Hei hyvä tietää! Ja ymmärrän kyllä hyvin tuon ettei meinaa löytyä aikaa ja jaksamista, kyllä se työstä käy.
Ja varsinkin jos meinaa iskeä suorituspaineet.. Meillä oli helpompaa tässä kierrossa kun en tikuttanut ovista, niin ei tullut suorituspaineita
Ja ihana kuulla
@Toiveikkaana että teillä jo neljästi todistettu toimivaksi tämä taktiikka!
HUSin naistetautien ja synnytysten ylilääkäri sanoi jossain videotietoiskussa viime vuonna, että yhdyntöjä ”ei voi olla liian usein/paljon, jos yritetään raskautta”. Hän myös sanoi, että asiantuntijan kehottavat pyrkimään joka toiseen päivään, koska jokapäiväinen pupuilu voi käydä työstä ja jos ns. vaaditaan joka päivä yhdyntöjä, tulee just suorituspaineit helposti.
Siemennesteen laadusta hän ei puhunu, joten siitä en osaa sanoa sen enempää.
Mä aina toivon ja yritän, että yhdyntöjä olisi oviksen aikoihin joka päivä tai joka toinen päivä, mutta miehestä se kovasti riippuu. Viime kierrossa tais olla -3 ja 0, mutta ei tarttunu ketään matkaan. Yritettiin -1, mutta lopetettiin kesken, kun homma kävi työstä ja muuttui sit jo aika kamalaksi. Se ei ollut kiva kokemus kummallekaan. Toivottavasti nyt onnistuisi esim. -2 ja 0 ainakin.
Kiitos kaikille empatiasta ja lämpimistä sanoista.
Jotenkin vaikea kuvailla omaa tunnetilaa täl hetkel, kun samaan aikaan odotti tätä lopputulosta, mutta samaan aikaan on pettynyt ja turhautunt, kun ei vieläkään tärpännyt. En villeimmissä visioissakaan kuvitellut, että meillä meinisi näin kauan raskautua. Tosiaan viel heinäkuus mies sanoi, että kierukanpoistoaika tulee liian nopeasti, jos otan sen jo silloin pois.
Maanantaina meen labroihin. Yritän saada aukkarin varmaan keskiviikolle tai torstaille. Ehkä mulla on molemmat putket tukossa, ja raskaus ei onnistu, koska siittiöt ei pääse munasolun luo…
@Tähtiin tuijottelija kuulostaapa ikävältä sun kokemus neuvolassa. Vaikka hoitaja varmaan tosiaan tarkoitti olla empaattinen, niin ei kyl nyt mennyt ihan maaliin. ”Minä tulin surulliseksi”, ei oo kauhean hyvä lähtökohta empatialle. On myöskin väärin, miten sua ja teitä on julkisella kohdeltu! Ton koneiston edessä on pieni ihminen kyllä yksin ja avuton, kun mitään ei voi tehdä kuin odottaa — ja sit hoito voidaan evätä, koska ikärajat tulee vastaan, vaikka se johtuisi siitä, että julkinen ei ole hoitanut omaa osuuttaan ajoissa ja kunnol. Suututtaa puolestasi!
Mua ärsyttää vähän, kun ystävä oli sillain, että ”no jos ette saa lasta, ni teidän elämä on sit erilaista”. Oltiin tossa kohtaa yritetty vasta muutama kuukausi. Fiilis oli sillai, että kiitos kun uskot tähän ja kiitos empatiasta. Ihan kuin hän uskoisi, ettei voida saada lasta. Hänellä on siis itsel lapsi, ja kun kerroin viimeks nähdessämme, että ollaan tutkimuksissa, ni sanoi itsekin suunnitelleensa, että menevät tutkimuksiin, jos ei tietyn ajan jälkeen tärppää. No sit hän plussas. Vitsaili jotain, että uhkaili munasolujaan ja heh heh. Vastasin, että mun solut on näköjään vähän lujempaa tekoa, että ne ei pelkästä uhkailusta säikähdä. Samalla kerroin lahjamunasoluistani saamani uutiset, niin ystävä ei edes kuunnellut loppuun vaan alkoi paasata siitä, miten ”kai sä tiedät, ystävä rakas, että siihen vaikuttaa moni muukin asia ja ei kerro sun soluista mitään” ja blaa blaa blaa. VOISITKO V*TTU KUUNNELLA LOPPUUN, EN PUHU BIOLOGIASTA TÄSSÄ VAAN OMISTA TUNTEISTANI JA OMASTA KOKEMUKSESTA?!?!?!!!!!! No en sanonut noin, mutta sisäisesti kiehuin. En oo tyhmä ja ymmärrän faktat, ei tarvi opettaa varsinkaan, kun itsellä on oma lapsi sylissä.
Äiti puolestaan on ollut lähettämässä meitä tutkimuksiin jo suunnilleen kahden yrityskierron jälkeen, mikä on ärsyttävää. On tarjoutunut auttamaan maksuissa, mutta jotenki ajattelen, että haluan tällaset maksaa itse. Just jotenki se, että olis kiva, jos hänel olis edes vähän uskoa siihen, että voidaan onnistua ihan omin voimin.
Sit toinen ystävä puhui 5 minuuttia jotenki, että ”sä oot niin paljon paremmin perillä asioista kuin mä, kun alettiin yrittää” ja että ”miksei teil tärppää, niin no one knows”. Mietin mielessäni, että niin, kai säkin olisit perillä, jos olisitte joutunu yrittää pitkään, ja ei, en kysynyt sulta, miksei meil tärppää tai että kuka sen vois tietää tai pyytäny mitään sääliö. Kerroin, että ollaan tutkimuksissa, jotta saadaan tietoa omasta tilanteestamme.
Ja jos itse olen ihan luottavaisella mielellä sen suhteen, että saadaan oma lapsi miehen kans, ni voisko muutkin luottaa edes vähän?!
Tiedän, ettei ihmiset tarkoita pahaa, mut pyydän neuvoja, jos haluan niitä. Ei kukaan yksittäinen ihminen voi mua ja mun miestä lukuun ottamatta saada meille raskautta aikaiseksi, ni neuvojen sijaan vois vain kuunnella. Ei tarvis muuta.
Mies puolestaan on sitä mieltä, ettei olla viel edes yritetty kauaa, ja hänestä otan tän liian tunteella. Kerroin sit, että yleinen suositus esim. Terveyskirjaston mukaan on, että tutkimuksiin mennään puolen vuoden jälkeen, jos nainen on yli 35. Että en ole mitenkään yliaktiivisesti liikkeellä vaan ihan realistisesti. Hänestä varmaan pitäis yrittää vuosia enneku hakeutuu tutkimuksiin…
Ja tää turhautuminen ei siis johdu menkoista tai hormonivaihtelusta vaan nää asiat on ärsyttäny mua jo pidempään, mutta nyt vasta ehdin tulla tänne avautuu aiheesta. Tuntuu, että tää palsta on ainoa paikka, josta voi edes odottaa saavansa jotain järkevää kommenttia omaan tilanteeseen. Ei tietty aina, mutta useimmiten.
@Noora992 kiitos vinkistä, oonkin miettinyt tuota rautalisääja katselin torstaina Ruohonjuures rautalisiö. Oon menos ma sinne labroihin, ni lähetteellä tutkitaan myös rautavarastot. Mä uskon, että mun tilanne on varmaan ihan hyvä, kun oon sekasyöjä ja niukat menkat, mut sittehän sen tietää, kun on tutkittu.
Onnea plussasta
@Pumperoinen ja tiukkaa vauvaliimaa!
@Kali onko vuoto jo loppumaan päin? En oikein osaa sanoa mitään, niin noudatan omaa neuvoan ja en sano mitään. Olette ajatuksissani ja toivon, että ovulaatio ei kauheasti myöhästyisi kemiallisen takia.
Milloin teillä tulee vuosi viimeisestä keskenmenosta eli koska pääsisitte tutkimuksiin?
Maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen paikka. Eikä itse oikein voi mitenkään vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu!
