Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nonna, kuulostaa hyvältä tuo sun positiivinen meininki, pidetään peukkuja että tärppää ja vaikkei tärppäiskään, niin onhan elämä aina vähän helpompaa kun koittaa katsoa sitä positiivista puolta :) Oon ite koittanut kanssa ajatella asioita vähän positiivisemmin nyt kun tuntuu että syysmasennus pääsee muuten niskan päälle. Itse oon muuten aina testannut cb:n ovistestin aamupissasta, kun sen siitä saa tilata.

Allisonilta ois kiva kuulla vähän enemmän tuosta sun positiivisen ajattelun "projektista" jos jaksat kirjoittaa, eli miten sä sen teit :)

Tää on kyllä niin ihana kun täällä ketjussa on niin aktiivista ja tosi hyvää keskustelua!!! Tykkään ihan hirveästi, vaikka välillä aina vannon, että nyt lakkaan pyörimästä täällä :)
 
Liityn nyt minäkin ikäkeskusteluun. Mielestäni ei ole mitään the oikeaa ikää tehdä lapsia. Ainakaan yleispätevää, vaan jokaiselle on se oma oikea hetki jolloin elämäntilanne on siihen sopiva ja on valmis saamaan lapsia. Toisille tulee se tilanne myöhemmin, toisille aiemmin. On ihan okei saada lapsen 18-vuotiaana ja on ihan okei saada nelikymppisenä (vaikkakin sillon taitaa biologinen kello tikitellä loppusuoralla monilla), jos on siihen valmis. Onnellisen parisuhteen puute on kyllä hyvin pätevä syy lykätä sitä. Eihän lapsia nyt huonossa kannata hankkia. Ei vaikka jotkut luulee, että se pelastaa suhteen (ja toisin yleensä käy). Itse olen 21, täytän vielä tänä vuonna 22. Joku varmaan olisi sitä mieltä, että olen liian nuori (siitä päätellen että meidän naimisissa oloakin hämmästellään), mutta koen että nyt on oikea aika yrittää.

Omat vanhempani erosivat kun olin 11 ja tiedän että se on lapselle kamala tilanne. Varsinkin jos vanhemmat eivät oikein tule toimeen keskenään ja haukkuvat toisiaan lapsen kuullen ja välittävät viestejä toisilleen lapsen kautta. -.- En ikinä enkä missään nimessä halua omille lapsilleni moista kohtaloa. Enkä usko että he joutuvat sitä kokemaan. Eihän tietenkään ikinä voi tietää mitä tapahtuu ja kestääkö suhde ikuisesti, mutta ainakin se on hyvällä pohjalla. En voisi kuvitellakaan tekeväni lapsia, jos suhteemme mieheni kanssa ei olisi vakaa ja onnellinen. Kaikki voisi olla toisin. Jos en olisi häneen törmännyt, saattaisin elellä yhä sinkkuna tai sitten olisin toisenlaisessa suhteessa enkä haaveilisi lapsista. Taloudellinen tilanne voisi totta kyllä olla parempi, mutta toisaalta se voisi olla huonompikin ja uskon vakaasti että me tullaan toimeen vauvankin kanssa. Asiaa helpottaa sekin, kun mies valmistuu (jos kurssit sallii) ensi keväänä maisteriksi ja alkaa saada muutakin tuloa kuin opintotukea. :>

Voi ei Starr, kurjaa kun tuli Nega. :( Toivottavasti edes täti tulisi pian niin et joutuisi sitä kauaa odottelemaan. Tai mieluummin nega muuttuisikin vielä plussaksi.

Onnea Nonna hymynaamasta. :> Vaikuttaa siltä että sen hyödyntäminen sujuu hyvin. Hienoa että miehesi on aktiivisemmin mukana hommassa. Toivottavasti saatte tärpin tästä kierrosta.

Allison taisi kysellä missä ollaan menossa kierron suhteen. Täällä on menossa dpo10-11 (jos nyt osaan laskea) eli tädin pitäisi tulla lauantaina tai sunnuntaina. Jännitys ja toivo alkaa lisääntyä, tulisi jo viikonloppu niin näkisi miten tällä kertaa kävi.
 
Starr mikä dpo menossa? Toiset saavat plussan vasta viikon tai kahden päästä..:) siitä kun menkat pitäisi alkaa.

Täällä on tälle päivää pupuiltu ;) kaikki sormet ja varpaat ristiin!! Huomenna vielä ja sit piinaillaan!!:p
 
Dpo on day post ovulation (menikö oikein) mutta siis päivät oviksen jälkeen :)

Paljon on ollut keskustelua enkä oo ehtinyt kaikkea lukea muuttohärdellin takia. Mä olen tuon iän suhteen samoilla linjoilla edellisten kommenttien kanssa. Se milloin on valmis äidiksi on ihmisestä itsestään kiinni. Kaikki eivät edes halua lapsia ja musta se ok. Itsellä "vauvakuume" tuli vasta kun tapasin nykyisen mieheni. Se kertoo siitä, että olen valmis perustamaan perheen juuri tämän henkilön kanssa. Kukaan ei voi tosin sanoa elämää eteenpäin suhteen pysyvyyden kannalta. Elämässä pitäisi oppia siihen että elää tässä hetkessä, huomista kun ei voi tietää tai suunnitella varmaksi. Ja jos suhde päättyy niin se on niin tarkoitettu eikä siihen kukaan kuole. Silti lapset voivat saada rakastavan perheen kahdesta paikasta. Vanhempien keskinäinen kyky toimia erotilanteessa ratkaisee musta vaikuttaako ero lapseen.

Olipa sepustus :D mutta siis täällä kp 28/30-31... Ja pienoinen tunne siitä, että olisi tärpännyt... Mutta testiä teen vasta viikonloppuna jos täti ei ennen sitä ilmaannu kylään.
 
Joo sieltä ne menkat sitten tuli päivän päästä kun olin tehny sen testin. Mulla tuntuu olevan niin pirulliset menkat et ovat sen verran myöhässä et toivo herää ja sitten kun sorrun tekemään testin niin sit ne alkaa. Ja oli muuten ihan hirveät kivut, ettei semmosii oo mulla koskaan ollu. Yleensä mulla ei ees oo yhtään kuukautiskipuja. Anteeksi ny kun sanon rumasti, mutta on tää jatkuva pettyminen aika perseestä! :(
 
Bene, se mun "projekti" alkoi oikeastaan ihan vaan sellaisesta tunteesta, että kyllä meille vielä vauva tulee. Ennemmin tai myöhemmin. Ennen olin niin varma, että ei ne r-testit plussaksi muutu ja kiusaan vaan itseäni haaveilemalla. Mutta tämän kierron alussa annoin itselleni luvan jo kirjoitella vauvakirjaan (joka hankittiin silloi 2v sitten ensimmäisessä raskaudessa, silloin siihen ei uskaltanut piirtää viivaakaan) kirjoittelin nimiehdotuksia ja jotain siitä, kuinka paljon vauvaa on odotettu sekä täyttelin sukutaulukkoa :) lyijykynällä tosin. Jotenkin annoin itselleni luvan haaveilla ja aloin ajattelemaan vauvaa enemmän sellaisena asiana, että se vielä tulee. Kyllä kierron keskivälissä oli hieman kuuvottavaa, kun mitään ovistuntemuksia ei ollut ja valkovuoto pysyi niukkana. Mutta ajattelin laskea edellisen 42:n päivän mukaan sen ovulaationkin ja yritin olla ajattelematta ettei tärppäisi. Jotenkin alussa se oli paljon helpompaa, kun tiesi, ettei mitään tuntemuksia pidäkkään olla. Sitten ne limat alkoi lisääntymään melkein silloin kuin edellisten menkkojen mukaan piti olla ovulaatio. Pari pistosta tunsin, mutten sen ihmeempää. Rinnat alkoivat aristaa mutta kaikkein oudointa oli nännien laajeneminen aina välillä. Olin ruotsin laivalla ennen plussaamista ja meidän piti sieltä jo ostaa r-testi muttei niitä ollut. En kuitenkaan halunnut stressata liikaa ja koitin hieman tissutella muiden mukana. Pidin kuitenkin aika minimissä drinkit, sillä jotenkaan en halunnut riskeerata sitä mahdollisuutta, että todellakin olisi voinut "jo" tärpätä. Hassua, että silloin viimeksi kun olin raskaana olin samaisella laivalla ja samassa (siinä paremmassa) aamubuffassa. Silloinkin piti esittää hörppivänsä sitä tervetuliasskumppaa, tosin silloin jo tiesin odottavani, nyt vain toivoin..

Testin tein sitten vasta dpo 14, ihme, että uskalsin tehdä. Myöhemmin vasta tajusin, että silloinhan menkat olisi alkaneet, eivätkä ne olleet siis yhtään ehtineet vielä myöhästyä. Siinä oli kyllä positiivisuus kaukana. Pelotti ihan hirveästi. Mutta kuin ihmeen kaupalla, siihen olikin piirtynyt kaksi viivaa <3.

No, en tiedä kerroinko nyt siitä varsinaisesta projektista.. Mutta yritin ajatella positiivisesti ja iloita pienistä asioista ja antaa vauvan teon projektin mennä omia polkujaan. Kunhan pidettiin huolta, että pupuiltiin joka toinen päivä ;) Oikeastaan vähän odotin putoavani korkealta ja olin jollain tapaa valmistautunut kohtaamaan sen jonain haasteena, jotta jaksan taas ajatella positiivisesti. Onneksi sitä ei nyt sitten koskaan tullutkaan!

Nyt sitten vasta onkin vaikeaa ajatella vain positiivisesti! Varhaisultrakin peruttiin, sillä se oli niin kallis. Eli jotenkin mun tulis jaksaa uskoa ja toivoa, että pikkuinen kasvaa ja kehittyy normaalisti tuolla masussa.

Kamalan pitkä sepustus. Ja kun noi hymiötkään ei toimi, niin näyttää aika raskaalta :F ärsyttävää.

Jee, onnea ovisplussasta Nonna! Toivottavasti talletukset tekee taikansa, tsemppiä piinailuun!

Vargynjalla ja Freyjalla onkin jo ihan pian testipäivät, pysykööt täti poissa!

Starr, voi kurjuus :( ehkä siellä oli jotain yritystä, kun noin kroppa kipuilee. Tsemppiä uuteen kiertoon! Kyllä vielä odotus palkitaan! Ja muistan kyllä miten se jatkuva pettyminen satuttaa ja siitä alkaa tulla krooninen vaiva. Isot halit sulle!
 
Itseä muuten kiinnostaa myös mitä Amiljalle kuuluu, kun sinullakin oli se myöhäinen plussa? Oletko käynyt ultrassa tarkistamassa viikot?
 
Allison Täytynee jollain tavalla kiittää sinua, koska sinun positiivinen ajattelu tapa ehkä tarttui myös minuun sillä olen niin varma, että nyt minä olen raskaana. Tai ainakin kovasti toivon niin! :wink

Täällä menossa kp 16/29. :) Ovisplussa tuli siis tosiaan silloin keskiviikkona päivällä..samaisena iltana pupuiltiin sekä eilen illalla. Oviskivut olivat eilen aikamoisia, mutta minulla on suuri kipukynnys joten kestin ne hyvin :) ja tänä aamuna! Huh hei kivut olivat melkoiset kun aamulla heräsin ja edelleen pientä kipuilua tuntuu oikealla puolella ja välillä se tuntuu lievänä koko alavatsan alueella..nännit ovat myös arat, mutta ne ovat aina oviksen jälkeen :) Tämä kipuilu nyt on vain jotain uutta, yleensä loppuu heti oviksen mentyä ohitse. Mulla on nyt niin vahva toivo ja tunne, että tää kierto oli meidän <3 Ainakin haluan uskotella ja elää siinä ajatuksessa,että nyt minä olen raskaana ja enään tarvitsee vain odotella muita oireita ja vatsan kasvua! Voi olla, että tipun kovaa ja korkealta kahden viikon päästä....mutta siihen asti olen niin positiivinen kun vain olla ja voi! :rolleyes:

Foorumi on muuten päivittynyt ja hymiöt eivät enää karkaile niitä katsoessa :grin
 
Hei,

mielessä on yrityksen aloittaminen loppuvuodesta. Lopullinen päätös on minusta kiinni, sillä mies on lapsen yrityksen kannalla. Olen 25-vuotias opiskelija. Jos oletetaan, että heti tärppäisi niin minulla olisi gradu jäljellä lapsen synnyttyä. Olen ollut oman alani töissä pari viimeistä kesää ja hieman opintojen ohella viime syksynä ja keväänä. Loppusyksystä menen taas töihin opiskelukiireiden hellittäessä. Mieheni on vakitöissä, joten erityisiä rahahuolia ei ole.

Tilanteeni on siis ihan hyvä, sanoisin. Kuitenkin minua hirvittää, että ottavatko minua töihin mielellään lapsen jälkeen , minä kun olen vielä kaukana ammattilaisesta mitä alaani tulee (ts. opettelua vielä). Lisäksi ongelmana on huono itsetunto oman osaamiseni suhteen. Jos lapsen saanti onnistuisi piakkoin, niin olisin valmistumaisillani lapsen synnyttä/tekisin gradua. Ts. siinä vaiheessa kun menisin työelämään, en enää olisi vastavalmistunut. Mitä työmarkkinoilla ajatellaan n. 26-27 -vuotiaasta, jota ei voi vielä sanoa ammattilaiseksi ja jolla on vähäinen työkokemus? Riippunee alasta, itse olen sellaisella joka taidetaan määritellä "kovaksi". Jotenkin ajattelen, että minulla "ei ole lupa" haaveilla lapsesta, kun en ole valmistunut taikka vakitöissä saatikka ammattilaiseksi luokiteltava.

Summa summarum, haluaisin lapsia kohtuullisen nuorena ja siinä tapauksessa yrityksen olisi alettava piakkoin. Kuitenkin stressaan mahdollista työllistymistäni. Nämä asiat varmastikin pyörivät monen mielessä ja täytyy selailla tätä palstaa, mikäli sieltä löytäisi vertaistukea :). Nyt tahdoin vain purkaa ajatuksiani "kiireessä" ulos.

Lisätäkseni: eihän minua mikään estäisi odottelemaan siihen, että olen esim. kolmenkymmenen. Sitten taas harmituksen aiheena olisi se, että mitä jos sitä lasta ei kuulukaan helposti ja odoteltiin tähän asti. Ehdottomasti haluan lapsia jo nyt, mutta nämä ajatukset työllistymisestä ja kaikesta siihen liittyvästä vaivaavat jatkuvasti.

Omista pähkäilyistäni poiketen: onnea kovasti kaikille yritykseen :)!
 
Muokattu viimeksi:
Vastatakseni itselleni: tuossa aiemmin oli käyty ikäkeskustelua, joka liippaa aika läheltä edellistä viestiäni. Toistaakseni muiden sanomisia niin nuorempana kuin "vanhempanakin" on hyvät ja huonot puolensa, mitä tulee lasten saantiin. Minusta jokainen tekee niin kuin tilanteessaan parhaaksi kokee, kunhan lapsella on hyvä ympäristö kasvaa, eikö sen näin pitäisi olla? Siitä huolimatta ajattelen itsekkäästi, että olen jokin erikoistapaus jolla ei "ole oikeutta" lapsiin :rolleyes:
 
Ikäkeskustelu ja lapsen hankkiminen oikeaan ajankohtaan onkin käynyt kiivaana. Ja kuten on todettu, niin eihän se ikä tässä varmasti ole se ratkaisevin tekijä ja mielestäni sitä ajoitustakaan ei kannata liikaa miettiä. Itseltäni löytyy syitä ja hyviä puolia siihen, että miksi hankkia lapsi myöhemmin. Tosin saman verran, ellei enemmänkin, niitä hyviä puolia löytyy myös lapsen hankkimisesta nuorempana. Ei tarvitsisi ainakaan surkutella tässä raskautumista odotellessa, että voi kun niitä lapsia olisi tullut tehtyä aiemmin. Olisiko se onnistunut silloin helpommin jne.


Meillähän on siis menossa tauko yrittämisen suhteen eteen tulleen yllätävän leikkaukseni takia. Ajattelin, että ehkä tauko tekee terää ja saa välillä muutakin ajateltavaa kuin kp:t, ovikset ja jännittävät vessakäynnit kierron lopulla. Ehkäisyä ei olla kuitenkaan käytetty vaan siemenet on suunnattu muualle (tämähän on tosi tunnetusti todella varma ehkäisykeino.. justjoo! Ensimmäisen "tauko" viikon jälkeen olen kuitenkin huomannut alitajuntaisesti miettivän, nyt olisi se ovulaatio ja viikon päästä pitäisi alkaa menkat, ja hmmm.. Entä jos ne ei alakkaan. Jos tässä on käynyt klassisesti niin, että se tapahtuu silloin kun sitä vähiten odottaa. Ikään kuin varmuuden vuoksi olen selvittänyt olisiko raskaus este leikkaukselle ja todennäköisesti se pystyttäisi toteuttamaan tästä huolimatta. Leikkausta ei kuitenkaan voida siirtää, ja lähtökohtaisesti paras olisi raskautua vasta sen jälkeen. Mutta niin tämä asia ja toiveet elävät vahvasti yrittämättömyydestä huolimatta vaikka kuinka toisin yrittäisin itseäni huijata, että näin ei olisi. Niin, ja vaikka nyt tiedostan, että tämä pahaolo ja vatsan vihlaisut johtuvat tästä asiasta jonka takia leikkaukseen joudun, niin miten sitä silti vaan ainakin alitajuntaisesti haluaa ajatella niiden johtuvan jostain aivan muusta... On se ihmisen mieli, tai ainakin raskaudesta haaveilevan ihmisen mieli sellainen jota ei ihan noin vain huijata!

Ja nyt en yritä laittaa enää yhtään hymiötä sillä joka kerta kone menee ihan solmuun!
 
Se siitä sit taas. Kp1 ja oisko sit jo yk11. :( Täti on paikalla kunnon vuodon ja normikipujen kanssa. En oikeastaan ole kovin pettynyt, en edes uskaltanut kunnolla toivoa, että olisi käynyt toisin. Mutta silti mieli on maassa ja meinasi ruveta itkettämään kun näin kaupassa suloisia pehmoleluja. Ja mielessä on taas entistä vahvemmin ajatukset, että onko mussa jotain vikaa, kun ei vieläkään. Huoh, mut ehkä meilläkin vielä onnistaa.

Pahoittelut Starr kohtalotoverille menkoista.

Freyja, pidän peukut ja isovarpaatkin pystyssä että edes sinä saat tädin sijasta plussan.

Hienoa Nonna että siellä on ovis hyödynnetty. :) Tsemppiä piinaviikoille, toivottavasti tärppäsi.

Tervetuloa Titiri juttelemaan. On sinulla oikeus lapsiin, jos lapsia haluat ja koet hetken olevan hyvä.
 
Tervetuloa Titiri!!! :)

Vargynja Haleja <3 tiedän tuon tunteen kun näkee jotain mikä liittyy vauvaan/lapsiin...huoh. Miksi tämä raskautuminen on näin vaikeaa?! Sinä taisit olla minun ikäiseni? 91 syntynyt? Varsinkin kun on näin nuori niin sitä ei halua uskoa että näinkin kauan voi kestää..... :/

Mä täällä mietin, että miksei voi olla sellasta testiä joka näyttäisi 24 tunnin päästä ovulaatiosta tärppäskö vai ei :D
 
Kiitos Nonna. <3 Joo, 91 syntynyt olen. Silläkin vähän mietin, että mikä mättää. Parhaassa lisääntymisiässähän tässä pitäisi olla, mutta kun ei niin ei.
 
Heippa vaan!

Olen selaillut foorumia kuukauden verran ja vihdoin löysin sopivan ketjun johon kirjoittaa.

Ensimmäinen kierto menossa ilman hormonikierukkaa, saa nähdä tärppääkö heti ekasta. Toiveet on suuria!!

En ole aina haaveillut vauvasta mutta kun mieheni kanssa olemme puhuneet asiasta niin joku minussa heräsi. Suurimmat pelot ovat olleet omasta lapsuudesta rahan puute ja yksinhuoltajaksi jääminen. Mutta nyt näyttää siltä että tämä mies haluaa tosissaan pienokaisen kanssani ja tietenkin minä hänen. Aluksi oli vaikeuksia saada edes yrittää ilman ehkäisyä, koska kierukka oli juuttunut kohdunkaulaan eikä lankojakasn näkynyt. Onneksi maltoin sijoittaa yksityiseen lääkäriin, eikä mennyt kauaa.

Töissä ovat jotenkin jo aavistelleet minun olevan raskaana vaikka meillä on vielä yritys käynnissä. Kai minä hehkun ilman raskauttakin!
 
Vargynja voi ei :( Pahoittelut tädistä. Ois jo suonu että olis teidän vuoro.

Katja91 tervetuloa mukaan. :)
 
Anteeksi omanapailu mutta niin uskottomattomalta kuin se kuulostaakin tänä aamuna raskaustesti näytti kahta viivaa :) Varovaisesti täällä yritän hihkua sillä viiva oli aika haalea, mutta selvästi näkyvissä... Tänään siis kp 30 ja kierronpituudesta en tiedä tarkkaan. Mutta katsellaan!
 
Onnea Freyja!!! (lisäisin tähän varmaan paljon pomppivia hymiöitä mutta kone menee aina jumiin, kun avaan nuo hymiöt...)

Vargynjalle suuret voimahalit ja pahoittelut :( pääpystyyn ja uutta kiertoa kohti. Kyllä se sieltä vielä tärppää, usko pois. Vaikka toivoisin jo, ettette tarvitsisi enempiä yrityskiertoja vaan saisi jo tärpätä! Eikä se taida se ikä olla, vaikka niin ajattelisikin. Osalla ajoitukset vaan menee heti nappiin ja osalla se kestää. Eikös se vuosi ole kuitenkin melko tavallinen yritysaika (vaikka ihan raastavan pitkä se on!!) Ole onnekas, että kroppasi on kuitenkin aikataulussa ja kuukautisesi tulevat säännöllisesti. Luultavasti siis ovuloitkin melko samoihin aikoihin joka kierto. Se on tosi hyvä lähtökohta :)

Nonna, ihana asenne sulla ja toivotaan, että se kantaa hedelmää :) pidän sulle peukut pystyssä!

Tervetuloa uusille! Täällä on ihana porukka koolla :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top