IVF/ICSI-HOIDOT 2024-2025

[Kirppuliini]

Onko kellään tietoa tai kokemuksia geenitesteistä? Meillä ilmeisesti jokin geneettinen syy, miksi hedelmöitystä ei tapahdu. Näin biologi arvioi.

Olen yrittänyt selvittää millaisia geenitestejä tarjolla ja aion kysyä asiasta lääkäriltä, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia, jos sellaisia on. Monet geenitestit testaa vain pienen osan geeneistä ja toisissa taas etsitään tiettyyn sairauteen liittyvää geeniä. Meitä auttaisi, jos saisimme selville kumman geeneistä hedelmöittymisongelmat johtuvat, sillä biologi ei uskaltanut antaa arviota kumman puolelta syy voisi löytyä. Geeneihin liittyviä asioita ei voi korjata, mutta lisätieto auttaisi, jotta voisimme pohtia luovutettuja sukusoluja.

 

[Harrets]

Ei tästä nyt varmaan paljoa apua ole, mutta minulle on tehty geenitesti perinnöllisen sairauden seulomiseksi. Tiedossa oli siis tarkkaan se, mitä etsimme geeneistä. Mitään muuta ei testattu, kuin tuota yhtä mahdollista poikkeavuutta. Tuo testi järjestyi helposti julkisen puolen kautta, tuloksissa meni muistaakseni muutama kuukausi. Tästä on jo vuosia aikaa, sain lähetteen sairastuneen sukulaiseni lääkärin kautta. Toivottavasti lääkäri osaisi hieman rajata mahdollisia testejä… ompa hankala tilanne

 

[Mami91~]

Lueskelin tuossa kannan tekstejä. Onkohan tämä tilanne ennen hoitoja ihan hyvä kun luki näin: Kohtu normaali endometrium 13 mm hyperechogeeninen, molemmat munasarjat kuvautuvat normaaleina, AFC 12-14. Hyberechogeeninen ei sano mulle mitään ja onks toi 12-14 hyvä määrä? Ikää siis 34 vuotta ja amh 1,78.

Enpä tajunnut kysyä myöskään että millä perusteella tuo Gonalin annos 300iu/vrk määräytyy, se tuntu aika isolta heti ekalle kierrokselle kun ei vielä tiedä vasteesta ja ultrakin vasta ens maanantaina 9 pistospäivänä. Lääkkeet on myös vaan 9 pistospäivään asti määrätty.

2 pistosta takana ja kaikki ok. Missäköhän kohtaa alkaa tulla sivuvaikutuksia Miten teillä on mennyt ja onko tullut millaisia oireita, lopussa varmaan turvottaa ainakin?

 

[Mami91~]

Onko kellään tietoa tai kokemuksia geenitesteistä? Meillä ilmeisesti jokin geneettinen syy, miksi hedelmöitystä ei tapahdu. Näin biologi arvioi.

Olen yrittänyt selvittää millaisia geenitestejä tarjolla ja aion kysyä asiasta lääkäriltä, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia, jos sellaisia on. Monet geenitestit testaa vain pienen osan geeneistä ja toisissa taas etsitään tiettyyn sairauteen liittyvää geeniä. Meitä auttaisi, jos saisimme selville kumman geeneistä hedelmöittymisongelmat johtuvat, sillä biologi ei uskaltanut antaa arviota kumman puolelta syy voisi löytyä. Geeneihin liittyviä asioita ei voi korjata, mutta lisätieto auttaisi, jotta voisimme pohtia luovutettuja sukusoluja.

Onpas kurja tilanne! Toivottavasti pääsisitte testeihin ja löytyisi selitys ja sitä kautta myös apu tai ainakin tietoa.

 

[StellaMom]

@Kirppuliini geneettiset syyt, mitkäköhän ne ovat? En tiennyt että sellaisia vastauksia voisi tulla myös, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla omaa tapaamista biologin kanssa.

Keskustelin kaverin kanssa siitä että en ole kovin toiveikas kun ekassa kierroksessa ei ollut onnistumisia mutta hänen mielestä se ei kerro vielä mitään. Itse pohdin kovasti onko sillä glp1 lääkkeellä voinut olla vaikutusta tuohon kiertoon vielä ja siksi kaikki meni vähän pieleen? Tämän lisäksi mietin että jos ei ole mun soluilla mahdollista niin menisinkö luovutetuilla soluilla kokeilemaan edes? Mulle se fiilis että on oma on vähän koetuksella sen kanssa kyllä... Mies kuulosti siltä että hän on avoin tälle kyllä.

Onko teillä ollut samankaltaisia ajatuksia luovutetuista munasoluista vai olenko mä nyt ainoa joka näin ajattelee? Yksi bonuslapsi on kasvatettu 3 vuotiaasta asti joten tiedän että se äidillinen tunne voi tulla mutta silti mietityttää...

 

[Purkkapallo]

Katsoitko @Kirppuliini viimeisimmän Eero Varilan pitämän luennon simpukan sivuilta? Siellä kertoi jostain tapauksesta jossa oli tehty monia hoitoja eikä saatu alkioita jonkun reseptori-ongelman takia. Lopulta ilmeisesti määrättiin eri lääkkeet joissa eri hormoneja ja pari sai näin lopulta lapsia.

 

[Harrets]

Lueskelin tuossa kannan tekstejä. Onkohan tämä tilanne ennen hoitoja ihan hyvä kun luki näin: Kohtu normaali endometrium 13 mm hyperechogeeninen, molemmat munasarjat kuvautuvat normaaleina, AFC 12-14. Hyberechogeeninen ei sano mulle mitään ja onks toi 12-14 hyvä määrä? Ikää siis 34 vuotta ja amh 1,78.

Enpä tajunnut kysyä myöskään että millä perusteella tuo Gonalin annos 300iu/vrk määräytyy, se tuntu aika isolta heti ekalle kierrokselle kun ei vielä tiedä vasteesta ja ultrakin vasta ens maanantaina 9 pistospäivänä. Lääkkeet on myös vaan 9 pistospäivään asti määrätty.

2 pistosta takana ja kaikki ok. Missäköhän kohtaa alkaa tulla sivuvaikutuksia Miten teillä on mennyt ja onko tullut millaisia oireita, lopussa varmaan turvottaa ainakin?

Kuulostaa oikein hyvältä AMH-lukemalta, täällä toinen samanikäinen lukemalla 0.38 sanoisin myös tuon AFC:n olevan oikein positiivinen, mulla heitellyt neljän ja 12 välillä. Hyperechogeeninen ei sano mulle mitään. Mulle ei tullut pistoksista isoilla annoksilla oikeastaan minkäänlaisia oireita, ehkä lievää väsymystä. Tsemppiä hoitoihin

 

[Jupiter34]

@Mami91~ tsemppiä hoitoihin! Arvot kuulostaa mulle aika normaaleilta. Mulle ei tullut Gonalista mitään oireita, joskin oli pienempi annos. Menopurista tuli kaikenlaista palelua, pahoinvointia ja aivosumua, turvotusta ei juurikaan mikä on hassu homma!

@StellaMom mietin joskus aiemmin noita lahjasoluaiheita vähän toisessa kontekstissa mut oon itse tullut siihen tulemaan et mulle vanhemmuus on ennen muuta sosiaalinen juttu. Mut mä en koskaan ole haaveillut edes raskaudesta — mulle sopisi se et haikara tois jonkun 6kk ikäisen vauvan syliin. On varmasti tosi normaalia et tulee erilaisia fiiliksiä, ja on myös ok tulla sekä sellaiseen lopputulokseen et sen haluaa katsoa, kuin että ei halua.

 

[Kirppuliini]

Katsoitko @Kirppuliini viimeisimmän Eero Varilan pitämän luennon simpukan sivuilta? Siellä kertoi jostain tapauksesta jossa oli tehty monia hoitoja eikä saatu alkioita jonkun reseptori-ongelman takia. Lopulta ilmeisesti määrättiin eri lääkkeet joissa eri hormoneja ja pari sai näin lopulta lapsia.

Katsoin kyllä. Husin lääkärin ja biologin mukaan stimulaation lääkkeen vaihto ei vaikuta asiaan. Meillä saatu ihan hyvä määrä kypsiä munasoluja kolmella keräyskerralla. Aion kyllä kysyä Dextran lääkärin mielipidettä tuosta(kin).

Biologin mukaan julkisilla ei tehdä geenitestejä, joista olisi meille apua. Sanoi, että niissä muutenkin seulotaan vain rajattu määrä geenejä ja on osin arpapeliä löytyykö juuri niistä poikkeavuus. Ei myöskään tiedetä onko vika minussa vai puolisossa vai molemmissa. Tai jokin yhteisvaikutus.

Julkisella eivät tarjoa meille luovutettuja munasoluja tai siittiöitä, koska niin iso riski, että sama nollatulos. Noissa haasteena myös pitkät jonot ja pian täyttyvä ikäraja. Kuulemma luovutetulla alkiolla voisi kokeilla. Siinäkin haasteena jono ja ikä. Plus se, että iso kynnys lähteä luovutettuihin sukusoluihin puhumattakaan siitä, että olisi luovutettu alkio.

 

[Kirppuliini]

Lueskelin tuossa kannan tekstejä. Onkohan tämä tilanne ennen hoitoja ihan hyvä kun luki näin: Kohtu normaali endometrium 13 mm hyperechogeeninen, molemmat munasarjat kuvautuvat normaaleina, AFC 12-14. Hyberechogeeninen ei sano mulle mitään ja onks toi 12-14 hyvä määrä? Ikää siis 34 vuotta ja amh 1,78.

Enpä tajunnut kysyä myöskään että millä perusteella tuo Gonalin annos 300iu/vrk määräytyy, se tuntu aika isolta heti ekalle kierrokselle kun ei vielä tiedä vasteesta ja ultrakin vasta ens maanantaina 9 pistospäivänä. Lääkkeet on myös vaan 9 pistospäivään asti määrätty.

2 pistosta takana ja kaikki ok. Missäköhän kohtaa alkaa tulla sivuvaikutuksia Miten teillä on mennyt ja onko tullut millaisia oireita, lopussa varmaan turvottaa ainakin?

Follikkelimäärä vaihtelee kiertojen välillä ja näkyvä määrä riippuu ilmeisesti myös kierron vaiheesta. Määrä kuulostaa mielestäni ihan hyvältä ja normaalilta.

Itse olen piikittänyt Gonalia kahden hoidon verran tuolla annoksella. Ensimmäisessä oli voimakasta pahoinvointia ja tukalaa oloa. Toisessa pääsin vähemmällä. Vaikea tietää mistä ero johtui. Tai kai se osin selittyi kasvavien follikkeleiden määrällä.

Jos ekassa ultrassa hyvä tilanne, niin punktio voidaan määrätä parin päivän päähän. Siinä tapauksessa he antavat reseptit enää jarruun ja irrotukseen.

 

[Mami91~]

Kuulostaa oikein hyvältä AMH-lukemalta, täällä toinen samanikäinen lukemalla 0.38 sanoisin myös tuon AFC:n olevan oikein positiivinen, mulla heitellyt neljän ja 12 välillä. Hyperechogeeninen ei sano mulle mitään. Mulle ei tullut pistoksista isoilla annoksilla oikeastaan minkäänlaisia oireita, ehkä lievää väsymystä. Tsemppiä hoitoihin

Okei, onpa hyvä kuulla :) Tuntu vaan että toi AMH oli siellä asteikon häntäpäässää mutta ilmeisesti ihan ok.
Kiitos Tsemppiä sinnekin

 

[Mami91~]

@Mami91~ tsemppiä hoitoihin! Arvot kuulostaa mulle aika normaaleilta. Mulle ei tullut Gonalista mitään oireita, joskin oli pienempi annos. Menopurista tuli kaikenlaista palelua, pahoinvointia ja aivosumua, turvotusta ei juurikaan mikä on hassu homma!

Kiitos! Okei, hyvä kuulla :)
Jännä kyllä että miten vaihtelee oireet, koskaan ei voi siis tietää etukäteen :)

 

[Mami91~]

Follikkelimäärä vaihtelee kiertojen välillä ja näkyvä määrä riippuu ilmeisesti myös kierron vaiheesta. Määrä kuulostaa mielestäni ihan hyvältä ja normaalilta.

Itse olen piikittänyt Gonalia kahden hoidon verran tuolla annoksella. Ensimmäisessä oli voimakasta pahoinvointia ja tukalaa oloa. Toisessa pääsin vähemmällä. Vaikea tietää mistä ero johtui. Tai kai se osin selittyi kasvavien follikkeleiden määrällä.

Jos ekassa ultrassa hyvä tilanne, niin punktio voidaan määrätä parin päivän päähän. Siinä tapauksessa he antavat reseptit enää jarruun ja irrotukseen.

Okei. Mulla on näkyny 10-14 ultrissa vuosien aikana ja vaihdellu missä kohtaa kiertoa oon käyny, nyt oli kp18 kun ultrattiin.

Oho onpas jännä että aika erilaiset oireet ollu, vaihtelua voi siis olla samallakin ihmisellä. Varmasti follikkeleiden määrä vaikuttaa oloon.

Juu alustavasti lääkäri sanoikin suunnittelukäynnillä että todennäköisesti 43 viikolle osuu punktio, eli ensi viikolle. Jarrut on myös jo haettu ja ne alkaa 6 pistospäivänä gonalin rinnalla. Jännää, tuntuu että nyt kun päästiin kunnolla alkuun niin menee vauhdilla asiat tässä kohtaa eteenpäin.

Kiitos kattavasta vastauksesta! :)

 

[Ehtoo]

Lueskelin tuossa kannan tekstejä. Onkohan tämä tilanne ennen hoitoja ihan hyvä kun luki näin: Kohtu normaali endometrium 13 mm hyperechogeeninen, molemmat munasarjat kuvautuvat normaaleina, AFC 12-14. Hyberechogeeninen ei sano mulle mitään ja onks toi 12-14 hyvä määrä? Ikää siis 34 vuotta ja amh 1,78.

Enpä tajunnut kysyä myöskään että millä perusteella tuo Gonalin annos 300iu/vrk määräytyy, se tuntu aika isolta heti ekalle kierrokselle kun ei vielä tiedä vasteesta ja ultrakin vasta ens maanantaina 9 pistospäivänä. Lääkkeet on myös vaan 9 pistospäivään asti määrätty.

2 pistosta takana ja kaikki ok. Missäköhän kohtaa alkaa tulla sivuvaikutuksia Miten teillä on mennyt ja onko tullut millaisia oireita, lopussa varmaan turvottaa ainakin?

Tarkoittaakohan AFC kuitenkin yhteismäärää eikä "oikea-vasen"? Mulla on Omakannan tiedoissa plussan kanssa, esim. "AFC 12+7". Olen ollut myös ymmärtävinäni, että AFC voisi olla kierron alkupuolella suurempi kuin ovulaation jälkeen. Joka tapauksessa näin kohtalotoverin korvaan kuulostaa hyvältä sekä AMH että AFC. Tsemppiä ja mahdollisimman hyviä vointeja stimulaatioon!

Mulla ei ekan hoidon varovainen Gonal-annos (150 iu) tuntunut yhtään missään eikä sitten kasvattanutkaan kuin kolmanneksen alun ultrassa (pitkän kaavan alussa on ns. nollaultra) näkyneistä follikkeleista. Ehkä aavistus jotain paineen tunnetta tuli muutama päivä ennen punktiota mutta punktiopäivänä sekin oli kadonnut (follikkelit onneksi silti tallella ). Olin ajatellut etukäteen dramaattisena, että pärjään loppuvaiheen varmaan ihan juuri ja juuri (toimisto-)töissä, mutta vointi olikin yllättävän normaali.

Henkisesti olikin sitten raskaampaa, kun tunteet heittelivät pettymyksistä toiveikkuuteen. Parasta varmaan olisi luottaa prosessiin eikä ottaa liikaa pulttia väliuutisista, vaikka niitä lääkärikäyntien myötä eteen tipahteleekin. Omalla kohdalla väliultrat ennakoi aika tarkkaan punktion tilannetta mutta olen kuullut paljon sellaisia tapauksia, joissa punktiossa onkin tullut yllätystä suuntaan tai toiseen.

 

[Jupiter34]

Parasta varmaan olisi luottaa prosessiin eikä ottaa liikaa pulttia väliuutisista, vaikka niitä lääkärikäyntien myötä eteen tipahteleekin.

Tää on kyllä hyvä ohje. En ole toteuttanut kovinkaan onnistuneesti tähän saakka, mutta voin lämpimästi suositella kaikille, siis myös itselleni. Tianteet kun tosiaan voi elää rajustikin

 

[Mami91~]

Tarkoittaakohan AFC kuitenkin yhteismäärää eikä "oikea-vasen"? Mulla on Omakannan tiedoissa plussan kanssa, esim. "AFC 12+7". Olen ollut myös ymmärtävinäni, että AFC voisi olla kierron alkupuolella suurempi kuin ovulaation jälkeen. Joka tapauksessa näin kohtalotoverin korvaan kuulostaa hyvältä sekä AMH että AFC. Tsemppiä ja mahdollisimman hyviä vointeja stimulaatioon!

Mulla ei ekan hoidon varovainen Gonal-annos (150 iu) tuntunut yhtään missään eikä sitten kasvattanutkaan kuin kolmanneksen alun ultrassa (pitkän kaavan alussa on ns. nollaultra) näkyneistä follikkeleista. Ehkä aavistus jotain paineen tunnetta tuli muutama päivä ennen punktiota mutta punktiopäivänä sekin oli kadonnut (follikkelit onneksi silti tallella ). Olin ajatellut etukäteen dramaattisena, että pärjään loppuvaiheen varmaan ihan juuri ja juuri (toimisto-)töissä, mutta vointi olikin yllättävän normaali.

Henkisesti olikin sitten raskaampaa, kun tunteet heittelivät pettymyksistä toiveikkuuteen. Parasta varmaan olisi luottaa prosessiin eikä ottaa liikaa pulttia väliuutisista, vaikka niitä lääkärikäyntien myötä eteen tipahteleekin. Omalla kohdalla väliultrat ennakoi aika tarkkaan punktion tilannetta mutta olen kuullut paljon sellaisia tapauksia, joissa punktiossa onkin tullut yllätystä suuntaan tai toiseen.

Joo luulen että on siis yhteismäärä tuo ja ovulaation jälkeen oli ultra kp 18. Kiitos paljon!

No mulla oli vähän sama että mietin etukäteen että miten pystyy töissä oleen loppuajasta, oon vakassa töissä että siinä kyllä on menoo ja meininkiä tiimille oon hoidoista avoimesti kertonu ja he tsemppaa ja auttaa onneks jos itellä on jotain probleemaa. Mutta hyvä kuulla että ei välttämättä tuu kovin pahoja oireita ja silti olla kaikki hyvin.

Siis joo noinhan sitä pitäis koittaa asennoitua. Vähän jännittää miten itelle käy nyt kun pitkästä aikaa on enemmän toivoa onnistumisesta, että lataako liikaa odotuksia vaikka yrittää olla lataamatta. Mutta tällä hetkellä ainakin luotan että tää menee omalla painollaan ja ajallaan.

 

[Ehtoo]

Huh, kävin tänään hakemassa kaikki stimulaatiolääkkeet kerralla, ja viime viikkojen apatia vaihtui kyllä jotenkin melko surkeisiin fiiliksiin, toivottavasti ohi meneviin. Nuo lääkkeet kyllä konkretisoi tulevaa, ihan jo siten, että niitä oli tällä kertaa kunnon kassillinen ja tarvitsivat jääkaapista miltei oman hyllyn tai ainakin puolikkaan. Toisaalta ihan hyvä hakea kerralla, kun jos hoito pääsee suunnitellusti vauhtiin, kaikki tuhotaan 10 päivässä. Ja jos jotain estettä tai viivettä ilmenisi, eiköhän lääkkeet joka tapauksessa jossain vaiheessa tarvita. Maksaa niistä ei paljoakaan tarvinnut, mikä kyllä lämmitti.

Tuntuu vähän alhaiselta kirjoittaa näin, kun monilla on takana paljon pidempiä hoitotaipaleita, mutta jotenkin on kyllä omanlaisensa vaikea tunne hyväksyä se, että oma polku ei osoittautunut niin myötätuuliseksi, että olisi selvitty yhdellä IVF-rutistuksella. Saatan vielä lietsoa tunnetta lueskelemalla keväällä samaan aikaan hoidossa olleiden raskauskuulumisia, joita on tavallaan ihana kuulla, mutta... No, ymmärtänette. Nämä vaikeammat tunteet tulevat onneksi vain hetkittäin.

Lahjasoluasioista oli täällä keskustelua. Mulla on varovaisen myötämielinen suhtautuminen siihen, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että pähkäily ei ole vielä osoittautunut aivan ajankohtaiseksi. Luulisin, että saattaisimme harkita niitä ennemmin kuin myöhemmin, sillä en haluaisi tavoitella biologista vanhemmuutta aivan jaksamisen äärirajoille. Olen miettinyt myös sitä näkökulmaa, että jos hoitoihin käytetty aika jäisi kohtuullisemmaksi, olisi ehkä paremmat lähtökohdat toiveikkaampaan raskausaikaan. Esimerkiksi nyt tuntuu, että optimismia saattaisi vielä riittää, jos raskauden saisi jotenkin alkuun, mutta vaikka vuoden päästä fiilis voi olla eri.

 

[Kirppuliini]

Lahjasoluasioista oli täällä keskustelua. Mulla on varovaisen myötämielinen suhtautuminen siihen, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että pähkäily ei ole vielä osoittautunut aivan ajankohtaiseksi. Luulisin, että saattaisimme harkita niitä ennemmin kuin myöhemmin, sillä en haluaisi tavoitella biologista vanhemmuutta aivan jaksamisen äärirajoille. Olen miettinyt myös sitä näkökulmaa, että jos hoitoihin käytetty aika jäisi kohtuullisemmaksi, olisi ehkä paremmat lähtökohdat toiveikkaampaan raskausaikaan. Esimerkiksi nyt tuntuu, että optimismia saattaisi vielä riittää, jos raskauden saisi jotenkin alkuun, mutta vaikka vuoden päästä fiilis voi olla eri.

Hoidoissa joutuu koko ajan miettimään mihin kaikkeen on valmis ja sitä huomaa etenevänsä polulla yhä monimutkaisempiin ja kalliimpiin tutkimuksiin ja hoitoihin. Kaikessa on mukana samaan aikaan toivoa ja pelkoa, mutta ennen kaikkea surua ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. On vaikea sanoa kuinka pitkään kannattaa yrittää ja mikä olisi oikea aika joko lopettaa tai siirtyä toisenlaisiin hoitoihin.

Olen monesti miettinyt miksi pitää tekemällä tehdä lasta. Asiaa, jonka pitäisi tulla luonnostaan. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä asiaa? Ehkä meistä ei ole tarkoitus tulla vanhempia.

Lahjoitettuihin sukusoluihin siirtymistä voisi helpottaa, jos taustalla olisi jokin selkeä syy. Esimerkiksi jokin periytyvä sairaus tai ettei toisella ole munasoluja tai siittiöitä. Meidän tapauksessa kaikki näyttää olevan aina hyvin, kunnes yksikään munasolu ei hedelmöity. Tuntuu käsittämättömältä, että kolmen inseminaation, yhden ivf:n ja kahden icsin jälkeen ei ole enempää tietoa. Joka kerta nähty, että hedelmöittymistä ei tapahdu, mutta johtolankoja asian selvittelyyn ei ole tullut.

Sitä ajattelee, ettei biologia ole tärkeää, mutta kuitenkin huomaa toivovansa, että voisi nähdä lapsessa itsensä ja se olisi miniminä. Lähipiirin lapset ovat itselleni todella tärkeitä, mutta silti mietin, että mitä jos ei-biologinen lapsi ei tuntuisikaan omalta tai mitä jos lasta ei rakastaisikaan. Mitä jos asia kaduttaisi? Vai kaduttaako se, että juuttuu biologiaan, vaikka lahja-alkiolla saatu lapsi voisi olla aivan yhtä rakas.

Sitten asiaa pitää miettiä myös lapsen kannalta. Millaisia vaikutuksia asialla on lapseen? Miten lapselle kerrotaan asiasta? Mitä, jos ja kun lapsi haluaa ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiinsa? Mitä kun terveydenhoitaja kysyy lapsen suvussa olevista sairauksista? Tai tuttava toteaa, että lapsi näyttää aivan isältään? Oma kokemukseni on, että on aivan eri asia miettiä lahjasoluja tai lahja-alkiota teoreettisella tasolla kuin oikeasti pohtia niihin siirtymistä. On helppo sanoa, että miksikäs ei, mutta varsinainen pohdinta vaikeampaa. Kyse on niin isosta asiasta.

 

[Zebra]

Tosi hyvää pohdintaa lahjasoluista täällä. Paljon oon samoja ajatuksia itsekin pyöritellyt päässäni. Meillä nyt hoidot vasta alkamassa, joten asia ei vielä ole sinällään ajankohtainen. Mutta tässä iässä ja endon sun muiden AMH tasojen kanssa on tullut tätäkin puolta jo mietittyä. Pessimisti ei pety, kun varautuu pahimpaa, eikö? Olen samaa mieltä, että tässä kohtaa on helpompi vielä teoreettisesti pallotella ajatusta, kun sitä päätöstä ei tarvitsi (vielä) tehdä.

Luin jostakin täältä, että tosille oli ennen julkisen ensikäyntiä ohjelmoitu labroja yms. Nyt iski pelko, et onko mein ensikäynti sittenkin kiitos ei ja hei -meiningillä, kun mitään labramääräyksiä ei oo tullut? Yksityisellä multa katottu AMH, prolaktiini ja kontroloitu THS. Mieleltä 1,5v sitten otettu simppanäyte.

 

[*Ninni*]

Tosi hyvää pohdintaa lahjasoluista täällä. Paljon oon samoja ajatuksia itsekin pyöritellyt päässäni. Meillä nyt hoidot vasta alkamassa, joten asia ei vielä ole sinällään ajankohtainen. Mutta tässä iässä ja endon sun muiden AMH tasojen kanssa on tullut tätäkin puolta jo mietittyä. Pessimisti ei pety, kun varautuu pahimpaa, eikö? Olen samaa mieltä, että tässä kohtaa on helpompi vielä teoreettisesti pallotella ajatusta, kun sitä päätöstä ei tarvitsi (vielä) tehdä.

Luin jostakin täältä, että tosille oli ennen julkisen ensikäyntiä ohjelmoitu labroja yms. Nyt iski pelko, et onko mein ensikäynti sittenkin kiitos ei ja hei -meiningillä, kun mitään labramääräyksiä ei oo tullut? Yksityisellä multa katottu AMH, prolaktiini ja kontroloitu THS. Mieleltä 1,5v sitten otettu simppanäyte.

Hmm, meille kyllä tuli HUS:ilta kutsu labroihin ihan muutaman päivän päästä lähetteen hyväksymisestä, ja itse käynnille tuli aika melkein pari kuukautta vasta tästä eteenpäin. Mutta voihan se hyvin olla, että teidän jo otetut labrat auttaa tässä? Tuntuisi hassulta, että kallisarvoisia aikoja käytettäisiin siihen, että vain todettaisiin että mitään ei tehdä? Joten epäilen kyllä että näin ei olisi. Mutta voihan sinne soittaa ja kysyä? Mä soittelin pari viikkoa sitten tuon ajan perään, ja vastaanotto oli ihan kiva Muistanko oikein, että teille tuli aika suht nopeasti lähetteen hyväksymisen jälkeen?