Äidin jaksaminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Keni: Onneks voi ainakin tänne purkaa tuntoja. Hyvä, et sait kerrottua miehelles. Onpas ollu harmi juttu, et on ollu lääkärineuvolassa opiskelijoita mukana. Kannattaisko soittaa neuvolaan, josko sieltä saisit ajan et voisit käyä juttelemassa ilman, et siellä on opiskelijoita. Voimia!
 
Meillä terkka neuvolassa ei tarttunu mun väsymykseen, kohautti että se on normaalia kun vauva on noin pieni.
Mun mieli vetää semmosta rataa ylös ja alas, että huh huh. Välillä oon kaiken jaksava ja aikaansaava, välillä kiukkunen ja itkevä pussi.
 
Mullakin on todella paljon univelkaa, että oikein pelottaa välillä kaadunko tajuttomana keskenäni lasten kanssa ollessa lattialle..
Neuvolassa, jos mainitsen asiasta, niin mulle ehdotettaisiin tota perhetyöntekijää 2 tunniksi leikkimään ulos vanhempien lasten kanssa kerran viikossa... Ei sovi minulle eli annan olla ja tuudittaudun ajatukseen, että pian tuo pieni suloisuus on 3kk ja koko ajan helpottaa.. Toivon niin :smiley-angelic001
Ja yksi asia mikä oikeasti piristää mieltä, saa hyvälle tuulelle ja auttaa jaksamaan on tuo painon putoaminen. Näen itseni pikkuhiljaa kauniina naisena, eikä vain lasten synnyttäjänä, joka on rupsahtanut itsetuntoa myöten pohjamutiin..
Mutta tämä on minun tapaukseni eli voimia ja jaksamista Kenille. Onneksi olet jo miehellesi saanut kerrottua. Vielä neuvolaan, kun saisit ajan, jotta voit puhua kaikesta mikä mieltä painaa :happy119
 
Mä oon Mirabella ylpeä susta vaik vaa ruudun takaa sut "tunnenki" :) Tosi hienoa et sul alkaa itsetunto kohenemaan :gen014
 
mä en oo saanu levättyä taas parii viikkoo,sanoinkii miehelle et mä nukun sitte lauantaina päikkärit.ja tietenkii ne sit lähtee tekee jotain kivaa ja mä jään siitä sit pois ku oon nukkumas.
 
Mä taas aloin äsken spiidaan tos lähikaupassa.. hain pakettia, eikä tekstarissa lue, että noudetaanko se kassalta vai postista. Tottakai jonotin postissa, kunnes tuli mun vuoro ja sanoivat, et hae tosta kassalta se paketti.. kylläpä riipas aloittaa uudestaan jonottaminen.. varsinkaan kun ei tosiaankaan voi tietää, kummassa pisteessä pitää venata. No nyt sit kun tulin kotiin, niin kauheen itku.. normaalisti vaan hampaita kirskutellen laittaisin kehityspalautetta, mutta nyt kyyneleitä nieleskellen.. voi väsymys..
 
No jos saa jatkaa niin mua inhottaa kun mies ei oo vieläkään saanu tupakointia lopetettua. Itse oon ollu vuoden polttamatta, eikä paljoo kannusta ku toinen on sen vuoden lopettanu tuloksetta. Toivon ettei ite tuu alotettua. Jokainen joka on itse polttanu tietää varmaan tunteen.
 
Keni, toivottavasti saat ajan nopeasti neuvolaan, monessa neuvolassa on psykologikin. Tarvittaessa saat kotiin perhetyöntekijän avuksi. Nyt vain nopeasti toimeen, että päästään purkamaan ajoissa tuota tilannetta. Halaus!

Meillä on esikoinen ollut nyt jo kolme viikkoa kotiopetuksessa. Se rullaa jo omalla painollaan, mutta toki toivoisin kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa ja vauvaan keskittymistä ilman opettamista ja läksyjen tarkistusta. Olemme hankkineet kaksi lääkärintodistusta, ja nyt toivotaan vain, että tyttö pääsisi uuteen homeettomaan (?) kouluun ehkä jopa ennen joulua. Mitään päätöstä koulukyydistä ei ole siis tehty.

Jaksamista kaikille, täällä Se uus tyyppi eli tissitakiainen huutaa!
 
Keni, soita sinne neuvolaan ja kerro tilanteestasi, niin ne osaavat ohjata sinulle oikeanlaista apua. Sitä sinä tarvitset nopeasti, että jaksat hoitaa myös vauvaa. Pyydä myös lähipiiristä apua ja ota vastaan kaikki apu mitä sinulle tarjotaan, koska nyt sinä tarvitset sitä varmasti eniten. Voisiko joku viedä vaikka vauvan vaunulenkille ulos, että saisit nukkua rauhassa kotona ilman häiriötekijöitä vaikka parin tunnin päikkärit tai voisitko nukkua yön kokonaan toisessa huoneessa ja miehesi nukkuisi vauvan kanssa ja hoitaisi yön syötöt. Jotenkin tätä tilannetta täytyy päästä purkamaan nopeasti. Iso voimahali täältä.

Itse olin neuvolaan mennessä kerran niin väsynyt, että pillahdin itkuun heti ja sit itkien selitin vaan, kuinka en oo saanu nukuttua tarpeeksi. Meille tarjottiin kaupungin perhetyöntekijää, mutta sain silloin purettua tilanteen niin, että anoppi tuli meille hoitamaan avuksi vauvaa. Itse sain nukkua aamulla, kun lykkäsin aamuyöllä vauvan toiseen huoneeseen hoitoon pumpatun maidon kanssa.
 
Ei vähennä väsennystä se, että herään tosi herkästi vauvan ääntelyihin. Välillä tuntuu että tulee herättyä pieniinkin pihahduksiin, vaikka toisella on kaikki hyvin. Siinä minä sitten valvon toisen unia. Viime yönä poitsu alotti jaloilla pyörittämisen niin etten saanu unta.
 
Känkkis, oletko kokeillut korvatulppia. Olen kuullut, että jotkut äidit käyttävät, niin eivät herää ihan pienimpiin ääniin. Minulla on parantanut öitä se, että olen ottanut vauvan viereeni nukkumaan. En herää niin herkästi kokonaan, kun en joudu nousemaa ylös ja vauva nukkuu rauhallisemmin vieressä.

Voimia kaikille väsymyksestä kärsiville! Väsymys on jotain niin kamalaa ja iskee niin nopeasti eikä ole helppoa nukkua pois vauvan kanssa.
 
Täällä on koetultu äidin jaksamista oikein urakalla... Se ei tosin johdu vauvasta, päinvastoin! Pieni mies on ollut aivan ihana ja ehkä ainoa, joka on saanu pidettyä mut kasassa.. Olen sitten aina välillä odottaessa lukenut teidän pölinöitä täällä, että saan pidettyä itteeni kasassa ja ajatukset jossain muualla..

Mies joutui lauantaina kipujen vuoksi sairaalaan ja leikattiin kiireesti vielä lauantai iltana!! Koko päivä aamusta saakka oli kauhee huoli, et mikä on kun kipujen syytä ei löydetty.. Noh, onneksi syy löytyi ja päästiin leikkaamaan! Lääkäri kehui, että kaikki meni hyvin jne.. Maanantaina mies kotiutettiin ja oli mielestäni kyllä vielä aika heikossa hapessa.. No, hän ehti olla 2 tuntia kotona, kun soitin ambulanssin ja lähdettiin kiireesti sairaalaan takas.. Mies juuri ja juuri tässä maailmassa ja kuume 40.. Eli leikkaus oli sittenkin mennyt pieleen! Täällä on eletty siitä saakka aika ohuella langalla ja vasta tänään on ollut ensimmäiset merkit toipumisesta!

Pahinta oli se kun menin katsomaan anopin kanssa miestäni sellaiselle teho-valvonta osastolle, hän makasi samassa huoneessa, jossa hänen isänsä kuoli puoli vuotta sitten! Se on yksityihuone, jossa on vieressä lepohuone omaisille.. Sydän jätti muutamat lyönnit välii. Ja iski epätoivo , että en saa lapseni isää enää kotiin! Onneksi nyt toivo nostaa jo hieman päätään.. Ja onneksi olemme saaneet paljon käytännön apua ja tukea ystäviltämme! Kiitos ja anteeksi kun avauduin teillekin!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voi Hatsii, voimia! Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Mä päädyin eilen vihdoin ja viimein tunnustamaan että oon masentunu. Oon ite epäilly sitä jo pitkän aikaa mutta joku viikko sitte asiat lähti meneen kunnolla alamäkeä. Melkein alusta asti musta on tuntunu että kaikki ei oo kohillaan ja nyt asiat on tosi huonosti. Mies pakotti mut eilen kertoon noita mun ajatuksia ja juteltiin pitkälle iltaan. Helpotti tavallaan vaikka eihän ne asiat mihinkään katoa.
No nyt 2 jälkeen yöllä tuo juttelu ja valvomien ei tunnu enää hyvältä idealta. Mä heräsin vauvan ääntelyihin jo 1.20 eli vain pari tuntia unta alla. Ja nyt kukutaan taas. Vauva heräs 1.50 syömään, mies syötti mutta nukahti kesken syötön. No munhan se piti jatkaa loppuun. Miten ikinä voin luottaa että mies hoitais yön?eli mä en nuku enääkoskaan :/




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voi Hatsiii... muistan perhettäsi iltarukouksessa.<3 Se on sellainen tapa, joka on mulle iskostunut ja tuo mulle lohtua.

Keni, hyvä että sait puhuttua asioista. Kyllä sinä vielä saat nukkua. Tämä pienen vauvan hoito voi olla raskasta välillä, mutta ei sitä ikuisuuksia kestä.. Kun en ite oo saanu nukuttua ja oon ihan tiltissä, niin tukeudun siihen ajatukseen, että kohta se lapsi nukkuu yöt ja itsekin saa nukkua. Eipähän se välttämättä lohduta siinä hetkessä kun tuntuu, että maailmaa kaatuu rysäyksellä päälle, mutta totta se on. Mä nukuin pari yötä tosi huonosti ja eilen olin aivan tööt... oikea polvikin alkoi vittuileen taas pitkästä aikaa, ja se on nyt ihan pallo, täynnä vettä, hankala kävellä. Ja sen kyllä tietää, että lääkäriin jos aikaa varaa, niin buranaa ne käteen lyö.. huolestuttavaa, ettei tk-lekurit uskalla punkteeraa ja laittaa kortisonia.. No nyt harhauduin omiin mitättömiin ongelmiini, kun monilla teistä on välillä niin paljon raskaampaa olla. Paljon jaksamista ja voimia itsekullekin. Onneksi ne omat pienet toukat tuovat iloa raskaankin arjen keskelle.
 
Kamalaa Hatsii. Olisin itsekin todella hukassa, jos miehelleni kävisi jotain vakavaa. Siis päivät jaksan jotenkuten vain sillä, että yleensä joka päivä se "isi" tulee neljältä kotiin helpottamaan elämää näiden 3 kanssa. Vaikka tekisinkin koko ajan jotain miehen ollessa paikalla, niin hänen läsnäolonsakin vain auttaa jaksamaan..
Toivon paljon paljon voimia ja onnea miehesi paranemiseen :)
 
Takaisin
Top