Helmikuun höpötykset

Tuntuu, ettei viime vuosina oo muuta ollutkaan kuin muutosta, mutta onneks hyvällä tavalla! Vasta muutama vuosi sittenhän olin sinkku ja ostanut oman kämpän ja oli työ Suomessa. No, sitten alkoi jonkinlainen lama, loppui työt ja päätin pistää kämpän vuokralle ja kaikki rahani vuoden seikkailuun Australiassa (sinne lähdin syksyllä 2009) :) No, se tais olla elämäni paras päätös, koska reissulta löytyi rakkaus ja muutin tänne Saksaan miehen perässä (aikas spontaanisti muutaman kk:n tuntemisen jälkeen, mutta sen vaan tietää kun se oikea osuu kohdalle vai mitä :wink), sain töitä (en tosin heti) ja arki alkoi rullaamaan. Kesällä ostettiin talo ja nyt tässä ollaan vauvaa odottamassa! Ehkä tää ikäkin pistää vähän tekemään asioita vauhdikkaammin (täytin juuri 34), mutta kaikki on mennyt luontevasti ja tuntuu oikealta. Naimisiin ei tässä hulinassa olla ehditty, mutta ehkä jonain päivänä...
 
Meillä on 2 vuoden lapsettomuus takana päin ja nyt sitte vihdoin raskaana (14+5). Toi viimeinen vuosi varsinkin oli tosi rankkaa aikaa, pelko siitä, että menetän koko elämän lapsettomuudellle oli tosi iso juttu. En ollu aikasemmin osannut edes kuvitella, että niitä lapsia ei välttämättä tulekaan. Enkä kuitenkaan ole lykännyt lapsen hankintaa sinne 30 nurkille, vaan olen nyt 23 vuotias. Nyt olenkin ollut uutisesta aivan sekaisin, että oikeasti saatiin pienokainen mahaan kasvamaan :Heartred

Tarkoitus oli mennä jo ajat sitten naimisiin, mutta toi lapsettomuus vei niin paljon, että en kyennyt järjestelemään häitä. Ja silloin olin jo niin alla päin, että ajattelin, että onko sitä järkeä edes mennä naimisiin, jos meidän kohtalo on olla ilman lasta. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa käsittänyt uuden tilanteemme ja haluan naimisiin ennen lapsen syntymää. Häät olisi nyt huhtikuussa, jos kaikki järkkääntyy :) ja morsiusmekkokin löytyisi kasvavalle masulle!
 
Ja minä olen ostanut niitä lastenvaatteita, haluan nauttia kaikin rinnoin uudesta tulokkaasta jo tässä vaiheessa. Itse olen sitä mieltä, että sitä ei putoa yhtään sen korkeammalta vaikka olisi vauvan tuloon jo vaatteillakin valmistunut.. Jos se keskenmeno tulee niin kyllä sitä aivan saman korkealta tippuu!

Poika olis meille tulossa, tosin selvis jo 13+4 viikolla, joten ei ihan varma voi olla :)
 
Mie olen tuon kesäloma-asian miettinyt niin et pidän jos mahdollista loman putkeen, tosin täytyy kysyä miten on lomaltapaluurahan kanssa jos jään kesälomalta suoraan äippälomalle. Voi olla et käyn sit pari päivää välis töissä :D Viime raskaudessa raskausmyrkytys rv 36 alkaen, poika syntyi kiireisellä sektiolla rv 38. Enemmän kuitenkin haluan antaa vielä esikoiselle aikaa miun kanssa lomailun merkeissä kun varaudun sairastelemaan. Toivotaan kuitenkin ettei myrkytys uusi.

Mitään ei juuri tarvi hankkia, jollei satu tyttö tulemaan. Pinnasängyt ja yhdistelmät on pojalla viel käytössä, vaatteet on säästetty kaikki juurikin kakkosta ajatellen. Ainoita hankintoja taitaa olla rattaisiin seisomalauta ja pojalle "isonpojan sänky". Poika noin 2,5 v kun vauva syntyy, mut reipas kävelijä jo nyt :Heartred
 
Isabella meilläkin 2,5 vuotta yritystä kunnes tärppäsi joten tosi epäuskoiset olot on vieläkin. Luulin ettei meille lasta tule. Nyt vain odotetaan että masu kasvaa, nyt rv 14+4 :) Vaunut tuli jo ostettua enkä pysty pitämään silmiä niistä erossa :Heartred

Itse ajattelin ripotella lomia touko-kesäkuulle jotta olisi vähän lepposampaa. Esim pari viikkoa toukokuun lopussa ja muutama kesäkuun lopussa ja sitten viikoksi töihin ja äippälomalle.:cool: Voi olla että mieli kerkeää muuttua monta kertaa...
 
Me ostettiin tontti tähän samaan rytäkkään (tai siis sitä oli kyllä katseltu jo pidempään, mutta lopulta vauva ilmoitti tulostaan ennen kuin sopiva löytyi ja kaupat saatiin tehtyä). Nyt sitten on luvassa samalla kertaa sekä vauvan odotusta että taloprojektia. Ja ei, ei rakenneta itse, vaan talotehdas saa hoitaa kaiken niin valmiiksi kun vaan mahdollista. Luulen nimittäin, että yhdistelmä vauva ja pitkät illat raksalla ei välttämättä olisi parisuhteelle se paras mahdollinen juttu :D
 
Pilvi, kiva että löytyy kohtalotovereita, joille käyny lapsen saannin suhteen hyvin! Just kätilön luennolla olin, ja puhuttiin lapsettomuudesta, kätilö selitti just sitä, että se on tosi tyypillistä, että ne jotka on kokenut pitkän lapsettomuuden, niin niillä voi kestää tosi kauan, että oikeasti uskovat olevansa raskaana.. Monille käy niin, että ymmärtävät täysin lapsen saannin vasta, kun saavat lapsen syliin. Haluan kyllä tehä kaikkeni, että osaisin nauttia, ja uskon, että sitten kun jossain 20 viikolla alkaa potkut tuntumaan niin asia menis paremmin päähän :D

Ihanaa, että olet jo vaunut ostanut, eletään nyt täysillä, kun viimein pienokainen annettiin. :Heartred
 
mulla on myös ollut hankalaa raskautua! esikoista yritettiin neljä vuotta ja siihen väliin mahtui endometrioosi-diagnoosi ja kaksi leikkausta, joissa poistettiin endon aiheuttamia kystia. toisen leikkauksen jälkeen meni 10kk ja sit tyttö ilmoitti tulostaan. tää kakkonenkaan ei ollut yhtään sen helpompi.. käytiin kesällä tutkimuksissa eikä siellä ollut oikeastaan vikaa kummassakaan, tosin mulla oli joku hormonitaso hippasen viitearvon yläpuolella. tän vuoden tammikuussa piti aloittaa ivf-hoidot, mut sit tuliki plussa.

mä oon varmaan just noita, joilla kestää hetki uskoa et on raskaana ja ylipäätään et raskaus voi päättyä onnellisesti. vaikka nyt onki "jo" kakkonen tulossa, pelkään edelleen samoja asioita ku esikoista odottaessa. tosin olo on ehkä vähän kevyempi, ku mulla on kuitenki toi tyttö tuossa et ollaan edes yksi onnistuttu saamaan syliin asti.
 
Onkohan kellään teistä mammoista mitään tietoa, että mistähän voisi katsella äitiysvaatteita?
Ehtoina siis suht edullinen hinta ja isot koot! :angel1

Meillä ei vauvalle olla uskallettu ennen tuota toista ultraa oikein ostella. Muutamat jutut kun löydettiin älyttömän hyvään hintaan niin oli pakko hommailla heti alkuunsa.

Jotenkin tuntuu, että olisi aivan hukassa kun tarvis kauheesti hommailla, mut sit ei tiedä et mitä kaikkea sitä tarvitsisikaan :)
 
Hiha03, H&M:ltä olen itse itse ostanut mammafarkut ja tilannut H&M:ltä netistä kevättakin. Molemmat loisto-ostoksia, en varmaan raaski edes lopettaa niiden käyttöä raskauden jälkeen. :) Hinnat ei kyllä ainakaan kirpaise ja eiköhän isoja kokojakin varmaankin löydy...?
 
Mie olen tuon kesäloma-asian miettinyt niin et pidän jos mahdollista loman putkeen, tosin täytyy kysyä miten on lomaltapaluurahan kanssa jos jään kesälomalta suoraan äippälomalle. Voi olla et käyn sit pari päivää välis töissä :D

Kai se lomaltapaluuraha on pakko maksaa tuossakin tapauksessa, koska kyllähän sitä kuitenkin joskus sitten perhevapaiden jälkeen palaa kuitenkin työhön, vai? Meillä ei ole vielä ollut kesälomista puhetta, mutta veikkaan, että meillä työnantaja "pakottaa" minut pitämään kaikki neljä viikkoa kesälomaa ennen äitiyslomalle jäämistä, kun on kuitenkin fyysinen työ, niin joutuisin melko todennäköisesti jäämään sairaslomalle jo ennen äitiysloman alkua. Noh, eipähän tarvitse oikeastaan koko kesänä töitä tehdä, mutta toisaalta oisi hyvä, jos vaikka muutama lomaviikko säästyisi äitiysloman jälkeen pidettäväksi.
 
Hiha03 H&M:lla on farkut kokoon 46 asti ja takit, paidat ja mekot on sit XL-kokoon. Joskus on saanut ilmeisesti myös kokoa 48, koskapa mulla sen kokoiset sammarit H&M:n lapulla on. Vaan ei enää saa niin isoja, harmi. Ja onhan niitä farkkuja sit vielä isommassa koossa tilattavissa jostai verkkokaupasta, mut hinnat kasvaa aika suuriksi, enkä ainakaan itse haluais 70e maksaa siitä, et saan farkut joita pidetään muutama kuukausi. :/

Innolla odotan sitä Lindexin mammamallistoa, et josko siellä ois jotain mukavaa meille muhkummille odottajille! :)
 
Meillä ei luultavasti isoja muutoksia ole tähän saumaan tulossa, ellei se unelmatalo sitten kävele vastaan muutaman kuukauden sisällä. Ollaan kovasti katseltu omakotitaloja, mutta ihan viimeisilläni en halua enään muuttorumbaan ja uuden kodin sisustushommiin alkaa. Luultavasti päädytään siihen, että siirretään (tai paremminkin unohdetaan) koko talon ostoprojekti ja aletaan vuoden-kahden päästä rakentamaan omaa. Silloin ainakin saa juuri sellaisen, kun itse haluaa.
Täällä kans yks, jolle rakautuminen on ollut työn ja tuskan takana. Ehkäisy jätettiin pois jo elokuussa 2009 ja vihdoin 2010 lokakuussa tuli plussa. Se plussa päättyi kuitenkin pian keskenmenoon, joka oli valtaisa pettymys minulle. Esikoisesta plussasin aikalailla tasan puolivuotta keskenmenosta eli toukokuussa 2011. Tätä kakkosta on yritetty koko ajan esikoisen syntymän jälkeen. Lopetin imetyksen lapsen ollessa 5,5kk ja menkat alkoivat jo vähän ennen sitä. Reilu vuosi meni ja mitään ei kuulunut eikä tapahtunut. Mentiin julkiselle puolelle hoitoihin ja ekasta inssistä on nyt kyytiläinen matkassa rv 15+2.

Nyt on iskenyt kamala huoli.... liikkeitä ei vielä(kään) tunnu. Tunsin ekat esikoisesta 18-19 viikoilla, joten oletin tuntevani ne nyt pikkuisen aikaisemmin. Mutta ei mitään.... ja eilen töissä kahden kätilön kanssa yritettiin kuunnella sydänääniä eikä saatu oikein mitään kuulumaan. Ihan sekunnin ajan saattoi kuulua jotain todella heikkoa, jonka kaksi meistä oli kuulevinaan. Tietysti siitä kamala huoli nousi heti, kun ei ne äänet selkeästi kuuluneet. Vaikka tuolla synnyttäneiden osastolla ei ne välineet ehkä niin priimaa ole, mitä neuvolassa on ja kätilöt sanoivat jo heti alussa, ettei ääniä välttämättä kuulu, kun viikkoja kuitenkin on aika vähän vielä. Ehkä pitäisi vaan luottaa siihen, että kaikki on varmasti hyvin. Kaikki oli kuitenkin ihan kunnossa nt-ultrassa kolme viikkoa sitten ja mitään vuotoja ei ole ollut eikä kipujakaan, paitsi se yhden päivän viiltävä kipu, jolle syytä ei löytynyt. Niin ja silloinkin tosiaan ultrattiin ja kaikki oli kunnossa.
Huomenna on ehkä silti pakko soittaa neuvolaan, josko sinne pääsis käymään sen verran, että kuunneltais niitä sydänääniä. Sais mielenrauhan...
 
Maikkie, tää ei nyt varsinaisesti tähän kuulu, mutta etkö säkin ollu Oulusta? Vai muistanko väärin :) Mitenhän täällä Oulussa saa nuita lisäaikoja neuvolaan? Itellä ja huoli joka asiasta, en tiiä onko turhasta vai ei, mutta on se kamalaa tää neuvolaväli, mikä mulla on nyt 2 kk.. Tuntuu, että huolet vaan paisuvat, kun ite niitä yksin värkkää.. Ite ja alalla, niin ei yhtään auta asiaan, kun tietää mitä kaikkea voi mennä pieleen.. Ite haluaisin vaan mennä juttelee neuvolaan kaikista näistä mun huolista, niin jos sais mielensä rauhoittuu, mutta jäänyt niin huono kuva tästä Oulun neuvolapalveluita, kun tulehdus epäilyn vuoksi yritin saada aikaa, ja kun neuvolalla ei ollu resursseja, mitä antaa.. Niin tuntuu turhalta edes soittaa, kun kyseessä nyt päänsisäiset huolet vauvan voinnista, että siihen ei nyt varmastikaan saa apua...
 
Mä näin viime yönä ihan kamalaa unta.. Siinä mentiin miehen kanssa synnyttämään ja vauva kuoli synnytyksessä.. Sitte tultiin kotiin, ilman vauvaa.. Ja olin kuolla suruun, kun kotona odotti valmis lastenhuone, ilman tulijaa. Hirveää! :sad001 Toi uni sai kyllä koko päivän pilalle.. Mutta kyllä mä näköjään pelkään niin paljon vauvan menetystä ja stressaan kaikesta, että unetkin on tuollaisia!
 
Isabella,
Mun kasittaakseni raskauden aikana on aika tavallista nahda ikaviakin unia. ainakin itse oon nahnyt aika sekojakin unia, ei kannata huolestua. Mietin etta alitajunta tyostaa kaikkea mahdollista mita ikina mielessa pyorii uudessa elamantilanteessa. Kurjaa on kylla aloittaa paiva huonen unen nahtya. Haleja ja tsemppia ja parempia unia. Kaikki menee varmasti hyvin. :)
 
Mäki nään painajaisia nyt niin kuin myös viime raskauden aikana, mut neuvolanpsykologi selitti et mun mieli yrittää vaan valmistautua uuteen elämäntilanteeseen.:)
 
Toivottavasti Maikkiella on kaikki hyvin ja saat ajan neuvollaan.

Täällä on aika paljon joukossa odottajia, joiden raskautuminen on tapahtunut pidemmän kaavan mukaan. Mukava lukea, että pitkästä odotuksesta huolimatta uusi elämä on alkanut. Toivon teille ja toki kaikille muillekin kaikkea hyvää odotukseen!

Hiha 03, olen itse tilannut äitiysvaatteita Zalandosta. Parit housut ja paitaa ja ovat olleet hyviä.

Mieli olisi jo malttamaton ja toivoisi, että kevät hurahtaisi pian ohi ja pääsisi ensiksi kesälomalle ja siitä siiten äitiyslomalle. Itselleni lähdetään jo etsimään sijaista töissä, sillä työnkuvani on sellainen, johon tarvitaan mielellään parin kuukauden perehdytys.

Tosin kaikki on vielä ja edelleen ja loppuun saakka epävarmaa. Itsekin tunsin muljahtelua ja muuta liikehdintää, mutta koska nyt en ole selkeästi tuntenut mitään pariin päivään, mieli alkaa laukata.
 
Isabella: Joo, Oulun seutuvilla asustan. En keskustan alueella, mutta nykyään tämäkin kyläpahanen kaupunkiin kuuluu, joten oululainen olen. Ainakin täällä sain ylimääräisen ajan neuvolaan, kun tänään sinne soitin. Huomenna heti aamusta pääsen siis kuuntelemaan sydänääniä. Jännittää, toivottavasti ne sieltä löytyvät.
Mulla ilmeisestikin on istukka etuseinässä, joten se kyllä vaikuttaa aika paljon liikkeiden tuntumiseen ja myös siihen, ettei ne sydänäänet välttämättä huonommalla laitteella niin vaan kuulu. Uskoisin kyllä kaiken olevan kunnossa, olen nyt kuitenkin yhteensä 3 ultraa käynyt ja kaikissa on asiat olleet juuri, kuten pitääkin.
Tänä aamuna tunsin myös jonkin (ehkä) liikkeen tapaisen, mutta sen jälkeen ei ole taas tuntunut mitään. Vauvahan on vielä kuitenkin tosi pieni ja mahtuu hyörimään yksiössään mielinmäärin ja pääsee kaikkia laitteita karkuun....

Nuo unet tosiaan kuuluu asiaan ja unissaan sitä käsittelee alitajuisesti myös omia pelkotilojaan. Ihan normaaliahan se on myös olla huolissaan vähän kaikesta ja vähän koko ajan. Yritetään nyt vaan koittaa olla stressaamatta, ressitön äiti on vauvalle kaiken paras tässä vaiheessa.

Mulla särkee taas päätä... tässä raskaudessa on kyllä ollut migreenikohtauksia, jotka kestää sen 2-3 vuorokautta kerrallaan ja jos ei ole migreeniä niin sitten muuten vaan joku kolottaa takaraivoa tai otsalohkoja niin ikävästi, ettei mitään pysty tekemään. Esikoista odottaessa ei ollut kumpaakaan.... kai sitä jotain oiretta pitää olla, kun oikein mitään muuta ei ole ollut.
 
Maikkie: Tsemppiä! Hyvä että sait ajan neuvolaan pian. Mulla oli viime raskaudessa etuseinämä istukka niin liikkeet tuntu vasta myöhemmin.
 
Takaisin
Top