnu jonnekkin. Ainoa ketä vois Nelliä hoitaa on hänen kummitätinsä mutta hänelläkin on oma lapsi ja omat menonsa. Mutta sitten kun tyttö on jo vanhempi niin varmasti kaikki ovat innokkaita hoitajia. Tää vauva-aika on vaan hoitajaehdokkaiden mielestä niin vaikeeta ja raskasta aikaa.. No aijaa niin on... Siks pieni breikki ois tarpeen :D
Mies sentään vkl viettää aikaa tytön kanssa, edes muuutaman tunnin kokonaisuudessaan siis. Mut arkisin hän ei oikeastaan ehdi. Kun työaika on vähän veemäinen. 1-2 yöllä töihin, 14-15 kotiin ja sitten hän syö ja juttelee hetken niitä näitä ja sitten hän melkein meneekin jo nukkumaan. Ja kun hän ajaa kuorma-autoa niin en halua sitä riskiä ottaa että hän menis väsyneenä töihin. Auta armias jos hän ois joku konttorirotta.. SItten sais kyllä arkisinkin herätä yösyöttöihin. Vkl maidonlämmitys on hänen heiniään :)
Mutta olen ymmärtänyt kyllä muiden tuttujen äitien puheista että eivät heidänkään miehet oikein vauva-ajasta välittäneet vaan sitten n.1 vuoden ikäisten kanssa ovat ruvenneet olemaan enemmän.
Mies sentään vkl viettää aikaa tytön kanssa, edes muuutaman tunnin kokonaisuudessaan siis. Mut arkisin hän ei oikeastaan ehdi. Kun työaika on vähän veemäinen. 1-2 yöllä töihin, 14-15 kotiin ja sitten hän syö ja juttelee hetken niitä näitä ja sitten hän melkein meneekin jo nukkumaan. Ja kun hän ajaa kuorma-autoa niin en halua sitä riskiä ottaa että hän menis väsyneenä töihin. Auta armias jos hän ois joku konttorirotta.. SItten sais kyllä arkisinkin herätä yösyöttöihin. Vkl maidonlämmitys on hänen heiniään :)
Mutta olen ymmärtänyt kyllä muiden tuttujen äitien puheista että eivät heidänkään miehet oikein vauva-ajasta välittäneet vaan sitten n.1 vuoden ikäisten kanssa ovat ruvenneet olemaan enemmän.
Kylhän meijän äiti hoitais jos pyytäisin, mutta ei ole ollut vielä tarvetta :) Tuli joo vähä yllätyksenä tää homma, että näin vähäinen on osallistuminen! Esikoisesta olin yh ekat 9kk ja toisesta mies oli reissuhommista, joten aikaisempaa kokemusta yhteisestä "perus vauva-arjesta" ei ole. MUTTA, pääsimpäs purnaamasta.. Eilen mies korjasi ruuat ja tiskit pöydästä ja keitti kahvit ja laitto kupit ja piprut pöytään! :D Kysyinkin siltä, et onks se kipee.. Eli tää kertoo aika lailla sen osallistumisen kodin hoitoon kun tuommoista ihmettelen :D mä oon vaan totuttamut sen liian helpolle, kaikissa jutuissa. Vähä oma vika kun oon passannu ja tehny kaiken ite. Ok, ja mielelläni hoidan kodin koska oon kotona. Meinasinkin vkloppuna rykästä itteni lenkille (yksin) :) On tuo itekki sanonu että ei se näin pieniä oikee osaa käsitellä, et sitte isompana.. Ja kyllähän tuo noiden isompien kans puuhaileekin välillä keskenään.. Olishan se ihan kiva et joku muukin sais tyttöä rauhoteltua, koska joka ilta 2h menee kitisevää tyttöä kanniskellessa..
Itselle on sitten tainnut osua vauvailumies kun niin hienosti osallistuu neidin "hoitoon". Yöheräämiset otin suosiolla itselleni kun herään joka tapauksessa ja nykyään, kun tyttö herää vaan kerran niin ei se edes tunnu missään. Eilen olin pari tuntia koiran kanssa treenaamassa ja tänään menee ainakin neljä tuntia kisoissa talkoilemiseen. Mies kyllä siis saa/ joutuu olemaan aika paljonkin vauvan kanssa kahden.
Nyt kun vauva on 3kk eikä enää niin paljon asu rinnalla, niin mies on hoitanu pari kertaa silleen et optimihetkenä oon kävässy kaupassa (max tunnin poissa kotoa) tai saunassa.. alkuun tuntu vaikeelta lähtee ees nopeesti pois ilman vauvaa, mitä jos se alkaa mahdottomasti itkeä eikä mies voi mitään.. mut nyt vauvalla on jo pikkuisen parempi pinna eli jos oon noin 15min päässä kotoa niin ei tääl mitään totaalikatastrofia voi ehtiä tulla sillä aikaa ku ajelen takaisin jos mies soittaa.. Se kyllä rajoittaa muiden hoitamista ettei tyttö huoli pulloa tai tuttia, kun muilla ei oo mitään keinoja paitsi kanniskelu eikä sekään tepsi jos nälkä yllättää.
Mitään varsinaista omaa aikaa ei oo ollu (paitsi pari kertaa saunassa, aah..taivas) mutta jotenkin sitä ei oo ikäväkään. Melkein kaikki aika tuntuu "omalta" vaikka meneeki vauvan ja kotihommien parissa.. Tietty aika yksinäistä, kun ei voi tosta vaan suhata kavereita tapaamaan.. Miehen kans ei myöskään oo mitään kahdenkeskeistä aikaa mutta me on nähtävästi alettu laskea se kahden oloksi kun vauva nukkuu sängyn yhdellä laidalla jo aikaisin illalla, niin meille jää aikaa hengata kaksin siinä toisella laidalla :D Mutta sitä oon miettiny pääni puhki, et jos tässä toista alkaa joskus ajatella niin mihin toi eka mene synnytyksen ajaks :O
Mitään varsinaista omaa aikaa ei oo ollu (paitsi pari kertaa saunassa, aah..taivas) mutta jotenkin sitä ei oo ikäväkään. Melkein kaikki aika tuntuu "omalta" vaikka meneeki vauvan ja kotihommien parissa.. Tietty aika yksinäistä, kun ei voi tosta vaan suhata kavereita tapaamaan.. Miehen kans ei myöskään oo mitään kahdenkeskeistä aikaa mutta me on nähtävästi alettu laskea se kahden oloksi kun vauva nukkuu sängyn yhdellä laidalla jo aikaisin illalla, niin meille jää aikaa hengata kaksin siinä toisella laidalla :D Mutta sitä oon miettiny pääni puhki, et jos tässä toista alkaa joskus ajatella niin mihin toi eka mene synnytyksen ajaks :O
Muokattu viimeksi:
Miisa78
Näppärä viestien naputtelija
Meillä on onneksi hoitajia, miehen ja mummeliden lisäksi...itseasiassa, en tiedä, olisinko uskaltanut vauvaa halutakaan ilman tätä turvaverkkoa. Tiesin kyllä minkäksorttisen työjuhdan (eli rakkaan mieheni ) kanssa vauvaa halusin. Että tavallaan en viitsi hirveesti miehelle valittaa, vaikka raskaalta välillä tuntuu.
Ostin rautakuurin itslleni, kun on niin ihmeen uupunut olo, kun ei meinaa sängystä ylös päästä ja olen todella hajamielinen, eikä tulisi kuuloonkaan esim, että pesisin ikkunat. Normaalisti olen energinen, mutta nyt ei vaan kykene, vaikka valvomaan en joudukaan, kun tyttö syö kerran yössä... Nytkään ei osaa relata, vaikka tyttö nukahti vaunuun hyvin. Itkuhälytin rikki, niin joutuu jatkuvasti pomppaamaan tarkistamaan tilanne, hm..
Yökyläänkin tyttöä pyydetään kavereiden toimesta, mutta ihan kavereille ei osais tyttöö vielä jättää. Mummulat saa tähän hätään riittää, jos ja kun ollaan yötä poissa kahden kesken.
) kanssa vauvaa halusin. Että tavallaan en viitsi hirveesti miehelle valittaa, vaikka raskaalta välillä tuntuu. Ostin rautakuurin itslleni, kun on niin ihmeen uupunut olo, kun ei meinaa sängystä ylös päästä ja olen todella hajamielinen, eikä tulisi kuuloonkaan esim, että pesisin ikkunat. Normaalisti olen energinen, mutta nyt ei vaan kykene, vaikka valvomaan en joudukaan, kun tyttö syö kerran yössä... Nytkään ei osaa relata, vaikka tyttö nukahti vaunuun hyvin. Itkuhälytin rikki, niin joutuu jatkuvasti pomppaamaan tarkistamaan tilanne, hm..
Yökyläänkin tyttöä pyydetään kavereiden toimesta, mutta ihan kavereille ei osais tyttöö vielä jättää. Mummulat saa tähän hätään riittää, jos ja kun ollaan yötä poissa kahden kesken.
Miisa78
Näppärä viestien naputtelija
Meillä on onneksi hoitajia, miehen ja mummeliden lisäksi...itseasiassa, en tiedä, olisinko uskaltanut vauvaa halutakaan ilman tätä turvaverkkoa. Tiesin kyllä minkäksorttisen työjuhdan (eli rakkaan mieheni ) kanssa vauvaa halusin. Että tavallaan en viitsi hirveesti miehelle valittaa, vaikka raskaalta välillä tuntuu.
Ostin rautakuurin itslleni, kun on niin ihmeen uupunut olo, kun ei meinaa sängystä ylös päästä ja olen todella hajamielinen, eikä tulisi kuuloonkaan esim, että pesisin ikkunat. Normaalisti olen energinen, mutta nyt ei vaan kykene, vaikka valvomaan en joudukaan, kun tyttö syö kerran yössä... Nytkään ei osaa relata, vaikka tyttö nukahti vaunuun hyvin. Itkuhälytin rikki, niin joutuu jatkuvasti pomppaamaan tarkistamaan tilanne, hm..
Yökyläänkin tyttöä pyydetään kavereiden toimesta, mutta ihan kavereille ei osais tyttöö vielä jättää. Mummulat saa tähän hätään riittää, jos ja kun ollaan yötä poissa kahden kesken.
) kanssa vauvaa halusin. Että tavallaan en viitsi hirveesti miehelle valittaa, vaikka raskaalta välillä tuntuu. Ostin rautakuurin itslleni, kun on niin ihmeen uupunut olo, kun ei meinaa sängystä ylös päästä ja olen todella hajamielinen, eikä tulisi kuuloonkaan esim, että pesisin ikkunat. Normaalisti olen energinen, mutta nyt ei vaan kykene, vaikka valvomaan en joudukaan, kun tyttö syö kerran yössä... Nytkään ei osaa relata, vaikka tyttö nukahti vaunuun hyvin. Itkuhälytin rikki, niin joutuu jatkuvasti pomppaamaan tarkistamaan tilanne, hm..
Yökyläänkin tyttöä pyydetään kavereiden toimesta, mutta ihan kavereille ei osais tyttöö vielä jättää. Mummulat saa tähän hätään riittää, jos ja kun ollaan yötä poissa kahden kesken.
Meillä mies osallistuu satasella lasten hoitoon aina kun on kotona..hatun nosto miehelle siitä..mun äiti auttaa meitä myös tosi paljon..välillä vähän hävettää...mut mä olisin ihan hukassa ilman mun miestä ja äitiä..varsinkin kun näitä masennus tuulia puhaltelee..
mun miehen sukulaiset ei auta mitenkään..yhen kerran on appiukko vahtinut noita vanhempia muksuja..sen rouva on sit omaa kastiansa..se yleensä on aina se joka kieltää/kieltäytyy auttamasta..miehen veli auttas varmasti mutta sit hänen rouvansa kieltää koska heidän kohta 2.v lapsensa unet häiriintyy jos meidän lapset menis sinne hoitoon..kieltäytymiset näyttäs johtuvan aina meidän lasten takia..kun meidän lapset sitä ja sitä...on se kiva aatella että jonkun rauha menee siitä että olis vähän sukulaislasten kanssa..ku miettii että me kumminkin ollaan 24/7 lasten kans niin ne joutus kuluttamaan vaikka 8-12h aikaa elämästään kerran vuodessa omasta elämästään
eka psykologi istunto on käyty viime viikolla ja tuli tosi hyvä olo siitä..ensi viikolla taas jatketaan..meillä tulee myös käymään perhetyöntekijä..tulee auttaan näitten vanhempien lasten virikkeistämisessä...mä oon niin orpo piru niitten kanssa kun ne on niin eläväisiä, todella villejä..oon jo niin väsyksissä että mä suutun ihan joka kerta niille, ei onnistu multa enää "neuvottelut" kaikki menee ihan överiksi..ja ne käyttää sen ihan säälimättä hyödykseen..ja mua syö se hirveesti kun en jaksa olla osallistuva ja touhua keksivä äiti..
Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
mun miehen sukulaiset ei auta mitenkään..yhen kerran on appiukko vahtinut noita vanhempia muksuja..sen rouva on sit omaa kastiansa..se yleensä on aina se joka kieltää/kieltäytyy auttamasta..miehen veli auttas varmasti mutta sit hänen rouvansa kieltää koska heidän kohta 2.v lapsensa unet häiriintyy jos meidän lapset menis sinne hoitoon..kieltäytymiset näyttäs johtuvan aina meidän lasten takia..kun meidän lapset sitä ja sitä...on se kiva aatella että jonkun rauha menee siitä että olis vähän sukulaislasten kanssa..ku miettii että me kumminkin ollaan 24/7 lasten kans niin ne joutus kuluttamaan vaikka 8-12h aikaa elämästään kerran vuodessa omasta elämästään
eka psykologi istunto on käyty viime viikolla ja tuli tosi hyvä olo siitä..ensi viikolla taas jatketaan..meillä tulee myös käymään perhetyöntekijä..tulee auttaan näitten vanhempien lasten virikkeistämisessä...mä oon niin orpo piru niitten kanssa kun ne on niin eläväisiä, todella villejä..oon jo niin väsyksissä että mä suutun ihan joka kerta niille, ei onnistu multa enää "neuvottelut" kaikki menee ihan överiksi..ja ne käyttää sen ihan säälimättä hyödykseen..ja mua syö se hirveesti kun en jaksa olla osallistuva ja touhua keksivä äiti..
Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
P_K
Vauhtiin päässyt keskustelija
No niin, vasta pääsin sanomasta, ettei ole menkkoja näkyny, mut nyt on. Aika tarkalleen vuoden pysyivät pois, nyt oli 3,5 kk synnytyksestä, kun alkoivat. Positiivista on se, et näyttivät olevan samanlaiset kuin ennenkin, siis keston, kipujen ja määrän suhteen. Kesto siis ilman mitään ehkäisypillereitä viis päivää, ei kipuja niinkuin ei ennenkään ole ollut ja määräkin ihan normisettiä. Kauhulla oon oottanu, et kuin ne muuttuu, kun toiset on kertonu, et vuotaa synnytyksen jälkeen ku seula, et mikään "vaippa" ei riitä. Saa nähdä onko kierto pysyny yhtä täsmällisenä kuin ennen... Miehen iloksi olin kyllä samanlainen hormoonihärkä kuin ennenkin, et kiukuttelua 
ja siivousintoa löytyi entiseen tapaan.
ja siivousintoa löytyi entiseen tapaan.Mullakin ne ekat menkat oli niukat eikä mitään kipuja ollut. Kaveri tuossa sitten totes että hänellä oli ekan lapsen jälkeen menkkakivut palanneet vasta viidennellä kierrolla. Sitä odotellessa... Toisia ei nyt oo sitten kuulunut eli koko ajan enemmän kallistun siihen että nuo menkat ilmesty minipillereiden aloituksen takia.
annushka: Ootteko päässeet jo aloittelemaan sitä vauvauintia? Me yritetään tässä selvitellä noita yksityisten uintihommeleita. Parissa paikassa olikin ainakin täyttä. Täytyypä kattella vielä. Muskarissa ollaan nyt käyty muutaman kerran ja tykätty. Tai ainakin äiti tykkää eikä poikakaan huuda naama punaisena, niin että oletan ettei siellä ihan sietämätöntä ole. Yleensä kaveri on vaan ihan huuli pyöreänä ja ihmeissään kaikista muista vauvoista. 
Vauvauinti alkais 5.4., mutta tokihan meiltä jää heti eka kerta väliin kun on meidän ainejärjestön vuosijuhlat samana iltana :/ Mutta kun tuota vujun ilmoa ei voi enää perua niin sinne mennään ja alotetaan uinti sitten kahden viikon päästä. Odotan kyllä jo kovasti, vaikka pitääkin esiintyä uimapuvussa.Mistäs päin Mininen olitkaan? Pääkaupunkiseudulla on ainakin useemmassakin paikassa pikku delfiinien vauvauinteja.Tänään pääsi taas vähän kaupungille kaverin kanssa kahvitteleen niin johan on taas hyvää mieltä ja virtaa (asiaan saattaa vaikuttaa pikkuneidin hyväntuulisuuskin ).
).Tänään on kyllä ollut taas sellainen päivä että huh... Yö meni ihan hyvin, mutta jostain syystä tyttö oli aamusta asti levoton eikä jaksanut keskittyä mihinkään... Epätoivoisesti yritin häntä viihdyttää. Kun kaikki oli vaan itkua niin lähdettiin ulos jo tosi aikaisin että saisin hänet vaunuihin nukkumaan. No hän nukkui tasan sen aikaa kun vaunut liikkui, n. 45 min. No takas sisään, ei maistu ruoka eikä edelleenkään jaksa keskittyä. Lopulta nukahti tissille mutta heti kun yritin siirtää sänkyyn niin heräsi eikä enää mitään merkkiäkään nukahtamisesta. Taas yritän viihdyttää... Ja lopulta kun kaikki on taas vaan itkua uudestaan ulos... Vaunuttelin pienen lenkin, n. 20 min, tyttö nukahti, jätin hänet nukkumaan ja meni n. 10 min niin hän herää. Huoh! Sen jälkeen nukahti sitten tissille, olin itse niin väsynyt että annoin hänen nukkua siinä, nukkuikin melkein pari tuntia. Ja samanmoista ollut koko ilta. Kitinää, ja tissille nukahtelua. En tiedä miten ikinä saan tuon tissille nukahtelua loppumaan?! Tai että edes saisin tytön siitä siirrettyä sänkyyn. Tänään olen kyllä tuntenut itseni niiiiin huonoksi äidiksi taas, kun tyttö vaan kitisee, enkä osaa edes laittaa häntä nukkumaan, eikä varmaan yhtään hymyäkään ole tullut koko päivänä.