Naapantuurallakin siellä jännät hetket ja hyvät on merkitkin ilmassa! :) Ymmärrän kyllä tietyllä tavalla miksi et ole testiä tehnyt... kun sitä ei ole tehty, niin on olemassa mahdollisuus, ihan kumpaan suuntaan vaan. Sitten kun se on tehty, niin asia muuttuu todelliseksi, joko yksi viivaa tai kaksi viivaa. Mua jännittää sun puolesta ja kaikkien puolesta ja omasta puolesta.
Mulla ois nyt kp 31/30-32,
jännittää niin vietävästi! Ei minkäänlaista tiputtelua mutta eipä mitään muitakaan fiiliksiä, ihan normipäivä. Pakko sanoa ääneen, mutta viime yönä kun heräsin jännittämään tätä asiaa, niin mietin jopa, että oisko sittenki parempi että alkais menkat

niin paljon rupesi hirvittämään. Eniten jännittää, miten mies suhtautuu asiaan, jos olenkin nyt raskaana. Ei olla keskusteltu aiheesta moneen viikkoon, mutta kyllä hän itsekin tietää, että ollaan viime kuukaudet menty ilman ehkäisyä ajatuksella "tulee jos on tullakseen" ja jos sillä viisiin puuhailee niin siitähän voi tuloksena olla raskaus... Entä, jos olenkin raskaana ja mieheni kokee elämänsä menneen pilalle ja ei tue minua/halua lasta?

Hui mitä ajatuksia. En ole uskaltanut mitään mainita näistä ajatuksistani hänelle, kun pelkään negatiivista reaktiota. Vaikka yhdessähän tähän päädyttiin, niin kuitenkin minun toiveesta pääosin. Toisaalta taas huomaan jo hieman hymisteleväni ajatukselle, että sisälläni kasvaisi uusi elämä.. ja jotenkin tiedän että olisin pettynyt kuitenkin jos kuukautiset taas alkaisi... Ei ole helppoa sanoa näitä ajatuksia edes vieraille ihmisille netissä, kun mietin, pidetäänkö minua täällä kiittämättömänä/typeränä tms... mutta pakko oli taas pohtia.
