Sukupuolisensitiivinen kasvatus

[Suski75]

Sillähän ei ole mitään merkitystä, mikä isomman ryhmän halu on, ei heillä ole oikeutta sanella, että kaikkien tulee tehdä niin. Jokainen päättää omasta olemisestaan, ei muiden. Myöskään neliön muotoista lasta ei kannata puristaa ympyränmuotoisen reiän läpi, vaikka kaikki muut ympärillä olisivatkin tottuneet näkemään ympyränmuotoisia. Se puristaminen satuttaa lasta.

Lasta voi kyllä tilapäisesti pyytää naamioitumaan ympyränmuotoiseksi, jos sihen on sillä hetkellä selkeästi havaittava tarve, ihan samalla tavalla kuin muslimin voi hetkellisesti pyytää ottamaan huivin pois jos siihen on selkeä tarve, esim. hiustenleikkuun tai aivoleikkauksen ajaksi. Työvaatetuskin on monessa paikassa työn sanelema, eikä siksi raksalla voi käyttää korkkareita vaikka kuinka olisi tarve ilmaista naisellisuuttaan. Koko elämää tai edes vain lapsuuden ajan ei voi lasta naamioida hänen tahtonsa vastaiseksi, ellei halua lapsen kasvavan inhoamaan vanhempaansa sitten aikuisena, mutta tilapäisiä massaan naamioitumisia voi olla, jos sille on hyvä syy. Vanhemman tuntema epämukavuus ei ole tällainen hyvä syy -- sehän on puhdasta itsekkyyttä ajatella, että mitä väliä onko lapsella epämukava olo, kunhan vanhemman itse ei tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi.

Muita ihmisiä ei ole lupa arvottaa ulkonäön perusteella, tämän tulisi olla selvää jo tähän maailmanaikaan kaikille.

 

[Pilkki24]

Sillähän ei ole mitään merkitystä, mikä isomman ryhmän halu on, ei heillä ole oikeutta sanella, että kaikkien tulee tehdä niin. Jokainen päättää omasta olemisestaan, ei muiden. Myöskään neliön muotoista lasta ei kannata puristaa ympyränmuotoisen reiän läpi, vaikka kaikki muut ympärillä olisivatkin tottuneet näkemään ympyränmuotoisia. Se puristaminen satuttaa lasta.

Lasta voi kyllä tilapäisesti pyytää naamioitumaan ympyränmuotoiseksi, jos sihen on sillä hetkellä selkeästi havaittava tarve, ihan samalla tavalla kuin muslimin voi hetkellisesti pyytää ottamaan huivin pois jos siihen on selkeä tarve, esim. hiustenleikkuun tai aivoleikkauksen ajaksi. Työvaatetuskin on monessa paikassa työn sanelema, eikä siksi raksalla voi käyttää korkkareita vaikka kuinka olisi tarve ilmaista naisellisuuttaan. Koko elämää tai edes vain lapsuuden ajan ei voi lasta naamioida hänen tahtonsa vastaiseksi, ellei halua lapsen kasvavan inhoamaan vanhempaansa sitten aikuisena, mutta tilapäisiä massaan naamioitumisia voi olla, jos sille on hyvä syy. Vanhemman tuntema epämukavuus ei ole tällainen hyvä syy -- sehän on puhdasta itsekkyyttä ajatella, että mitä väliä onko lapsella epämukava olo, kunhan vanhemman itse ei tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi.

Muita ihmisiä ei ole lupa arvottaa ulkonäön perusteella, tämän tulisi olla selvää jo tähän maailmanaikaan kaikille.

Minusta yhdessä elämisessä on kyse juuri siitä, että pyritään tekemään asiat isolle massalle mukaviksi pyrkien tarvittavissa määrin huomioimaan myös poikkeuksien tarpeet. Niitä on vain helpompi huomioida silloin, kun ne poikkeavatkin tapaukset pyrkivät edes jossain määrin sulautumaan sen sijaan, että heidät on opetettu ajattelemaan vain omaa napaansa. Toki jos ihminen haluaa olla ilman yhteiselon tuomaa vastuuta "juuri sellainen kuin on" niin taitaa eläminen yhteiskunnan ulkopuolella erakkonakin onnistua niin halutessaan. En siis allekirjoita sitä ettei muilla ole sananvaltaa olemiseeni, mutta minä en kykenekään täysin ymmärtämään mistä tällainen yksilökeskeisyyden ja yhteiskuntavastuun pakoilun ihannointi jotka ovat tänä päivänä vallalla juontaa juurensa, kun jokainen yhteiskunta, jossa sellainen on ollut vallalla on ennen meitä romahtanut.

 

[Suskikitten]

Minusta yhdessä elämisessä on kyse juuri siitä, että pyritään tekemään asiat isolle massalle mukaviksi pyrkien tarvittavissa määrin huomioimaan myös poikkeuksien tarpeet. Niitä on vain helpompi huomioida silloin, kun ne poikkeavatkin tapaukset pyrkivät edes jossain määrin sulautumaan sen sijaan, että heidät on opetettu ajattelemaan vain omaa napaansa. Toki jos ihminen haluaa olla ilman yhteiselon tuomaa vastuuta "juuri sellainen kuin on" niin taitaa eläminen yhteiskunnan ulkopuolella erakkonakin onnistua niin halutessaan. En siis allekirjoita sitä ettei muilla ole sananvaltaa olemiseeni, mutta minä en kykenekään täysin ymmärtämään mistä tällainen yksilökeskeisyyden ja yhteiskuntavastuun pakoilun ihannointi jotka ovat tänä päivänä vallalla juontaa juurensa, kun jokainen yhteiskunta, jossa sellainen on ollut vallalla on ennen meitä romahtanut.

Jotta ymmärtäisin paremmin, niin pystytkö antamaan konkreettisia esimerkkejä?

 

[Suski75]

Minusta yhdessä elämisessä on kyse juuri siitä, että pyritään tekemään asiat isolle massalle mukaviksi pyrkien tarvittavissa määrin huomioimaan myös poikkeuksien tarpeet. Niitä on vain helpompi huomioida silloin, kun ne poikkeavatkin tapaukset pyrkivät edes jossain määrin sulautumaan sen sijaan, että heidät on opetettu ajattelemaan vain omaa napaansa. Toki jos ihminen haluaa olla ilman yhteiselon tuomaa vastuuta "juuri sellainen kuin on" niin taitaa eläminen yhteiskunnan ulkopuolella erakkonakin onnistua niin halutessaan. En siis allekirjoita sitä ettei muilla ole sananvaltaa olemiseeni, mutta minä en kykenekään täysin ymmärtämään mistä tällainen yksilökeskeisyyden ja yhteiskuntavastuun pakoilun ihannointi jotka ovat tänä päivänä vallalla juontaa juurensa, kun jokainen yhteiskunta, jossa sellainen on ollut vallalla on ennen meitä romahtanut.

Aa, eli sinun mielestäsi pojalla ei voi olla pitkä tukka, ellei hän halua elää erakkona yksin yhteiskunnan ulkopuolella, ja tästä on kyse tässä keskustelussa? Menisikö sinulla hieman puurot ja vellit sekaisin?

Puhumme ulkonäöstä, harrastuksista, jne. Emme siitä, saako lakeja rikkoa tai tarvitseeko järjestyssääntöjä noudattaa.

Sinustako muiden huomioonottaminen on sitä, että pukeudutaan aina ahdistavalla tavalla jotta miellyttäisit kaikkia maapallon ihmisiä, mutta huomioonottaminen ei sinusta kuitenkaan sisällä sitä, että antaisit muiden pukeutua ihan millä tahansa järjestyssääntöjen mukaisella ja tilanteeseen sopivalla tyylillä joka heistä parhaimmalta tuntuu?

 

[Pilkki24]

@Pilkki24 jos me vertailtaisiin miten käytännössä meidän kasvatus toteutettaisiin, niin veikkaan että oltaisiin hyvin lähellä toisiamme tässä kultaisessa keskitiessä.

Kun eihän tää sukupuolisensitiivinen muistuttelu koske kaikkia

Luulen myös, että käytännön tasolla ollaan aika samoilla linjoilla, mutta katsotaan asiaa aivan päinvastaisista lähtökohdista.

Voi olla myös, että minä katson enemmän "mitä tulee tapahtumaan tällä tiellä jatkaen eikä se tule toimimaan" ja sinä katsot asiaa "miten ennen toimittiin eikä se toiminut" -näkökulmasta?

Ja myönnän pahan tapani liittää asioita isoon kontekstiin huomioimatta henkilökohtaista kokemusta. Tarkoituksena ei ole arvottaa ketään, vaan pidän ihmisiä arvokkaina ja yleistyksistä huolimatta kohtaan ihmiset ihmisinä. Monet mielipiteistäni perustuvat siihen, että olen itse saanut kokea kantapään kautta miten kivinen tie on olla erilainen ja saada kasvatus, joka on korostanut omaa yksilöllisyyttäni. Se oman navan ajattelu on vaan monessa asiassa tehnyt tiestä kivisen ja on saanut mennä kädet vereslihalla sen sijaan, että olisi oppinut ilmentämään omaa yksilöllisyyttään maltillisemmassa mittakaavassa ja taistelemaan tiensä niissä oikeasti tärkeissä asioissa esimerkiksi tasa-arvon saralla.

 

[Suski75]

Luulen myös, että käytännön tasolla ollaan aika samoilla linjoilla, mutta katsotaan asiaa aivan päinvastaisista lähtökohdista.

Voi olla myös, että minä katson enemmän "mitä tulee tapahtumaan tällä tiellä jatkaen eikä se tule toimimaan" ja sinä katsot asiaa "miten ennen toimittiin eikä se toiminut" -näkökulmasta?

Ja myönnän pahan tapani liittää asioita isoon kontekstiin huomioimatta henkilökohtaista kokemusta. Tarkoituksena ei ole arvottaa ketään, vaan pidän ihmisiä arvokkaina ja yleistyksistä huolimatta kohtaan ihmiset ihmisinä. Monet mielipiteistäni perustuvat siihen, että olen itse saanut kokea kantapään kautta miten kivinen tie on olla erilainen ja saada kasvatus, joka on korostanut omaa yksilöllisyyttäni. Se oman navan ajattelu on vaan monessa asiassa tehnyt tiestä kivisen ja on saanut mennä kädet vereslihalla sen sijaan, että olisi oppinut ilmentämään omaa yksilöllisyyttään maltillisemmassa mittakaavassa ja taistelemaan tiensä niissä oikeasti tärkeissä asioissa esimerkiksi tasa-arvon saralla.

Minä taas olen kokenut jonkin verran pakotusta olla samanlainen kuin muut, ja siitä ei ole seurannut yhtikäs mitään hyvää. Siinähän ihmiselle kerrotaan päivittäin, että hän on vääränlainen, koska joka päivä pakotetaan vaatteisiin, joissa hänen kuuluu tuntea olonsa hyväksi, ja vieläpä täysin ilman mitään järjellistä syytä.
Jos asia olisi edes esitetty niin, että "kyllä, tiedän että et yhtään tykkää näistä vaatteista, mutta manipuloidaan nuo ulkonäkökeskeiset/turhamaiset ihmiset kuvittelemaan, että olet tismalleen samanlainen kuin muut, jotta et juuri nyt joudu heidän tulilinjalleen", olisi tilanne ollut parempi. Siitähän asiassa on kyse, että on porukkaa, jotka arvottavat muita ulkonäön perusteella, ja muiden pitää nuoleskella heidän takamustaan.

 

[Suski75]

Ja siis valitettavasti tässä yhteiskunnassa on tosi paljon ihmisiä, jotka ovat tismalleen samanlaisia kuin muut, ja he päätyvät työttömiksi, koska samanlaisia on jo riittävästi. Sitten on erilaisia, jotka napataan kiivaasti työelämään, koska erilaisuutta tarvitaan jos halutaan menestyä, ja kaikkien ikävintä on se, että on myös sellaisia harvinaisia erilaisia ihmisiä, jotka on koko lapsuuden ajan pakotettu samanlaisuuden muottiin, ja hehän päätyvät jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Oikealla kasvatuksella hekin olisivat haluttua työvoimaa.

 

[Pilkki24]

@Suski75 en selkeästi osaa esittää asiaani niin, että ymmärtäisit pointin. Koitan ehkä joskus paremmalla ajalla ja jaksamisella, jos onnistuisin avaamaan mitä tarkoitan.

 

[harsokukka]

Musta on kyllä jotenkin tosi luotaantyöntävä ja inhottava ajatus, että mun pitäisi tuota kaksivuotiasta kasvattaessani jollakin tavalla huomioida, että miten hänestä tulee seksuaalisesti haluttava aikuinen kymmenien vuosien päästä.

Ajattelen myös, että aikamme liiallinen yksilökeskeisyys liittyy siihen, että ihmisten mielestä on ok esim. perua ilmoitettu osallistuminen jonkun nuoren rippijuhliin, koska sattuukin olemaan kiva mökkeilysää. Tai että terveiltä ja toimintakykyisiltä isovanhemmilta olisi aivan jees linjata, että he eivät koskaan ota lapsenlasta hoitoon, ihan sama mikä katastrofi siellä oman lapsen perheessä on käynnissä. En näe, että sillä on mitään tekemistä hiusmallin, vaatteiden tai meikin kaltaisten hyvin triviaalien asioiden kanssa.

 

[Suskikitten]

voisin huikata tähän väliin nauttineeni kovasti tästä keskustelusta ja muiden näkökulmien lukemisesta. Uskon vahvasti siihen että oman maailman sanoitus ja kyseenalaistaminen on hyväksi. Samoin keskustelut kaikenlaisista aiheista, koska ei tää yhteiskunta pärjää jos aiheista ei käydä keskustelua. Kaikukoppaan huutamisesta ei mielestäni tapahdu kehitystä, vaikka onhan se ihan kiva lillua omassa kuplassaan ja uskossaan… toivottavasti en oo ollut ainut joka on kokenut tän keskustelun mielenkiintoiseksi.

 

[AnnMarii]

voisin huikata tähän väliin nauttineeni kovasti tästä keskustelusta ja muiden näkökulmien lukemisesta. Uskon vahvasti siihen että oman maailman sanoitus ja kyseenalaistaminen on hyväksi. Samoin keskustelut kaikenlaisista aiheista, koska ei tää yhteiskunta pärjää jos aiheista ei käydä keskustelua. Kaikukoppaan huutamisesta ei mielestäni tapahdu kehitystä, vaikka onhan se ihan kiva lillua omassa kuplassaan ja uskossaan… toivottavasti en oo ollut ainut joka on kokenut tän keskustelun mielenkiintoiseksi.

Sama täällä! Haastava aihe sanoittaa ja keskustella, mutta mielenkiintoinen ja aina voi oppia uutta tai vähintäänkin oppia ymmärtämään syitä vastakkaisten näkökulmien taustalla

 

[Selah]

Sukupuoli ei kumminkaan tuu vaatteista tai hiuksista tai meikistä vaan siitä tunteesta miksi kokee itsensä.

Hyviä näkökulmia onkin tullut esiin! Uskallan muidenkin aiheesta poukkoilun takia vielä tarttua tähän kohtaan, joka jäi mietityttämään. Itse en usko, että sukupuoli voi perustua tunteeseen. Tunteet vaihtelevat, ja jos eläisimme niiden varassa, elämä ei olisi kovin vakaata ja onnellista.

Esimerkiksi jokainen pitkässä suhteessa oleva tietää, ettei rakkaus ole vain tunne, vaan myös päätös. Päätös antaa anteeksi, päätös tehdä tiettyjä tekoja, vaikka sillä hetkellä ei tuntuisi siltä tai olisi jopa oikeutettua toimia toisin. Samoin ajattelen, että sukupuoli tarvitsee pysyvämmän perustan kuin tunteen. Ajattelen että sukupuolen perusta on ennen kaikkea biologinen. Se, millaiseen kehoon synnymme ja miten se on rakentunut. Kulttuuri ja luonne toki muovaavat sitä, miten elämme naiseutta tai miehuutta, mutta perusta on silti konkreettinen. Mielestäni tunteet ja kokemukset voivat värittää identiteettiä, mutta eivät voi olla sen pohja.

 

[Pilkki24]

Jotta ymmärtäisin paremmin, niin pystytkö antamaan konkreettisia esimerkkejä?

Näen sosiaalisen kompleksisuuden samanlaisena omaan vaikeuteensa romahtavan yhteiskunnan osatekijänä kuin vaikka liiallisen byrokratian. Eli muutamme sosiaalisia rakennelmiamme liian monimutkaisiksi, jolloin yhteiskunnassa saatava hyöty on paljon pienempi kuin menetys.

 

[Perimeter]

Itse en usko, että sukupuoli voi perustua tunteeseen. Tunteet vaihtelevat, ja jos eläisimme niiden varassa, elämä ei olisi kovin vakaata ja onnellista.

Eli kun vaikka naisen kehossa oleva muunsukupuolinen kertoo olevansa nainen, ja hänelle tulee tunne, että hän valehtelee, tuo tunne on väärä? Okei, kertoisitko seuravaksi, miten tuosta jatkuvasta valehteluntunteesta pääsee eroon niin, että se ei seuraa mukana koko elämää? Luulen, että moni olisi tyytyväinen. Se on kuulemma aika rasittava olo.

 

[Tuuttis]

Mun mielestä tää hiusesimerkki käy hyvin siitä, et miten aikuiset yli analysoi tilanteen, joka on lapselle ihan luonnollinen. Lapsilla kun ennakkoluulot harvemmin istuu yhtä tiukassa kuin vanhemmilla, joten lapset ovat huomattavasti joustavampia, ainakin vielä ennen kouluikää.

Omakohtaista kokemusta melkein siilistä löytyy ajalta, jolloin olin nelivuotias. Halusin kasvattaa ns. prinsessa tukan, mutta sitten äidin silmän välttäessä hetken mielijohteesta leikkasin keittiösaksilla otsasta lähtien niiden saksien mitalta hiukset pois. Äiti joutui nyrhimään hiukset tosi lyhyiksi kaikkialta ja kuljin kesän pixie tukassa, jonka lähes kaljuja kohtaa äiti yritti piilotella hiuspannalla.

En muista kokeneeni mitään kiusaamista päiväkodissa, kukaan ei kommentoinut hiuksia niin, että se olisi jäänyt mieleen. Ja olinko ruma? En. Valokuvissa näytän omasta mielestäni todella söpöltä. Se mikä lyhyistä hiuksista jäi mieleen, oli miten ihanan nopeasti ne kuivuvat

Joten jos joku vanhempi nyt haluaa perustella sitä tytön halua leikata siili, sillä että se on ruma, niin kannattaa katsoa peiliin. Omat asenteet ne siellä estävät sinua itseäsi, ei lasta. Parhaimmillaan lapsi saa ne itse saksittua, aiotko silloin kutsua lasta rumaksi? Siitä jos mistä saa traumat... Toisaalta, onko se lapsen etu, että hänen omaa tahtoaan ei kunnioiteta muiden ihmisten pelossa?

Ja loppukevennyksenä: istuin kerran kampaajalla, kun äiti toi poikansa hiustenleikkuuseen naurua pidätellen. Kampaajan kysyessä millaiset hiukset haluaisit, poika selitti, että samanlaiset kuin isillä. "Tiedätkö, semmoiset näin pitkät ja pään päältä ihan kalju!" oli pojan vastaus kun kampaaja ei tiennyt millaiset hiukset isillä on. Kampaajan ilme oli priceless! En ole koskaan pidättänyt naurua niin kovaa. Äiti sitten totesi, että hän on yrittänyt viikon saada lasta muuttamaan mielensä ilman onnistumista, joten antaa mennä. Harmittaa, että lähdin pois ennenkuin näin lopputuloksen

Lapsena jos milloin on hyvä kokeilla asioita, vaikka vanhempaa se saattaakin hirvittää.

 

[Selah]

Eli kun vaikka naisen kehossa oleva muunsukupuolinen kertoo olevansa nainen, ja hänelle tulee tunne, että hän valehtelee, tuo tunne on väärä? Okei, kertoisitko seuravaksi, miten tuosta jatkuvasta valehteluntunteesta pääsee eroon niin, että se ei seuraa mukana koko elämää? Luulen, että moni olisi tyytyväinen. Se on kuulemma aika rasittava olo.

Hyvä nosto! On raskasta jos ihmisellä on jatkuvasti tunne, että valehtelee omasta identiteetistään. En halua mitätöidä tuollaisia kokemuksia. Oma näkökulmani kuitenkin on, että tunteet voivat kertoa meille paljon, mutta ne eivät yksin määritä koko todellisuutta. Esimerkiksi masennuksessa ihminen voi tuntea olevansa arvoton, vaikka todellisuudessa hän on tärkeä ja arvokas. Tunteen vakavuus ei tee siitä objektiivisesti totta.

Arvostan, että täällä saa jakaa oman mielipiteensä. Ja uskallankin sanoa ajattelevani, että sukupuolen perusta on ensisijaisesti biologinen. Enkä tarkoita, etteikö kokemus voisi olla ristiriitainen tai vaikea, mutta silloin haaste on mielestäni enemmän siinä, miten löytää rauha sen biologisen todellisuuden kanssa, ei siinä, että todellisuus muuttuisi tunteen mukaan. Ei tämä ole ihan helppo aihe, tiedän ettei ratkaisu ole yksinkertaisesti sanoa että "Sun tunne ei ole oikea".

En voi täysin ymmärtää miltä tuntuu olla väärässä kehossa. Olen kuitenkin ollut luottamushenkilönä vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisen tunteiden kanssa kamppailevalle, teini-iästä aikuisuuteen. Ymmärrän läheltä seuranneena, että se tunne voi olla aivan valtavan vahva. "Minusta on AINA tuntunut näin ja mikään muu vaihtoehto tuntuu väärältä, siten sen täytyy olla totta ja ainut vaihtoehto". Kun hän päätti lähteä toteuttamaan sitä vapaasti, kokemus vain voimistui ja vei mukanaan. Kokeilusta hän kuitenkin huomasi, ettei se johtaisi sellaiseen elämänkokonaisuuteen (työelämä, parisuhde, esimerkki lapsille), jossa hän halusi elää. Vasta isomman kokeilun jälkeen hän pystyi sanomaan itselleen, ettei vain halua elää sellaista elämää, vaikka tuntuisi miltä. Ja sen jälkeen tunteet ovat hiipuneet, ja menettäneet hallintaansa.

Sanoisin, että väärässä kehossa olevia (poislukien seikkailunhaluiset kokeilijat) on varmaan aika vähän ja jokaisen matka on omannäköisensä. Siksi en osaa sanoa mitä tekisin jos vaikka oma lapseni ilmaisisi tälläistä tunnetta. Tuosta omasta kokemuksesta tiedän ettei se olisi yhden illan keskustelu, vaan pitkä matka jossa on matkustajansa näköisiä vaiheita.

(Sori, tiedän että tämä on nyt ohi keskustelun aloituksen!)

 

[Kyfi7]

Mutta onko pelkät tunteet myöskään sama asia kuin psyyke? Itse en nuorempana kokenut psyykkisesti kuuluvani siihen joukkoon mihin yhteiskunta johti eli tyttöporukoihin. Vasta teini-iän lopulla, kun alkoi rohkeus tuoda itsensä esiin varsinkin ulkonäöllisesti erilaisena alkoi muodostua tyytyväisyys. Tämä ei ikinä kuitenkaan ollut fyysistä, en ole fyysisesti halunnut olla poika vaan nimenomaan olla "kulttuurillisesti / stereotypiallisesti" erilainen nainen. Mulla on ollut siitä ihanat vanhemmat et he ei ole muottia asettaneet, päinvastoin luottaneet et elämä kantaa kun sitä saa itse toteuttaa. Ja niinhän siinä on käynyt. Ihmisen elinpiiri tai sosiaalinen kupla on kuitenkin aika pieni eli mielestäni parempi sopia sellaiseen omana itsenään kuin yrittää miellyttää jotenkin kaikkia jollain keskiverto olemisella ja samalla tuntea että ei elä omaa elämää. Kyllä mä näkisin et itseensä tyytyväinen ihminen on yhteiskunnallekin parempi eikä mikään omaa napaa tuijottava yhteiskunnan rapistuttaja.

 

[Pilkki24]

@Selah sanoitit hyvin tuon tunneasian! Ajattelen itsekin juuri noin. Ehkä perustamme liikaa todellisuutta ja etiikkaa tunteiden pohjalle. Ajattelen omassa elämässäni, että tunteita pitää kuunnella, mutta pitää ymmärtää itseään todella hyvin, että voi ymmärtää mistä ne johtuvat. Mikäli tunteet ottaa moraaliseksi kompassiksi niin ajaudumme kaaokseen.
Esimerkiksi perinteisessä suljetussa parisuhteessa ollessa, jos ihastuu toiseen, niin ei välttämättä ole oikein toimia sen tunteen mukaan, vaikka se sivusuhteen aloittaminen tuntuisi hyvältä. Syyt ihastumisessa voivat olla hyvinkin moninaiset eikä kumppanilla ole välttämättä niiden kanssa mitään tekemistä. Tämä nyt tällaisena karkeana esimerkkinä.

Vähän taas ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta en vain voinut olla tarttumatta.

 

[Suski75]

@Selah sanoitit hyvin tuon tunneasian! Ajattelen itsekin juuri noin. Ehkä perustamme liikaa todellisuutta ja etiikkaa tunteiden pohjalle. Ajattelen omassa elämässäni, että tunteita pitää kuunnella, mutta pitää ymmärtää itseään todella hyvin, että voi ymmärtää mistä ne johtuvat. Mikäli tunteet ottaa moraaliseksi kompassiksi niin ajaudumme kaaokseen.
Esimerkiksi perinteisessä suljetussa parisuhteessa ollessa, jos ihastuu toiseen, niin ei välttämättä ole oikein toimia sen tunteen mukaan, vaikka se sivusuhteen aloittaminen tuntuisi hyvältä. Syyt ihastumisessa voivat olla hyvinkin moninaiset eikä kumppanilla ole välttämättä niiden kanssa mitään tekemistä. Tämä nyt tällaisena karkeana esimerkkinä.

Vähän taas ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta en vain voinut olla tarttumatta.

Tunnehan sekin on, että kokee vääräksi pettää. Minä toimin tämän tunteen mukaan -- koska tunnen pettämisen vääräksi, en sitä tee, koskaan. Minkään lain vastaistahan pettäminen ei ole. Toisaalta sitten koen, että jos ketään ei tule mistään suunnasta, on ihan oikein jalankulkijana ylittää tie punaisia päin. Se taas on lakeja vastaan, eli tunteitahan valtaosa ihmisistä seuraa. Tunnen että on täysin väärin olla tulematta juhliin jos on luvannut juhliin mennä, seuraan tätä tunnetta.

 

[Pilkki24]

Tunnehan sekin on, että kokee vääräksi pettää. Minä toimin tämän tunteen mukaan -- koska tunnen pettämisen vääräksi, en sitä tee, koskaan. Minkään lain vastaistahan pettäminen ei ole. Toisaalta sitten koen, että jos ketään ei tule mistään suunnasta, on ihan oikein jalankulkijana ylittää tie punaisia päin. Se taas on lakeja vastaan, eli tunteitahan valtaosa ihmisistä seuraa. Tunnen että on täysin väärin olla tulematta juhliin jos on luvannut juhliin mennä, seuraan tätä tunnetta.

Ei ole tunne, että kokee jonkun asian vääräksi. Joku asia saatetaan kokea vääräksi, koska joko järkisyin tilannearvion tekemällä siitä aiheutuu kokonaiskuvassa enemmän haittaa tai koska tunneperäisesti se asia aiheuttaa kielteiseksi kokemiamme tunteita esimerkiksi syyllisyyttä tai ahdistusta.