Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä ilmoittaudun tänne puolelle myös :) Mukava idea tämä palsta!! Minun tilanne on se että minä 21 v ja mieheni kohta 26. Esikoista ollaan toivottu vuoden verran ja Haamun haamuakaan ei ole vielä ikinä raskaustestiin ilmestynyt. Valtava odotus on meillä molemmilla että pian tärppäisi ja miestä "pelottaa etukäteen jo, jos täytyy mennä tutkimuksiin.Mutta en aio tutkimuksiin hötkyillä kuitenkaan. Viikonlopulle odotan tätiä kylään. Oireita ei mitään muuta kuin arat nännit! aikaisemmin tässä vaiheessa jo ennen tätiä on tissit olleet kovin turvonneet,arat ja muhkuraiset.Mutta nyt ei tosiaan ole kuin tuo nännien. Joten pientä toivetta on nyt ilmassa :)
 
4 päivää ja sitten sais testata[&:][:)] Jännitttää ja pelottaa, mutta mitään raskaus-oireita ei ole vaikka mulla normisti onkin toi "hullun lehmän"-tauti päällä aina naäin viikko ennen tätiä[8|] Vähän on vatsaa nipistelly, kun käytiin yli-pitkällä lenkillä tai niin turvonnu (varsinkin syönnin jälkeen..[;)]) ettei housuja voi pitää kiinni ja sukkahousut painaa liikaa[&:]
 
Moi tännekin!Sompaan nyt kaikki palstat kun on aikaa![:)]
Ihana,kun on niin monenikäistä täällä,se tuo oman mausteensa!Ja valitettavan moni on joutunut kohtaamaan vaikeuksia tässä raskautumisessa.[:(]No,kannustetaan toisiamme!Se mikä ainakin mua murehduttaa,on juuri se,että ei ole sitä ensimmäistäkään,ikään kuin takaamassa,että niitä lapsia joskus tulee...Hirvittää ajatus lapsettomuudesta!Olen aina ollut äärimmäisen lapsirakas ja kuvittelin aikoinani saavani ensimmäiseni 23-vuotiaana.No,rajapyykki on ajat sitten mennyt ja nyt odotetaan hedelmöityshoitoja.Tiedän,että oon vielä nuori,mutta silti murehdin,jos hoidot ei annakaan toivottua tulosta...Jos vuodet vaan vierii,eikä lasta kuulu.Kaverit on lapsentekoiässä ja ite sitten kipuilee omien ongelmiensa kanssa ja murehtii kerkeääkö joukkoon.Haluaisin niin kovasti lapselle myös sisaren,oon aina sanonu,etten halua vain yhtä lasta...No,onhan meillä vielä aikaa ja toivotaan,että ainakin se kaksi meille suodaan!Tässä vaan omat naivit haaveet kyllä laittaa hymyilemään irvokkaasti!

Meilläkin tuo raha aina välillä nousee murheenkryyniksi.Juuri nyt pärjätään mukavasti,mutta miehen työ on aika epävarmaa ja määrää silti pitkälti meidän asuinpaikan ja samalla mun työskentelymahdollisuudet.No,nyt sitten vielä yksityiselle hoitoihin...Mutta kaikkea ei voi mitata rahassa.Ja aina sitä jotenkin selviää,uskon niin!

Minniliina,omasta kokemuksesta voin sanoa,että jos lapsen tulo kestää,niin tutkimuksia on hyvä harkita...Mä kyllä toitotan tätä joka palstalla![:D]Mutta mä inhosin sitä epätietosuutta ja stressasin...Nyt kun syy tiedetään,voidaan taas asian kans edetä ja se jotenki rauhottaa mieltä.

Voi Artemis,niin pidän sulle peukkuja!Plussaahan meille se eka plussa tännekin palstalle![:)]

Mitä tuohon stressaamiseen tulee,oon jostain lukenu,että ihmisen murheista 80% on turhia ja yrittäny muistaa sen asian aina iltaisin kun alkaa nukkumaan mennessä mieltä asiat kalvamaan.Yritän muistuttaa itteäni asioista,mille en voi mitään,mitä en saa tehdyksi ja muistuttaa vielä,että aika harva asia muuttuu just sillon klo 24 yöllä![:D]Nyt täällä ovis takana ja klinikkakäyntiä odotellessa!

Stressitöntä ja puuhakasta viikonloppua!
 
Heippa Silveri ja kovasti onnea yritykseen[:)] Kerroit et sulla oli myoomia etkä saanut niiden takia yrittää silloin 2v sitten raskautta... mulla on niitä myös, suurin n. 5 cm ja lisäksi useita pieniä. Olen 37 (ensi syksynä 38v) ja viime kesänä sain kohdunpoistotuomion, lääkärin mukaan voitais vielä ensi kesään katsoa miten myommat kehittyy. No me sitten pähkäiltiin ja pohdittiin ja päätettiin yrittää vielä yhtä lasta ennen kuin mun naiseuteni tyyssija multa ikuisiksi ajoiksi riistetään[;)] Mun gynen mukaan voidaan yrittää ihan rauhassa myoomista huolimatta. Oliko sulla paljon isommat tai pahassa paikassa? Mun on ihan kohdun pohjassa eli kauimmaisena kohdunsuulta. 
 
PaiPau: Jep, nyt on vuosi yristä takana niin kyllä ne tutkimukset on väkisinkin jossain vaiheessa edessä, jos nyt ei hetkeen tärppää. Saako udella mitä teillä siellä selvisi?
 
Lähtekää naiset opiskelemaan linja-autonkuljettajiksi - saatte töitä [;)] Joo, no ite olen sillä alalla ja sieltä saa aina töitä. Miehellänikin töitä, vaikka ennen kesää hänet laitettiin osa-aikalomautetuksi. Käy kerran viikossa töissä. Nyt on tilanteet muutenkin muuttunut siinä firmassa, niin saattaa alkaa uudestaa pian jokapäivä työt hänelläkin.
 
Osa-aikainen kotonaolo on ollut kyl hyvä asia meidän talon remontin etenemiselle. Ite tehty suurin osa rempasta ja ollaan saat melki valmiiks. Ostettiin tää talo yli kaksi vuotta sitten ja vajaa kaksi vuotta tehty remonttia. Valmistunee kevääseen mennessä... sitte pihavajan rakennus - joskus. Ja autotallivarasto rakennus - joskus. Jne. Aina sitä tekemistä omakotitalossa riittää. Siinä sivussa vois sitte yrittää sen esikoisen hankkimista, jotta olis joku jolle talon joskus jättää - heh. Tosin en itsekään nyt haluais oman vanhempieni taloa - appivanhempien talon voisin kyllä haluta, mutta he ovat edelleen voimissaan, tuskin poistuvat sieltä vuosiin.
 
Tällaista täältä. Jatketaan harjoituksia!
 
Heip kaikille ja mukavaa sunnuntaita!

Toki saa Minniliina udella.Mä olin varma,että mussa on jotain vikaa,endometrioosiepäilyä kun on ollut useamman vuoden ajan ja pillereiden pois jätettyä mun kierron aikana oireellisia päiviä on ollut enemmän ku oireettomia.Oon sitte hypänny turhanki aktiivisesti gynekologeilla ja ettiny sitä joka ottaa vakavasti meidän lapsettomuuden,kannattaa vaatia!Lopulta yksityiseltä löyty ja laitettiin asia rullaamaan.Mut tutkittiin endometrioosin oireiden vuoksi,ei oikein ollu sitä mieltä että se olis syy,kun kestin tutkimuksen niin hyvin.Lisäksi löysi multa PCO:n,toinen munasarja isompi ja rakkulainen,mutta sekään ei sopinu,kun kierto on säännöllinen.Toki ultras siis kaikki.Verikokeis otettiin hormonit ja kilpirauhanen,ok.No sitte oli miehen vuoro,siemennesteanalyysi,johon anto lähetteen,näytepurkin sai kotiin ja sitte vaan vietiin näyte sinne.Meillä osoittautukin sitten niin,että vika on miehen siittiöissä,laadussa ja määrässä ja saatiin samalta gynegologilta ohjeistusta ja nyt pyörii rattaat hedelmöityshoitojen muodossa yksityisklinikalla,reilun viikon päästä on ensikäynti.Eli onneksi mentiin ja nyt ollaan surullisista uutisista huolimatta helpottuneita siinä,että tiedetään mikä mättää ja saadaan apua!Mutta tsemppiä sinne teille,toivottavasti mitään ei löydy ja saisit sen plussan,ennen ku ehtditte koko tutkimuksiin!

Kaikille muillekin plussatuulia alkavalle viikolle!
 
Mahtavaa Paipapu! tuo antaa kyllä itsellekkin rohkeutta, edetä jossaim vaiheessa tässä asiassa. Kaunko teillä oli yritystä takana ennen kuin pääsitte tutkimuksiin. Annettiinko miehesi siittiöille mahdollisuuksia hedelmöittää? vai voiko sen niin ilmaista? Vai meneekö se niin että hedelmöitys hoidossa käytetään kuitenki miehesi spermaa? anteeksi utelu :D olen kovin tietämätön vielä noissa asioissa :)
 
Minniliina:Hyvä jos voin tsempata!Ainakin itteä tää vertaistuki on auttanu paljon!Yksityiselle pääsee nopealla aikataululla,me mentiin noin vuoden yrityksen jälkeen,sain ajan kuukauden sisään.Toki vainoharhasena kävin jo aiemmin 8 kk yrityksen jälkeen ekan kerran.Miehen tutkimukset olis saatu nopeamminki,heti ku lähete oli kädes,sain sen siis samalla kertaa ku mut tutkittiin ja seuraavana päivänä kävin labrois,mutta omista syistä meni vielä nelisen kuukautta ku miehen sperma-analyysi tehtiin,ei voi mitään..Testituloksis meni n.1-2 viikkoa.Yksityisellä makso mun omat n.200e,miehen 60e.Julkisesta en osaa sanoa mitään.

Toivoa annettiin,miehellä kuitenkin siittiöitä siemennesteessä on -ja yksihän riittää![:)] Onneksi nykyään on keinoja auttaa!Haluaisin todella,että lapsi on 50% mua ja 50% rakasta miestäni,sen kaikkia ihania piirteitä...Vaikka sitten apukäsiä tarvittaisiinkin!Nykyään on niin monia keinoja,että voidaan yrittää omilla siittiöillä,ei tarvi edes olla siemennestees,jos vaan kivespusseis on!Uskomatonta!

Useimmilla kaikki on varmasti kunnossa ja se vain jostain syystä se lapsen tulo kestää!Toivon sydämestäni että teilläkin näin on - ja uskonkin siihen![:)] Meidän kokemuksesta vaan viisastuneena,oon tyytyväinen,ettei odoteltu kauempaa,koska luomuna mun raskautuminen on kyllä melkoinen ihme!Teille pidän täällä peukkuja oikein kovasti!
 
Peukkuja teille Minniliina ja Paipapu!

Hienoa Paipapu, että jaksat olla noin positiivinen! [:)] Vaikka niinhän se taitaa olla, että on helpotus saada tietää mikä mättää, että asialle voidaan sitten tehdä jotain. Ja todellakin, uskomatonta mihin tänä päivänä pystytäänkin, vaikka lähtökohdat eivät olisikaan niin suosiolliset.

Olettekos muuten te ottaneet sikainfluenssarokotusta? Meillä alkoi tällä viikolla perusterveiden 25-65 -vuotiaiden rokotukset, itse kävin tänään ottamassa. Ovis oli ilmeisesti viikonloppuna ja varmistin vielä hoitajalta, että eihän tuo rokote vaan voi vaikuttaa mitenkään epäsuotuisasti mahdolliseen hedelmöittymiseen, kiinnittymiseen jne. Ei kuulemma huolta, ja nyt oli paras ajoitus ottaakin se rokote, että on suoja jo valmiina sitten kun/jos raskautuminen tapahtuu. Eihän sitä tiedä, tuleeko minkälaista toista aaltoa siitä possunuhasta, mutta onpahan nyt ainakin suojauduttu kaiken varalta.

Jahhas, kai sitä pitäisi pakkailua jatkaa pikkuhiljaa. Muutto häämöttää ensi viikolla.

Yk 6, kp 14/25-27
 
Mahtavaa Paipapu. Toivotaan että hoidot tepsisivät pian ja saisitte ihanan oman pikku palkinnon <3 ihanaa että lääketiede on niin pitkällä, että apua on helppo saada.
Minulla nyt kp 32/30 ja eilen testasin negan :(
 
Heips,
Minniliina onhan vielä mahdollista että testasit liian aikaisin, toivotaan että se vielä plussaksi muuttuu. [:)]

Nymeria mä otan sikainfluenssarokotuksen parin vkon päästä kun meillä töissä se jaetaan halukkaille. On sitten valmiina, jos (KUN!!) tänä keväänä (hope so) tärppää, ja jos se toinen tautiaalto kuulema on joskus tulossa... mutta kukas sen tietää.
Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä muuttoon! Meillä on tääällä kans kohta toivottavasti muutto edessä kun vaan saa entisen myytyä ja uuden ostettua (hyviä on jo kateltu). Toivottavasti viimeistään maaliskuussa pääsisi siihen uuteen kotiin jonne tuleva perheenlisäyskin sitten mahtuisi paremmin [:)][:)] Ja tsemppiä myös alkaviin opintoihin [:)] Mukavaa kun saa muutakin ajateltavaa kuin vauvailu.

Tsemppiä Paipapu hoitojen aloittamiseen!! [:)] Kun saatte tarpeelliset apukeinot käyntiin niin eiköhän se sieltä sitten jo onnistu, peukkuja.

Plussia sinne, plussia tänne!

Edit: OHO mullahan tupsahti tuo tickerikin näkyviin! Eilen värkkäilin huvikseni mutta ei se ruvennu millään näkymään missään, eikä vieläkään näy olevan vanhoissa viesteissäni. Tekniikan ihmelapsi....[8|]
 
heipat! jospa minäkin sitten tänne(kin) [:D]
 
jos vaikka täällä pysyis paremmin perillä missä kukin menee, voi sit kommentoida vähän muidenkin juttuja eikä vain tuijotella omaa napaa [&:]
 
paipapu, mä oletin kans et lapsia olis jo monta ennen kuin täyttä 25. nyt ikää kohta 8v enemmän eikä sitä ensimmäistäkään ole. ei tää elämä mene yhtään niin kuin nuorempana oletti. mä olin ihan varma et jos en saa lapsia ennen kuin olen 30, en halua niitä ollenkaan. eihän yli 3-kymppiset voi lapsia saada, nehän on niiiiin vanhoja.....tsemppiä hoitoihin!!!
 
 
 
tulitikulle tervetuloa tänne, valitettavasti, häivyhän pian odottajiin[;)]

nymeria mää olen ottanu sen. Tossa ennen joulua otin kun koulussa tarjottiin. Olin yksi niistä onnekkaista joille ei tullut mitään oireita siitä. Luojan kiitos.

omaa... mulla tosiaan toi KM edelleen päällä, tiputtelua ja kaikkea mahollista ja lekurissa ramppaamista ja muuta. Ehkä tää elämä piristyy kunhan tää saadaan loppuun asti. Muissa ketjuissa tästä enemmän kertoillut.

plussatuulia kamalasti !!
 
Pixie, onnea teille kodinmetsästykseen! [:)] Heh, mie olen miehelle toiveikkaasti sanonut, että jospa se vauvakin haluaisi nyt alkaa tulla, kun sille olisi tilaakin uudessa kodissa. Tähän vuokrakämppään ei mahtuis sitten millään, niin jospa se ei ole siksi halunnut tulla. [&:]

tulitikku, tervetuloa, toivottavasti nyt ei tarviis pitkään täällä majailla kuitenkaan...

wastis, kävin lukemassa tuolla joko nyt onnistaisi -ketjussa juttusi ja ei tässä paljon muuta osaa sanoa kuin että kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin positiiviset energiat nyt sinnepäin! Hitto tuon vuodon kanssa. [:@] En voi kuin ihailla asennoitumistasi ja todellakin ansaitsisit vihdoinkin hyviä uutisia.

Possupiikistä ei oireita ainakaan vielä muuta kuin että olkavarsi alkaa kipeytyä.

+++++++++++++++++++++++++++++
 
pakko oli tulla kommentoimaan tota kämppä asiaa.
Että me vuokrattiin pari kk sen jälkeen kolmio,kun oltiin alettu yrittämään.
Ihan senkin takia että on sitten tilaa pienelle.
Eipä tullut pientä niin muutettiin takas kaksioon vuoden jälkeen.
Ja tää nykynen on pienempi kaksio kun se mistä alunperin kolmioonkin muutettiin[:D]
Mulla kävi kanssa mielessä että entä sitten jos[;)]
Tosin ollaan tässä nyt lokakuusta asuttu, ja tärppäs nyt,vaikka kesken menikin.
Että josko se toimisi täällä tolleen nurinkurin[:D][:D]
että sitten kun on tilaa kahdelle,niin se kolmas tulisi.
Tässä on hurjat 55,5neliötä.
Mutta niin hyvin on järkätty että on tosi kiva asunto.
Kotoisa olo ollut kyllä tässä.
Parveke on vähän tyhmä mutta eihän se haittaa kun tupakoinnin lopettaa kun raskaaksi tulen[;)][;)][;)]

Oma tilanne on kurja nyt.
Mutta ei auta itku markkinoilla.
Ei se auta vaikka kuinka ahistuis. Ei se tilanne siitä parane.
Tuonne toiselle palstalle kävin veetutusta purkamassa, mutta nyt helppaa jo.
Johtunee myös siitä että saatiin just siivottua ja nyt nautitaan puhtosesta siististä kodista
kynttilän valoissa<333 Ja pian pyykit kuivumaan, puhdas pyykkikin tuoksuu niin hyvälle<3
Pienestä on ilot nyt otettava irti mutta parempi siitä pienestä kun ei ollenkaan.
Vaikka nyt sairastankin tuota masennusta (10v ollut jo, parantumaton kaksuuntanen mielialahärö)
niin osaan kyllä positiivinenkin olla. Sen verran tän taudin kanssa oppinut elämään.
Ilman lääkkeitä ollessa ne huonommatkin kaudet toki tulee mutta lääkkeet tulee takasin sitten vauvauduttua.

Miten taas alkokin tulemaan höpötystä ties mistä.
Niin piti tulla vaan nopeesti kommentoimaan asuntojuttua[:D][:D][:D]
 
Mulla oli kans ruusuiset kuvitelmat siitä et olisin jo parin lapsen äiti kolmikymppisenä - no ei aina käy niin kuin haaveilee... Tosin suvussa on lapsettomuuttakin ollut joten tajusin kyllä jo nuorena ettei se aina oo niin helppoa. Pelkäsin kyllä että se voisi sattua omallekin kohdalle - toivottavasti ei kuitenkaan, vaikka alkaa tässä jo kyllä masentamaan kun kohta on vuosi yritetty... Oon kyllä ajatellut mennä yksityiselle tutkimuksiin jo vähän ennen kuin vuosi tulee täyteen jos tässä vielä pitää odottaa. Maksaahan se, mutta ei tässä enää ihan nuorimmasta päästä olla, joten en halua odottaa enää toista vuotta julkisen puolen kanssa. Kyllä sen saa maksettua jollain - säästän kesälomaa varten muutenkin, niin oon jo suunnitellut että rokotan sitten sitä tiliä hyvään tarkoitukseen [:D] Samaa miettinyt kuin Paipapu, tuntuu että jää 'junasta' kun 'kaikki' ympärillä lisääntyy...
 
Kun nyt kämppäasioista puhutaan... Mulla olis hirveä omakotitalokuume [8D]  Mut onneks oon vielä saanut taottua järkeä päähäni ettei meidän kannata ottaa vielä sitä velkaa niskaan kun nykyinen kolmio riittää meille tilan puolesta kahdestaan vallan mainiosti, ja 1-2 lapsenkin kanssa vielä jonkun aikaa, jos sitä jälkikasvua joskus siunaantuis...
 
Täällä mysö eräs joka kamppailee valtavan asunto kuumeen pauloissa! Me asutaan vuokralla pienessä rivitalo kaksioissa ja kovasti haaveillaan omaa rivari kolmioita. Tarkoituksena oli että että heti kun tärppäisi niin aletaan katsoa isompaa autoa ( nykyinen kolmi ovinen) ja uutta isompaa rivaria. Mutta vuosi tässä on jo odotettu niin saaas nähdä kuin kauan vielä odotellaan [:@] Haaveilen myös omakotitalosta, mutta sitten olen ajatellut että jos niitä lapsia ei siunaannukkaan meille niinkuin olen aina toivonut, niin sitten olisi vain liikaa tilaa...

Voi kuinka ihanaa olisikaan saada uusi asunto ja alkaa laitella pienelle omaa huonetta <3 <3 <3!
 
Meillä on ollut jokatapauksessa jo pari vuotta isompi asunto hakusessa, tämä 49 neliön kaksio on käynyt meille pieneksi jo ajat sitten. Ja muutenkaan en pidä tästä kämpästä. Aluksi oli tarkoitus etsiä rivarikolmiota, mutta omakotitalo alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän. Ja sitten kun kohdalle sattui tuo meidän talo, se tuntui heti niin omalta ja kun lainakin siihen saatiin, ajateltiin että se on kai sitten meille tarkoitettu. [:)] Pienehkö talohan tuo on ok-taloksi, 2 makuuhuonetta, keittiö, olohuone, takkahuone, kodinhoitohuone, kylppäri ja sauna, asuinpinta-alaa on 93 neliötä. Eli ei sen omakotitalonkaan aina tarvitse olla mikään iso lukaali. [;)]
 
Oih Nymeria!! kuulostaa aivan ihanalta talolta! Itsekin kyllä juuri tuollaisen suht "pienen" omakotitalon haluaisin. Se on totta ettei omakotitalo aina tarkoita 5:ttä makuuhuonetta [:D] Milloin pääsettekään muuttamaan?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top