Äidin jaksaminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No jos haluan, niin saan vapaa-aikaa aina sovittaessa. Mies on parina iltana viikosta omissa harrastuksissa ja minäkin saisin olla, jos haluaisin. Muuten ollaan kaikki kotona porukalla, jolloin minä tosin hoidan enemmän vauvaa, mutta mies taas tekee enemmän kotitöitä.
 
Minulle riittää "omaksi ajaksi" se, että poika nukkuu tai leikkii itekseen ja mä juon vaikka kahvit ja luen uutisia sillä aikaa. En jotenkin osaa ajatella vielä, että jättäisin poikaa pitkäksi aikaa ilman minua. Oon kerran käynyt kaverin kanssa shoppaamassa ja sushilla silleen, et poika oli sen aikaa isänsä kanssa kotona. Ja minua kirveli se ero poitsusta. :D Omaa aikaa sitten, kun lapset on muuttaneet pois kotoa. :D
 
Me käydään miehen kanssa suunnilleen yhtä paljon harrastuksissa. Ehkä nämä on tottumiskysymyksiä...ite kaipaan harrastuksiin, kun olen tottunut koko ikäni niissä käymään. Tietysti haluan olla myös perheen kanssa, mutta en haluis hylätä harrastuksiakaan kokonaan, niissä kun näkee samalla kavereitakin. Mun Jaksamiselle vaihtelu tekee tosi hyvää!
 
Oon ollu tyytyväinen kun miehen työt jatku taas. Alko kiristellä kun hyvin muodostunu arkirytmi kärsi ja saan paljon enemmän aikaiseksikin kun ei oo mies pyörimässä täällä ja pystyy keskittyyn tekemisiinsä. Vaikka siis on hirmuiseksi avuksi ttai no, hoidetaan poika aika puoliksi. Mut mä pesen pyykit, huolehdin ruuat ja käytännön jutut.

Voisin häipyä viikoksi ja tietäisin et mies pärjää pojan kanssa. Ehkä ne soittais kun jotain olis hävöksissä tms. Väliin kadehdin kun isi saa pojan helpommin kikattamaan (no mä saan ne hempistelyhymyt ja lirusilmäilyt), mut oon ajatellu et vahva isäsuhde ei lopulta ole multakaan pois :) Harvemman miehen oon kuullu avautuvan etäisestä äidistä, kyl isäsuhde on yleensä se hankalampi. Ja mulle ei tuota mitään ongelmaa olla pois pojan luota, kun on sillä isäkin... parempiki et saavat touhuta kahdestaan välillä.

Mäkin oon tottunu harrastaan paljon ja nyt on tökkiny kun ei oo mitään harrastusta. Mies rupes ettii netistä mulle harrastusta ja se oli musta tosi huono idea. No satuin sit itekki vilkasee ja vahingossa löytyki joukkue, jossa kävin tänää kokeileen. Tosi mahtavaa oli, en ollu ees niin huonossa kunnossa ku luulin. Toivottelivat viel tervetulleeksi mukaan :) Ja jotkuthan laittaa vauvansa yökylään et pääsee baareilee, nii musta urheiluharrastukset on viel aika tervehenkinen syy "hylätä" vauva pariksi tunniksi :)
 
Ja baareiluakin voi joskus tarvita, itellä onneks on ikää sen verran, et parinkymmenen vuoden tarpeiksi on tullu baareiltua varastoon ;)
 
Mä saan latauduttua hyvin, kun tyttö nukkuu päikkäreitä. Voin puuhastella silloin omiani, yleensä teen kotihommia, soittelen kavereiden kanssa tms. toissa päivänä pystytin postilaatikon uudelleen. Nyt flunssan aikana on ollut rankkaa, kun päiväunia on nukuttu vain vähän ja tyttö on ollut itkuinen ja vaatinut enemmän huomiota. Se on syönyt omaa jaksamista varsinkin silloin kaipaa lisäkäsiä eikä niitä aina ole. Mies kyllä tukee minkä pystyy. Onneksi flunssa alkaa jo helpottaa.
 
Mulla on vauvan myötä uudet harrastukset. Nykyisin kirjoitan omaksi huvikseni satukirjaa ja kuvitan sitä. Siihen kuluu kivasti aikaa, jos sitä on.. pitkä projekti. :D Liikuntaharrastus sitten on nykyisin vaunulenkkeilyä ja jumppaa kotilattialla. Ennen kävin salilla ja kesäisin pelasin miehen kanssa frisbeegolfia.. no, se onkin kesäharrastus. Ensi kesänä poikakin on niin iso, et varmasti kulkee kierroksen, kaksi radalla mukana. Viime kesänä oli vähän vaappumista se touhu ison massun kans.. vähän kyl ikävä sitä massua. :D Laulamisesta en oo luopunu, mut hotsittas liittyä kirkkokuoroon mukaan.. oon kyl enemmän sellanen sooloilija, mut ois kiva olla kuorossa. Ai niin.. ja kun järvet lämpenee, niin uimaan on päästävä.
 
Eihän se tosiaan vauvan hylkäämistä ole, kun se saa viettää hetken laatuaikaa isänsä kanssa kahden. Se on niille molemmille tärkeetä. :)
 
Käyn ite kuorossa joka toinen viikko ja silloin tällöin kahvilla siskoni luona yksin. Oikeastaan mies on siitä innoissaan kun saa isä-poika aikaa :) Oon pari kertaa käynyt baarissa (kuskina tosin) mutta isän on helppo olla lapsen kanssa kun pistän pojan nukkuun klo 21 ite katoan n klo 23 tulen takaisin 3 aikaan ja poika herää klo 8 aamulla :D eli pojalla ei oo harmainta käryä että äiti oli hetken poissa kotoa :DD
 
Mä oon kanssa ajatellut että se on miehelle ja lapsille kivaa kun saavat välillä viettää aikaa keskenään, kun en ole itse koko ajan hössäämässä vieressä :) Ja hienosti mies on pärjännyt, ei ole esikoinen tai vauva kertaakaan elämässään itkeneet mun perään kun ovat pienestä saakka tottuneet isin kanssa keskenään puuhastelemaan :)
 
Voi vitsi nappo, mä oon tosta vähän kateellinen. :) Oon jo aika tottunut nukkumaan tissi vauvan suussa, mutta aina välillä alkaa haaveilemaan... Tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, että vauva vois nukkua koko yön heräämättä ja mulla olis aikaa tehdä mitä huvittaa... Ehkä kuitenkin jonain päivänä? Sit teini-iässä viimeistään... :)
 
Marbles, mä tarkotin oikeestaan illalla (tai miksei yölläkin)...Tyttö nukkuu kyllä yleensä päivällä ulkona pidempään, jopa kolmekin tuntia, mutta öisin tuntuu että tarvii tissin 40 min välein, ehkä joku pidempikin väli on jossain vaiheessa... Mutta eniten harmittaa se, ettei voi esim katsoa telkkaria tai leffoja vauvan mentyä nukkumaan, koska mun pitää melkeinpä mennä samaan aikaan. :/ kaikilla meillä on ilmeisesti ne omat hankaluudet. :D Nyt kun on pakkasta ja joudun nukuttamaan sisällä, niin nukkuu tosiaan tasan 40 min ja huutaa joka kerta kun laitan nukkumaan...ei mitään herkkua tämä. :/
 
Eloveena ja Marbles se EI helpota teini-iässä. Silloin se valvominen vasta alkaakin, kun huolehditaan et missä se muksu menee, kenen kanssa menee, mitä tekee, ja auta armias jos se ei oo kotona sovittuna aikana... Sit menee ne viimesetki yöunet. Ja joka kerta jos puhelin soi ni nousee raivo ja huoli ja meinaa sydän pysähtyy ku aattelee pahinta. Näin voin sanoo ku oon seurannu yhden pikkuveljeni teini-ikää. (on niit useempiki mut toi yks oli kaikki pahin). Lukuunottamatta itseäni, mä olin meistä se pahin murkku(kai).
 
Niin se kai ainakin osittain pitää paikkansa, että pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet... :D
 
Mä en voi ikinä tehdä mitään muuta vauvan nukkuessa, kun olla kännykällä, katsoa telkkaria tai käydä kävelemässä, koska päikyt vauva ottaa vaan sylissä tai liikkuvissa vaunuissa ja yöunet vieressä. Välillä oon yrittänyt illalla livahtaa takas olkkariin, kun vauva näyttäis olevan syvässä unessa, mut lähes aina se herää hetken päästä ja mikä työ se onkaan sitten rauhoitella. No koitan sit siinä välissä tehdä kotitöitä, kun vauva viihtyy lyhyitä aikoja lattialla tai sitteristä seurailee mun touhuja. Suurin osa hommista jääkin sit odottaa sitä, että isikin on kotona.
 
Mä en tota sitteriä käytä ku syöttämiseen. Parempi olla lattialla, ni oppii juttujaki. Jos mä jotain juttuja touhuilen, ni nakkaan pojan siihen lähelle masulleen. Siinä se sit joko seurailee tai leikkii omiaan.

Kuinka paljon te muuten leikitte lapsen kanssa ? Vai annatteko itekseen touhuilla ? Mä oon huomannu, et meiän herra on välillä just niin minä itte, ku voi :D Sit välillä ei taas kelpaa muu, ku et pidetään pystyssä tai sylissä tai tulee itku.

Jotenki ollu pari päivää tosi väsyny ja päänsärkynenki, kiitos niagara-menkkojen. Eilen ei kelvannu ees maito jätkälle. Mies ku tuli kotii, ni lykkäsin muksun syliin sille ja painuin saunaan rauhottuu.
 
Mä kans lasken pojan mieluiten aina lattialle.. siinä hän sit kääntyilee nykyisin miten tykkää ja leikkii ja touhuaa. Mut hän saattaa joskus tympääntyä. Poika isuu sylissä ja mä luen hänelle satuja tai sitten leikitään leluilla. Hän tykkää koittaa ottaa kiinni brion formula-autoa, kun mä tökkään sen äänitehostein liikkeelle hänen ohitseen. Hauskaa on. :D Et joo, leikin pojan kanssa paljon ja luen sille satuja.. enkä malta oottaa, et päästään piirtämään yms. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top