Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heips, Elenna; Noh, pillerit aloitin kun olin 15. Sen jälkeen onkin sitten tullut kokeiltua hormoonikapselia (3 kk ei yhtään vuotoja ja sitten tuli melkein 2 kk putkeen) se lähti vaihtoon. Välillä kokeiltu eri pillereitä, renkulaa, kuparikierukkaa jne. Exän kanssa pidin hormonaalisesta ehkäisystä taukoa vähän yli vuoden, mutta nyt miehen kanssa olen syönyt pillereitä reilun 1,5 vuotta. Viimeksi kun lopetin pillerit, eka kierto oli 43 päivää, sitten 37 ja sitten se vähitellen vakiintui 24 päivään. Toivottavasti tällä kertaa, kun on lyhyempi aika takana, se tasaantuisi nopeammin. Kaiken kaikkiaan siis noin 15 vuotta takana hormooneja. Niiiin odotan että voisin ne lopettaa, enkä muuten niitä enää ikinä aloita enää. Täytyy kyllä sanoa, että tämä palsta on kuin henkireikä tässä odottelun odottelusta ja varsinkin kun yritän olla hisunkissun miehen suuntaan. Ihana myötäelää kaikkien odotuksen odotuksessa, toivon kaikille hurjasti plussaa!
 
Nyt tuntuu hiukan kurjalta toisten huonojen uutisten jälkeen tulla omien hyvien uutisten kanssa tänne, mutta eilen illalla näytti liuskatesti positiivista ja tänään aamulla digitesti raskaana 2-3! Raskausoireita ei pahemmin ole, rinnat on mulla aristaneet joka kerta loppukierrossa joten sitä ei voi oikein laskea. Tiputtelua ei ole tullut kuten normaalisti jo olisi ja ehkä vessassa olen ravannut vähän tavallista enemmän. Mutta ei mitään mullistavaa.

Olette kyllä olleet korvaamaton tuki yritysaikana! Tosin odottajiin en ihan vielä taida uskaltautua, tänään on vasta oletettu kuukautisten alkamispäivä.
 
Ihanaa vatukka :) Tarvitaanhan tänne hyviä uutisia. Sulla on testituloskin vahvasti positiivinen, mikä on ehdottomasti hyvä merkki :) Kun mulla oli kuukautiset 2 päivää myöhässä niin liuskoissa näkyi tuskin mitään ja digitesti näytti raskaana 1-2. Ajattelin, että voihan joillain nousta hitaammin hcg. Mutta kun sulla on noin vahva, se on hyvä :) Paljon onnea :) Äläkä ala pelkäämään mitään, todennäköisesti kaikki menee oikein hyvin :)

hehel, toivottavasti sulla tasaantuisi tällä kertaa nopeammin ne kierrot. Mä olin käyttänyt n.9v pillereitä kun lopetin. Kierrot olivat heti tasaisia, ehkä liiankin (26-28 päivää). Joskus puolen vuoden jälkeen mulla alkoi tulla myös 30 ja 32 päivää pitkiä kiertoja ja tunsin ovulaation ja sain ovistesteihin vahvemman plussan. Että ei toi kierron pituus välttämättä kerro, tapahtuuko ovis. Tsemppiä odotteluun.

Mä lähden nyt vanhempia moikkaamaan ja veneilyreissulle täksi viikoksi. Vuoto ei ole alkanut itsekseen, joten en aio pilata koko lomaani odotellen sitä kotona. Toivottavasti ei sataisi koko aikaa. Mulla ei oo mitenkään koko ajan ollut paha olo tästä. Välillä itkeskelin ja oli aika ahdistaviakin hetkiä, mut ne meni nopeahkosti ohi ja muuten oon ollut aika hyvillä mielin. Kyllä se tästä :)
 
elenna: Pahoittelut. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos...ja jos ei niin toivotaan, että pian tärppää uudestaan.
Maddela: Mukava kuulla, että sinulla ja pikkuisella on kaikki hyvin.
mietintämyssy: Voimia! Kyllä soisi teille jo iloisia uutisia, kun teilläkin yritystä on takana jo noinkin pitkään.
hehel: Tervetuloa rupattelemaan minunkin puolesta!
vatukka: Ihanaa, Onnea! Kyllä se täytyy onnittella, vaikka itse oletkin vielä vähän varuillaan!

Toivottavasti kaikilla, jotka kiertojen kanssa taistelee tasaantuisi ne kierrot. Huimia heittoja päivissä joillakin teistä kyllä. Miekin olin käyttänyt 12 v pillereitä, kunnes lopetin vuosi takaperin. Kierrot oli heti alusta asti tasaisia,  aina sen 28 päivää. Nyt kun on vuoden päivät pillereiden lopettamisesta, on kierto alkanu jostain syystä venymään, kierto on ollu nyt viimeiset 2 kk 30-31 päivää. Eka kerranhan jo ajattelin olevani raskaana, kun kierto venyi yhtäkkiä, kun olin tottunut, et se oli niin säännöllinen. En tiedä sit mistä tuo muutos johtuu, mut harmillista, et se just nyt alko piteneen, kun vihdoin päätettiin yritys aloittaa. Täytyy vaan toivoa, et se nyt pysyis tasasesti tuossa 30:ssä päivässä, jotta pystyis edes vähän päättelemään, et millon ne tärpit ois.

Omaa: Meillä on nyt virallisesti yk1 takana ja se nyt ei menny ihan putkeen, kun parhaat tärppipäivät oli just tossa juhannuksen aikaan, eikä niitä sitten päästy hyödyntämään, kun oltiin koko perheen kanssa monta päivää putkeen mökkeilemässä. Noh, nyt on yk2 polkaistu käyntiin ja kunhan tämä täti tästä lähtee niin koitetaan sit pupuilla niin paljon ku mahdollista, ainakaan mitään "esteitä" tärppipäiville ei tässä kuussa ole tiedossa. Että josko se vaikka... Onneksi tässä on niin paljon kaikkea muuta, on tulossa ristiäisiä, häitä (plus oma vihkiminen), synttäreitä jne., etteipä kerkeä alkaa ainakaan vielä stressaamaan tästä vauvantekemisestä, mikä on mulle vaan hyväksi.

 
Kiitos onnitteluista! Vuoto ei ole onneksi edelleenkään alkanut, joten ajattelin nyt asennoitua niin että raskaana ollaan. :) Ei kai se etukäteen murehtimalla parane, pettymys on kuitenkin valtava jos tästä ei pikkuista syliin asti saadakaan. Olo on kyllä kovin tavallinen edelleen. Nälkä ehkä yllättää tavallista useammin ja rinnat on alkaneet tuntua raskaammilta, mutta muuten ei mitään kovin erikoista.
 
Vatukka, onnea tuhannesti plussasta!!! :) <3 Tarrasukkia matkaan ja älä huolehdi turhia, itse oon yrittänyt miettiä että luonto hoitaa tehtävänsä kävi miten kävi, ja nauti raskaudesta!!! :)
 
Kiitos MarinaMelina, mutta nyt näyttää siltä, että tämä raskaus jäi kovin lyhyeksi.

Vuoto alkoi ensimmäisen kerran lauantaina, jolloin onnistuin velä vakuuttelemaan itselleni, että toivoa on, vaikka hirveästi säikähdettiinkin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli vatsakramppi, jonka tuloksena eilen aamulla tuli jo jotain hyytymääkin. Olin kuitenkin palaamassa lomalta töihin, joten jotenkin suljin koko asian mielestäni työpäiväksi. Illalla aloin taas vuotaa ja tänään oli pakko hakea sairaslomaa, kun en olisi pystynyt enää normaalisti töihin. Huomenna on sitten gynekologi ja ultra. Sairasloman antanut hoitaja oli toiveikas, että ehkä vuotoa ei ole tulossa kauheasti enempää. Itse luin tietysti kaameita keskenmenotarinoita ja nyt pelkään että vuodan jossain kohtaa tyhjiin. Typerä minä kun menin lukemaan... Kovempia kipuja ei onneksi toistaiseksi ole pahemmin ollut tuota kramppia lukuunottamatta.
 
Voi suuret pahoittelut vuodosta vatukka :( Kuulostaa kyllä huonolta, tosin oon lukenut mitä ihmeellisimpiä tarinoita, missä kaikki on sittenkin ollut hyvin. Kumpa sinullakin. Ja jos se on km niin hyvä että tulee itsekseen ulos. Hyvä että sait gyne ajan. Jaksamista kovasti ja halit. Ja kiitos tsempeistä tuolla toisella puolella. Oottelen nyt täällä sairaalan sängyssä ihan hyvillä mielin.
 
elenna: Mukava lukea tuolta toiselta palstalta, että kaavinta sujui hyvin. Jos kokemus alkaisi kohta olla takanapäin. Miten sulla on mielialat pysyneet noinkin hyvinä? Mulla itsellä on ihan hirveitä mielialanvaihteluita, vuorotellen itken ja vuorotellen suunnittelen uutta yritystä ja mietin että kyllä tästä eteenpäin mennään.

Olin siis tänään ultrassa ja ei nyt hirveästi päästy eteenpäin. Syke ei näkynyt, minkä lääkäri olisi jo odottanut näkevänsä ja alkiolevy oli kai pieni, mikä se sitten onkaan. Oli ainakin oikeassa paikassa, eli kohdussa. Viikko pitää nyt odottaa kontrolliultraa, jos alkio ei tule sitä ennen pois itsestään. Liikoja kiellettiin odottamasta kuitenkaan. Täällä päin ei kai onneksi ole tapana lähettää kotiin lääkkeiden kanssa, joten tyhjennys tapahtuu siis sairaalassa. Olin pelännyt tuota tyhjennystä jo aika paljon.

Kysyin muuten noista tuhruvuodoista mistä aiemmin oli keskustelua, ja se saattaa liittyä keltarauhasen huonoon toimintaan tai sitten ei. Jos tulee useampia keskenmenoja, voidaan kokeilla keltarauhashormoni lääkitystä. Toivottavasti en ikinä pääse sinne asti.
 
Voi kun sinulla on vatukka kurja tilanne siellä :( Minun mielestä on kyllä aika yleistä (tai sellasen kuvan oon saanut monen kokemuksista), että sydämen syke ei näy vielä noin aikaisin. Että sun tilanteessa joutuu nyt sitten vain odottelemaan :( 7+0 sen pitäisi näkyä. Tuo epätietoisuus on kyllä kaikista kamalinta varmaan. Kovasti jaksamista odotteluun! Onko sulla vielä sitä vuotoa? *Halit*

Mulla oli pahin olo silloin ekana viikonloppuna, kun tuulimuna todettiin perjantaina (7+0). Sain kontrolliajan vasta maanantaille 8+3 (ku halusin sinne reissuun lähteä, muuten se ois ollut 8+0). Aluksi tuntui aivan hirveältä odotella niin pitkä aika, ennen kuin kohdun saaisi tyhjennettyä. Mutta toisaalta mua helpotti se, että olin jo ihan varma keskenmenosta, ei tarvinut olla epävarmuudessa. Siellä reissussa se aika lähti sitten kulumaan, ja sen viikon aikana sain vähitellen hyväksyttyä ja surettua sen keskenmenon. Ei mulla ollut mitenkään koko ajan paha olo, mut välillä oli tietysti vaikeita hetkiä ja sellainen alakulon pilvi tuon kesäloman yllä. Reissusta palauduttua oli jopa tosi hyvä mieli muutamia päiviä, sitten alkoi uudestaan ahistaa kun tyhjennys ei onnistunutkaan. Mut nyt se on ohi ja loppu hyvin kaikki hyvin. Siinä alussa olin kanssa silleen, että pakko päästä yrittämään mahdollisimman nopeesti, mutta nyt oon itseasiassa aika väsynyt koko prosessiin, joten tavallaan tuntuu ihan hyvältäkin nyt ottaa pieni loma yrityksistä.

Eli jos nyt jotain osaisin sanoa neuvoksi sulle vatukka, niin öö...anna itsellesi lupa niihin kaikenlaisiin tunteisiin mitä onkaan... minusta tuntui myös hyvältä itkeä ihan avoimesti miehen nähden, niin sitten hän lohdutti ja voitiin surra yhdessä. Ja jos sinulla on joku toinenkin ystävä jolle voisit puhua tästä, niin sekin auttaa minusta paljon... Voisin myös sanoa, että ajan kuluminen auttaa tosi paljon... Mä olin 3 viikkoa "onnellisesti" raskaana, ja nyt kun siitä on kulunut jo 2,5 viikkoa, niin se tuntuu aika taaksejääneeltä elämältä. Jostain sain myös sellaisen "minähän tulen selviämään tästä ja olen ylpeä siitä"-asenteen.

Ja ei kai mun pitäisi salailla sitäkään, että oon uskovainen...tuntuu, että Jumala on oikeesti auttanut tässä vaikeassa tilanteessa... mullekin oli yllätys, miten hyvin oon oikeestaan ottanut tän ja päässyt jo aika lailla yli tästä... oon mielestäni saanut sellasta lohdutusta ja rauhallista mielialaa ja sellasta...silloin kun on ollut tosi paha olo, niin se on mennyt aika nopeesti ohi aina ja tullut vähän parempi olo... Tietysti on tärkeää kun voi luottaa jonkun huolehtivan minusta ja minun asioista. Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä mun kertomuksesta... tää vauva-asia on vaan jotenkin niin iso juttu, koskettaa koko elämää. Ja viime aikoina on tullut mietittyä kaikenlaista...
 
Kiitos elenna, kun jaksat tukea ja kertoa omista kokemuksista, se saa oikeasti olon vähän paremmaksi, kun en ole tästä päässyt vielä keskustelemaan kuin oman miehen kanssa. Onneksi mua lohduttaa myös jo se uskomattoman paljon, kun mies ottaa kainaloon. Vielä kun tietäisi miten tukea tuota vähäpuheista miestä. Äitini ei tiedä raskaudestani mitään, mutta jos päädyn sairaalaan tyhjennykseen, harkitsen vakavasti hänellekin kertomista, vaikken haluaisi huolta aiheuttaakaan. Äitini kun on siellä töissä, niin tuntuisi mukavalta jos hän kävisi katsomassa.

Vuotoa on tullut viimeksi maanantaina. Nuo vuodot on alkaneet aina yhtäkkiä ja verisenä ja muuttuneet sitten vähäiseksi ruskeaksi vuodoksi ennen kuin on loppunut. Siksi ensimmäisen vuodon jälkeen uskoin vielä että kaikki voi olla hyvin. Maanantain pari hyytymää aamulla ja illan vähän runsaampi vuoto vei kyllä toivon.

Mun on nyt jotenkin paljon helpompi suhtautua niin, että kesken on mennyt ja ensiviikolla vaan varmistetaan asia. Olen kuitenkin jo aloittanut suremisen ja eihän se lääkärikään rohkaissut kovin suureen toiveikkuuteen.

Minusta on vaan hienoa, että saat voimia uskosta hankalassa tilanteessa. Mulla on varmaan nykyään aika tyypillinen suhtautuminen, että uskon että joku katsoo meidän perään ja asioilla on tarkoitus, mutta en miellä itseäni uskovaiseksi.
 
Minusta oli ihan hyvä, että tuli kerrottua omille vanhemmille raskaudesta ja sitten keskenmenosta. Jälkimmäisen kerroin ihan tekstiviestillä vaan. Äiti sitten soitti myöhemmin. On tuo keskenmeno jotenkin niin iso asia, etten halunnut sitä heiltä salatakaan. Appivanhemmille ei olla kerrottu vielä mitään, mutta oon miettinyt, että ehkä haluaisin kertoa heillekin vielä nyt jälkeenpäin. Mutta pitää nyt miettiä (ja katsella, mitä tuo mies haluaa).

Koska sinun äiti on sairaalassa töissä, niin hän varmaan osaa suhtautuakin ihan hyvin asiaan...tarkoitan, että tietää varmaankin aika hyvin, mistä on kysymys eikä hermostu turhaan tai mitään. Mun äiti kyseli, että millainen lääkäri siellä on ja sitten operaation jälkeen selvisi, että hän oli kai ollut vähän huolestunut siitä, että onko se pätevä henkilö. Ja sitten hän oli yrittänyt löytää netistä jotain tietoa kaavinnasta, muttei ollut oikein löytänyt. Niin ja onkohan mahdollista, että äitisi törmäisi sinuun vahingossa vaikkapa käytävällä kun sinua viedään leikkaussaliin? Jos se on mahdollista, olisi varmaan hyvä hänelle kertoa etukäteen...

Mun mies onnistui jossain vaiheessa sanomaan, että hänkin on surullinen. Ja toisen kerran kun sanoin, että haluaisin tän jo loppuvan niin hän sanoi, että niin hänkin. Ja että kyllä me selvitään tästä. Luulen, että hänestä oli vaikeinta katsella kun mulla oli paha olo. Siitä huolimatta oli hyvä näyttää hänelle omia tunteita ja puhua hänelle, niin sain sitten vähän vastakaikuakin. Luulen, että tää oli kuitenkin minulle vaikeampaa. Mutta voihan sitä silti vaikka puhua "meistä" tai jotain, että mies tajuaa, että hänelläkin on lupa surra tms. Mut voi olla että miehet ei näytä niin paljon tunteitaan, ja onhan se myös luonnollista että nää asiat ei ehkä osu heihin ihan niin kipeästi kuitenkaan.

Mulla on mennyt ihan vähiin jo tuo jälkivuoto. Ihan pientä tuhrua vaan vessapaperiin tulee enää. Se on hyvä. Mut alavatsa tuntuu aika aralta ja sivuilta myös, vaikka oon särkylääkkeissä. Se on vähän pelottavaa, mutta kaipa se kuuluu asiaan. Mulle sanottiin, että tän jälkeiset tulehdukset on kuitenkin hyvin harvinaisia. Ja etenkin kun kaikki meni hyvin. Tossa lapussa käskettiin tehä alapesu aina sidettä vaihtaessa niin kauan kuin vuoto kestää. Mut aattelin kyllä pestä kohtuu ahkerasti vaikka se loppukin näin pian. Eiköhän se tästä...

Aika pitkä viesti tuli taas. Tää foorumi on kyllä tullu vaan koko ajan tärkeämmäksi ja oon saanut täältä kyllä paljon tukea, vaikka se kuulostaa ehkä hassulta...

Jaksamista sinulle vatukka sinne <3 Kyllä se viikko siitä kuluu, ja sitten saat lopullisen selvyyden. Onhan tää surullista, mutta uskon kyllä, että teillä ja meillä onnistuu sitten uudenkin raskauden alkaminen :) Ja toisaalta oli kyllä ihan hyvä, että oli jo kerennyt surra keskenmenoa ja hyväksyä sen, ennenkuin ruvettiin tyhjentämään. Sitten ne fyysiset asiat jaksoi paremmin.
 
Hyvä että vuodot on sinulla loppumassa ja toivottavasti kivutkin, niin voisi varmasti helpommin jättää asian taakseen. Mä olen tietysti lueskellut jo keskenmenosta pitkin nettiä, ja lukemani perusteella huolestuisin vasta jos kivut ei ala vähenemään pikkuhiljaa ja jos nousee kuume. Eiköhän kaikki mene hyvin!

Kyllä mä olen nyt päättänyt, että kerron äidilleni jos päädyn sairaalaan, eikä vuoto ala kunnolla itsestään sitä ennen. En pidä todennäköisenä, että äitini tulisi sattumalta vastaan, mutta ei se mitenkään mahdotontakaan olisi. Hänestä tuntuisi varmasti siinä kohtaa pahalta, etten olisi kertonut mitään.

Olen muistuttanut miestä että hän voi surra itsekin, eikä vain keskittyä minun tukemiseeni. Toivon että hän saa asian käsiteltyä kunnolla, ettei tarvitsisi alkaa kuunnella mitään älytöntä avautumista seuraavan kerran kun mies on humalassa. Selvinpäin kyllä olen valmis tukemaan ja kuuntelemaan niin paljon kuin vain tarvii ja olen tämän hänelle kertonutkin. <3

On tästä foorumista tullut nyt jotenkin entistä tärkeämpi, vaikka välissä pidin taukoakin täältä. Ainakin nyt on todistettu, että voimme tulla raskaaksi, joten jotain positiivistakin tässä asiassa. Ja onhan mulla se häviävän pieni toivo jäljellä, että kehitys olisi jatkunut normaalisti. En kyllä laske mitään sen varaan, koska kaikilla mitä netistä löysin kokemuksia, oli syke näkynyt näillä viikoilla ja osalla jo aikaisemmin.
 
Mun varmaan olisi hyvä ottaa välimatkaa tänne foorumille, jos vaan osaisin... yrittämään ei kumminkaan päästä ennen niitä seuraavia kuukautisia, ja niihin menee todennäköisimmin ainakin se 5-6 viikkoa. Luultavimmin roikun täällä ajankulukseni. Maanantaina alkaa työt, että sitten on ainakin tekemistä...vaikka töihin ei oo kyllä kiva palata. En tiiä mitä sanon ihmisille, kun ne kyselee miten loma meni. Oon aika huono salaamaan tunteitani, ja lisäksi oon tässä miettinyt, miten tyhmää on esittää kaiken olevan hyvin jos kaikki ei ole hyvin... mutta kai se on vähän pakko tässä tilanteessa... :/

Mun yksi kaveri on töissä sairaalalla, ja jos en olisi tiennyt hänen olevan lomalla, niin olisin varmaan jännittänyt häneen törmäämistä aika lailla :) vaikka se ehkä epätodennäköistä onkin.

Jaksamista teille molemmille sinne. Eiköhän se asia tule käsiteltyä, kun päivät kuluvat ja kun asiaan sitten tulee täysi selvyys. Olisi kyllä ihana yllätys, jos siellä sittenkin olisi kaikki hyvin. Mutta jos ei, niin kyllä te siitäkin selviätte...ja on varmaan hyvä, että ootte nyt jo alkaneet prosessoimaan sitä vaihtoehtoa.
 
Välimatka tänne foorumille ja ajatusten tuulettaminen vauvoista ja kaikesta niihin liittyvästä tekee kyllä välillä hyvää, vaikka tämä hyvä vertaistuki onkin. Mullakin oli se välikuukausi keväällä, kun mies sairasteli ja teki kyllä pääkopalle hyvää. Muisti taas että on sitä elämää tämän asian ulkopuolellakin.

Mä palasin maanantaina töihin lomalta ja ekana aamulla huomasin verisen vuodon ja hyytymät. Onneksi ensimmäinen vuoto oli jo lauantaina, niin pytyin sulkemaan asian mielestäni työpäiväksi, kun ei ollut ensimmäinen kerta. Illalla en sitten pysynytkään enää niin hyvin kasassa ja olin pari päivää pois töistä. Loppuviikko meni taas ihan hyvin, kun olin ehtinyt surra ja miettiä asiaa, sekä käydä siellä ultrassa. Mä olen pystynyt vastailemaan noihin miten loma meni kysymyksiin, että hyvin meni, mutta toisaalta lomalla olinkin vielä onnellisesti raskaana. Sen sijaan olen ollut tyytyväinen, että ihmiset ovat enimmäkseen ymmärtäneet olla kyselemättä sairaslomastani, kun en ole siitä selvästikään halunnut itse puhua.

Jaksamista töihin paluuseen!
 
Kiitos, vatukka :)

Töihin paluu meni ihan hyvin, paitsi että kerkisin olla vaan 1,5 päivää töissä. Ilmeisesti jonkinlainen mahapöpö on vaivannut tässä muutaman päivän, vaikkakaan ei se millään kovalla voimalla iskenyt. Tänään oon sitten pois töistä. Ainakin tällä erää on kyllä jo parempi olo. Soittelin aamulla polillekin varmuuden vuoksi, mutta sanoivat, että kuulostaa vatsataudilta ja pitäisi seurailla tilannetta. Että ei kai tässä hätää sitten. Jälkivuoto mulla on jo loppu ja vaikkakin eilen raskaustesti näytti vielä haaleaa plussaa niin kaipa mä olen toipunut aika hyvin kaavinnasta. Ellei nää sit oo jotain raskausoireita, mutta enpä tiedä... :O Jotain kuukautiskipujen kaltaisia tuntemuksia on vielä, mutta en usko niiden olevan kovin epätavallisia, onhan kohtua rääkätty aika paljon.

Minä päivänä sinulla vatukka on se seuraava ultra? Tsemppiä sinne! Miten olet muuten jaksellut siellä?

Muutkin saa vielä kirjoitella tälle foorumille vaikka täs on juteltukin vähän surullisemmista aiheista... :) Mukavaa loppukesää kaikille!
 
Tänään oli toinen ultra, kaikki näytti samalta kuin viikko sitten, joten kesken on mennyt. Kurjalta tuntuu, mutta jos sen kesken piti mennä, olen kiitollinen vuodoista, jotka varoittivat ettei kaikki ole kunnossa. Muuten olisin mennyt tänään ensimmäiseen ultraan täydellisen tietämättömänä, että jokin on pielessä. Kurjaa kun vuoto ei ole alkanut itsekseen kunnolla, vaan päädyn lääkkeelliseen tyhjennykseen. Lääkäri suositteli myös mulle yksien kuukautisten odotusta tyhjennyksen jälkeen, jotta kohtu on varmasti tyhjä ennen uutta raskautta.

Inhottavaa kun sinua kiusataan tuollaisilla oireilla ja vatsataudilla. Tämä on ihan tarpeeksi raskasta jo muutenkin. Voimia!

Mä luulen, että ollaan hiljennetty keskustelu täällä lopullisesti Olisi ehkä pitänyt turvautua yksityisviesteihin, mutta ei tullut aikaisemmin mieleen, enkä edes ole perehtynyt miten ne toimii.

Jos täällä on vielä taustalla roikkujia, ehdottaisin uutta ketjua samalla aiheella puhtaalta pöydältä. Miltä kuulostaa? Alkuperäiset kirjoittajat lienevät kaikki jo toivottavasti raskautuneet ja näin vanha ketju ei sitten ehkä vedä uusia keskustelijoita tai mistä lienee hiljaisuus täällä johtuu. Mä olen kyllä valmis jatkamaan täälläkin, jos joku vielä uskaltaa, kunhan ehdotin. :)
 
Pahoittelut keskenmenosta vatukka :( Toivottavasti sinulla onnistuu se lääkkeellinen tyhjennys. Se on kuitenkin hellävaraisempaa kropalle ja mulle lääkäri sanoi (niitä lääkkeitä suunnitellessa) ensin, että voisi odottaa seuraavat kuukautiset, mutta sitten kun kysyin, hän sanoi, ettei sillä oikeastaan väliä ole... Ja hoitaja sanoi sitten, että ehkäisyä ei siis tarvitse käyttää tuon lääkkeellisen jälkeen. Antoivat myös särkylääkkeistä sen reseptin, kun kysyin. He sanoivat, että särkylääkkeet voi hyvin ottaa yhtä aikaa niiden tyhjennyslääkkeiden kanssa, mutta itse kyllä huomasin, että särkylääkkeet kannattaa ottaa tuntia ennen. Minulla ainakin alkoi niin nopeasti tulla niitä mahakipuja kun otin lääkkeet (mutta särkylääkkeen kanssa ne kivut ei ollu mitenkään liian ikäviä). Ja sitten tosiaan, jos vuotoa ei tulisikaan, niin voi soittaa heti seuraavana päivänä lisäohjeita (itekin lopulta soitin kun olin tarpeeksi panikoinut, ja myöhemmin huomasin että siinä lapussa kehotettiin tekemään juuri niin). No mutta ehkäpä sinä hyvinkin selviät noista tyhjennyksistä helpommalla kuin mä. Ja kun tyhjennys on ohi, niin voin kertoa, että mielikin kevenee. Tsemppiä!

Minä tulin aikoinaan tähän ketjuun sen takia, kun tällä on niin ihana nimi <3 Suurin osa esikoisen toivojista taitaa kirjoitella tuolla Raskaaksi 2012-ketjussa tai sitten nuorissa kuumeilijoissa tms. Kohtahan tästä voisi jo siirtyä Pidemmän kaavan mukaan-ketjuun, mutta en viitsi vielä, kerran yksi plussa jo tuli. Voihan uudenkin ketjun perustaa jos joku haluaa. Mutta kyllä minusta nämä keskenmenoaiheetkin sopivat tämän otsikon alle, onhan tämä vain viivästys matkalla äitiyteen :) Mutta iloisemmistakin aiheista saa ihan vapaasti tänne kirjoittaa pelkäämättä että tässä loukkaannutaan :)

Ehkäpä tää omakin olo jo kohenee pikkuhiljaa. Vähän rasittavaa olla jatkuvasti huolissaan terveydestä. Voi olla, että olen vain vainoharhainen... Mutta kyllä se tästä.
 
Tällä ketjulla on kyllä osuva nimi ja mielellään jatkaisin täällä. Muut vain ovat kadonneet? Tuo nimi on siitäkin sopiva, kun se jotenkin tarkoittaa matkaa äidiksi, eikä pelkkää kuumeilua. Tai niin mä sen olen ymmärtänyt. Mutta mä en myöskään ole vielä katkeroitunut, joten keveämmät keskustelunaiheet ei loukkaa minuakaan. :) 

Kiitos tsempeistä ja kun jaksat vastailla. <3 Mieli keveni jo paljon kun sain kaverin kanssa jutella tästä puhelimessa. Mulla on asian käsittely jo toivottavasti aika pitkällä, vaikka varmaan takapakkiakin tulee. Vielä kun saisi tän fyysisestikin voiton puolelle, mutta sen aika on ensiviikolla. Täällä lääkkeet laitetaan kai sairaalassa paikoilleen emättimeen ja seurataan ennen kotiin lähtöä pari tuntia, että tyhjennys lähtee käyntiin. Näin siis jos ei ole aiempia raskauksia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top