Sukupuolisensitiivinen kasvatus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kasvatatko sinä sukupuolisensitiivisesti? Mitä mieltä olet sukupuolisensitiivisyydestä? Meillä on täällä myös tuore artikkeli sukupuolisensitiivisyydestä.

Itse pyrin kasvattamaan sukupuolisensitiivisesti. Johtavana ajatuksena on, että lapsi saa itse valita mitä leikkii ja minkä värisiä vaatteita käyttää ym. Meillä ei tunneta tyttöjen tai poikien värejä. Kuopuksen vaatekaapista löytyy kaikkia värejä ja niin löytyi esikoiseltakin pienenä. (Ennen kun osasivat itse valita, hankittiin kaiken värisiä, sitten kun osasivat, halusivat edelleen kaiken värisiä.) Nykyisin esikoisen vaatekaappi on alkanut näyttää varsin mustalta. (Alkaako siitä tulla teini. 😅) Korut, mekot, kynsilakka ym. ei myöskään ole kiellettyjä pojilta. Kuten ei tietenkään myöskään jalkapallo, työkoneet ym.
 
En ole lukenut kauheasti aiheesta, mutta pyrin kasvattamaan ilman stereotypioita. Vielä tää meidän ainoa ei puhu tai tee omia päätöksiä niin pyrin olemaan reilu päätöksissäni ulkonäön suhteen.

Vaatekaapissa lapsella on pinkistä siniseen kaikkia värejä sekä koriste rypytystä vaatteissa. En ole mekkoja hankkinut, koska koen ne liian sukupuolittavana vielä, mutta jos lapsi tulevaisuudessa toteaa haluavansa mekkoa niin voin ostaa sellaisen. Nyt vastikään siirryttiin ekaa kertaa uimapukuun, missä sukupuoli käy vahvemmin ilmi. Lapsen nimi on neutraalimmasta päästä niin siinä mielessä en oo kohdannut kummastelua kauheasti että onko tyttö vai poika. Lähinnä muut lapset on osanneet ihmetellä onko lapseni tyttö vai poika ja heissä on herännyt kummastusta vaatetusvalinnoista, mikä mielestäni kertoo nykykulttuurin vahvasta sukupuolten ulkonäköpaineista. Lapset kuitenkin nopeasti hyväksyvät asiat kans ja jatkavat omia leikkejään.

Kielessä mainitsen kyllä kumpaa sukupuolta lapsi on kun puhuttelen häntä, mutta koetan välttää kieltä kuten ”komea” viitaten vain miespuolisiin tai ”kaunis” viitaten vain naispuolisiin. Eli kuka vain voi olla kaunis, komea, vahva, siro, fiksu, looginen jne

Leluissa on hankittu yhtälailla koti leikkeihin kuin aujoneuvoihinkin jne ja pyrin kannustamaan leikkimään monipuolisesti leluilla. Lapsi näyttää olevan tässä hetkessä ihastuneinein koviin leluihin, mitä näperrellä, joten leikkii niillä eniten.
 
Meillä harrastetaan sukupuolisensitiivisyyttä ihan aikuistenkin kohdalla. Itse olen kärsinyt ahtaasta tytön ja naisen roolista, mua on sukupuolitettu pikkulapsesta asti väärin ja sanottu poikatytöksi, kun oon ollut kiinnostunut stereotyyppisistä poikien asioista ja työskennellyt aina miesvaltaisella alalla.

Minua ei ärsytä mikään niin paljon kuin lasten tunkeminen stereotyyppisiin sukupuolirooleihin yhdessä heteronormatiivisuuden kanssa. Tätä mun lapsuuden perhe harrastaa niin olen valitettavasti ilonpilaaja, ettei tämä onnistu meidän lapsen kohdalla. Meillä saa lapsi kasvaa ihan omaksi itsekseen ilman painostusta ja muinaisia käsityksiä sukupuolista.
 
Yritän tiedostaa näitä sukupuolittuneita kulttuurisia juttuja, esim. että poikia usein patistetaan olemaan 'reippaita'. Pyrin muistamaan myös helliä paljon 🥰, opettaa kiltteyttä ja rohkaisen leikkimään esimerkiksi keittiö- ja siivousleikkejä, jos haluaa matkia äitiä. Koska itse olin lapsena vähän 'rajumpi tyttö' ja päädyin miesvaltaiselle alalle, ymmärrän hyvin ettei monelle sukupuolioletukselle ole oikeasti perusteita.

Samalla koen tärkeänä, että sukupuoli kuitenkin sanoitetaan lapselle selkeästi. Pitkällä aikavälillä vain hyvin harva todella kokee olevansa väärässä kehossa, joten en näe hyötyä siinä, että asia jätetään avoimeksi 'varmuuden vuoksi'. Jos en sanoisi lapselleni että hän on poika, tuntisin pikemminkin etten tue hänen identiteettikasvuaan. Se voisi ennemmin aiheuttaa kriisiä kuin auttaa. Haluan mieluummin rohkaista häntä kasvamaan omaan biologiseen identiteettiinsä turvallisesti. Jos myöhemmin elämässä tulee esille syitä pohtia asiaa uudelleen, niin se on oma asiansa.
 
Sukupuolineutraalius tai -sensitiivisyys ei tarkoita sukupuolen kieltämistä. Se, että jotain asiaa ei tarpeettomasti tai stereotyyppisesti korosteta, ei ole sama kuin että jätetään lapselle kertomatta hänen biologinen sukupuolensa. Musta biologiseen sukupuoleen ei tarvitse erikseen kasvattaa tai rohkaista vaan se on yhtä neutraali asia kuin mikä muu tahansa ulkoinen ominaisuus.
 
Meillä on johtoajatus on tytöt on tyttöjä ja pojat poikia, eikä se homma muutu miksikään huolimatta siitä et mitä pistää päälleen tai millä leikkii. Kaikki voi tehdä kaikkea, sillä meillä on jokaisella vapaus olla omanlaisensa.

Minä olen ollut poikatyttö joka leikki mielellään naapurin poikien kanssa. Oma ala tuli valittua niin että enemmistö on miehiä. Ja vaikka kotiäitinä olenkin, minulle ei ole ongelma tehdä miesmäisiksi leimattuja asioita, ja pidän kyllä huolen että lapsetkin sen pääsevät näkemään. Toissapäivänä kasasin lasten kanssa trampoliinin miehen ollessa töissä, ja se onnistui oikein hyvin. :smiling-eyes: Vähän suomalaisen naisen mallia heillekin, kaikkea voi tehdä jos vaan haluaa -- ei tartte odottaa sitä miestä kotiin et saa kasaan lapsille trampan!
 
Muokattu viimeksi:
Kysympä täällä, kun sopii aiheeseen, että antaisitteko alle kouluikäisen tytön ajaa tukkansa siiliksi? Meillä ollaan tän kysymyksen parissa, kun 5vllä olisi tällainen toive, ja mua se jotenkin vieroksuttaa. Perustelee, että haluaa ton, ettei tarvitsisi harjata, mutta en tiedä ymmärtääkö sitten täysin mitä seurauksia sillä sitten on esim ulkonäköön ja sitä kautta muiden suhtautumiseen. Olen koettanut ehdottaa, että jos leikataan lyhyt (sukupuolineutraalimpi) tukka, mutta ei, kun pitäs olla siili niin kuin isillä.
 
Meillä myöskään ei ole tyrkytetty mihinkään muottiin, mutta toki sanon meidän poikaa ihanaksi pikkupojaksi ja puen poikamaisesti. Silti poika tykkää mekoista ja monista jutuista jotka mielletään tyttöjen jutuiksi. Hän on hyvin esteettinen ja esim frillat on hänestä tosi nättejä. Hän ei pidä yhtään autoleikeistä vaan leikkii mielummin nukkevauvalla kotileikkejä. Kasvattaa tällä hetkellä pitkää tukkaa ja menee pompulat päässä päikkyyn. ❤️

Ja kyllä kokee silti olevansa poika ja pitää itseään ihanana pikku poikana vaikka kynnetkin joskus lakataan. Hänellä vain on täysi vapaus vaikuttaa pukeutumiseensa ja hiuksiinsa.

Tyttöä kasvatetaan samaan malliin ja hänellä on pari ns. Poikien paitaa joista tykkää koska niissä on tämän hetken suosikki Sonic. ❤️ Hän nyt sattuu olemaan melko tyttömäinen tyttö ja tykkää tyttöjen jutuista vaikkei siihen ole tyrkytetty yhtään.

Kaupassa toki välillä mietin kun kutsun meidän esikoista nimeltä ja jos hänellä on saparot tai frillahihapaita, että mitä ihmiset sanoo ja luulevatko että yritän tehdä hänestä tyttöä vaikka voin sanoa että ikinä ei ole siihen pyritty eikä pyritäkkään. Kaikilla vain on oikeus pukeutua kuten haluaa.
 
Kysympä täällä, kun sopii aiheeseen, että antaisitteko alle kouluikäisen tytön ajaa tukkansa siiliksi? Meillä ollaan tän kysymyksen parissa, kun 5vllä olisi tällainen toive, ja mua se jotenkin vieroksuttaa. Perustelee, että haluaa ton, ettei tarvitsisi harjata, mutta en tiedä ymmärtääkö sitten täysin mitä seurauksia sillä sitten on esim ulkonäköön ja sitä kautta muiden suhtautumiseen. Olen koettanut ehdottaa, että jos leikataan lyhyt (sukupuolineutraalimpi) tukka, mutta ei, kun pitäs olla siili niin kuin isillä.
No en antais. Perustelu et se näyttää rumalta tytöllä, sorry vaan. (on lyhyt siilitukka poikalapsellakin aika karun näköinen) Sitten kun on aikuinen niin tehkööt tukalleen mitä lystää.

Varmasti se ajaisi pois joitakin kavereita ja herättäisi kummeksuvia katseita, ei lapsi sitä ymmärrä. 5v on vielä tosi lapsi, eikä hänelle toivoisi sitä että ympäristö alkaa katsomaan oudosti. Mielestäni lapsen itsetunto kasvaa paremmaksi kun ympäristö katsoo häntä hyväksyen.

Ehkä löytäisitte kompromissin? Jos haluaa et tukka ei heilu eikä roiku, niin voihan sitä pitää tiukalla nutturalla ja miettiä sitten et onko se kiva.
 
Samoilla linjoilla monen kanssa. Meilläkin sanoitetaan biologinen sukupuoli, mutta annetaan lasten kasvaa juuri sellaisiksi kuin ovat.
Hiuksista: itse antaisin leikata. Minulla on itsellä lyhyet taas muutaman vuoden jälkeen ja paras päätös. Ei siili, mutta lyhyt. Ja pukeudun siis kaikin puolin naisellisesti ja olen aina pitänyt itseäni naisena. En vain itse ymmärrä sitä että naisilla pitää olla pitkät hiukset ja pojilla lyhyet. Samalla tavalla ne kasvaa kummallakin. Ja joillain ei ole hiuksia esim. sairauden vuoksi. Ikävä ajatella että tällöin nainen/tyttö olisi ruma. Ja ikävä oppia tällaista ajattelua jo kotoa sen sijaan että opittaisiin hyväksymään kaikki sen näköisinä kuin ovat.
Ja siis itse myönnän odottavani että pääsen laittamaan meidän parivuotiaan hiuksia, mutta jos hän haluaa leikata lyhyeksi niin en estä. Ja tällä hetkellä hän on todella tyttömäinen tyttö. Tykkää pinkistä ja kimalteesta ym. Mielenkiintoista nähdä millainen meidän kuopus on.
 
Kysympä täällä, kun sopii aiheeseen, että antaisitteko alle kouluikäisen tytön ajaa tukkansa siiliksi? Meillä ollaan tän kysymyksen parissa, kun 5vllä olisi tällainen toive, ja mua se jotenkin vieroksuttaa. Perustelee, että haluaa ton, ettei tarvitsisi harjata, mutta en tiedä ymmärtääkö sitten täysin mitä seurauksia sillä sitten on esim ulkonäköön ja sitä kautta muiden suhtautumiseen. Olen koettanut ehdottaa, että jos leikataan lyhyt (sukupuolineutraalimpi) tukka, mutta ei, kun pitäs olla siili niin kuin isillä.
Hiukset kasvaa takaisin ja jos tuleekin nopeasti katuma päälle niin sitten voi vaikka peruukeilla tehdä ihan omia tyylejä 😆 mua oikein harmittaa kun aina ollut pitkähkö tukka niin tuntuu aina väärältä leikata sitä, mut ihanin hiustyylini on ollut se että puoli päätä oli siilinä (toki olin 30v jo silloin).
 
No tässäpä oiva esimerkki kaksoisstandardeista. Pojalla siilitukka hyväksyttävää, tytöllä ruma.

Muistan, kun aikoinaan oli keskustelua saako samansukupuoliset lisääntyä niin kieltäjillä oli samat perustelut. Lapsia kiusataan samansukupuolisten vanhempien vuoksi tai vähintäänkin syrjitään. Tällaista ei tule hyväksyä. Todellinen ongelma ei ole seksuaalivähemmistöissä tai edes siinä siilitukassa vaan yhteiskunnan aivan älyttömissä normeissa mitä tulee esimerkiksi sukupuoleen tai seksuaalisuuteen.

Henkilökohtaisesti mulle jäi enemmän traumoja siitä, etten saanut ilmaista itseäni vaatteilla, hiuksilla tai leikeillä vaan pakotettiin kapeaan tytön muottiin pitkällä tukalla, mekolla ja vanhempien valitsimilla tyttöjen leluilla. Todellinen itsetunto kasvoi vasta silloin varhaisaikuisuudessa ja myöhäisteini-iässä, kun sain vapaasti toteuttaa itseäni ja saada sen korjaavan kokemuksen, että olen ihan yhtälailla tyttö ja nainen huolimatta siitä, etten mene siihen kapeaan naiskäsitykseen, joka vallalla on näemmä vieläkin.
 
Pakko sanoa että tekisi pahaa leikata 5-vuotiaalle pojallekin siili. Sen ikäinen on siinä rajalla, antaisinko sukupuolesta riippumatta. Tai riippuu hieman lapsen tavallisesta hiustyylistä. Omilla pojillani on pitkät hiukset, joten haluaisin lapsen käsittävän, että siilistä takaisin pidemmäksi kasvattaminen kestää. Jos on muutenkin lyhyemmät hiukset, se ei ole niin iso asia.

Eli saattaisin kieltää, koska en luottaisi päätöksen pysyvyyteen. (Viimeistään kouluiässä kuitenkin antaisin.) Mutta en siksi, että näyttää nimenomaan tytöllä rumalta. Enkä varsinaisesti usko kavereiden hyljeksivän hiusten pituuden perusteella. Jos hyljeksivät, on siinä aikuisella paikka kasvattaa!

Mielestäni sukupuolisensitiivisyys ei ole sukupuolen kieltämistä. Kyllä meillä on poikia ja heitä kutsun pojiksi. Paitsi jos itse ilmaisevat olevansa jotain muuta, sitten menisin sen mukaan.
 
Antaisin leikata. Ehkä jos mietityttää tykkääkö lapsi itse siilistä sittenkään, leikkaisin eka vain lyhyen tukan 5-10cm ja jos se ei kelpaa, niin sitten siili. Sen takia, että aikuista harmittaa pitkän tukan häviäminen, on mielestäni hölmö syy. Puolessa vuodessa hiukset jo kasvaa pitemmäksi. Ja kuukaudessa se siilikin on ohi. En itsekään varmaan nauttisi siitä, mutta ne on vain hiukset. Hiuksille annetaan ihan liikaa painoarvoa yhtään mihinkään.
 
Kysympä täällä, kun sopii aiheeseen, että antaisitteko alle kouluikäisen tytön ajaa tukkansa siiliksi? Meillä ollaan tän kysymyksen parissa, kun 5vllä olisi tällainen toive, ja mua se jotenkin vieroksuttaa. Perustelee, että haluaa ton, ettei tarvitsisi harjata, mutta en tiedä ymmärtääkö sitten täysin mitä seurauksia sillä sitten on esim ulkonäköön ja sitä kautta muiden suhtautumiseen. Olen koettanut ehdottaa, että jos leikataan lyhyt (sukupuolineutraalimpi) tukka, mutta ei, kun pitäs olla siili niin kuin isillä.
Itsellä ei ole (vielä) kauheasti kokemusta viisi vuotiaista, mutta koettaisin konkretisoida asian lapselle. Eli kun on olemassa kaiken maailman kuvafiltereitä ja photoshoppia niin koettaisin ottaa kuvaa, missä hiukset on siilit. Ja sit keskustelisin miten hitaasti hiukset kasvaa esimerkeillä että ”ens jouluna se hius olisi edelleen lyhyt”.

Ja jos lapsi esimerkkien jälkeen vaikuttaa edelleen haluavan siilin ja en huomaa epäröintiä niin sit antaisin leikata ja olisin tosi kannustava sen jälkeen hiustyylistä.

Olisi kauhea jos oma äiti kauhistelisi tyylivalintaa… itse oon käynyt sitä läpi että kaikki mitä puin tai tein niin aiheutti voivoittelua omalta äidiltä kun hällä on sellainen tapa osoittaa rakkautta. Se vain tuli lapselle ja teinille huonosti läpi ja koin vain oloni jatkuvasti ikäväksi omasta ulkonäöstä.
 
@bandoo Sivusiili olis kans yks vaihtoehto mitä vois ehdottaa? Mutta leikkaisin lyhyeksi jos toinen sitä haluaa, mutta just niin että ensin joksikin muuksi lyhkäseksi malliksi, mitä pidettäis vaikka päivä ja tunnusteltais tykkääkö jo siitä. Sitten jos yhä kaipaa siiliä, niin ajais vaikka 2 cm terällä "pörrösiiliksi" mikä vois olla oikein söpökin. Ettei ihan millin siiliksi kuitenkaan. Omalla poikalapsella tykkään hänen pään sivuista ja niskasta kun on just sillä 2 cm pituudella leikattuna, on söpö kun valkoinen tukka pörheenä joka suuntaan 😄 (päälitukan hänelle leikkaan 4 cm. Isänsä pitää ananastukkaa joten sitä vähän mukaillaan, mutta pidemmillä sivuilla 😁).
 
No en antais. Perustelu et se näyttää rumalta tytöllä, sorry vaan. (on lyhyt siilitukka poikalapsellakin aika karun näköinen) Sitten kun on aikuinen niin tehkööt tukalleen mitä lystää.

Varmasti se ajaisi pois joitakin kavereita ja herättäisi kummeksuvia katseita, ei lapsi sitä ymmärrä. 5v on vielä tosi lapsi, eikä hänelle toivoisi sitä että ympäristö alkaa katsomaan oudosti. Mielestäni lapsen itsetunto kasvaa paremmaksi kun ympäristö katsoo häntä hyväksyen.

Ehkä löytäisitte kompromissin? Jos haluaa et tukka ei heilu eikä roiku, niin voihan sitä pitää tiukalla nutturalla ja miettiä sitten et onko se kiva.
Mietin tovin että vastaanko tähän lainkaan, koska en tuu muuttamaan sun mielipidettä ja sä et mun ja en halua riitaakaan.

Mutta sanon lyhyesti ja ytimekkäästi: kenenkään muun ulkonäköä ei saa kutsua rumaksi. Ei varsinkaan lapsen. Koska lapsi uskoo aikuista. Oman päänsä sisällä voi ajatella kaikkea, mutta jos se tulee edes epäsuorasti ulos niin se on loukkaavaa.
 
Antaisin leikata, jos lapsi itse haluaa. Siis varmasti siitä pitäisi puhua ja just vaikka toi sivusiili olisi hyvä kokeilu alkuun. Ja toi kuvien näyttäminen mitä joku ehdotti.

Oon ollu töissä päiväkodissa missä oli tyttö lapselle lyhyt siili, eikä lapset siellä häntä mitenkään kummeksunut tai muutenkaan pitäny ihmeellisenä. Varsinkin pienet lapsethan on tosi avoimia kaikenlaiselle erilaisuudelle, jossei joku aikuinen opeta sen olevan kummallista/väärin tms.
 
Mietin tovin että vastaanko tähän lainkaan, koska en tuu muuttamaan sun mielipidettä ja sä et mun ja en halua riitaakaan.

Mutta sanon lyhyesti ja ytimekkäästi: kenenkään muun ulkonäköä ei saa kutsua rumaksi. Ei varsinkaan lapsen. Koska lapsi uskoo aikuista. Oman päänsä sisällä voi ajatella kaikkea, mutta jos se tulee edes epäsuorasti ulos niin se on loukkaavaa.
Tämä on syy miksei pitäisi antaa lapsen kulkea sen näköisenä että se herättää negatiivisia tunteita. Vaikka saisikin pidettyä mölyt mahassaan niin aina se heijastuu ulkopuolelle jollain tapaa. Aikuisena voit suojella lastasi.
 
Henkilökohtaisesti en lähtisi rajoittamaan lapsen itseilmaisua siksi, että se voi herättää muissa negatiivisia tunteita. Silloin jo itse olisin arvostelemassa lapsen tyylivalintaa. Enkä toisaalta halua opettaa lasta miettimään voiko näyttää siltä tai tehdä tätä, koska joku muu voi ajatella sitä sun tätä. (Siis kun kyse on asiasta, joka ei satuta ketään.) Muutenkin ihmiset tuppaa ajattelemaan ihan liikaa, mitä muut ajattelee. Näin minä ainakin teen. Ja jos se ei ole ns. sisäänrakennettua, en halua sitä lapselle opettaa. Ennemmin toivon maailman oppivan ymmärtämään erilaisuutta.
 
Takaisin
Top