Äidin jaksaminen.

Meilläkin pyöritään ja hyöritään, välillä itketään, mutta nukahtaa aika useesti ilman tissiä hetken päästä :) Mä en kyllä niihin pienimpiin kähinöihin edes herää, mies herää vaikka nukkuu tällähetkellä sohvalla.. :D varmaan ihan max 4 kertaa tissitellään, usein sen 2krt. Luulen, että maailma on niin kiinnostava paikka, että ei malteta nukkua :) Meillä on alettu ihan kiukuttelemaan, esim. paidan laittaminen saa ihanat kiljumisraivarit käyntiin :angry1
 
:wink sentään muillakin pukeminen jo tuottaa vaikeuksia, meillä on alusta saakka pukeminen ollut yhtä kiukkuhuutoa.. Meillä sitten taas alkaa viimein vaimenemaan kun tytön saa syliin istumaan ja siinä aika pitkälti puettua..

Meillä ei mies herää tytön ähinöihin ja puhinoihin öisin, mutta itse herään joka ikiseen pieneen pihaukseen ja se kyllä harmittaa kun ne ovat vain kyljeltä selälle kääntymistä tai muuta.. Monesti nousen katsomaan ja siellä se tyttö nukkuu tyytyväisenä..
 
Meillä myös nykyään heräilee vähän väliä itkemään öisin. Yritän saada nukahtamaan joko tutilla, jos se riittää tai hyssyttelemällä sylissä. Jos ei muu auta, niin sitten pakko ottaa tissille. Syönyt nyt öisin 3-4 tunnin välein, mutta heräilee paljon tiheämmin.
 
Nuo tiiviimmät heräilyt voi johtua myös 6kk tiheän imun kaudesta, muistaakseni sellanen on näihin aikoihin ja noitahan on sekä imetetyillä että korviketta syöneillä.
 
Meillä oli tuollaista pari viikkoa, nyt alkaa helpottamaan, mutta kyllä meillä useita kertoja yössä herätään edelleen ja välillä ei itku helpotu kuin äidin kainalossa ja siihen päästyään tyytyväisenä nukahtaa.
 
Meillä yösyönnit jäi kiinteiden aloituksen jälkeen. Tilalle tuli sitten unissaan liikkumisen treenaaminen; jätkis hinkkaa pitkin pinnistä menemään ja milloin mistäkin häntä saa olla pelastamassa kun ei unissaan mitään tajua. Ihan pienempiin ähinöihin ja puhinoihin ei herätä kun hän nukkuu omassa huoneessa.
 
Meilläkin syödään yöllä pari kertaa, mutta heräillään vähän väliä. Meilläkään mies ei herää mihinkään mitä poika ähisee, mut ite herään kaikkeen. Kyllä väsyttää kun pahimpia öinä käy laittaa tuttia tai silittelee 40min-1h välein.
 
Meillä mies käyttää korvatulppia öisin, ettei herää ihan joka risahdukseen. Minä nukun ku tukki. Nyt ollu pari yötä sitte semmoisia, että poitsu heränny useamman kerran tissille. Saapa nähdä, nukkuuko nyt taas koko yön, ku jäi iltapäikkärit väliin.
 
Meillä oli taas ihan karsee yö.. o.O mut oon positiivinen, mikä tahansa tuleva yö voi mennä taas paremmin
 
Mä taas heräsin itse jäätävään vatsakipuun.. Valvoin pari tuntia ihan kippurassa, sain viimein nukahdettua kivuilta ja sitten poika herää syömään ja kivut jatkuu..Mielestäni en oo nyt ees stressannut, muutakun, että tuo maha ahdistaa..

Jännitysvatsa on kamala vaiva :sad001
 
Vaiko olisko tää jotain tosi lievää vatsatautia?? Olo on vähän etova ja voimat on aika pois suurimman osan päivää.. Poikakin vaikuttanut kovin alakuloiselta, varmaan vaikuttaa tämä meidän ilmapiiri häneenkin :sad001

Aamulla oli kyllä aivan ihanaa, kun itseni sain liikutettua kippuraan tuohon sohvalle, niin meidän koira tuli viereen, nuuhkaisi varovaisesti ja alkoi nuolemaan mun käsiä :Heartred Oli aivan tosi hellyyttävää, kun normaalisti on hyperaktiivinen ja koittaa aina vaan ruveta leikkimään.
 
Ettei vaa ois pikkusisarus tulossa teiän pojalle NiBaBa...? :wink
 
Missä paikassa kipu tuntuu? Ettei ole tavallista pahempi närästys, sappikipuja tai vähän erikoisempi virtsarakkotulehdus? Raskauskin tietysti mahdollinen..

Musta tuntuu, että pääsen moneen muuhun verrattuna ihan äärettömän helpolla. Alussa pikkumies itki paljon, mutta sen helpotettua on ollut mukavaa. Itkuisina päiviä on silloin tällöin, mutta nyt kun mies on lomalla niin hoitaa kaikki aamut poikaa ja mun mielestä heillä on tosi hyvä suhde. Se, että korviketta jouduttiin jo alussa antamaan jokaisen imetyksen lisänä, on helpottanut miehen osallistumista ja omia lähtöjä. Alussa kauppareissu oli omaa aikaa, sittemmin olen nähnyt ystäviä vauvan kanssa ja ilman.

Paidan pukemisesta ollaan tehty tavallaan jo kauan sitten leikki, että kun silmät saadaan näkyviin, näytän aina iloiselta ja huudahdan "kukkuu!" Poika tuntuu melkein tykkäävän siitä kun laitetaan paita päälle tai otetaan pois. Leikitään sitä myös muilla kankailla, ja nyt poika saa jo itse harson vedettyä pois kasvoiltaan, minkä jälkeen hymyillään iloisesti toisillemme (ja sanon sen kukkuun joka kerta).

Ollaan kolmistaan käyty paljon kaupungilla ja tuttavilla ja syömässä ulkona ja urheilemassa. Poika kun ei vielä liiku kuin max metrin, niin voi jättää vaikka viltin päälle leikkimään leluilla, tai juoksukärryssä voi työntää. Vieraassa paikassa jaksaa myös olla kauemmin samassa paikassa kuin kotona. Mutta sillä mielellä aina mennään, että on pojalle eväät mukana ja jos ei rauhoitu, lähdetään vaan pois. Vielä ei ole tarvinnut sitä tehdä.

Hiukan odotan jännityksellä sitä kun mies palaa taas töihin. Pojalla on ihan hyvä päivärytmi ja aamupäiväpäikkäreiden aikana pääsen suihkuun ym., mutta jos mitään jännittävää ei tapahdu, poika kyllästyy. Äitikahvilaan mennään varmaan taas lomien jälkeen.

Poika on joskus hyvinkin temperamenttinen, mutt enimmäkseen aika rauhallinen tapaus. Pahiten itkee, jos väsyneenä tai syvien unien jälkeen joutuu tapaamaan vieraita ihmisiä jotka tulevat kovin lähelle.
 
Mulla oli Nibaba kans kesäkuun alussa joku mystinen vatsatauti. Vähän nousi lämpöä, etoi/oksetti ja olin täysin voimaton ja uuvuksissa, sitä kesti ehkä viis päivää. Mullekin sit äitini vihjaili et oisinko raskaana. Itkuhan siinä väsymyksessä tuli kun aloin heti miettimään et miten tämän meidän pikkuvauvan hoito sujuu jos oon oikeesti raskaana, etenki jos oisin niin uupunu mitä sillä hetkellä koko raskauden ajan... Mies sit lähti hirveellä kiireellä testiä ostamaan. Aika epätodennäköistähän se raskaus olis ollu kun on kuitenkin ehkäisy käytössä ja vielä imetänkin.
 
En usko, että olen raskaana vaikkakin sekin kävi mielessä :D Mulla ei ole kuukautiset ees alkaneet ja ehkäisy käytössä+imetän, niin aika kaukaa haettua olisi, en viitsi edes vaivautua tekemään raskaustestiä :P Luulen, että tämä on jotain stressiperäistä tai joku pöpö.

Tänään on ollut jo vähän enemmän energiaa, vähän vielä maha on arka. Mennään nyt pariksi päiväksi mun vanhemmille pojan kanssa, koitan saada rentouduttua, syödä hyvin ja levättyä :) Painoakin on tässä stressatessa viikossa pudonnut vajaa kilo :angry1

Ei ole parisuhteellekkaan kiva, kun itse on ihan loppu ja tiuskii toiselle. Mies tulee parin päivän päästä hakemaan meitä sitten :) Hän sillä välin pakkaa kotona muuttoa varten, kun itsellä ei powerit ole oikein riittäneet pakkailuun :/
 
Nojoo vitsihän se oli NiBaBa :grin mut se miulle ekana tuli mieleen... Aika ikävää jos on jotai vatsavaivaa. Ei tää arki oo terveenäkää helppoo ja sit jos on vielä kipeenä/ stressii ni rankkaahan se on. Toivottavasti saat levättyä ja siun vointi paranee :)
 
Mä oon ihan viimeviikkoina huomanut miten väsymys on kasvanut valtavasti, pinna herkemmällä ja stressaannun pikkuasioista. En osaa sanoa mistä johtuu, varmaan monesta syystä. Mullahan ei hirveesti omaa aikaa ole, kun oon tytön kanssa kahdestaan 24/7...mutta meillä käy kyllä lapsiperheiden kotipalvelu 1-2x vko aina 2-3h kerrallaan. Ne siis viihdyttävät tyttöä / lähtevät vaunulenkille, niin että saan tehtyä kotitöitä + maksettua laskuja + tällä hetkellä remontoitua...

Nyt siis meneillään remppa kotona, joka ois tarkoitus saada suht hyvälle tolalle ennenkuin opinnot alkaa 3.9. sit tyttö vaatii nykyään jatkuvasti huomiota eli remppa etenee vain kun mulla on apukäsiä tytön kanssa/se nukkuu, stressaan sit kaikkea keskeneräistä, lisäksi stressaan elatus yms asioita, kun tytön isä on heittäytynyt mahdollisimman hankalaksi :grumpy:

Mutta onneksi on noi perhetyöntekiät ja mun vanhemmat ja sisko, jotka auttavat aika paljon. Elokuulle mulla on festariluppuja hankittuna, joten silloin aion ottaa ne muutaman tunnit/päivä sitä OMAA AIKAA!
 
Väsymys tuntuu täälläkin vain lisääntyvän, vaikka periaatteessa yöllä nukutaankin. Aamuyöt vain ovat kovin levottomia, kun neiti ährää ja pyörii ja itkeskelee vähän väliä. Päiväunetkin ovat nyt vain puolen tunnin torkkuja. Ilmeisesti se vaikuttaa, että tytön hoito on koko ajan intensiivisempää tuon liikkumisen takia. Pyörimällä mennään eteenpäin ja kovasti harjoitellaan ryömimistä. Ja sehän harmittaa, kun ei onnistu.. Neiti vaatii herkeämätöntä huomiota koko ajan. Autossa ei nyt oikein viihdytä eli liikkuminen on jäänyt vähälle. Mutta jospa tämä tästä!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top