Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pitkästä aikaa täällä taas! Pyydän anteeksi kirjoittelemattomuuttani, ollut vaan niin kamala kiire ja stressi työasioiden kanssa, ja ei ne työasiatkaan niin vaan se, kun joutunut olemaan niin paljon töistä pois! Maanantaina rikoin polveni ja sitten tiistaina alkoi kamala räkätauti. :( Mutta jospa tämä tästä!

Täällä ollaan edelleen samassa vaiheessa kuin aikaisemminkin, kiitos vaan kysymästä Maddela ja elenna. :) Sanotaanko vaikka näin, että yritys hyvä kymmenen.. Täti tuli kylään melkein kaksi viikkoa myöhässä, testit uskollisesti negatiivista vaan näyttivät (vaikka kuvittelin itselleni ties mitä raskauden ensioireita.. :P).. Kierto aivan sekaisin, ei oikeen tiedä koska olisi se otollinen vaihe yrittää ihan tosissaan. :D Mutta ei tästä masennuta, ei!

Mitäs te meinasitte vkl:na? :) Me lähdetään miehen kanssa vkl:ksi mökille rentoutumaan (ja parantelemaan toisiamme) kahdestaan.. :) Ja kun nyt on kuitenkin hieman syytä juhlaan, kihlajaisten merkeissä! <3 Joululahjojakin pitäisi ostella, stressiä pukkaa.

Ja niin, onnea tosiaan Berliininmunkille plussasta! :) Tunne on varmasti mahtava! Ja plussapuhureita meille muillekin, nyt ei luovuteta!
 
Voi kurjuus, Maddela! :( Ei voi muuta kuin jatkaa yritystä. Ja eikös teillä ollut kohta jo mahdollisuus tutkimuksiin, ehkäpä sieltä saa jotain avustusta ja lähtee hommat uuteen nousuun. Tsemppiä, ei masennuta!
 
Hei!

Täällä ilmoitautuu keskuteluun uusi kuumeilija.

Kauhea vauvakuume vaivaa. Ikää meillä molemmilla on 25. Olen jo pidemmän aikaa seurannu keskutelua sivusta ja nyt ajattelin rohkaista mieleni ja kirjoittaa tänne.

Plussa tuulia kaikille.
 
Tervetuloa mauste! Oletteko jo pitkään yrittäneet?

Hyvää joulun odotusta kaikille! Ite aion tänään mennä asuntonäyttöön ja laitella joulukoristeita. :) Ja koitan malttaa olla testaamatta, ettei mene testit hukkaan...
 
Pahoittelut, Maddela, negasta :( Mutta älä heitä toivoa!
On muuten mukava, kun olet täällä foorumilla :) Jotenkin olen heti mieltänyt sinut vähän itseäni "aikuisemmaksi" ja se tuntuu mukavalta vertaistuen saamis-mielessä. Ehkä se on osin vain oma illuusioni tällaisena ikuisena "isosiskohahmojen etsijänä", mutta kuitenkin ;) Kuumeillaanpas vielä jonkin aikaa yhdessä.

Onnea jutskulle kihlajaisten johdosta! Ja ei toki haittaa, että et ollut kerinnyt kirjoittelemaan... itse taidan roikkua täällä foorumilla vähän liikaakin. Viime viikonloppu kerkesi mennä, mutta seuraavaa odotan, silloin nimittäin alkaa joululoma ja työstressi vähän helpottaa. Toivottavasti sun flunssa ja polvi on jo parantumassa.

Tsemppiä Elena odotteluun! Toivottavasti olisi tärpännyt siellä ja täällä!

Ja tervetuloa mauste! Joo olisi mukavaa kuulla sinun tilanteista tai ajatuksista lisääkin :)

Niin alkaa olla täälläkin kovahko vauvakuume... Viime ja tämän kierron aikana se on jotenkin vahvistunut. Aikaisemmin (päätettyämme alkaa yrittää jne) mietin lähinnä vaan sitä, miten ihanaa olisi tulla raskaaksi ja sitä alkuraskauden aikaa, enkä niinkään aikaa sitten vauvan tultua. Mutta nyt olen huomannut jääneeni katselemaan vaikkapa jotain vauvan kuvaa jossain mainoslehdessä yms. Ja mietin, miten ihana olisi oma taaperoikäinen... Ja sitäkin tulee mietittyä, miten olisi henkisesti mukavaa tietää saavansa jäädä työpaikalta sivuun tietyn kuukausimäärän päästä. No, aika näyttää. Ehkäpä omassa tapauksessani on ollut hyväkin kasvattaa vauvakuumetta ihan rauhassa tässä jonkin aikaa, ennen kuin tärppää. Ei sitten kaikki tapahdu liian nopeasti. Ehkä. Kunhan nyt ei menisi liiallisuuksiin tämä odottelu.
 
Heippa kaikille,
täällä olisi myös yksi vauvakuumetta poteva!

Klikkasin eilen itseni tänne teidän joukkoonne uutena jäsenenä. Täytin lauantaina 27-vuotta, avomieheni on minua vuoden (tai melkein kaksi) vanhempi ja vauva olisi meille erittäin tervetullut. Lokakuun alussa jätettiin ehkäisy pois ja siitä lähtien olemme yrittäneet, tärpännyt ei tosin ole. Joululahjatoiveena on ollut positiivinen testi, mutta se ei ehkä enää onnistu... toivomme kuitenkin iloisia uutisia uuden vuoden kunniaksi.

Mielenkiinnolla luen teidän kirjoituksia ja yritän päästä "jyvälle" erinäisistä lyhenteistä... täällä uutena ihmisenä ja ensi kertaa äidiksi yrittävänä olen hieman pihalla joistakin jutuista. :-D
 
Hei mauste ja -Muru-, tervetuloa mukaan! Ja onnea jutskulle kihloista, mukavia juttuja näin joulun alla tapahtuu. Miten menee Mietintämyssyllä joulukiireiden keskellä?

Heh elenna, kiva kuulla . Vertaiskuumeilijoita on aina hyvä olla. Mä olen myös huomannut, että tähän kuumeiluun liittyy paljon raskaanaolemishaaveita ja tarvikkeiden haalintahaaveita ja muuta, mikä ei liity itse vauvaan. Aika hassua oikeastaan. Itse vauvassa jännittää, että jospa se ei näytäkään omalta vauvalta tms.

Oliko Elena potentiaalinen asunto se mitä kävitte katsomassa? Mäkin olen vähän joulukynttelikköjä laitellut ikkunoille, mutta muuten meillä ei paljon koristella, koska varsinkaan tuo mies ei pidä "hörsäkkeistä". Joulukortit juuri kirjoitin ja vähän jouluostoksia on tehty, mutta muuten on kaikki vaiheessa. No, eipä paniikkia, sitä ehtii mitä ehtii ja loput jää tekemättä.

Mä kävin tänään gynellä toiveena tutkimusten aloittaminen. En ollut sillä lääkärillä ennen käynyt (valitsin ensimmäisen vapaana olevan ajan) ja hän osoittautui vallan viehättäväksi hahmoksi. Sisätutkimusta ei tarvinnut tehdä koska tuoreet ultrakuvat olivat hänen käytettävissään, mutta hän teki lähetteen miehelle siemennnesteanalyysiin ja mulle prolaktiini-, kilpirauhas- ja keltarauhashormonikokeisiin. Vallan isällisesti kertoi juurta jaksaen raskaaksitulemisen periaatteista ja kun yhdynnöistä tuli puhe, niin hän oli jopa vähän hämillään. Liikuttavaa, vaikka varmasti kaiket päivät jauhaa niitä samoja asioita, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri kun on. En kuulemma vielä näillä yrityskerroilla pääse tutkimuksiin kunnalliseen, mutta onneksi mun työterveyshuolto maksaa näitä perusverikokeita.

Tänään alkoi myös menkat kp 31. Turhaan parjasin ovistestejä, sillä eihän ne mitään vahvaa viivaa näytä jos tekee vääränä päivänä! Lopetin testaamisen 2 pv liian aikaisin kun niin luotin kuvitteellisiin oireisiini. Lääkäri muuten sanoi, että eihän se homma testaamalla parane, vaan tarvitaan toimintaa. No, niinpä. Millähän saisi vähän virtaa myös tuohon miekkoseen... Saa nähdä saanko sen menemään siihen sperma-analyysiin. Onneksi meillä on joulun jälkeen viikko lomaa ja silloin pitäisi puuhailla taas. Hyvä ajoitus sinänsä, että stressiä on ehkä vähän vähemmän. Toisaalta  tuskin ne himot ovat huipussaan anoppilassa, jonne on tarkoitus mennä.

Mukavaa joulunodotusta naiset, toivotaan valkoista joulua, paljon pupuja ja plussia!
 

Maddela kirjoitti:
Onneksi meillä on joulun jälkeen viikko lomaa ja silloin pitäisi puuhailla taas. Hyvä ajoitus sinänsä, että stressiä on ehkä vähän vähemmän. Toisaalta  tuskin ne himot ovat huipussaan anoppilassa, jonne on tarkoitus mennä.

Mukavaa joulunodotusta naiset, toivotaan valkoista joulua, paljon pupuja ja plussia!

Rohkaistun kirjoittamaan hieman lisää... :)
Mielessä tuntuu vain pyörivän vauvahaaveet, raskaus yms. Mieheni on hienosti jaksanut kuunnella "hömpötykseni" ja onkin täysillä mukana yhteisessä tavoitteessamme, mutta eiköhän liika ole liikaa hänellekin.  Koko ajan, kun tekisi mieli kertoilla erinäisiä juttuja asian tiimoilta, puhua jollekin omia ajatuksia, mutta kun en halua miestäni liikaa "vaivata" ja ystävilleni en halua kertoa vielä koko suunnitelmastamme.

Tänään minulla oli alavatsassa jänniä tuntemuksia, nipistyksiä tavallaan. En ole ennen sellaisia kokonenut ja se tuntui huikealta... liekö omaa mielikuvitustani vai oliko se esim. lähestyvän ovulaation merkkejä? Tämä kun on kaikki niin uutta, en osaa vielä kovin hyvin tulkita tuntemuksiani. Pelkään myös pitäväni toiveita liian korkealla tärpin suhteen... eihän sitä voi tietää, kuinka kauan menee ennen kuin olen raskaana! Toivottavasti ei kamalan kauaa... kuume on kova! :)

Maddelalle toivottelen tsemppiä yhteiselle lomallenne ja toki ihan kaikille plussa tuulia ja erittäin mukavaa joulun odotusta! :)
 
Moikka kaikille !
Kiitos Maddela kysymästä - täällä kyllä taustalla "luurataan".

Mukavaa että tänne on tullut myös uusia mukaan - tervetuloa !

Tänne kuuluu ihan hyvää, täti lähti pois ja seuraava ovulaatio tulee olemaan varmaankin vuoden lopulla. Itse mietin että tuo joulu ja siihen panostaminen voi tehdä ihan hyvää, kun jotain muutakin sitten miettii. Ties vaikka sitten ennen uutta vuotta jotain tapahtuisi :)

Meillä siis on alkanut kolmas yritys, joten jos nyt tärppäisi, niin syyskuisiin olisi tähtäin. Täysin ennenaikaista todellakin vielä sitä miettiä, mutta olisihan se tosi kiva !

Itse oli kummallisen pettynyt kun täti sitten vihdoin tuli, joku kumma juttu, että joka kerta kuvittelee kaikennäköisiä "oireita" ja vaikka yrittää asennoitua niin ettei pety, niin jotenkin kyllä tällä kerralla olin pettynyt. Siitä tosin nopeasti pääsin yli ja niin kuin mieheni silloin sanoikin - hei, se olisi ollut ihme jos toisella kerralla olisi tärpännyt. Älä nyt vielä menetä toivoa! Jotenkin on ihanaa huomata, että en ole yksin tämän asian kanssa, vaan mies kyllä oikeasti myös toivoo onnistumista. En vain olisi ihan uskonut, kun niiiiiiin pitkään tätä lapsenteon aloittamista mietimme. Nyt jotain hassua on tapahtunut, ja molemmat oikeasti näemmä toivomme.

Kavereille tai muulle perheelle en ole mitään meidän aikeistamme kertonut, enkä kerro. Vasta sitten kun on jotain oikeasti kerrottavaa :)

Tämänkin takia on erinomaista että täällä on ihania ihmisiä ketkä ovat samassa veneessä.

KIITOS siitä siis kuuluu kaikille teille :)
 
Moi taas!

Onnea munkin puolesta jutskulle kihlajaisten johdosta, ja tervetuloa uusille kuumeilijoille! Muru, tämä palsta on tosiaankin hyvä paikka purkaa pahimpaa kuumeilua. Itse liityin tänne myös lähinnä säästääkseni miestäni jatkuvalta vauvahössötykseltä ja oireiden arvuuttelulta. Niinkuin Mietintämyssy tuossa jo sanoikin, samassa veneessä ollaan. :)

Elenna, ilmoittaudun myös tuohon vauvojentuijottelijajoukkoon. :) Välillä saatetaan miehen kanssa molemmat vilkuilla jotain vauvaa bussipysäkillä tms ja välillä toisiamme. Toisinaan tulee vähän epätoivoinenkin olo, kun näkee vauvoja tai pikkulapsia. Helposti alkaa miettiä, että kauankohan tuotakin vauvaa on yritetty tai että kauankohan me joudutaan tuollaista odottamaan.

Maddela, hienoa että pääsitte nyt sitten sinne tutkimuksiin, ja vieläpä mukavalle lääkärille! Luulisi, että se sun mieskin nyt suostuu siihen sperma-analyysiin, se on kuitenkin aika pientä siihen verrattuna, mihin naiset joutuvat suostumaan terveytensä nimissä.. :)

Meille tosiaankin tarjottiin nyt sitten asuntoa, mikä on tietysti ihana juttu. Se on jonkin verran isompi kuin tämä nykyinen, ja siinä olisi vauvallekin oma huone. Kun hän nyt vain suvaitsisi saapua! Olen kyllä iloinen tuosta asunnosta, mutta pelkään että paineet kasvaa, jos lähipiiri tulkitsee tämän niin, että perheenlisäystä on tulossa. Hakemuksia laittaessamme tyhmänä oletin, että tottakai ollaan jo siihen mennessä saatu vauva alulle...
Kohta alkaa taas olla tuomiopäivä käsillä, nimittäin kierron loppu lähenee. Olen tietysti jo testannut, ja sain tulokseksi jonkun epämääräisen punertavan läntin siihen viivan tienoille, toki testiajan päättymisen jälkeen. Tulis nyt se oikee viiva!!!
 
Kotiuduin joku hetki sitten Jumbosta. Voi kauhistus... en nähnyt muuta, kuin ihanan pyöreitä raskausmasuja, pieniä ja hieman isompia vauvoja, onnellisia perheitä.
Omat ajatukset äitiydestä vahvistui; ei epäilystäkään, ettenkö haluaisi saada lapsen. Ihanaa myös tietää, että mieheni haluaa myös lapsen ja on yhteisessä tavoitteessamme täysillä mukana. Alku viikosta olimme ostamassa kummitytöllemme joululahjaa ja lastenvaateosastolla mieheni sitten ihaili pienten poikien farkkuja... oih! Isolla miehellä pienen pienet pöksyt käsissään! Aika suloinen näky! :)

Tänään olen myös ihmetellyt, että mitä nyt tapahtuu... Kun menkat oli ja meni ja tänään oli sellaista aivan minimaalisen pienen pientä punertavaa/rusehtavaa vuotoa... Mutta niin pientä, että juuri ja juuri voi edes sellaista sanoa olleen. Häh täh?! Tekeekö ovulaatio tuloaan (kuten loppu viikosta/ alku viikosta ollakin) vai mitä tämä nyt on...? Haluan oppia tulkitsemaan itseäni, mutta en oikein osaa. Onneksi voin tänne kirjoittaa näitä omia hömpötyksiäni! :)

Elenna onnea uudesta asunnosta! Kyllä sille vauvanhuoneellekin tulee käyttöä ihan varmasti! Ja antaa lähipiirin arvuutella... kerrotte suunnitelmistanne/vauvan tulosta sitten, kun se on teidän mielestä ajankohtaista. :)
 
Hei!

Tässä taas uusi kuumeilija ilmoittautuu. Miehen kanssa ollaan lasta yritetty häistä asti eli 7/11 alkaen. Itse olen kohta 24- vuotias ja mies melkein pari vuotta nuorempi.

Pientä ketutusta alkaa olla nyt ilmassa, kun tuttavapiirissä useampi tullut nyt pienellä aikavälillä ilman sen suurempaa yrittämistä raskaaksi.

Onneksi on kuitenkin tällaisia palstoja jonne voi tulla purkamaan tuntemuksiaan. :)
 
Iltaa!
Tervetuloa -Muru- ja mame! Joukkoon kyllä mahtuu hyvin :)

-Muru- muakin noi lyhenteet ensin kummastuttivat, mutta kyllä se sitten selvis, että kp=kiertopäivä ja yk=yrityskerta (monesko kierto), täti=kuukautiset, jne... Kysyäkin voi :) Ja alkuaika tosiaan menee siihen omien oireittensa ihmettelyyn, etenkin jos on aikaisemmin käyttänyt pillereitä kuten minä. Ovisoireita kannattaakin oppia tunnistamaan, mutta raskaudesta melkein selvin merkki taitaa olla se kuukautisten poisjääminen. Ja siitäkin on hyvä lähteä, että raskausoireita ei voi tulla ennenkuin aikaisintaan noin viikon päästä oviksesta (ja ilmeisesti luultavimmin ei vielä silloinkaan).

Maddela hienoa, että olit löytänyt hyvän lääkärin. Se on kyllä tärkeetä, että saa kunnon apua...

mietintämyssy ja -Muru- ja Elena ja ehkä muutkin, ihanaa, että teidän miehet on noin kivasti mukana hankkeessa jo tässä vaiheessa. Itse olen vähän epävarma miehen innostuksen määrästä, jos niin voisi sanoa. Hän on enemmän sellaisella "tulee jos on tullakseen, mutta tuskin se vielä tulee"- asenteella, hänellä ei taida vielä juurikaan kuumetta olla. Mutta ehtiihän sitä vielä innostua ;)

Elena, mekin muutettiin reilu vuosi sitten kaksiosta kolmioon, eikä meille ainakaan juurikaan vihjailtu lastenhuoneesta...no ehkä ihan vähän, muttei haitaksi asti. Toisaalta itsekin sanoin, että mies voi viedä kaikki lelunsa uuteen huoneeseen, hän harrastaa aika paljon. Mutta yleisesti perusteeltiin se sillä, että tarvitaan työhuone, on ikävä pitää tietokonetta ja siihen liittyvää sälää keittiön pöydällä jatkuvasti... Oon kyllä sitä mieltä, että meidän kannatti muuttaa tähän, vaikkei lapsia tulisikaan, jotenkin ei oikein siihen edelliseen mahduttu. No, meillä tulee varmaan taas ahdasta sitten, jos väkiluku lisääntyy. Mun miehellä on sen verran paljon kaikkea rompetta ja työpöytätarvetta. Mutta jokatapauksessa halusin jo ennen yrityksen alkua muuttaa sellaiseen asuntoon, mihin vauva ja sen tavaratkin mahtuu. En oikein usko, että haluaisin muuttaa raskausaikana tai pienen vauvan kanssa. Joten hyvä näin. Säilytystilaa saisi olla paremmin, mutta eiköhän tässä kuitenkin lapsen kanssakin pärjäisi.

Tännepä ei sitten sen enempää juuri muuta. Tänään alkoi joululoma, joten ajatukset vaan joulupuuhiin :) Harmi, että mahdolliset kuukautiset osuvat siten, että ne jatkuvat vielä joulunakin... toivon, että ne alkais jo keskiviikkona, jos niiden pitää alkaa. Täytyy varautua olemaan pilaamatta joulu-iloani noiden takia. Punainenhan on joulun väri :P
 
Hei taasen!

On ollut niin pitkiä työpäiviä, että ei ole tänne kerinny.

Meillä ei vielä oikeastaa tuo yritys ole alkanut, mutta toivoa on sen suhteen vielä. Vauvaa olen toivonut jo useamman vuoden, mutta vasta nyt ollaan saatu järkevää keskustelua aikaiseksi. Hieman hitaasti tuo mies on ajatukselle lämmennyt. Positiivisena asiana kumminkin pidän sitä, että asiasta voidaan jo keskustella ilman riitoja.

Ei muuta tällä kertaa.
 
Heippa!

Tervetuloa, mame!

Muru, nuo automarketit on kyllä pahimpia paikkoja olla silloin, kun vauvakuume on pahimmillaan, olen sen huomannut itsekin. Siellä tosiaan tuntuu, että niitä vauvoja näkyy ja kuuluu joka puolella. En olisi kyllä muutama vuosi sitten uskonut, että itsekin haaveilen ajavani miehen ja vauvan kanssa Prismaan lauantaiostoksille. :D
Ovulaatiosta voi kai joillekin tulla jotain välivuotoa, et ehkä se oli sitä! Itselläni ei tosin siitä kokemusta.

Elenna, luulen että monille miehille se innostuminen tulee vähän hitaammin, ehkä ne vauvajutut ei vielä tässä vaiheessa tunnu niille niin todellisilta. Jotkut kuulemma innostuu tosissaan vasta, kun se vauva on jo syntynyt. Ymmärrän kyl tavallaan, naisen kehossahan se kaikki tapahtuu eikä se mies voi oikeen muuta kun katsoa vierestä..
Toi on kyllä muuten hyvä pointti, että raskaana/vauvan kanssa muuttaminen ei välttämättä ole myöskään kovin houkutteleva ajatus. Ehkäpä ne paineet on vaan mun omassa päässä!

Mauste, munkin mies oli toooooosi hitaasti lämpiävä, ja meinasin jo lähteä ovet paukkuen. Mut onneksi ei sitten tarvinnutkaan. :) Eiköhän se sunkin mies siitä lämpiä. Tuo keskustelu on ainakin hyvä alku, meilläkin se auttoi. Ja varsinkin se, että puhuttiin niistä peloista, mitä lastenhankintaan liittyy. Ainakin mun miehellä tuntui olevan hirveä pelko siitä, että sen elämä loppuu siihen eikä mitään kivaa ja jännää enää ikinä tapahdu. Kunnes se käänsi takkinsa ihan täysin. :D

Täällä on nyt kp29/28-35 meneillään. Jotain tuntemuksiakin on (kuinkas muutenkaan); alaselkää särkenyt iltaisin nyt 3 päivää (tämä on uusi juttu), alavatsaa vihloo ja kuumottaa välillä, toinen tissi on kipeä. Välillä tosi toiveikas olo, enkä edes viitsi ajatella sitä vaihtoehtoa että tää on todennäköisesti taas vaan jotain mielikuvituksen tuotetta. Toivottavasti ehdin niellä pettymykseni ennen joulunpyhiä.

 
Heippa vaan kaikille!

Tänne ilmoittautuisi yksi uusi kuumeilija, oon aikaisemmin kirjoitellut toisella palstalla, mutta sieltä kaikki hävisivät sillä välin, kun itse olin hetken poissa :/

Elikkäs, elikkäs... Minä 24 mies 25... Yritys kertoja on takana yksi ja sen jälkeen vähän aikaa poissakin kaikilta palstoilta, kun päättyi päättyi yrittäminen ikävästi (km)... Ei siitä sen enempää, mutta nyt on katse kohti tulevaisuutta uusia kujeita ja ensi vuotta :) 

Aikaisemmin oli säännöllinen kierto 21pvää, mutta km jälkeen ei ole ollut ihan ajallaan, nyt kp 28, enkä tiedä koska meinasivat alkaa, ei ole ollut mitään oireiluja mitä normaalisti, että saa nähdä joutuuko vielä lääkärissä käymään... Mutta tämmöistä täältä :)
 
Hei! :)

Täällä uusi palstalainen joka myös kovin haluaisi äidiksi ekaa kertaa. Itse olen -82 ja halunnut lasta jo kauan, joten tässä on ehtinyt kaikenlaisia asioita käydä läpi. Sopiva mies ja hetki tulivat vasta nyt, joten ei sille mitään voi. Paremmin myöhään kuin...

Olen luovuttanut munasoluja useamman kerran joten tiedän että ne toimivat, mutta entä jos ne ovatkin juuri viime vuosina tulleet viallisiksi? Entä jos minun kohtuni ei olekaan sopiva paikka vauvan kasvaa? Tällaiset ovat mielessä ja vaivaavat öisin. Eivät vielä kovin pahasti, sillä meneillään on vasta eka kierto pillereiden lopetusten jälkeen.

Me olemme seurustelun alkuvaiheissa jutelleet kaiken lapsista ja kasvatuksesta mitä vaan voi jutella, joten sen suhteen on luottavainen mieli. Olemme monessa asiassa samoilla linjoilla ja vaikka emme kaikesta olisikaan samaa mieltä ovat nämä jo tiedossa. Itse pillereiden lopettaminen tapahtui niin että mies vaan hymyili eikä sanonut suoraan, mutta mulla oli resepti kädessä ja valmiina hakemaan uusia pillereitä tarvittaessa mutta hän vain ajoi kotiin...näin suorasanaisesti siis meillä tehtiin yhteinen päätös. ;) Mies siis tiesi että olen jo kauan ollut valmis, joten minun puolestani asia oli ollut selvä jo kauan.

Huh. Jännittää ihan hirveästi. Toivottavasti olen helposti raskautuvaa sorttia, sillä murehdin kaikkia asioita hirveästi ja jos tätä joudun murehtimaan pitkään kaikki kärsii...
 
Hei, täällä myös uusi kuumeilija!  :)

Olen 21v ja mieheni 29v ja tauon jälkeen ensimmäinen yrityskierto menossa. Takana on keskenmeno viime maaliskuussa, jonka jälkeen jätettiin yrittämiset hetkeksi jäihin. Menimme naimisiin elokuussa ja nyt hyvillä mielin ja keskenmenosta toipuneena yritämme jälleen esikoista saada alulle. Edellinen raskautuminen tapahtui vasta vuoden yrittämisen jälkeen, joten en odota kovin nopeaa raskautumista tälläkään kertaa. Yritän vain olla stressaamatta liikoja, sillä oon huomannut sen vaikuttavan kiertooni...

E-pillerit lopetin marraskuussa 2009, kun alettiin yrittää ensimmäisen kerran, enkä ole sen jälkeen niitä syönyt, koska kierto meni lopettamisen jälkeen ihan sekaisin. Keskenmenon jälkeen ollaan käytetty ei-hormonaalista ehkäisyä.

Nyt kuume on ottanut meistä molemmista taas otteen ja mennään "tulee kun on tullakseen" -periaatteella. Olisi kyllä silti kiva kun la pysyisi 2012 puolella, sillä isoveljeni esikoinen (la helmikuussa) saisi serkun sitten samana vuonna! :)
 
Heippa Victoria ja nasku!

Kiva että tänne muitakin uusia keskustelijoita on saapunut, täällä vaikuttaa olevan kovin hiljaista :/ 

Victoria, meillä kaikilla on varmasti omia pelkoja ja tuollaiset pelot on käsitykseni mukaan todella yleisiä, ei kannata miettiä liikaa :) Itselläkin on pieni pelko siitä, että jos en onnistukaan äitinä, mutta sitähän emme voi kukaan tietää ennen kuin kokeilemme :)

nasku, meillä on vähän samankaltaista... Tulee jos on tullakseen :) Olisi kuitenkin häät suunnitteilla ensi vuoden lopulle, että varmaan on vuoden aikana kädet niin täynnä töitä, ettei oikein yrittämällä jaksa vielä edes yrittää. Mutta sitten toisaalta isosiskollani on LA maaliskuussa, niin olisi kyllä saman ikäistä seuraa kasvamassa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top