Talvista lauantaita kaikille ja tervetuloa uudet
kyfi ja
Ljuba :)
Täällä on kp 20/31 menossa, laskurin mukaan ovis olisi ollut kp 16, mutta peitto heilui kp 15, kun bongasin ovislimat... tosin niitä jatkui vielä pari päivää, joten saas nähdä miten käy! Sattui olemaan vielä keskellä viikkoa tämä ovulaatio, niin edes kysellyt tai vihjaillut miehelle mitään, sen kun törkeästi aloin lähentelemään ja kapusin päälle

että eipä se paljon vastustellut (ei ehtinyt)

Jos ei tästä kierrosta tärppää, niin ensi kierrossa yritän kellistää miehen useamman kerran ovulaation tienoilla.
Vielä ei ole "hätää" asian suhteen, mutta plussa olisi mukava yllätys. :) Pahimmat vauvakuumeet (siis sellainen epätoivoinen ja tuskainen olo) on ainakin toistaiseksi unohtunut työkiireiden vuoksi. Välillä ollut taas epäilyn hetkiä, että hei,
haluanko edes vauvaa, vai haluanko vain raskaaksi? Ja jos haluankin vauvan, niin miten jaksan yövalvomiset ja itkut, miten parisuhteemme käy? Näitä tulee mietittyä yleensä yöllä, silloin kun uni ei tule. Mutta sitten kun asiaa oikein ajattelee, niin uskon meidän selviävän vauva-ajan (ja muunkin) haastavuudesta, kunhan vaan pysytään vahvoina. Ja kyllä se on se lapsi, perheenlisä, jota odotan, ei pelkästään raskaus. Toki raskaus on niin ainutkertainen asia, että se olisi hienoa ja ihanaa kokea edes kerran elämässään, tietenkin siten, että se päättyy onnellisesti synnytykseen :)
Tässäpä vähän vuodatusta, kun ei ole tullut pariin viikkoon kirjoitettua :)
ps. Outo alavatsapaine hellitti kestettyään noin viikon, eli en sitten ehtinyt edes lääkäriin. :)