Lapsen kasvun tukeminen biologiseen sukupuoleensa

@Pupsis tätä mie olen yrittänyt sanoa, ettei se, että naisen euro on vain 80senttiä, ole kyse pelkästään arvostuksesta, vaan sitä enemmän siihen liittyy muita tekijöitä.

Mie en ole täysin markkinaehtoisen talouden kannalla, sillä sen ongelma on paradoksaalisesti lopulta kilpailun puute, kun isot syövät pienet. En myöskään täyden suunnitelmatalouden kannalla, jonka seuraukset saatettiin nähdä Neuvostoliitossa. 😅 Julkisella puolella se palkkaus kuitenkin noudattaa enemmän sen suunnitelmatalouden kaavaa eli pitkä, mutta kapea leipä. Juuri tuo mitä @Pupsis kuvasi tuossa. Se reagoi yksityisen puolen markkinavetoista lähestymistä hitaammin markkinakehitykseen, joten myös palkat laahaavat aina perässä. Käytännössä yksityinen puoli on se mikä määrittää viiveellä meillä tällaisessa markkinavetoisessa sekataloudessa myös julkisvaroin tuotettujen palveluiden palkkatason.
Ja minusta tässä samassa keskustelussa hoitajista unohtuu usein iso liuta julkisen puolen miesvaltaisia työpaikkoja.

Minusta olisi kiva jakaa rahaa kaikille, mutta Suomi on tällä hetkellä aivan järjettömässä lamassa, josta ei julkisuudessa tunnuta puhuttavan paljon ollenkaan. Kritisoidaan palveluiden leikkauksia, mutta se on valitettavasti se helpoin keino tasapainottaa valtion taloutta. Se mitä en käsitä tämän ja edellisen hallituksen toimista ovat esimerkiksi verojen korotus (pitäisi laskea, jotta saataisiin talous pyörimään, kun ihmisillä olisi varaa kuluttaa ja saataisiin käännettyä kurssi kohti kasvua) ja yel-uudistus (syö nimenomaan kilpailua, kun uusille aloille on vaikeampi tulla isojen maksujen takia sekä lisää byrokratiaa eli tässä tapauksessa käsittelykuluja, kun tarvitaan virkailijoita sopimaan maksujen kohtuullistamisesta).

Ja takaisin sivuraiteilta asiaan. 😅 Mie en kiistä etteikö tasa-arvo-ongelmia olisi, minusta niitä ei vaan ole niin paljoa tässä palkkausasiassa kuin annetaan ymmärtää. Ja se on osa-alue millä itse näkisin naisten voivan itse vaikuttaa asiaan. Esimerkiksi tekniikka on ihan yhtä lailla naisten ymmärrettävissä kuin miestenkin. Ja mehän sovimme mainiosti esimerkiksi tarkkaavaisuutta vaativiin valvonta- ja kuljetustehtäviin, sillä meillä on kyky käsitellä rinnakkaisdataa, kun miehet kykenevät ottamaan vastaan vain bitin kerrallaan. 😉 Jos nyt sallitaan tällainen sukupuolistereotypinen vitsi. 🙈 Terveisin putkiaivo naiseksi. 😅

Tasa-arvo-ongelmat ja arvostuksen puute johtuvat minusta enemmän siitä, että naisista ja miehistä yritetään tehdä yhtä massaa kuin sukupuolten eroista. Jos hyväksymme sukupuolten väliset erot, niin voimme arvostaa sitä toisen erilaisuutta. Mutta jos sitä eroa pyritään hälventämään, katsomme toista sukupuolta vain omasta vinkkelistämme ja vertaamme käytännössä itseemme ja omaan toimintaamme. Naiset pitävät miesten nujuamista typeränä ja miehet ihmettelevät miksi naiset pillittävät jatkuvasti (näin kärjistetysti). Minusta tällaista polarisoitumista on alkanut tapahtumaan huolestuttavalla tavalla vähän jokaisella yhteiskunnan osa-alueella... niin sukupuolten välillä kuin vaikka poliittistakin.
 
Muokattu viimeksi:
Rönsyilevänä välihuomautuksena johonkin aiempaan viestiin liittyen (en ole vielä lukenut koko ketjua läpi)!

Puhuttiin siitä, että halutaan selittää tytölle, ettei hän ole huono sukupuolineutraalissa urheilukisassa vaan erot johtuvat biologiasta/sukupuolesta.

Ymmärrän mistä tarve kumpuaa, mutta on myös ihan sukupuoleen katsomatta tosiasia, että toiset ovat huonompia jossain asiassa kuin toiset. Minä olin huono urheilukisoissa, vaikka olin tyttöjen sarjassa. Joku poika voi olla huonompi juoksukisassa kuin joku tyttö. Jos meidän tyttölapsi voittaisi naapurin Petrin juoksukisassa mutta hänet voitti kolme poikaa, niin tuntuisi itsestä ainakin vähän väärältä alkaa selittämään että hän ei voittanut, koska pojat on yleensä nopeampia kuin tytöt. Esim. nykyään minä olen lähes kaikilla tavoin vahvempi kuin veljeni, koska olen harrastanut pitkäjänteisesti salitreenaamista monta vuotta toisin kuin hän. Toki hän varmasti nopeasti ohittaisi treenipainoni jos haluaisi alkaa treenaamaan.

Toisaalta varmaan selittäisin esim. urheilukisoja televisiosta katsoessa sen, että kun kasvaa isommaksi niin sukupuolten väliset erot myös kasvaa, ja siksi on eri kisat miehille ja naisille. Yleensä huippu-urheilussa miehet on vähän vahvempia/nopeampia.

Omassa lapsuudessa olisin itse kaivannut enemmän sitä, että jos olen jossain asiassa huono kun sitä ekaa kertaa yritän, voin yrittää harjoitella/opetella paremmaksi. Jos joku muu voittaa (vaikka vähemmällä harjoittelulla) oman lapsen ahkerasta harjoittelusta huolimatta urheilukisan, voi myös todeta ilman sukupuolen tuomista keskusteluun, että tänään toinen lapsi juoksi nopeammin. Jos haluaa sitä alkaa analysoimaan, niin kannattaa pitää mielessä että muutkin geneettiset ominaisuudet on erilaiset eri lapsilla kuin vain sukupuolielimet ja hormonit.

Oma äitini on erittäin kaukana feminiinisestä naisstereotypiasta, ja varsinkin teininä olisin tarvinnut ja halunnut enemmän opastusta naisellisiin juttuihin. Kauneuteen panostusta lähes paheksuttiin kotona ja kiharsin hiukset ekaa kertaa varmaan vasta 20-vuotiaana. Luulen että oma esikuvani "naisellisissa" jutuissa eli vaikkapa meikkaamisessa, hiusten laitossa, pukeutumisessa ja kuukautisista puhumisessa riittäisi kuitenkin tukemaan omaa tytärtä "sukupuoleen kasvamisessa". En halua tuputtaa niitä asioita mitenkään sukupuoliriippuvaisina, ja samalla tavalla esittelisin niitä myös poikalapselle. Luulen, että lapsi kyllä poimii meidän vanhempien esimerkeistä ne asiat mitkä itseä kiinnostavat!

Meillä on lähipiirissä jonkin verran muunsukupuolisia ja trans-ihmisiä, joten sukupuoliasioista ja moninaisuudesta pitää kyllä käydä jonkin verran keskustelua. En siis halua jättää keskustelua sille tasolle, että 4-vuotias voisi töksäyttää saunassa muunsukupuoliselle sukulaiselle, että tämä on nainen koska hänellä on isot rinnat. (Toisaalta en myöskään stressaa sellaista tilannetta, kun tiedän, että voin vastata siihen sanomalla suoraan miten asia on: ihan kaikki keillä on rinnat, ei olekaan naisia, eikä kaikki ihmiset ole naisia tai miehiä). Varmaan ostetaan joku hyvä kirja, minkä kautta asioita voi käsitellä!
 
@Pilkki24 musta tuntuu että ollaan loppujen lopuksi suunnilleen samoilla linjoilla. Me vain katsotaan jotenkin asiaa eri suunnasta. Molempien mielestä kaikkien ihmisten pitäisi kunnioittaa ja kohdella toisiaan tasa-arvoisesti sukupuolesta, mielenkiinnonkohteista ja taidoista riippumatta. En minä halua häivyttää sukupuolia. Haluan antaa lapselle tilaa valita itse omat juttunsa tuputtamatta tiettyjä juttuja sukupuolen mukaan. Tai toisaalta kieltää (turvallisia) asioita sukupuolen perusteella. Jos poikani haluaa leikkiä autoilla niin sitten leikkii autoilla. Jos poikani pyytää lakkaamaan kynnet niin sitten lakataan kynnet. (Molempia tapahtuu.)
 
@Vargynja eikä meidän edes välttämättä tarvitse olla samaa mieltä. Eikä tämä ole depatti, tämä on dialogia. 😉

Luulen, että olen kuitenkin joidenkin kanssa täällä eri linjoilla siinä mielessä, etten esimerkiksi päästäisi poikalasta mekossa kodin ulkopuolelle tai antaisi tyttölapsen leikata huvikseen kaljua. Minusta on ihan positiivista ilmentää sukupuoltaan ulkoisesti. Meillä myös puhutaan tytöistä ja pojista sekä naisista ja miehistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi opettaa tytärtäni kunnioittamaan ihmisiä, jotka tekevät toisenlaisen valinnan.

@pickledip totta kai harjoittelu ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat, mutta isossa mittakaavassa sillä sukupuolella on merkitystä ja se on muukin kuin esimerkiksi se, että se lihaskasvu ja voima ovat miehillä keskimäärin isommat samalla harjoittelumäärällä. Esimerkiksi miesten luut ja nivelsiteet ovat kestävämmät.
Sukupuolieroista kertominen ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kannustaa harjoitteluun, ja se voi jopa motivoida siihen, kun ymmärtää, että kyse on sukupuolieroista eikä siitä, että on vain yksilönä huono.
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä, eri mieltä saa ehdottomasti olla ja keskustella mielipiteistä tällä tavalla rakentavasti. 😊

Mitä juoksemiseen/vahvuuteen tulee, niin minä varmaan ensisijaisesti muistuttaisin tyttölapselle, että vaikka hän ei juoksisi yhtä kovaa kuin naapurin pojat, hänellä on muita vahvuuksia joita naapurin pojilla ei välttämättä ole. Toki myös kannustaisin harjoittelemaan, jos lapsi haluaisi juosta nopeasti. Jossain iässä toki voi tulla kysymykseen puhua asiaan liittyen sukupuolieroista, mutta pienellä lapsella ne ei vielä pahemmin vaikuta. Tai toisena esimerkkinä en sanoisi pojalle, että hän ei voi oppia hyväksi kielissä, koska tytöt on keskimäärin parempia kielissä. (Vai onko se vanhaa tietoa?) Sanoisin ennemmin, ettei kielet ehkä ole hänen vahvuus, mutta harjoittelemalla hänkin varmasti kehittyy siinä. Siis jos pojalla olisi vaikeuksia kielten kanssa.
 
Vargynja sanoi:
Kyllä, eri mieltä saa ehdottomasti olla ja keskustella mielipiteistä tällä tavalla rakentavasti. 😊

Mitä juoksemiseen/vahvuuteen tulee, niin minä varmaan ensisijaisesti muistuttaisin tyttölapselle, että vaikka hän ei juoksisi yhtä kovaa kuin naapurin pojat, hänellä on muita vahvuuksia joita naapurin pojilla ei välttämättä ole. Toki myös kannustaisin harjoittelemaan, jos lapsi haluaisi juosta nopeasti. Jossain iässä toki voi tulla kysymykseen puhua asiaan liittyen sukupuolieroista, mutta pienellä lapsella ne ei vielä pahemmin vaikuta. Tai toisena esimerkkinä en sanoisi pojalle, että hän ei voi oppia hyväksi kielissä, koska tytöt on keskimäärin parempia kielissä. (Vai onko se vanhaa tietoa?) Sanoisin ennemmin, ettei kielet ehkä ole hänen vahvuus, mutta harjoittelemalla hänkin varmasti kehittyy siinä. Siis jos pojalla olisi vaikeuksia kielten kanssa.
Click to expand...
Ainakin naiset ovat keskimäärin taitavampia esimerkiksi siirtämään huomiotaan nopeasti useamman asian välillä.

Ja liikunnallisesti naisilla on usein kokoonsa nähden vahvemmat vatsalihakset. 😁

Mutta tuo pääpointti eli ei sen kautta, ettei voi tehdä, vaan tiedostaa erot ja rajoitteet, mutta kannustetaan aina pyrkimään silti paremmaksi asioissa. 👌🏻
 
Mä oon varmaan seurannut äitini esimerkkiä siitä, ettei ole mitään halua opetella korjaamaan mitään tai ylipäätään ymmärtää tekniikkaa, koska isä on insinööri. Vanhempien kiinnostuksen kohteet varmasti vaikuttaa lapsiin, ja yleensä lapsi vaistomaisesti matkii samaa sukupuolta olevaa. Eroperheissä taas saattaa esim tyttö "joutua" mukaan "miehekkäisiin" tekemisiin/harrastuksiin/kotitöihin. Esim. mieheni tytär osaa sujuvasti kalastaa.
 
Emp sanoi:
Mä oon varmaan seurannut äitini esimerkkiä siitä, ettei ole mitään halua opetella korjaamaan mitään tai ylipäätään ymmärtää tekniikkaa, koska isä on insinööri. Vanhempien kiinnostuksen kohteet varmasti vaikuttaa lapsiin, ja yleensä lapsi vaistomaisesti matkii samaa sukupuolta olevaa. Eroperheissä taas saattaa esim tyttö "joutua" mukaan "miehekkäisiin" tekemisiin/harrastuksiin/kotitöihin. Esim. mieheni tytär osaa sujuvasti kalastaa.
Click to expand...
Voi olla, että tuossa on totuuden siemen, kun oma äiti on ollut sellaista "jos en osaa, niin opettelen" -tyyppiä. 😅 Toisaalta taas tunnun eroavan koko muusta lapsuudenperheestäni monellakin tavalla, alkaen ihan kiinnostuksenkohteista ja yleisestä suhtautumisesta elämään. 🤔

Meillä tyttö on paljon meidän molempien mukana, kun on huonot turvaverkot, mutta selkeästi kyllä tietyllä tavalla ottaa minusta enemmän mallia, kun taas isästään hakee enemmän lohtua ja turvaa. Olisi hauska verrata, jos olisi tytön lisäksi poikalapsi, että menisikö poikalapsen kanssa roolit toisinpäin. 😄
 
Pilkki24 sanoi:
Sukupuolieroista kertominen ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kannustaa harjoitteluun, ja se voi jopa motivoida siihen, kun ymmärtää, että kyse on sukupuolieroista eikä siitä, että on vain yksilönä huono.
Click to expand...
Ei tietenkään, se vain tuntuu ylimääräiseltä selittelyltä ja erojen korostamiselta. Mutta ehkäpä konteksti vaikuttaa, onko kyse pitkäjänteisestä urheiluharrastuksesta vai koulun yleisurheilukisoista missä hypätään pituutta tokaa kertaa koko elämässä, tai onko kyseessä 4- vai 13-vuotias lapsi.

Kuitenkin koko huonommuudesta ja paremmuudesta puhuminen varsinkin lasten harrastusmenestyksessä särähtää omaan korvaan. En haluaisi, että joku lapsi ajattelee olevansa "yksilönä huono" jäipä sitten kisoissa kakkoseksi ihan kenelle vaan.

Jos poika häviää osalle luokan tytöistä juoksukisassa, en myöskään haluaisi, että hän kokisi olevansa "vähemmän poika" kun ei pystynyt voittamaan tyttöjä, kun hän on kuullut että poikien pitäisi olla tyttöjä parempia urheilussa.
 
pickledip sanoi:
Ei tietenkään, se vain tuntuu ylimääräiseltä selittelyltä ja erojen korostamiselta. Mutta ehkäpä konteksti vaikuttaa, onko kyse pitkäjänteisestä urheiluharrastuksesta vai koulun yleisurheilukisoista missä hypätään pituutta tokaa kertaa koko elämässä, tai onko kyseessä 4- vai 13-vuotias lapsi.

Kuitenkin koko huonommuudesta ja paremmuudesta puhuminen varsinkin lasten harrastusmenestyksessä särähtää omaan korvaan. En haluaisi, että joku lapsi ajattelee olevansa "yksilönä huono" jäipä sitten kisoissa kakkoseksi ihan kenelle vaan.

Jos poika häviää osalle luokan tytöistä juoksukisassa, en myöskään haluaisi, että hän kokisi olevansa "vähemmän poika" kun ei pystynyt voittamaan tyttöjä, kun hän on kuullut että poikien pitäisi olla tyttöjä parempia urheilussa.
Click to expand...
Meillä on varmaan näkemysero, kun minä taas koen todellisuuden häivyttämisen olevan haitallisempaa. 💁🏼‍♀️
Pohjana itsellä on ajatus, että sitä lasta kasvatetaan elämään siinä todellisuudessa. Ei se tarkoita etteikö voisi kannustaa lasta ja hyväksyä tätä omana itsenään. Se todellisuuspohja (tässä tapauksessa niistä sukupuolten eroista) saattaa jopa auttaa lasta hyväksymään itsensä paremmin.
 
Olin vähän aikaa sitten kerhossa, jossa oli kaksi n. 4-5v poikaa joita oletin vaatteiden ja hiusten perusteella ensin tytöiksi, kunnes nimet paljastivat pojiksi.

Jäin vaan miettimään miksi vanhemmat valitsevat lapselle tyylin, joka todennäköisesti aiheuttaa sen, että lasta luullaan jatkuvasti vääräksi sukupuoleksi? Usein vastataan, että lapsi saa päättää itse, mutta eihän lapsi saa päättää vaikkapa sandaaleita talvella jalkaan.
Onko se lapsen edun mukaista altistaa hänet tälle hämmennykselle? Tähän liittyy usein myös se ajatus, ettei olettamuksia saisi tehdä ollenkaan ja vika onkin aikuisessa, joka sukupuolittaa lapsen ulkonäön perusteella 'väärin'. Itse näen tämän vähän kyseenalaisena näkökulmana. Onko todella realistista odottaa, ettei kukaan tekisi arjessa tulkintoja ulkoisten merkkien perusteella? Tuntuu vähän siltä, että lapsesta tehdään ikään kuin aatteellinen kannanotto, vaikka se on lapselle itselleen aika tuulinen paikka olla.
Olenko vähemmistössä ihan vanhanaikaisena kun edes mietin tälläistä? 😂
 
@Selah mietin itse ihan samaa, kun vähän aika sitten törmäsin leikkipaikalla poikaan mekossa.

Luulen (en tiedä), että se liittyy ajatukseen, että lapsi olisi tyhjä kangas, johon ei aikuinen saa maalata, vaan lapsi ikäänkuin täyttäisi sen muodostumalla "omaksi itsekseen". Tällaiseen ajatukseen olen joskus törmännyt ainakin vapaan kasvatuksen yhteydessä, että pyritään minimoimaan aikuisen vaikutus.

Minä itse taas näen asian varmaan enemmän siun tavalla, että ympäristö joka tapauksessa muokkaa lasta, joten haluan lapselle tärkeänä aikuisena auttaa häntä elämään lakien rajoissa, mutta myös sosiaalisten normien rajoissa. Eli kasvamaan sellaiseksi ihmiseksi, joka osaa ilmentää itseään sopivassa määrin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ja siihen liittyy itsellä ainakin myös se oman sukupuolen ilmentäminen.

Vasta olin eräässä sosiaalisessa tilanteessa, missä toimin väärällä tavalla (olin siis ystävällinen yms, mutta ns väärässä paikassa). Enemmän minua hämmensi se, että ymmärsin toimivani jotenkin väärin, mutta kukaan ei kertonut minulle mitä teen väärin. Ymmärsin vasta jälkikäteen mikä meni pieleen ja pyysin anteeksi, mutta itselleni jäi ikävä tunne tilanteesta ja siinä olleista ihmisistä. On paljon ystävällisempää ohjata ihminen käyttäytymään oikein kuin jättää hämmennykseen siitä mikä on pielessä. On osa sosiaalisia taitoja ohjata muita ihmisiä noudattamaan heille uusia normeja tavalla, josta heille jää positiivinen mielikuva.

Minulla tuo tilanne jätti ikävän mielikuvan, vaikka olen aikuinen ja pystyn käsittelemään tilanteen. Kuinka hämmentyneeksi vastaavanlainen tilanne jättää lapsen?

Huomaan ainakin omasta tyttärestäni, että valtavasta omasta tahdosta huolimatta, hän kaipaa tarkkoja selostuksia siitä miten missäkin tilanteessa toimitaan.

Eli olen @Selah kanssasi samoilla linjoilla, vaikkakin täytyy myöntää, että lapsi oli ihan pienenä aivan pojan näköinen ja häntä luultiin pojaksi, ellen pukenut överityttömäisiä vaatteita. 😅 Eli saatoin pukea vaikka jonkun valkean hupparin ja tummat housut niin heti luultiin pojaksi. Ehkä se nyt ei ollut niin vakavaa niin pienen kohdalla. 💁🏼‍♀️
 
Mä en kyllä itse kannata sukupuoletonta maailmaa enkä myöskään maailmaa jossa näistä asioista ei kukaan uskalla kertoa tai toiveista niihin liittyen. Ja joskus tuntuu että osalla se ohjailu menee sitten siihen toiseen ääripäähän, vaikka tarkoitettaisiinkin hyvää. 😊

Mun mielestä erilaisesta biologiasta kannattaa ehdottomasti kertoa, mutta en nyt ehkä joka rakoon sitä teemaa vetäisi kuten esim. sinä tykkäät kukista koska olet tyttö ja tuo autoista koska on poika. Mutta varsinkin jos lapsen kanssa tulee puhetta. Ja onhan perus seksuaalikasvatuskin biologiaasn liittyvää. Ja biologisilla eroilla on myös valtava vaikutus siihen kuinka voimme eri tavoin tukea terveyttämme. Esim. teinityttöjen olisi laihuuden ihannoinin sijaan tärkeää syödä ja liikkua niin että heistä tulee heikkojen ja haurasluisten sijaan vahvoja ja kykeneviä. Ja pojilla taas murrosiän myrskyt osuvat kai muutaman lukemani lehtijutun perusteella juuri siihen ikään kun pitäisi tehdä tärkeitä elämään liittyviä päätöksiä. Näin pari esimerkkiä jotka näin heti aamusta tulivat mieleen.

Ja mun mielestä kulttuuristakin on tottakai hyvä puhua, mutta ehkä enemmän niin että lapsi voi halutessaan ilmaista kulttuurin yleisesti hyväksymällä tavalla itseään tai sitten jotenkin muuten. Ja jos hän päätyy poikkeavaan tapaan niin koen että minun tehtäväni ei ole yrittää muuttaa lasta vaan tukea häntä päätöksessään ja sanoa että ei se tee hänestä vähemmän tyttöä/poikaa tai mitään muutakaan.

Enkä kyllä itse ainakaan usko että lapset ovat syntyessään tyhjiä tauluja, koska jo pelkästään kahden lapsen lyhyellä kokemuksella jo näen että lapset ovat kaikki keskenään erilaisia. Minusta on vain ihanaa seurata heidän kasvuaan. Esikoisemme on esimerkiksi kunnon pinkki, glitter, prinsessapläjäys ja mitään en ole hänelle tuputtanut. Itse saattaisin tykätä pukea välillä keltaiseen tai muuhun väriin, mutta jos se on se pinkki niin olkoon sitten. 😂 On vain ihanaa nähdä kun hänen silmänsä syttyvät kaikesta tällaisesta. Kakkoselle ei ole vielä ehtinyt muotoutua omaa makua, mutta eiköhän se sieltä jossain vaiheessa tule. Toivottavasti edes osin pinkki tai sitten ettei ole väliä, koska meillä on tuota pinkkiä vaatetta🫣.

Ja musta kyllä tuntuu että pojaksi luullaan tosi helposti. Joillekin on riittänyt se että meidän lapset ovat olleet vauvoina käytännössä ihan kaljuja. Ihan kuin me ajettaisiin meidän vauvoilta muka hiukset pois🤣.
 
@AnnMarii juuri tuollaisia juttuja mie hain alkujaan. Ja eihän ne kaikki kosketa ihan pieniä lapsia, mutta siihen omaan sukupuoleen tietyllä tavalla kuitenkin kasvetaan hiljalleen. Ensin tajutaan, että ollaan jotain sukupuolta ja jo ihan tietynlaisten värkkien takia vaikka pissataan eri tavalla ja lopulta aletaan ymmärtää niitä odotuksia ja biologisia eroja eri sukupuolista.

Tuli tuosta terveysnäkökulmasta yksi minkä kanssa moni painii kuukautisten alkamisen jälkeen, niin rautavarastoista pitäisi naisten pitää hyvää huolta. Esimerkiksi kasvissyönnin aloittaminen murrosiässä, voi aiheuttaa tytöillä nopeaakin rautavarastojen hupenemista varsinkin jos on runsaat kuukautiset ja liikkuu paljon! Olisinpa itse tiennyt tämän, niin olisin välttynyt monen vuoden väsymykseltä!
 
Selah sanoi:
Olin vähän aikaa sitten kerhossa, jossa oli kaksi n. 4-5v poikaa joita oletin vaatteiden ja hiusten perusteella ensin tytöiksi, kunnes nimet paljastivat pojiksi.
Click to expand...
Syitä voi olla monia. Voi olla että näillä pojilla on isosisko jolta on vaatteita peritty joko jotta säästetään rahaa tai ovat halunneet isomman sisaruksen vaatteita koska ihannoivat heitä. Pitkä tukka saattaa olla koska tukanleikkuun kanssa on niin hirveä taistelu minkä vanhemmat ajattelevat että antaa kasvaa. Mm työkaverini nuorempi poika halusi ehdottomasti periä isosiskonsa yömekkoa koska piti sitä niin hienona.

Historiallisessa merkissä siitä ei ole kovin kauan kun vaaleanpunainen oli maskuliininen väri ja vaaleansininen oli feminiini väri. Yhteiskunnan keksimäähän se vain on ja normit muuttuvat.

Itse aion opettaa lapsilleni että kaikki saavat käyttää kaikkia värejä eikä mikään ole kielletty. Mutta silti tiedostan todllisuuden enkä ajatellut laittaa poikia kouluun vaaleanpunaisissa jotteivat tulisi kiusatuksi.

Ja näissäkin tilanteissa jos joku olettaa lapsen sukupuolta vahingossa vääräksi niin toivon ettei kukaan katso pahalla korjata sanomalla "ei hän on poika" ja ettei puolin tai toisin loukkaannu asiasta 🤷‍♀️ jos on epävarma niin voi käyttää sanaa lapsi, tytön tai pojan sijaan.
 
Mun mielestä on aika selkeää, että jos lapsen nimestä tunnistaa helposti pojaksi, ei taustalla ole mitään sen kummempaa identiteettiin liittyvää politiikkaa, vaan todennäköisesti kyseessä on taloudellinen ja/tai ekologinen ja/tai vaatteista piittaamaton perhe, joka on pukenut lapselle isosiskon tai serkun vanhat vaaleanpunaiset vaatteet, kun sellaisia sattuu ilmaiseksi olemaan kaapit täynnä. Tai sitten voi olla, että kyseinen Toivo tai Valtteri rakastaa Gabbyn nukketaloa enemmän kuin Ryhmä Hauta, eikä Gabbyn nukketalo -vaatteita ole saatavilla kuin perinteisen tyttömäisinä. Oman lapseni kaveripiiriin kuuluu lapsi, jonka perhe ei selvästi (sanon tämän ilman minkäänlaista arvolatausta) ole kiinnostunut kenenkään perheenjäsenen vaatteista, ja heidän taaperopojallaan on melkeinpä poikkeuksetta vaaleanpunaista tai pinkkiä edes jossain vaatteessa, koska ovat niitä vaatteita kahdelta isosiskolta säästäneet. Tällä lapsella on kuitenkin perinteisen poikamainen nimi eikä kyse ole missään määrin siitä, että lasta koitettaisiin jotenkin hämmentää. Hänet vain puetaan ilmaisiin vaatteisiin. 🤷🏻‍♀️

Ajattelen myös, ettei vertaus sandaaleihin talvella oikein toimi. Sandaalit talvella aiheuttavat lapselle konkreettisen vaaran, "väärän" sukupuolen vaatteet korkeintaan epämukavia tilanteita, ja niitäkin usein vain väärinsukupuolittajalle, ei lapselle itselleen.
 
4-5 vuotiaalla on hyvinkin jo omia mielipiteitä vaatteista. Ainakin omillani lapsilla on/on ollut. (Kuopus täyttää kohta 5v.) Voi siis olla, että lapset on itse pitäneet vaatteita hienoina ja halunneet ne. Kukin toimii tavallaan, minä en ole nähnyt syytä kieltää 4-vuotiaalta Ryhmä hausta ja punaisesta pitävältä pojalta pinkkejä Kaja-kumppareita. Eikä omassa kuplassani edes enää oma sukupolvi ajattele tyttöjen ja poikien värejä. Näin se kulttuuri muuttuu, kun venyttää rajoja. Edes lasten isovanhemmat ei enää hämmästele poikieni punaisia vaatteita. Mekosta nyt voisin sanoa, ettei pojat yleensä käytä mekkoja ja kaverit voi pitää outona viimeistään kouluun mennessä. Eikä kyllä ne siniset vaatteet tunnu tekevän lapsia pojan näköiseksi. Molempia lapsiani on luultu tytöiksi sinisissä vaatteissa.
 
Mä en myöskään oikein jaksa uskoa että lapsen sukupuoli-identiteetti jotenkin vääristyisi siitä jos hän saa pukeutua ja ilmaista itseään toivomallaan tavalla. Mutta nimenomaan itse toivomallaan ei jollain vanhempien pakottamalla. Toki jos on vanhempia jotka haluavat olla jotenkin väkisin muka valveutuneita eivätkä anna pojan pukeutua perinteisen poikamaisesti vaikka tämä itse niin haluaisi. 🙄Jotenkin oman pään sisällä kuvittelen että lapsen tukeminen hänen valinnoissaan vain vahvistaisi identiteettiä kun lapsi oppii että hän on hyvä sellaisenaan ja myöskin yhtä lailla sukupuolensa edustaja tykkäsi hän mistä väreistä tai hiuksista tms. tahansa. 😊Itsestä ainakin tuntuu että joillain nuorilla hämmennystä nimenomaan aiheuttaa se kun he eivät mahdukaan siihen kapeaan muottiin ja sitten sen vuoksi kyseenalaistavat omaa sukupuoltaan. Tämä nyt vain omaa pohdintaa sen perusteella mitä olen aikanaan omassa lähipiirissäni nähnyt. En todellakaan ole aiheen asiantuntija.🤷‍♀️😊 Ja ehkä mulla on vain hassu suhtautuminen esim. noihin hiuksiin muutenkin kun mun mielestä ne on oikeasti vain hiukset. Ne kasvaa aina uudestaan ja niillä voi vähän leikitellä ja testailla juttuja jos siltä tuntuu eikä se niin vakavaa ole. Ja tottakai jos vanhempaa joku päätös mietityttää niin siitä voi keskustella lapsen kanssa ja pyytää vaikka pohtimaan päätöstä yön yli. Mutta itse en ehkä kyllä aloittaisi sitä keskustelua sanomalla että et sinä voi kun olet tyttö/poika😅. Pukeutuminen kun on mun mielestä lopulta aika harmitonta. Ja toki itsekin pelkään tulevaisuudessa kiusaamista ym. mutta ei siihen mun mielestä ole oikea ratkaisu pakottaa lapsi muottiin johon hän ei mahdollisesti sovi.
Ei se silti mun mielestä estä sukupuolesta puhumista ja jotenkin uskon että lapsiltakin näitä kysymyksiä tulee ihan riittävästi. Meidän esikoinen on ainakin todella kiinnostunut tällä hetkellä siitä mitä kenenkin jalkojen välistä löytyy. Rehellisesti sitten kerrotaan, toki ikätasoisesti ja tilanteeseen sopivalla tavalla. 😂
 
Ehkä vähän offtopic, mutta katsottiin eilen elokuva (The Little Sister, 2025) seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvasta teini-ikäisestä joka alkoi vähän kerrassaan tulla sinuiksi identiteettinsä kanssa. Huh että tuli päähenkilön puolesta paha olo joka kerta kun ympäriltä kommentoitiin että sinun pitäisi pukeutua naisellisemmin (koska et muuten löydä itsellesi miestä, tai koska sitten miehiltä saamasi huomio tukee sinussa olevan häiriön/vian/sairauden paranemista). Tietty kyse vain elokuvasta ja olen hormonien takia ehkä aika herkillä monen asian suhteen 🙂 Mutta en kyllä ihmettele sen nähtyäni, miksi vähemmistöihin kuuluvilla on mielenterveyden häiriöt niin paljon yleisempiä kuin muilla, varsinkin kun leffasta saatu kuva ympäristön paineesta vastaa aika hyvin sitä perus-turvattomuuden kokemusta josta vähemmistöihin kuuluvat kaverit ovat kertoneet.
 
Takaisin
Top