Äidiksi ensi kertaa
- Ketjun aloittaja Nymeria
- Aloituspäivämäärä
Pitää itsekin kirjoitella tänne, kun ensimmäistä tässä kovasti toivotaan! [:)]
Hirmuisesti onnea Simpulle! Ja Sanra, miehet osaa kyllä olla välillä niiiin ihania!
Meilläkin tapahtui käännös tässä kesän aikana. Vaikka ollaan jätetty ehkäisy pois helmikuussa, tuntuu kuitenkin että mies lähti vasta nyt viime aikoina mukaan tähän yritykseen. Ihana kuulla miehen kommentteja tyyliin: "Meidän autossa on sitten se Isofix-kiinnityssysteemi, niin saa vauvan turvaistuimen kätevästi siihen." ja "Pitääpä alkaa katella niitä turvakaukaloita, jos käytettynä jostain sais". Ih-Q!!! [:D] Mahtavaa nähdä hymy aviomiehensä kasvoilla, kun vauva-asioista keskustellaan, ja tietää että myös hän on valmis nyt.
Itselläni on ollut lapsen kaipuu jo viime syksystä asti, mutta suunnitelmia sotki malaria lääkitys, jota jouduimme syömään häämatkamme ajan. Ja sen jälkeen oli huolehdittava ehkäisystä vielä 3 pitkän piiiiitkää kuukautta. Tämä odotus ja yritys on ollut välillä niin raastavaa, kun on tullut pettymys aina toisensa jälkeen. YK 9 nyt menossa. Mutta on tämä haaveilu toisaalta niin ihanaakin. [:)]
Voimia, jaksamista ja tsemppiä kaikille yrittäjille, ja kyllä ne miehetkin osaa kuumeilla kun aika on!
Hirmuisesti onnea Simpulle! Ja Sanra, miehet osaa kyllä olla välillä niiiin ihania!
Meilläkin tapahtui käännös tässä kesän aikana. Vaikka ollaan jätetty ehkäisy pois helmikuussa, tuntuu kuitenkin että mies lähti vasta nyt viime aikoina mukaan tähän yritykseen. Ihana kuulla miehen kommentteja tyyliin: "Meidän autossa on sitten se Isofix-kiinnityssysteemi, niin saa vauvan turvaistuimen kätevästi siihen." ja "Pitääpä alkaa katella niitä turvakaukaloita, jos käytettynä jostain sais". Ih-Q!!! [:D] Mahtavaa nähdä hymy aviomiehensä kasvoilla, kun vauva-asioista keskustellaan, ja tietää että myös hän on valmis nyt.Itselläni on ollut lapsen kaipuu jo viime syksystä asti, mutta suunnitelmia sotki malaria lääkitys, jota jouduimme syömään häämatkamme ajan. Ja sen jälkeen oli huolehdittava ehkäisystä vielä 3 pitkän piiiiitkää kuukautta. Tämä odotus ja yritys on ollut välillä niin raastavaa, kun on tullut pettymys aina toisensa jälkeen. YK 9 nyt menossa. Mutta on tämä haaveilu toisaalta niin ihanaakin. [:)]
Voimia, jaksamista ja tsemppiä kaikille yrittäjille, ja kyllä ne miehetkin osaa kuumeilla kun aika on!
Simppu
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos kaikille onnitteluista!
Nyt on kerrottu tuleville isovanhemmille ja tädeille, vielä pitäisi mun veljelle tässä soitella että siitäkin tulee enomies :) Kaikki on kyllä ollu tosi innoissaan tästä, mun sisko odottaa kans esikoistaan ja nyt saadaan sille serkku sit pienellä ikäerolla :) Huomenna ajattelin sit soitella neuvolaan, jännää :)
Kaikille kamalasti plussapuhureita!
Nyt on kerrottu tuleville isovanhemmille ja tädeille, vielä pitäisi mun veljelle tässä soitella että siitäkin tulee enomies :) Kaikki on kyllä ollu tosi innoissaan tästä, mun sisko odottaa kans esikoistaan ja nyt saadaan sille serkku sit pienellä ikäerolla :) Huomenna ajattelin sit soitella neuvolaan, jännää :)
Kaikille kamalasti plussapuhureita!
Nymeria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kirjoitanpas tännekin viime aikaisista mietteistäni (kirjoitin jo tuonne pidemmän aikaa...-puolellekin), koska ne liittyvät juurikin esikoisen odottamiseen ja siihen odottamisen odottamiseen. Itselläni nämä ajatukset kumpuavat varmasti siitä, että tuli jo vuosi täyteen yrityksen aloittamisesta, mutta varmasti lyhyemmänkin ajan yrittäneillä voi olla samankaltaisia ajatuksia.
Eli: onko minusta äidiksi (kun sitä lasta ei kuulu)? Osaanko olla äiti pienelle ihmiselle ja olenko varmasti valmis siihen valtavaan vastuuseen, jonka äitiys tuo mukanaan? Periaatteessa iän perusteella (31 v) valmius kai pitäisi olla, mutta ei se ikä todellakaan sanele kaikkea. Nämä ajatukset ovat varmaan ominaisia juuri meille, jotka haaveilevat esikoisesta, toisesta jne. haaveilevilla on jo kokemus äitiydestä ja siitä, mitä se tuo mukanaan. Haluan silti tehdä selväksi, että todellakin haluan äidiksi. Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta kuten sanoin, kun sitä vauvaa nyt ei ole alkanutkaan kuulua, on epäilys hiipinyt mieleen. Yrittääkö luonto sanoa, että minusta ei olisikaan äidiksi? Mieheni tosin sanoi tuohon, että silloin ei olisi narkkareilla, alkoholisteilla tai oikeasti äidiksi kykenemättömilläkään lapsia. Mutta mistä sitä voi tietää omalta kohdaltaankaan etukäteen? Riittääkö tieto siitä, että haluaa lapsen, kaipaa lasta ja kykenee ainakin teoriassa ajattelemaan, miten paljon sitä omaa lastaan rakastaisi. Käytännössä kun ei ole tuosta tunteesta kokemusta ja moni sanookin lapsen saatuaan, ettei sitä rakkauden tunnetta voi tietää ennenkuin itse sen kokee.
Tämmöistä tänä aamuna.
Nymeria yk 12 tai 13 tjsp.
Eli: onko minusta äidiksi (kun sitä lasta ei kuulu)? Osaanko olla äiti pienelle ihmiselle ja olenko varmasti valmis siihen valtavaan vastuuseen, jonka äitiys tuo mukanaan? Periaatteessa iän perusteella (31 v) valmius kai pitäisi olla, mutta ei se ikä todellakaan sanele kaikkea. Nämä ajatukset ovat varmaan ominaisia juuri meille, jotka haaveilevat esikoisesta, toisesta jne. haaveilevilla on jo kokemus äitiydestä ja siitä, mitä se tuo mukanaan. Haluan silti tehdä selväksi, että todellakin haluan äidiksi. Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta kuten sanoin, kun sitä vauvaa nyt ei ole alkanutkaan kuulua, on epäilys hiipinyt mieleen. Yrittääkö luonto sanoa, että minusta ei olisikaan äidiksi? Mieheni tosin sanoi tuohon, että silloin ei olisi narkkareilla, alkoholisteilla tai oikeasti äidiksi kykenemättömilläkään lapsia. Mutta mistä sitä voi tietää omalta kohdaltaankaan etukäteen? Riittääkö tieto siitä, että haluaa lapsen, kaipaa lasta ja kykenee ainakin teoriassa ajattelemaan, miten paljon sitä omaa lastaan rakastaisi. Käytännössä kun ei ole tuosta tunteesta kokemusta ja moni sanookin lapsen saatuaan, ettei sitä rakkauden tunnetta voi tietää ennenkuin itse sen kokee.
Tämmöistä tänä aamuna.
Nymeria yk 12 tai 13 tjsp.
Nymeria, ihan ymmärrettäviä nuo ajatukset pitkän odotuksen jälkeen. Mutta onneksi ne ovat vain ajatuksia ja tiedät pohjimmiltasi, että sinusta tulee hyvä äiti. [:)] Itse olen miettinyt, että miksi raskaaksi tulo tuntuu olevan niin helppoa ja käyvän "ihan vahingossa" sellaisille ihmisille, jotka eivät kykene tai halua huolehtia lapsestaan. [:(] Mutta mikä minä olen tuomitsemaan, kaikilla pitää olla mahdollisuus tulla äidiksi, ja se voi muuttaa monen elämän. Äidiksihän ymmärtääkseni kasvetaan.
Pitäisköhän kokeilla tuota Simpun tekniikkaa, ja yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Mutta mitenköhän se on mahdollista, kun raskausasiat on mielessä kuitenkin joka toinen sekunti? Vähän niin kuin miehillä seksi. Ehdotuksia? [;)]
Pitäisköhän kokeilla tuota Simpun tekniikkaa, ja yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Mutta mitenköhän se on mahdollista, kun raskausasiat on mielessä kuitenkin joka toinen sekunti? Vähän niin kuin miehillä seksi. Ehdotuksia? [;)]
Ihan samanlaisia ajatuksia ollut minullakin Nymeria. Välillä just aattelen, että vaikka nyt tulenkin toimeen lasten kanssa, noin yleisesti, ni tulenko toimeen sitte kuitenkaan oman lapasen kanssa. Ku hän alkaa kitisemään, häntä ei voikaan ojentaa äidilleen, että hoidapa häntä... ku ite onkin äiti. Sitten on kestettävä, rakastettava, olla turvana pienelle ihmeelle satoi tai paistoi. Tosin on tämä avioliittokin kestänyt ylä- ja alamäet, joten miksei vanhemmuuskin... Mutt vaikka sitä lasta toivookin, käyn ainakin itse välillä läpi tätäkin puolta. Eiköhän kaikki jossain vaiheessa.
Heipä hei taas kaikki!
Oikein ihana ja onnistunut loma on nyt takana! [:)] Syysflunssan vain onnistuin nappaamaan mukaan.. [&o]
Tervetuloa mukaan Paapero! Itse olen myös huomannut, että kyllä ne miehetkin kuumeilee, paljon hillitymmin vain. Ja itse ei kuumeile enää läheskään niin kovasti, kun osa innosta menee miehen innostumisen ihannointiin.. [:D]
Nymeria, ymmärrän kyllä hyvin tunteesi. Ja miehesi on kyllä kommentilla osunut enemmän kuin oikeaan, ihana mies! Silloin kun mieheni kanssa puhuttiin siitä, josko annettaisiin vauvalle mahdollisuus tulla, tultiin siihen lopputulemaan, että tuskin koskaan tulee ajankohtaa, jolloin olis täysin valmis. Eiköhän se 9 kk odotusta ole myös sen takia, että itsekin ehtii valmistumaan. Ja käytännöstä sitten oppii paljon. Jotkut äidit ovatkin sanoneet, että ensimmäinen lapsi on harjoituskappale, toisen kanssa sitten tietää jo valmiiksi, miten toimia! [;)] Itselle on tullut epäilyjä myös ihan käytännön asioista: Miten tietää mitä vauvalle pitää pukea missäkin sääolossa? Miten tietää minkä vuoksi vauva itkee? Ja sinänsä hassua, kun mulla kuitenkin on kokemusta vauvan hoidosta 8 sisarusten lasten myötä varmaan enemmän kuin monella yrittäjällä. [8|]
Omasta olotilasta sen verran, että kuvittelen ovulaation olevan parhaillaan käsillä. En ole testannut, mutta ihan omien tuntemusten mukaan arvioin. Aina ollu aika selkeät oireet. Aika aikasten ovis vaan on, kun tänään on kp9. Olen yllättynyt kuin rennosti osaan homman ottaa, olisin kuvitellut olevani ihan hirveä seksilaskelmoijahirviö! [:D] Huomenna ois aika sinne kolposkopiaan, toivottavasti kaikki on hyvin! [:)]
Toivottelen kaikille rentouttavaa lähestyvää viikonloppua! [:)]
Oikein ihana ja onnistunut loma on nyt takana! [:)] Syysflunssan vain onnistuin nappaamaan mukaan.. [&o]
Tervetuloa mukaan Paapero! Itse olen myös huomannut, että kyllä ne miehetkin kuumeilee, paljon hillitymmin vain. Ja itse ei kuumeile enää läheskään niin kovasti, kun osa innosta menee miehen innostumisen ihannointiin.. [:D]
Nymeria, ymmärrän kyllä hyvin tunteesi. Ja miehesi on kyllä kommentilla osunut enemmän kuin oikeaan, ihana mies! Silloin kun mieheni kanssa puhuttiin siitä, josko annettaisiin vauvalle mahdollisuus tulla, tultiin siihen lopputulemaan, että tuskin koskaan tulee ajankohtaa, jolloin olis täysin valmis. Eiköhän se 9 kk odotusta ole myös sen takia, että itsekin ehtii valmistumaan. Ja käytännöstä sitten oppii paljon. Jotkut äidit ovatkin sanoneet, että ensimmäinen lapsi on harjoituskappale, toisen kanssa sitten tietää jo valmiiksi, miten toimia! [;)] Itselle on tullut epäilyjä myös ihan käytännön asioista: Miten tietää mitä vauvalle pitää pukea missäkin sääolossa? Miten tietää minkä vuoksi vauva itkee? Ja sinänsä hassua, kun mulla kuitenkin on kokemusta vauvan hoidosta 8 sisarusten lasten myötä varmaan enemmän kuin monella yrittäjällä. [8|]
Omasta olotilasta sen verran, että kuvittelen ovulaation olevan parhaillaan käsillä. En ole testannut, mutta ihan omien tuntemusten mukaan arvioin. Aina ollu aika selkeät oireet. Aika aikasten ovis vaan on, kun tänään on kp9. Olen yllättynyt kuin rennosti osaan homman ottaa, olisin kuvitellut olevani ihan hirveä seksilaskelmoijahirviö! [:D] Huomenna ois aika sinne kolposkopiaan, toivottavasti kaikki on hyvin! [:)]
Toivottelen kaikille rentouttavaa lähestyvää viikonloppua! [:)]
jenny77
Oman äänensä löytänyt
Moikka kaikille!!!!
Alkuun jo onnea kaikille plussanneille ja meille lopuille kovasti tsemppiä!
Itse olen 33-vuotias, mieheni kymmenen vuotta vanhempi. Naimisissa ollaan oltu 4 vuotta. Suku ja kylän miehet ovat kovasti udelleet jälkikasvun perään neljän vuoden ajan. Ihan kyllästymiseen asti. Itseäni se on kovasti kaihertanut, koska mieheni on ollut suhteemme alusta asti sitä mieltä, ettei lapsia edes yritetä hankkia meidän perheeseemme. Itsekkään en ole koskaan aiemmin potenut minkäänlaista hinkua vauvoja kohtaan, joten olen asennoitunut ajan saatossa vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Sukulaisten lapset ovat mukavasti riittäneet. Kaiherrusta onkin aiheuttanut se, etten ole osannut kylän miehille vastata kysymykseen: "Mitenkäs teillä ei vielä ole lapsia?". Ärsyttävääkin ärsyttävämpi kysymys. Kuinka ne ilkeää? Ihminen ei ajattele omaa napaansa eikä yhteiskunnan normeja pidemmälle!!! Entäs jos oikeasti pari ei voi saada lapsia? Tai ei edes halua lapsia? Minkä vastauksen kylän miehet sitten haluaisivat kuulla? Mihin he olisivat tyytyväisiä? Minä olen todennut kysymyksiin ympäripyöreästi: "kaikki ajallaan!". Ja nyt se aika alkaa poltella.
Mieheni esitti minulle hyvin varoaisesti kuukausi sitten, että jos niitä lapsia nyt kuitenkin yritettäisiin saada maailmaan. Häkellyin vallan kokonaan, menin sanattomaksi ja sitten tuli itku. Olen kuitenkin ehtinyt miettiä asioita vuosien varrella monelta kantilta. Kaivata lapsia ja olla kaipaamattakin niitä... Ajatusmyrsky on ollut kovaa. Oikeastaan vuoden alusta asti olen miettinyt elämää lapsen kanssa. Keväällä totesin, että nyt taitaisin olla ensi kertaa elämässäni valmis äidiksi ja asettamaan lapsen kaiken menemisen ja tulemisen edelle. Voisin rauhoittua kotiin ja hoitaa pikku-nyyttiä. Siksipä mieheni ehdotusta ei tarvinnut kauaa miettiä.
Pillerireseptin uusin heti seuraavalla viikolla, mutta en minä niitä kuitenkaan apteekista hakenut. Nyt sitten mennään eteenpäin hetki kerrallaan. Toivoen parasta! [:)]
Alkuun jo onnea kaikille plussanneille ja meille lopuille kovasti tsemppiä!
Itse olen 33-vuotias, mieheni kymmenen vuotta vanhempi. Naimisissa ollaan oltu 4 vuotta. Suku ja kylän miehet ovat kovasti udelleet jälkikasvun perään neljän vuoden ajan. Ihan kyllästymiseen asti. Itseäni se on kovasti kaihertanut, koska mieheni on ollut suhteemme alusta asti sitä mieltä, ettei lapsia edes yritetä hankkia meidän perheeseemme. Itsekkään en ole koskaan aiemmin potenut minkäänlaista hinkua vauvoja kohtaan, joten olen asennoitunut ajan saatossa vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Sukulaisten lapset ovat mukavasti riittäneet. Kaiherrusta onkin aiheuttanut se, etten ole osannut kylän miehille vastata kysymykseen: "Mitenkäs teillä ei vielä ole lapsia?". Ärsyttävääkin ärsyttävämpi kysymys. Kuinka ne ilkeää? Ihminen ei ajattele omaa napaansa eikä yhteiskunnan normeja pidemmälle!!! Entäs jos oikeasti pari ei voi saada lapsia? Tai ei edes halua lapsia? Minkä vastauksen kylän miehet sitten haluaisivat kuulla? Mihin he olisivat tyytyväisiä? Minä olen todennut kysymyksiin ympäripyöreästi: "kaikki ajallaan!". Ja nyt se aika alkaa poltella.
Mieheni esitti minulle hyvin varoaisesti kuukausi sitten, että jos niitä lapsia nyt kuitenkin yritettäisiin saada maailmaan. Häkellyin vallan kokonaan, menin sanattomaksi ja sitten tuli itku. Olen kuitenkin ehtinyt miettiä asioita vuosien varrella monelta kantilta. Kaivata lapsia ja olla kaipaamattakin niitä... Ajatusmyrsky on ollut kovaa. Oikeastaan vuoden alusta asti olen miettinyt elämää lapsen kanssa. Keväällä totesin, että nyt taitaisin olla ensi kertaa elämässäni valmis äidiksi ja asettamaan lapsen kaiken menemisen ja tulemisen edelle. Voisin rauhoittua kotiin ja hoitaa pikku-nyyttiä. Siksipä mieheni ehdotusta ei tarvinnut kauaa miettiä.
Pillerireseptin uusin heti seuraavalla viikolla, mutta en minä niitä kuitenkaan apteekista hakenut. Nyt sitten mennään eteenpäin hetki kerrallaan. Toivoen parasta! [:)]
Hei ja tervetuloa mukaan jenny77! [:)]
Pikaisesti tulin kertomaan miehen toissailtaisesta kommentista: "No niin, nyt se on raskaana, tissit on kasvanu..!" [;)] Ite en moista kasvua tunnusta huomanneeni, mutta kipeät ne kyllä on.. Jännää! [:D]
Ja sitten pientä lapsellista purkautumista.. [>:] Entinen poikaystävä oli laittanut omalle kesäkuussa syntyneelle tyttärelleen nimeksi minun haaveissa olleen nimen!!! [:@] Nyt jos joskus ite tytön saan, en voi enää tätä nimeä käyttää, josta olen siis jo jonkin aikaa haaveillu. [:'(] Tympii...
Taas olisi viikonloppu edessä! Hyvä vain, niin pääsee oman kullan kainaloon nyhväämään pariksi päiväksi ja saa unohtaa typerät työjutut! [:)] Viikonloppuja!
Pikaisesti tulin kertomaan miehen toissailtaisesta kommentista: "No niin, nyt se on raskaana, tissit on kasvanu..!" [;)] Ite en moista kasvua tunnusta huomanneeni, mutta kipeät ne kyllä on.. Jännää! [:D]
Ja sitten pientä lapsellista purkautumista.. [>:] Entinen poikaystävä oli laittanut omalle kesäkuussa syntyneelle tyttärelleen nimeksi minun haaveissa olleen nimen!!! [:@] Nyt jos joskus ite tytön saan, en voi enää tätä nimeä käyttää, josta olen siis jo jonkin aikaa haaveillu. [:'(] Tympii...
Taas olisi viikonloppu edessä! Hyvä vain, niin pääsee oman kullan kainaloon nyhväämään pariksi päiväksi ja saa unohtaa typerät työjutut! [:)] Viikonloppuja!
Tervetuloa mukaan, Jenny! Olen iloinen puolestasi, kun miehesi on tehnyt tuommoisen täyskäännöksen. Ihanaa!
Sanra, toivotaan, että papunen olisi napsahtanut matkaan mukaan!
Laitan tännekin saman viestin kuin tuonne toiselle puolelle.
Liittyykö noi flunssaoireet jotenkin alkuraskauteen? Kun nenä on tukossa ja vuotaa, kurkku kipeä, väsyttää kovasti, ja viime yönä mittasin lämmöksi korvasta 37,6. Tällä viikolla ollut kummallisia yöhikoiluja, että paita menee ihan märäksi
. Tein testin, en ole aiemmissa kierroissa pahemmin testaillutkaan. Liuskatestiin tuli testialueelle haalea osittainen viiva, tai oikeastaan täppä. Hä?? Jokainen vessakäynti jänskättää, ja paperiin tuli hieman rusehtavaa valkovuotoa. Mutta toivoa on niin kauan kun ei ole tätiä [:)]
Lisäksi pillitän mitä ihmeellisimmpiä asioita telkkuohjelmissa. Onneksi mies metsäreissulla ja saan katsoa elokuvaa Morsiamen isä ja pillittää rauhassa [;)]
Sanra, toivotaan, että papunen olisi napsahtanut matkaan mukaan!
Laitan tännekin saman viestin kuin tuonne toiselle puolelle.
Liittyykö noi flunssaoireet jotenkin alkuraskauteen? Kun nenä on tukossa ja vuotaa, kurkku kipeä, väsyttää kovasti, ja viime yönä mittasin lämmöksi korvasta 37,6. Tällä viikolla ollut kummallisia yöhikoiluja, että paita menee ihan märäksi
. Tein testin, en ole aiemmissa kierroissa pahemmin testaillutkaan. Liuskatestiin tuli testialueelle haalea osittainen viiva, tai oikeastaan täppä. Hä?? Jokainen vessakäynti jänskättää, ja paperiin tuli hieman rusehtavaa valkovuotoa. Mutta toivoa on niin kauan kun ei ole tätiä [:)] Lisäksi pillitän mitä ihmeellisimmpiä asioita telkkuohjelmissa. Onneksi mies metsäreissulla ja saan katsoa elokuvaa Morsiamen isä ja pillittää rauhassa [;)]
Pahoittelut Paapero! [:(] Tähdätään yhdessä kesävauvaa! [:)]
Mulla on käytössä käänteispsykologia: En usko raskautuneeni, en sitten millään...vaikka oishan se niin mukavaa..! [;)] Vaan oikeastikin, tuo kolposkopia ja varsinkin sitä seurannut selibaatti, flunssa ja siihen syödyt lääkkeet ovat kyllä madaltaneet niin onnistumisprosenttia, että en jaksa uskoa. Mutta eiköhän se ensi viikon aikana selviä.. [:D]
Mulla on käytössä käänteispsykologia: En usko raskautuneeni, en sitten millään...vaikka oishan se niin mukavaa..! [;)] Vaan oikeastikin, tuo kolposkopia ja varsinkin sitä seurannut selibaatti, flunssa ja siihen syödyt lääkkeet ovat kyllä madaltaneet niin onnistumisprosenttia, että en jaksa uskoa. Mutta eiköhän se ensi viikon aikana selviä.. [:D]
Tervetuloa jenny77!
Otan osaa Sanra! Mä olen saanut vauvakuumeen nimen kautta. Tai siis mulle tuli mieleen nimi ja sen jälkee mä halusin vauvan äkkiä, ettei kukaan muu kerkii keksimään samaa nimeä. No seuraavana pyhänä menin kirkkoon pitkästä aikaa ja siellä lueteltiin kastettuja. Siel oli aivan sama nimi kastettu ja mulla loksahti suu auki! (Sekä eka, että toka nimi) Mutt sen verran kiva se nimi on, että mä olen edelleen antamassa sitä nimeä omalle lapselleni, jos sellainen joskus mulle suodaan. Olkoonkin samalla kylällä sitten toinen samanniminen. (Paitsi jos en saa poikaa) Mun on tietty helpompi pitää siitä nimestä vielä kiinni, kun en tunne sitä toista lasta. Sitte ehkä miettisin, jos se olisi exä, joka nimen antais. Mutt ehkä mä antaisin sittenkin sen nimen - oon tykästynyt siihen nimeen niin paljon [:)] .
Pahoittelut paaperolle tätäkin kautta! Sulle on kuitenkin lupaus annettu.
Tääl sitä mennään eteenpäin menkkojen jälkeistä aikaa miettien vaikka mitä ja ei mitään.
Otan osaa Sanra! Mä olen saanut vauvakuumeen nimen kautta. Tai siis mulle tuli mieleen nimi ja sen jälkee mä halusin vauvan äkkiä, ettei kukaan muu kerkii keksimään samaa nimeä. No seuraavana pyhänä menin kirkkoon pitkästä aikaa ja siellä lueteltiin kastettuja. Siel oli aivan sama nimi kastettu ja mulla loksahti suu auki! (Sekä eka, että toka nimi) Mutt sen verran kiva se nimi on, että mä olen edelleen antamassa sitä nimeä omalle lapselleni, jos sellainen joskus mulle suodaan. Olkoonkin samalla kylällä sitten toinen samanniminen. (Paitsi jos en saa poikaa) Mun on tietty helpompi pitää siitä nimestä vielä kiinni, kun en tunne sitä toista lasta. Sitte ehkä miettisin, jos se olisi exä, joka nimen antais. Mutt ehkä mä antaisin sittenkin sen nimen - oon tykästynyt siihen nimeen niin paljon [:)] .
Pahoittelut paaperolle tätäkin kautta! Sulle on kuitenkin lupaus annettu.
Tääl sitä mennään eteenpäin menkkojen jälkeistä aikaa miettien vaikka mitä ja ei mitään.
Tervetuloa mukaan Jenny77
Örkki, mulla on kans keksittynä nimet kahdelle tytölle. Ollut jo yli kymmenen vuotta, ja mieskin tuntuu ne hyväksyneen. Nyt vaan oon ihan varma, et meille tulee poikia pari kappaletta. Pojille vaan on niin vaikee keksiä nimiä. Kaksi nimee on jo tiedossa pojalle, vielä pitäis vaan keksiä kolmas nimi joka sopii niihin kahteen nimeen.
Tänne ei sen kummempia kuulu. Tätiä odotetaan saapuvaksi ensi viikon alussa. Rinnat on arat, mut sitä ne on olleet jo kolmessa viime kierrossa. Makeanhimo on palannut tätiä edeltävään ajankohtaan, melkein vuoden tauon jälkeen. Eilen närästi ihan tajuttomasti, ei auttanut edes Pepcid duo.
Örkki, mulla on kans keksittynä nimet kahdelle tytölle. Ollut jo yli kymmenen vuotta, ja mieskin tuntuu ne hyväksyneen. Nyt vaan oon ihan varma, et meille tulee poikia pari kappaletta. Pojille vaan on niin vaikee keksiä nimiä. Kaksi nimee on jo tiedossa pojalle, vielä pitäis vaan keksiä kolmas nimi joka sopii niihin kahteen nimeen.
Tänne ei sen kummempia kuulu. Tätiä odotetaan saapuvaksi ensi viikon alussa. Rinnat on arat, mut sitä ne on olleet jo kolmessa viime kierrossa. Makeanhimo on palannut tätiä edeltävään ajankohtaan, melkein vuoden tauon jälkeen. Eilen närästi ihan tajuttomasti, ei auttanut edes Pepcid duo.
RiikkaJ
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heipparallaa tännekkin!
Tärppiosastolle juuri kirjoittelin, mutta hoksasin tämänkin täällä, mukava aihe! lyhyt esittäytyminen paikallaan: olen 26, mies kohta 30. Työkseni teen tatuointeja mikä sitten tärpin sattuessa saattaa olla haasteellista jos suvun naisten kokemuksiin on uskomista (oksennelleet kovasti)... Mies on opiskelija, ja perheessämme on lisäksi valkoinen paimenkoira Shiro. Yrityskerta 2 meneillään, ja aina kun näitä forumeja selailee, niin tulee "tuntemuksia" että oliskohan siellä jo joku kyydissä...
Siskoni sai keväällä ihanan aurinkoisen tyttövauvan, ja sieltä itsellekkin tarttui kuumeilu, mies on jo jonkin aikaa vaahdonnut vauvoista. Naimisissa ollaan oltu reilu vuosi, ja talossa olisi tilaa kyllä pienokaiselle!
Kyllä sitä joskus on kauhunsekaisia tunnetiloja siitä, että minkälainen äiti sitä olisi, osaako sitä lasta opettaa elämään oikeilla eväillä, mitäs sitten kun se kasvaa isoksi jne.. Mutta, uskoakseni sitä tekee parhaansa, ja kohtalo määrää loput. Ammattini myös mietityttää, miten muiden lasten vanhemmat suhtautuu, alkaako lapsia kiinnostamaan aihepiiri luvattoman paljon? Työhuoneeni tulen lukitsemaan sitten kun aika koittaa, siellä on hitusen liikaa kaikkea mielenkiintoista.
Ehkäisyn lopettaminen oli sinäänsä miellyttävää, että halukkuus on huomattavasti parempi, kun ehkäisyn aikana. Nuvaring oli käytössä pari vuotta, sitä ennen pillerit ties kuinka kauan, ja aina jossain vaiheessa suhteen alun rauhoituttua on haluttomuus ollut jo ihan ongelma. Lopettamisen jälkeen tosin tuli sellaiset hormonimyrskyt että huh, ihan hävetti miten kiukkuinen sitä oli, ja joskus vieläkin napsahtelee päässä pienistä asioista. Raskauden oireet olivat myös aika kammottavat, mutta ne loppui kuukautisiin. Nyt tosin kun oviksesta on jo reilu viikko, sitä kyttää kroppaansa taas ihan hulluna.
Sellaisella mennään eteenpäin! Onnea kaikille yritykseen, mä jännäilen täällä viikon verran että miten menee tällä erää
Tärppiosastolle juuri kirjoittelin, mutta hoksasin tämänkin täällä, mukava aihe! lyhyt esittäytyminen paikallaan: olen 26, mies kohta 30. Työkseni teen tatuointeja mikä sitten tärpin sattuessa saattaa olla haasteellista jos suvun naisten kokemuksiin on uskomista (oksennelleet kovasti)... Mies on opiskelija, ja perheessämme on lisäksi valkoinen paimenkoira Shiro. Yrityskerta 2 meneillään, ja aina kun näitä forumeja selailee, niin tulee "tuntemuksia" että oliskohan siellä jo joku kyydissä...
Siskoni sai keväällä ihanan aurinkoisen tyttövauvan, ja sieltä itsellekkin tarttui kuumeilu, mies on jo jonkin aikaa vaahdonnut vauvoista. Naimisissa ollaan oltu reilu vuosi, ja talossa olisi tilaa kyllä pienokaiselle!
Kyllä sitä joskus on kauhunsekaisia tunnetiloja siitä, että minkälainen äiti sitä olisi, osaako sitä lasta opettaa elämään oikeilla eväillä, mitäs sitten kun se kasvaa isoksi jne.. Mutta, uskoakseni sitä tekee parhaansa, ja kohtalo määrää loput. Ammattini myös mietityttää, miten muiden lasten vanhemmat suhtautuu, alkaako lapsia kiinnostamaan aihepiiri luvattoman paljon? Työhuoneeni tulen lukitsemaan sitten kun aika koittaa, siellä on hitusen liikaa kaikkea mielenkiintoista.
Ehkäisyn lopettaminen oli sinäänsä miellyttävää, että halukkuus on huomattavasti parempi, kun ehkäisyn aikana. Nuvaring oli käytössä pari vuotta, sitä ennen pillerit ties kuinka kauan, ja aina jossain vaiheessa suhteen alun rauhoituttua on haluttomuus ollut jo ihan ongelma. Lopettamisen jälkeen tosin tuli sellaiset hormonimyrskyt että huh, ihan hävetti miten kiukkuinen sitä oli, ja joskus vieläkin napsahtelee päässä pienistä asioista. Raskauden oireet olivat myös aika kammottavat, mutta ne loppui kuukautisiin. Nyt tosin kun oviksesta on jo reilu viikko, sitä kyttää kroppaansa taas ihan hulluna.
Sellaisella mennään eteenpäin! Onnea kaikille yritykseen, mä jännäilen täällä viikon verran että miten menee tällä erää
Hei taas!
Heh, kylläpä noita nimiä onneksi allakassa riittää! [:)] Ja uskoisin, että päästään miehen kanssa sitten aikanaan helposti yhteisymmärrykseen nimen keksimisen kanssa. Meidän mäyräkoiran nimeäminen ainakin kävi niin helposti: Kumpikin oli ajatellut samaa nimeä mielessään ennen kuin oltiin ääneen puhuttu mitään..! [:D]
Täällä vietetään aika jännittäviä aikoja! Ensi viikolla olisi täti tulossa, jos on tullakseen ja mikäli kierto ei ole mennyt täysin sekaisin pillereiden lopettamisen jälkeen. Kaiken moisia oireita on: Rinnat (etenkin nännit) on ollu tosi arat, mahassa nippailee ja näppäilee, turvottaa, kiukuttaa, hajut on tosi voimakkaita ja joskus aika etoviaki, nuhaa on ollu oletetusta ovulaatiosta asti ym ym. [;)] Mutta toisaalta tiiän, että nuo oireet voi yhtä lailla kuulua pillereiden jälkeiseen elämään ennen menkkoja. Ja toisaalta en vaan jaksa uskoa onnistumiseen. Varmaan jotain käänteistä psykologiaa, etten toivois ite liikoja! Kävin tänään labrassa verikokeissa ja mietein, että oisko pitäny kysyä oisko se voinu tehä raskaustestin siitä samalla..? Oisko veressä jo näkyny..? [:)] Höpö minä! [:D]
Tänään pääsee töiden jälkeen Haaparannan Ikeaan shoppaileen, jee! Ja porukoille viikonlopun viettoon. Mun veljenpoika täyttää sunnuntaina 18v!!! Ihan kamalaa! [;)] Meän pikkunen on jo niin iso..! [:D]
Tervetuloa mukaan RiikkaJ! Onko kropan kyttäilyssä ilmenny mitään? Onnea matkaan! [:)]
Viikonloppuja kaikille!
Heh, kylläpä noita nimiä onneksi allakassa riittää! [:)] Ja uskoisin, että päästään miehen kanssa sitten aikanaan helposti yhteisymmärrykseen nimen keksimisen kanssa. Meidän mäyräkoiran nimeäminen ainakin kävi niin helposti: Kumpikin oli ajatellut samaa nimeä mielessään ennen kuin oltiin ääneen puhuttu mitään..! [:D]
Täällä vietetään aika jännittäviä aikoja! Ensi viikolla olisi täti tulossa, jos on tullakseen ja mikäli kierto ei ole mennyt täysin sekaisin pillereiden lopettamisen jälkeen. Kaiken moisia oireita on: Rinnat (etenkin nännit) on ollu tosi arat, mahassa nippailee ja näppäilee, turvottaa, kiukuttaa, hajut on tosi voimakkaita ja joskus aika etoviaki, nuhaa on ollu oletetusta ovulaatiosta asti ym ym. [;)] Mutta toisaalta tiiän, että nuo oireet voi yhtä lailla kuulua pillereiden jälkeiseen elämään ennen menkkoja. Ja toisaalta en vaan jaksa uskoa onnistumiseen. Varmaan jotain käänteistä psykologiaa, etten toivois ite liikoja! Kävin tänään labrassa verikokeissa ja mietein, että oisko pitäny kysyä oisko se voinu tehä raskaustestin siitä samalla..? Oisko veressä jo näkyny..? [:)] Höpö minä! [:D]
Tänään pääsee töiden jälkeen Haaparannan Ikeaan shoppaileen, jee! Ja porukoille viikonlopun viettoon. Mun veljenpoika täyttää sunnuntaina 18v!!! Ihan kamalaa! [;)] Meän pikkunen on jo niin iso..! [:D]
Tervetuloa mukaan RiikkaJ! Onko kropan kyttäilyssä ilmenny mitään? Onnea matkaan! [:)]
Viikonloppuja kaikille!