Haaveena esikoinen

Oon itse paremmilla mielin tänään, sain kunnolla nukuttua menkkakivuista huolimatta ja katselin raskauskeijun sivuja, ovulaatiotestejä meinasin tilata siis. Innostuin ihan typerästä asiasta. 🙈 Huomasin että siellä on uusia raskaustestejä! Rfsu:lta uudenlaisia testejä joita meinasin ovistestien lisäksi tilata kokeeksi. 🤣 Ajattelen että koska nyt ei tärpänny ainakin saan testattua nuo testit että jospa nuo uudet testit toisi onnea, että saisin niillä toivotun tuloksen. 😁
 
Mulla on kans hassuja unia! Oon siis viimeiset 15 vuotta nähnyt säännöllisen epäsäännöllisesti unia, että mulla on vauva, jonka mä joka kerta hukkaan tai unohdan jonnekkin :No Evil Monkey: Yhdessä unessa oon jättänyt vauvan ja kissat Prisman puutarhaosaston hyllyyn, toisessa unessa unohdin lapsen vaatekomeroon viikoksi, kolmannessa unessa unohdin ostaa lapselle oikean sängyn ja mulla oli pinnasängyssä nukkuva kalju tytär? Ja jossain unessa mulla oli täysin terve pieni vauva, mutta niin pieni, että kylvetin sen kahvikupissa. On myös unia, joissa olen raskaana, mutta maha vaan katoaa yhtäkkiä.

Ja vaikka nämä kaikki unet kuulostaa melko (tai todella) karmivilta, niin mun aivot osaa "tuottaa" nää siten, että ne on todella koomisia 😂 Yleensä siis herään aamuisin vain hölmistyneenä tällaisten unien jälkeen. Yritän ajatella niin, että se on vain mun nepsyaivojen tapa käsitellä erilaisia pelkoja ja ajatuksia.
 
Voi @*Ninni*, kurja kuulla, että kotitesti näytti huonoa. Toivotaan, että se ei pidä paikkaansa, ja oikeasta simppatestistä tulee hyvät tulokset. 🤞🏼 Tosi hyvä että pääsette nyt ensikäynnille, itselle se oli ainakin rauhoittavaa ja toivoa luovaa silloin. Toivottavasti Donafertystä ja parapähkinöistä on apua kiertoon.

Hieno testirivistö @Feronia! Tulehan sitten kertomaan varhaisultrasta myös. 😍

Hauskoja unia näette. 🤣 Omat unet on monesti melko villejä, mutta jostain syystä raskausunet on olleet hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia; joko positiivisia testejä tai vauva sylissä.

Täällä on nyt haettu pieni kolmipäiväinen alkio kyytiin. ❤️ Nyt vain sormet ristissä, että pieni jatkaa kehittymistä ja tarraa oikein kovasti kiinni. 🙏🏼
 
Niin paljon tsemppiä @Pepino ! Toivotaan kovasti että kaikki menee nyt hyvin :red-heart:

Ja ihania tsemppiviestejä @Harrets , @Pepino ja @Feronia , kiitos :red-heart: Voisin joo tuonne lapsettomuuspuolelle liittyä, kun siellä varmasti on paljon tietoa lisää. 35v + ryhmään kävin kanssa esittäytymässä synttäreiden jälkeen :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: Jotenkin on ollut kynnystä siinä lapsettomuuspuolen keskusteluihin osallistumisessa, ei ole halunnut ikäänkuin itse siihen ryhmään vielä todeta kuuluvansa, mutta kai se on nyt aika. Samoin lapsettomuuspodeja ja tv-ohjelmia en ennen halunnut vielä kuluttaa, mutta nyt on viimeaikoina perus raskausisällöt vaihtunut niihin. Ja onhan niissä vertaistukea hyvin, ja sanoittaa omia ajatuksia. Vaikka tosin itse oon mieltänyt itseni tahattomasti lapsettomaksi jo useamman vuoden, kun olimme miehen kanssa lapsihaaveesta eri linjoilla. Mutta nyt kun tää fyysinenkin puoli näyttää olevan vaikeaa, niin se on vielä oma twistinsä.

Tänään taas yksi kaveri ilmoitti raskaudesta, heille tulee toinen. Puolen vuoden sisään viisi kaveriani on saamassa lapsen, kaikille toinen. Kuinkahan monta ehdin saada vuoteen... Ei oo kivaa olla tällainen kateellinen ja katkera kaveri :sad-face::Broken Heart: Töissäkin nyt näyttää tulevan niin kiireinen syksy, että ei ainakaan helpota raskautumista sellainen stressi :Face Without Mouth:

Vähän masenteluviesti nyt, mutta muutoin ihan positiivinen fiilis kyllä oikeasti. Tai lähinnä varmaan just siitä ensikäynnistä, että saa sitten jotain tukea, toivon.
 
@Pepino tarrasukkia!🤞🏻😍 toivon, että saadaan hyviä uutisia sieltä myöhemmin!

@*Ninni* mä kanssa suosittelen tota puolta, koska siellä oikeesti ymmärretään noita tunteita tosi hyvin mitä käy läpi ja saa tosi hyvää vertaistukea (ei sillä, etteikö täältä sais!). Lisäks just itellä pelkkä muiden kokemusten lukeminen helpotti oloa.
Ja sit just se, että kun saa tietää mikä on vialla, se helpottaa kummasti. Vaikka se ei oo mitenkään kivaa ja ihanaa, niin helpottaa tietää mistä johtuu ja sit pääsee suunnittelemaan, mitä sitten tehdään. Hirveesti tsemppiä!💗

Noista podeista ja kirjoista sen verran, että ite just luin nextstorystä Projekti vauva: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää lasten tekemisestä ja voin suositella!
Ja lisäyksenä, nyt luen Toisenlainen tie: Tahaton lapsettomuus, kriisi ja selviytyminen ja tääkin vaikuttaa ihan hyvältä. Ei oo ihan samalla tavalla imassu vielä mukanaan kun toi toinen.
 
Tuli vähän pidettyä taukoa palstoilta kun olin vaeltamassa Norjassa. Teki hyvää mielelle ja oli ihana reissu. ❤️ Tosin synarela nenäsumutteet jouduin siellä jo aloittamaan, ei ole ainakaan vielä tullut mitään sivuoireita. Reilu viikon päästä on ensimmäinen ultra, onko tämä sitten se ns. nollaultra, jonka jälkeen alkaa mahdollisesti pistokset. Hullua ajatella, että jos kaikki menee hyvin tässä matkan varrella, niin ensi kuussa olisi mahdollisesti jo alkionsiirto! 😍🙏 Onnea kaikille plussanneille ja tarrasukkia!
 
Juteltiin eilen miehen kanssa vakavia, vähän jäi huono tunne päälle kun otin sormus asian puheeksi ja oli sitä mieltä ettei halua naimisiin. Ja sanoin ettei mikään kiire, mutta oli sitä mieltä ettei välttämättä halua koskaan henk. kohtasista syistä koska siinä on esim. niin paljon byrokratia yms juttuja. Vähän mietin onkohan hän tosissaan edes tämän esikois asian, vauva jutun kanssa. Vai suostuiko vain koska mä sen joskus otin puheeksi. 😭 No pitänee jutella enemmän vielä...
 
Juteltiin eilen miehen kanssa vakavia, vähän jäi huono tunne päälle kun otin sormus asian puheeksi ja oli sitä mieltä ettei halua naimisiin. Ja sanoin ettei mikään kiire, mutta oli sitä mieltä ettei välttämättä halua koskaan henk. kohtasista syistä koska siinä on esim. niin paljon byrokratia yms juttuja. Vähän mietin onkohan hän tosissaan edes tämän esikois asian, vauva jutun kanssa. Vai suostuiko vain koska mä sen joskus otin puheeksi. 😭 No pitänee jutella enemmän vielä...
En oikeastaan kuulu tähän ryhmään, mut oli pakko tarttua tähän viestiin. Monille naimisiin meno ei merkitse mitään, meillä tietyllä tavalla onneksi asenne on sama molemmilla, ei voitais ikinä kuvitella menevämme naimisiin. Parisuhde on silti vakava, onnellinen ja toimiva, ei naimisiin meno vaikuta mitenkään asioiden vakavuuteen. Itelle esim naimisiin meno on hyvin tiukasti mielikuvissa sidottu uskonnollisuuteen ja naisen "alistamiseen" miehen omaisuudeksi (minkä toki järjellä tiiän et ei nykyään oon asian laita). Joo, lapsille annetaan miehen sukunimi, ei oo mitenkään häirinnyt mua. Mutta tosiaan hyvä selvittää se miksi naimisiin meno ei kiinnosta ja onko näkemykset siitä miksi erilaiset, että ei just jää mitään kaivamaan et onko mies tosissaan. Halusin vaan kirjoittaa tän ettet jäisi vellomaan siihen et mies onkin jotenkin nyt epävakavissaan suhteestanne, vaan hänelle tämä ei vaan ehkä oo tärkeää.
 
En oikeastaan kuulu tähän ryhmään, mut oli pakko tarttua tähän viestiin. Monille naimisiin meno ei merkitse mitään, meillä tietyllä tavalla onneksi asenne on sama molemmilla, ei voitais ikinä kuvitella menevämme naimisiin. Parisuhde on silti vakava, onnellinen ja toimiva, ei naimisiin meno vaikuta mitenkään asioiden vakavuuteen. Itelle esim naimisiin meno on hyvin tiukasti mielikuvissa sidottu uskonnollisuuteen ja naisen "alistamiseen" miehen omaisuudeksi (minkä toki järjellä tiiän et ei nykyään oon asian laita). Joo, lapsille annetaan miehen sukunimi, ei oo mitenkään häirinnyt mua. Mutta tosiaan hyvä selvittää se miksi naimisiin meno ei kiinnosta ja onko näkemykset siitä miksi erilaiset, että ei just jää mitään kaivamaan et onko mies tosissaan. Halusin vaan kirjoittaa tän ettet jäisi vellomaan siihen et mies onkin jotenkin nyt epävakavissaan suhteestanne, vaan hänelle tämä ei vaan ehkä oo tärkeää.
Harmi kun näet asian näin! Suomen avioliittolaissa aviopuolisot ovat kuitenkin keskenään yhdenvertaiset. Näkisin että elatusvelvollisuus jossa puolisoiden pitää tukea toisiaan taloudellisesti on nimenomaan naisen hyödyksi, kun yleisemmin naisen palkka jää pienemmäksi ja saattaa uravuosia upota enemmän esim lastenhoitoon, jokainen suhde on toki erilainen järjestelyineen. Kyllähän niistä välillä lukee että yllättävän kuoleman sattuessa puolison omaisuus meneekin sukulaisille eikä avopuolisolle tai eron sattuessa muistetaankin että asunto oli miehen nimissä eikä siitä jää naiselle mitään.

Olen itse ateisti (edes riparia en ole käynyt) ja mennyt maistraatissa naimisiin niin en henkilökohtaisesti näe etenkään nykyajassa sitä uskonnollista kulmaa, vaikka tämäkin varmasti riippuu kenenkin omasta näkökulmasta. Ja en siis tarkoita että jokaisen pitäisi mennä naimisiin tai haluta mennä naimisiin, kunhan toin esille oman näkemykseni. Loppujen lopuksi tuntuu että on enemmän kyse taloudellisesta ja laillisesta sopimuksesta, jossa sovitaan leskeneläkkeestä, perinnöstä, elatusvelvollisuudesta jne vaikka toki omasta mielestä avioliitto on myös romanttinen ja omat pienet 10 hengen häät oli yksi elämäni parhaista päivistä. Moni tuttavapariskunta on keksinyt yhdessä uuden yhteisen sukunimen niin ei tule sitäkään taakkaa, että toinen "alistuisi" toisen nimen alle. Tai sukunimethän voi myös pitää ominaan ilman että niitä vaihtaa. Itse inhosin omaa sukunimeä kun taas miehellä oli tosi kiva niin halusin vaihtaa, oli myös puhetta että olisi voinut myös tehdä toisin päin jos mulla olisi ollut kivempi nimi.

Mutta olen siitä samaa mieltä että kannattaa keskustella siitä että mitä avioliitto kummallekin merkitsee ja miksi toinen haluaa naimisiin ja toinen ei, niin selviää tarkemmin! Varmasti siitä on jokaisella omanlaisiaan näkemyksiä. Voihan olla että suhteesta ja sen vakavuudesta ollaan samaa mieltä, mutta avioliittonäkemys vaan eroaa paljon!
 
No siis ongelma ehkä enemmän lähinnä siinä että luulin että mies haluaa naimisiin kun otti puheeksi sen joulukuussa. Ja itse en koskaan ole unelmoinutkaan häistä tai naimisiin menosta edes. Että toisaalta ongelmaa ei ole, koska naimisiin meno ei hirveästi merkitse mulle, ennemminkin pelottaa. Mutta ongelmana näen että miksi muuttanut mieltän kun luulin tosiaan että hän sitä halusi. Niin aloin kyseenalaistaa onko muuttanut mun kanssa mielen myös tai vauva asian kanssa myös, mutta ei uskalla sanoa. Mutta mun pitäisi muistaa ettei kyllä ole antanut mitään syyttä olla luottamatta häneen. Mulla vain muiden ihmisten takia luottamus ongelmia joista ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa..
 
No siis ongelma ehkä enemmän lähinnä siinä että luulin että mies haluaa naimisiin kun otti puheeksi sen joulukuussa. Ja itse en koskaan ole unelmoinutkaan häistä tai naimisiin menosta edes. Että toisaalta ongelmaa ei ole, koska naimisiin meno ei hirveästi merkitse mulle, ennemminkin pelottaa. Mutta ongelmana näen että miksi muuttanut mieltän kun luulin tosiaan että hän sitä halusi. Niin aloin kyseenalaistaa onko muuttanut mun kanssa mielen myös tai vauva asian kanssa myös, mutta ei uskalla sanoa. Mutta mun pitäisi muistaa ettei kyllä ole antanut mitään syyttä olla luottamatta häneen. Mulla vain muiden ihmisten takia luottamus ongelmia joista ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa..
Meillä on myös tässä lähes kymmenen vuoden suhteen aikana ollut samanlaisia vaiheita. Esimerkiksi suhteen alussa mies oli heti sitä mieltä, että haluaa naimisiin ja lapsia. Jossain kohtaa tuntui kuitenkin jahkailevan, että haluaako kumpaakaan sittenkään.

Naimisiinmenon aikoihin tai oikeastaan hieman jo sitä ennen (2-3 vuotta sitten) mies sanoi, ettei tiedä haluaako sittenkään lapsia koskaan. Ja nyt kun kesällä puhuttiin asia läpi ennen yrittämisen aloittamista, hän sanoikin haluavansa, ja on yhtä täysillä mukana tässä kuin minä. Kun kysyin, että mistä tämä äkillinen mielenmuutos johtui, hän kertoi, että oli ennen mun tapaamista niin kauan sinkkuna, että oli jo "käsikirjoittanut" itselleen elämän, jossa hänellä ei ole vaimoa ja perhettä. Hänelle oli siis todella tärkeää tämä "kypsymisaika", jolloin järjesteli omat ajatuksensa asian tiimoilta. Toki osansa on tehnyt varmasti sekin, että nyt meillä on sopivampi elämäntilanne, kun on ne "perinteiset" oma asunto, vakkarityöt jne.

Naimisiinmenon kanssa oli hieman samaa, joten sanoisin, että anna miehelle aikaa kypsytellä, mielellään siten ettei asiasta puhuta lainkaan tai vain harvakseltaan. Ainakin oman kokemuksen perusteella miehet ei osaa välttämättä aina sanoittaa ja näyttää niitä todellisia tuntemuksia, ja se tietynlainen "turhautuminen" sitten voi ilmetä sellaisena ihme jahkailuna. Toki nyt en voi sanoa tietenkään varmaksi, onko teillä just tällä tavalla, mutta tässä mun kokemukset asiasta.
 
Minua ei kiinnostanut naimisiinmeno yhtään, kunnes kesällä sitten miehen kanssa kävelyllä tajusin että haluan "laillistaa" meidän suhteen ja olla kunnolla pari lain edessäkin. 😊
 
Mitkäs muuten on teidän parhaat vinkit piinapäivistä selviytymiseen? 😅 Täällä (arviolta) DPO12 ja menkkojen alkuun vielä pari päivää. Tähän asti on mennyt harvinaisen rennosti kun oon pitänyt itseni kiireisenä, nähnyt paljon kavereita sun muuta, mutta nyt alkaa taas kärsivällisyys olla koetuksella 🥲 Vähän kyllä vatsaa jomottelee siihen malliin, et oliskohan ne menkat sieltä sit tälläkin kertaa kuitenkin tulossa…
 
No mulla yleensä lähtee lapasesta testailut jo ajoissa joten en tiedä onko tällä neuvolla hirveästi arvoa. 🤣 Mutta minkä välillä huomannut auttavan on pelaaminen, eli siis yleisellä tasolla tarkotan että keksii jonkun harrastuksen mistä tykkää ja väkisin vaikka aloittaa sen parissa puuhastelun kun alkaa piinata liikaa. 🙊 Silloin kun väkisin tosiaan pelannut jotain lempipeliä vähän saanut ajatuksia muualle.

Mä taas ihan tuskailen itse kun puol vahingos nappasin raskaustestin kun piti ovistesti tehdä kun sekaisin tossa liuskatestit yhessä pussukassa ja aamulla sain siihen plussan näköisen. Samoin sitten iltapäivällä. 😭 En tiedä, käyn huomenna digin hakee ja soitan jos pääsis verikokeisiin.
 
Mitkäs muuten on teidän parhaat vinkit piinapäivistä selviytymiseen? 😅 Täällä (arviolta) DPO12 ja menkkojen alkuun vielä pari päivää. Tähän asti on mennyt harvinaisen rennosti kun oon pitänyt itseni kiireisenä, nähnyt paljon kavereita sun muuta, mutta nyt alkaa taas kärsivällisyys olla koetuksella 🥲 Vähän kyllä vatsaa jomottelee siihen malliin, et oliskohan ne menkat sieltä sit tälläkin kertaa kuitenkin tulossa…
Lukea jokin mahdollisimman turha hömppä kirja!
 
Mitkäs muuten on teidän parhaat vinkit piinapäivistä selviytymiseen? 😅 Täällä (arviolta) DPO12 ja menkkojen alkuun vielä pari päivää. Tähän asti on mennyt harvinaisen rennosti kun oon pitänyt itseni kiireisenä, nähnyt paljon kavereita sun muuta, mutta nyt alkaa taas kärsivällisyys olla koetuksella 🥲 Vähän kyllä vatsaa jomottelee siihen malliin, et oliskohan ne menkat sieltä sit tälläkin kertaa kuitenkin tulossa…
Jätä aamuihin sen verran vähän aikaa ettei ole aikaa pissailla kuppiin, ja sanot itsellesi että päiväpissasta se on kuitenkin nega 😂 pieni itsepetos on näissä tilanteissa sallittu

Tosin en tiedä onko mulla varaa huudella, kun testailen luvan kanssa jo dpo10 😆
 
Heheh @Sinertävää , toi ”turha hömppä” lienee tossa se avainsana! On nimittäin tullut luettua viime aikoina lähinnä vaan ihmiskunnan sotaisasta historiasta 🤣 Eli pitää varmaan päivittää lukemistoa aivot narikkaan -osastolle.

@Syssymyssy toi on kans hyvä! Mut sit illalla kun meininki rauhoittuu, sitä vaan märehtii ja tuskailee, vaikka kuinka yrittäisi kiinnittää huomion johonkin toisaalle 🥲
 
@tyyria sit auta kuin keksiä itselleen kaikkea "turhaa" tekemistä, mä oon tässä kyllä nepsyaivojeni kanssa mestari 😂

Päivänapikset: verikoetulokset ovat tulleet; AMH-arvo 2,4 ja testotkin viitearvoissa, joten ilmeisesti (?) ainakaan tällä perusteella se ei ollutkaan PCOS. Sen sijaan kilppariarvot antaa viitettä lievästä vajaatoiminnasta, ja mahdollisesti tää vajaatoiminta sit sotkee omalta osaltaan sokereita, jotka oli taas koholla.
 
Takaisin
Top