Vauvakuume vaikka ei yritystä

Kääk! Mies ihan puskista käänsi kelkkansa ja keskusteltiin siihen malliin, että kyllä me taidetaan kolmatta alkaa yrittää jossain vaiheessa. :Smiling Face With Heart Shaped Eyes: Muutamistakin syistä ei ihan vielä, mutta kyllä se tässä vuoden sisään on aloitettava, jos yrittää tahtoo. Nyt onjotenkin tosi hassu olo, kun olen tätä oikeasti päivittäin itsekseni pohtinut (haluanko vai en ja todennäköisesti että joo), mutta en ole sitten viime kerran (josta jo pitkähkö aika) viitsinyt miehelle asiasta puhua, kun silloin hänen kantansa oli tiukka ei ja odottelin, että hänellä vähän energiatasot saisi palautua ennen kuin olisin ottanut asian uudestaan esiin. No, ilmeisesti se oli nyt tapahtunut, kun nyt oli mielikin muuttunut. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: Ja ilmeisesti oma vastaukseni on tähän ihan selkeä, koska onnen itku meinasi tulla. Nyt vaan pitäisi jaksaa odotella, että voidaan ruveta tositoimiin. Sillä välin mulla alkaa kuntokuuri (jos saisi muutaman kilon pois, mutta ennen kaikkea selkää/keskivartaloa parempaan kuntoon), yritän saada rauta-arvoja ylöspäin ja sainpa vielä uutta intoa rahankin säästämiseen, jotta sitten olisi mahdollisimman huoletonta, jos tässä projektissa onnistutaan.
Vitsi tuo on jännittävä tunne kun saakin vihreää valoa kolmoshaaveelle! Meillä oli sama homma viime syksynä, miehen kanta oli pitkään ollut kieltävä mut sitten näyttikin vihreää valoa ja voi sitä onnen ja jännityksen määrää 🙏 meille sitten sattui 2 menetystä ja nyt taas mies näyttää punaista valoa, mut itsellä kuume on edelleen joskin tiedostan myös että menetykset vaikuttaa paljon omaankin optimismiin onnistunutta raskautta kohtaan, enkä jaksaisi enää menetyksiä. Joten paljon tässä on pohdittavaa vielä ja joskus se lopullinen päätös on tehtävä, en jaksa olla puolivälissä kokoajan. Olishan se helppoa vaan itsekin todeta että tämä oli tässä, mutta minkäs teet kun kuumetta pukkaa 🥺
 
@Lano Ihanaa että olette päässeet yhteisymmärrykseen! Tunnistan muuten tuon tunteen että kun mies näyttääkin vihreää valoa seuraavalle lapselle niin itselläni alkaa vasta siinä vaiheessa vielä ihan tosissaan rattaat pyöriä päässä että hetkinen, oikeastikin olenko valmis seuraavaan 🤭 Meillä mies on hitaasti lämpiävä ja prosessoi asioita pidempään kuin minä. Mutta aina jotenkin se hetki, kun on luullut olevansa valmis ja mieskin on vihdoin samalla sivulla, herättää ajattelemaan vielä viimeisen "varmistuksen" että ihan oikeasti olen myös sitoutunut tähän asiaan.

@Syksynlapsi Olen pahoillani menetyksistänne. ❤️‍🩹 Ymmärrän että tuollaiset kokemukset aiheuttavat pohdintaa paljonko on valmis kärsimään vielä lapsihaaveen vuoksi. Meillä ei ole vielä aktiivista yritystä kolmannelle lapselle (koska minun kk-kiertoni ei ole käynnistynyt edellisen synnytyksen jäljiltä) mutta olen miettinyt pari kertaa samaa asiaa, että jos kolmannen lapsen saaminen ei suklaan niin yksinkertaisesti kuin kaksi edellistä, että paljonko olen valmis yrittämään. Meillä mies erityisesti pelkää että kaikki ei suju hyvin kolmatta kertaa. Olemme olleet äärettömän onnekkaita ja kaksi edellistä lasta ovat saaneet alkunsa yk1 ja raskaudet ovat päättyneet eläviin lapsiin ♥️ Eli meillä ei ole kokemusta kuinka henkisesti rankkaa (toistuvat) keskenmenot ovat. Mutta tämä mietityttää koska olisi suorastaan ihme, että kaikki sujuisi vielä kerran niin hyvin...

Mutta puolivälissä oleminen varmasti myös kuormittaa omaa mieltä. En tiedä ikäänne @Syksynlapsi mutta jos se ei paina liikaa niin voihan sitä ottaa ihan rauhassa taukoa asiasta. Itse olen asettanut jo nyt henkilökohtaisen aikarajan, että "lapsenteko" lopetetaan kun itse täytän 35. Tai aikaisemmin jos siltä tuntuu. Siihen onneksi meillä vielä aikaa, toki pienessä mielessäni haaveilen jopa neljännestä ja jos kaksi lasta haluaisi saada 5 vuodessa niin se vaatii jo jonkin verran suunnitelmallisuutta. Tosiasia kuitenkin taitaa olla että kolme olisi meidän tilanteessa maksimi lapsiluku joten tähän yritän asennoitua. Onneksi meillä on jo 2 ihanaa, eli tyhjin sylin ei missään tapauksessa tarvitse olla ♥️


Mutta siis tämän kilometri viestin lopuksi aiheeseen mitä tulin täältä kyselemään, että onko täällä kenelläkään kokemusta kierron käynnistymisen vauhdittamisesta imetysaikana? Jostain luin vadelmanlehtiteestä? Meillä kuopus käy vielä rinnalla pari kertaa päivisin ja yöllä paljon. Olen päättänyt lopettaa imetyksen viimeistään elokuussa, mutta haaveilen että kierto käynnistyisi aikaisemmin ja pääsisi jo yrittämään uutta raskautta. En haluaisi kuitenkaan lopettaa kuopuksen imetystä vain siksi että voisin raskautua uudestaan.

Muoks. Korjattu väärä tägäys! Anteeksi @Syyskukka 😅
 
Muokattu viimeksi:
@Lano onpas ihanaa että siellä vauvahaave on saanut tuulta purjeisiin 🤭😍 (ja olispa hauskaa olla samaan aikaan raskaana, kun esikoiset "samasta ryhmästä", jos tuuri kävisi että meilläkin kolmonen onnistuisi 💕)

Siitä aasinsiltana omaan napaan. Siivottiin yksi päivä autot, ja irroitettiin toisessa autossa hätävaraistuimena ollut turvakaukalo kun kuopus alkaa ylittää 86 cm / 13 kg rajan. Se oli vielä eteisessä, kun mies tuli töistä. Isi sitten lapsille sanoi että "se taitaa olla matkalla varastoon säilöön". Tuo lause minun sydämessä aiheutti hentoa lepatusta, että ehkä mieskin salaa toivoo vielä yhtä kun elämä antaisi myöten 🥹 kun ei sanonut lapsille, että äiti on varmaan laittamassa sitä kiertoon tai myyntiin (mä siis sen verran toritan / vintedöin / kirpparoin, että olis voinu olettaa sen olevan myyntiäkin varten siinä 😅)

Meidän häätkin on jo aivan pian 🥹 sen jälkeen voitaisi yrittää, jos se on yhä/silloin puolisonkin haluama asia 🥹 puhutaan tästä varmaan pian, kun saadaan rauhassa aikaa toisillemme keskustella aikuisten asioita.
 
Heissan! Olin pian pari vuotta sitten palstalla toisella nimimerkillä ja vanhalla spostilla. Noh, nyt kumpaakaan ei enää ole. Vaan uusi nikki..

Eniveis, kesäkuinen 2024 tuossa lähentelee jo kaks vee ikää. Tähän mennessä olen ollut ehdottomasti ei mieltä, että haluan enää yrittää toista. On jo ikääkin, 38vuotta.

Nyt olen alkanut virittää pääkoppaa siihen asentoon että mitäs jos kuitenkin yritettäisiin. Mies myös pohtinut samaa, posi mielin. Haaveet meillä kummallakin vielä opiskella uus ammatti ja yhteishaussa haettu myös. Sanoin sitte ykskantaan eilen, että jos ei päästä kouluun kumpikaan niin kesällä aletaan yrittää. 😄

Mut en tiedä. Olen varuiksi alkanut nyt toissapäivänä syödä folireniä😅

Meidän synnytys oli vaikea. Synnytyksessä lääkäri ehdotti, että seuraavaan raskauteen suositellaan sektiota. Silloin mietin, mikä seuraava synnytys..ei ikinä!!

No mutta, tämmöstä ajatusten pyörittelyä. Heippa kaikille☺️
 
Heissan! Olin pian pari vuotta sitten palstalla toisella nimimerkillä ja vanhalla spostilla. Noh, nyt kumpaakaan ei enää ole. Vaan uusi nikki..

Eniveis, kesäkuinen 2024 tuossa lähentelee jo kaks vee ikää. Tähän mennessä olen ollut ehdottomasti ei mieltä, että haluan enää yrittää toista. On jo ikääkin, 38vuotta.

Nyt olen alkanut virittää pääkoppaa siihen asentoon että mitäs jos kuitenkin yritettäisiin. Mies myös pohtinut samaa, posi mielin. Haaveet meillä kummallakin vielä opiskella uus ammatti ja yhteishaussa haettu myös. Sanoin sitte ykskantaan eilen, että jos ei päästä kouluun kumpikaan niin kesällä aletaan yrittää. 😄

Mut en tiedä. Olen varuiksi alkanut nyt toissapäivänä syödä folireniä😅

Meidän synnytys oli vaikea. Synnytyksessä lääkäri ehdotti, että seuraavaan raskauteen suositellaan sektiota. Silloin mietin, mikä seuraava synnytys..ei ikinä!!

No mutta, tämmöstä ajatusten pyörittelyä. Heippa kaikille☺️
Oikeastaan tunteet koko asiasta heittelee. Kuuluuko se asiaan, ne siis vaihtelee päivän mittaan ees sun taas..

Mulla myös todettiin kv masennus tossa kuukausi sitten, se varmaan osaltaan kans syypää tunteiden heittelyyn. Siks varmaan myös paljolti mietin sitä, että jos ikinä päädyttäisiin yrittämään ja vielä toinen lapsi saataisiin niin jaksaisinko. Jos nytkin pidemmän aikaa on ollut rajalliset voimat. Selvitty on ja hyvin ollaankin, mutta oman terveyden kustannuksella.

Aikamoisia juttuja puntaroitavaksi. Vähän kuitenkin raastavaa tämä heilahtelu😄

Eilenkin silmät tuikkien sanoin miehelle sohvalla:
Kylläh!!
No mitä...
Me yritetään vielä sitä toista.
Joo kyllä se käy.

***Thirty minutes laterrrr...***

Ei, ei missään nimessä. En mä jaksais sitä mitenkään. Ei siitä tulis mitään. Tää ainokainen on riittävä, täysin riittävä.
Mies siihen.. joo ihan vähän vaihtuu toi sun mieli, niinku koko aika!

🙄🙈
 
@Lano onpas ihanaa että siellä vauvahaave on saanut tuulta purjeisiin 🤭😍 (ja olispa hauskaa olla samaan aikaan raskaana, kun esikoiset "samasta ryhmästä", jos tuuri kävisi että meilläkin kolmonen onnistuisi 💕)

Siitä aasinsiltana omaan napaan. Siivottiin yksi päivä autot, ja irroitettiin toisessa autossa hätävaraistuimena ollut turvakaukalo kun kuopus alkaa ylittää 86 cm / 13 kg rajan. Se oli vielä eteisessä, kun mies tuli töistä. Isi sitten lapsille sanoi että "se taitaa olla matkalla varastoon säilöön". Tuo lause minun sydämessä aiheutti hentoa lepatusta, että ehkä mieskin salaa toivoo vielä yhtä kun elämä antaisi myöten 🥹 kun ei sanonut lapsille, että äiti on varmaan laittamassa sitä kiertoon tai myyntiin (mä siis sen verran toritan / vintedöin / kirpparoin, että olis voinu olettaa sen olevan myyntiäkin varten siinä 😅)

Meidän häätkin on jo aivan pian 🥹 sen jälkeen voitaisi yrittää, jos se on yhä/silloin puolisonkin haluama asia 🥹 puhutaan tästä varmaan pian, kun saadaan rauhassa aikaa toisillemme keskustella aikuisten asioita.
Joo, meillä olis tosi saman ikäisiä koko porukka, jos saataisiin nr. kolmosetkin samoihin aikoihin. :Face Savouring Delicious Food:

Turvakaukaloista tuli mieleen, että tässä jo kyselin tekoälyltä, että pitääkö meidän vaihtaa (taas) autoa vai saataisko jollain palapelillä kolme istuinta nykyiseen. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Tuli vähän ristiriitaisia vastauksia, mutta vedin siitä sen johtopäätöksen, että ehdottomasti ehkä voisi mahtuakin! Voi olla, että pitäisi joku istuin vaihtaa, mutta se on sentään halvempaa kuin auton vaihtaminen.

Multa on nyt oikeastaan loppunut koko jahkailukin, että haluanko kolmannen vai en. Vastaus on ihan selkeä. Mies on selvästi samoilla linjoilla, koska vaikka ei sinänsä olla asiasta sitten viime kerran keskusteltu, niin jotain kommentteja siihen suuntaan on nyt puolin ja toisin heitelty, ja ne on olleet selkeästi sellaisia, että toive on selvä. :Heavy Black Heart:
 
Oikeastaan tunteet koko asiasta heittelee. Kuuluuko se asiaan, ne siis vaihtelee päivän mittaan ees sun taas..

Mulla myös todettiin kv masennus tossa kuukausi sitten, se varmaan osaltaan kans syypää tunteiden heittelyyn. Siks varmaan myös paljolti mietin sitä, että jos ikinä päädyttäisiin yrittämään ja vielä toinen lapsi saataisiin niin jaksaisinko. Jos nytkin pidemmän aikaa on ollut rajalliset voimat. Selvitty on ja hyvin ollaankin, mutta oman terveyden kustannuksella.

Aikamoisia juttuja puntaroitavaksi. Vähän kuitenkin raastavaa tämä heilahtelu😄

Eilenkin silmät tuikkien sanoin miehelle sohvalla:
Kylläh!!
No mitä...
Me yritetään vielä sitä toista.
Joo kyllä se käy.

***Thirty minutes laterrrr...***

Ei, ei missään nimessä. En mä jaksais sitä mitenkään. Ei siitä tulis mitään. Tää ainokainen on riittävä, täysin riittävä.
Mies siihen.. joo ihan vähän vaihtuu toi sun mieli, niinku koko aika!

🙄🙈
Ajattelen omista samanlaisista mielialavaihteluista että oikeasti haluan toisen, mutta ensimmäisen kanssa koettujen vaikeuksien vuoksi se pelottaa niin paljon että sitten tulee kuitenkin sellainen olo että tämä riittää. Onhan siinä aina pohdittavaa... Tsemppiä siihen, kyllä se ajatus siitä selkiintyy ajan myötä 😊
 
Ajattelen omista samanlaisista mielialavaihteluista että oikeasti haluan toisen, mutta ensimmäisen kanssa koettujen vaikeuksien vuoksi se pelottaa niin paljon että sitten tulee kuitenkin sellainen olo että tämä riittää. Onhan siinä aina pohdittavaa... Tsemppiä siihen, kyllä se ajatus siitä selkiintyy ajan myötä 😊
Juuri tämäkin. Kyllä se tästä vielä lutviutuu. Ja...eihän se ole sanottua, että mikäli vielä lähdemme yrittämään niin tuleeko sitä toista koskaan. Sekin olisi jotenkin varmaan vaikea kohdata. Mutta kyllä se selkiytyy!☺️
 
Mä vähän kurkin tänne... 🤭 Pieniä on vielä molemmat lapset, mutta kävi taas niin, että vauvavuoden pikkuhiljaa lähestyessä loppuaan on alkanut ihan järkyttävä vauvakuume taas vaivata. Oon myynyt jo paljon vauvan tarvikkeitakin, kun ennen vuodenvaihdetta olin vielä varma, ettei ole enää ajankohtaista, mutta tässä taas ollaan kärvistelemässä... 😂 Onko tää jotain biologiaa, että vauvan kasvaessa ja edes vähän arjen helpottaessa alkaa biologinen kello lyömään raivolla, että nyt olisi taas hyvä aika tehdä lisää vauvoja? 🙈 Meneekö tää vauvakuume ohi odottamalla vai paheneeko se vaan?

Järkisyyt on kolmatta vastaan. Pitäisi hankkia varmaan tila-auto että mahduttaisiin, makuuhuoneetkaan ei enää riittäisi kaikille lapsille, ollaan pienituloisia yms. Myös jaksaminen ja parisuhde olisi varmaan vaakalaudalla. Ne ekat kuukaudet sylivauvan kanssa on ollut tosi raskaita meille, mutta helpottaneet koko ajan lapsen kasvaessa. Meillä on kivat vanhemmat, mutta he asuvat kaukana ja ovat työelämässä, eli tukiverkostot aika olemattomat ja ollaan tähänkin asti hoidettu lapset pääasiassa yksin. Päiväkotiakaan ei olla aloitettu, kun oon halunnut pitää pienet kotona.

Miehen kanssa ollaan puhuttu, että kolmas voisi tulla sitten joskus iltatähtenä, kun nykyiset pienet on isoja.

Mulla on kuitenkin tilanne, että lääkäri on suositellut lapsiluvun täyttämistä ja sitten hakeutumaan korjausleikkaukseen synnytysvaurioiden takia. Olisi siis parempi, että tekisin mahdolliset lapset mielellään nopealla aikataululla, jotta voisin sitten hakeutua leikkausjonoon, enkä kärsisi terveysongelmista vaihdevuosiin asti.

On tää pohdinta vaikeaa. En tiedä, onko tää kolmannesta haaveilu ihan mielipuolista? 😅 Enkä tiedä, miten saisin miehen vielä vakuutettua, että olis hyvä idea hankkia tähän härdelliin lisää lapsia?? 😂
 
Takaisin
Top