Kauhean nopeasti menee aika, eikä aina ehdi tänne käydä kommentoimassa. Nyt tuleekin taas kommentteja viitaten sinne tänne ja monta sivua taaksepäin.
Nuista omanapailuista, ne on itselle olleet kaikista informatiivisimpia ja jotenkin parasta luettavaa kun saa lukea miten kenelläkin menee.
Lapsettomuuden syistä; meillä meni kauan, ennen kuin saatiin syy. Olin tavannut endometrioosin vuoksi aika säännöllisesti vuosien aikana, sillä iltatähti haaveita oli jo ex miehen aikaan yli kymmenen vuotta sitten. Väliin toki yksi lääkäri ehti keväällä epäillä tukkeutuneita munanjohtimia. Nyt kun päästiin hoitojonoon ja aivan ihana lääkäri, joka täräytti jo ensi ultrauksella, ettei johtimet ole tukossa, vaan endo-kasvustoa on sen verran reippaasti kohdun seinässä, että kiinnittyminen ei ihan taida onnistua. Voi että sitä helpotusta, kun viimein oli jotain konkreettista, kun olit elänyt melkein parikymmentä vuotta ensin arvailujen varassa.
Sitten se omanapa tältä päivältä, sillä tuli pudotus aika kovaa ja melko korkealta.. olin osannut jo varautua juilintojen vuoksi, että näinköhän synarela ei ole toiminut ja eihän se ollut.. munasarjoissa on täys bilemeininki päällä, eikä tätä kiertoa enää ehditä muuttaa lyhyeksi kaavaksi.. Punktioon ei ruuhkan vuoksi seuraavasta kierrosta mahduta, joten punktio menee joulun alle saakka. Siihen päälle lääkäri ei halua tehdä tuoresiirtoa, joten siirto menee sitten seuraavaan, eli ensi vuoteen..
Alun perin oli siis pitkä kaava sumutellen endon vuoksi, mutta onnistuin osumaan siihen 10 % joukkoon, joilla sumute ei toimi. Aika maan myynyt olo tällä hetkellä, vaikka polilla vielä onnistuin pysymään reippaana ja kasassa.