Yleinen keskustelu
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Ehdottomasti alatie. Ja todennäköisesti niin tapahtuukin kun kaikki aiemmat syntyneet at ongelmitta.Onko muilla selvä mielipide (jo tässä vaiheessa) siitä miten haluaa synnyttää?
Itse olen 100% varma, että haluan sektionoon aina ollut sitä mieltä kun olen lapsista haaveillut, ja positiivisen testin jälkee en ole edes miettinyt muita vaihtoehto
Sektio voi mennä hyvin, mutta työni puolesta olen nähnyt ne tapaukset kun ei menekään ja miten kauaskantoisia sairauksia voi tulla. Joten toivon että alatie onnistuu ja mikäli sektioon joutuu niin toivon tähtien ja pelimerkkien olevan kohdillaan että kaikki menee hyvin. Riskit on suuremmat, tiedostan sen.
@KaraMamma88 Mitä sairauksia voi sekstiosta tulla? Voi laittaa yksärilläkin jos muut ei halua kuulla..
Muokattu viimeksi:
Muakin kiinnostaa. Mäkin jäin asiaa pohtimaan. Itselläkin toiveena alatiesynnytys, mutta mistä sen koskaan tietää mitä tapahtuu.
Googlesta voi etsiä sektion komplikaatioita, löytyy sieltä myös ne todennäköisyysprosentit.
Olen hoitanut sellaisia tapauksia jossa on leikattu rakkoa, suolistoa, jonnekin on jäänyt reikä ja esim suolen sisältöä on päässyt vatsan sisälle aiheuttaen infektion (esim reikä suolistossa tarkoittaa sitä että kirjaimellisesti #askaa pääsee valumaan vatsaonteloon yms). Joskus pahasti leikattu rakko on vaatinut kestokatetri hoidon tmp jälkeen useita viikkoja (ettei rakko pääse täyttymään ja repeämän uudestaan), suolilama eli okluusiotilanteitakin ollut. Revenneitä/parantumattomia haavoja (varsinkin reilusti ylipainoisilla) on aika usein. Uudelleen avattuja haavoja on aika ajoin myös. Kivut, kiinnikkeet jne tietenkin on yksilöllisiä mutta voisin väittää että ovat yleisempiä kun kivut alatiesynnytyksen jälkeen. Toki myös kohdun heikkous tulee jos raskauksia on useampia, sektioarpi ei välttämättä kestä useita raskauksia ja sektioita mikä osaltaan lisää komplikaatioiden riskiä ja vauvojen vointiin (ennenaikaisuuden riski kasvaa). Vuotoriskit on moninkertaiset.
Nämä siis esimerkkejä elävästä työelämästä. Ei ole jokapäiväisiä mutta riskejä.
Sektio on synnytystapa kun sitä tarvitaan, onneksi Suomen maassa on laadukas hoito ja seuranta, jolloin on mahdollista punnita synnytystavan riskit ja tehdä päätökset sen mukaan.
Mutta kun kysytään toivetta/ajatusta omasta synnytystavasta niin toivon hartaasti myös tällä kertaa alatien onnistuvan
Olen hoitanut sellaisia tapauksia jossa on leikattu rakkoa, suolistoa, jonnekin on jäänyt reikä ja esim suolen sisältöä on päässyt vatsan sisälle aiheuttaen infektion (esim reikä suolistossa tarkoittaa sitä että kirjaimellisesti #askaa pääsee valumaan vatsaonteloon yms). Joskus pahasti leikattu rakko on vaatinut kestokatetri hoidon tmp jälkeen useita viikkoja (ettei rakko pääse täyttymään ja repeämän uudestaan), suolilama eli okluusiotilanteitakin ollut. Revenneitä/parantumattomia haavoja (varsinkin reilusti ylipainoisilla) on aika usein. Uudelleen avattuja haavoja on aika ajoin myös. Kivut, kiinnikkeet jne tietenkin on yksilöllisiä mutta voisin väittää että ovat yleisempiä kun kivut alatiesynnytyksen jälkeen. Toki myös kohdun heikkous tulee jos raskauksia on useampia, sektioarpi ei välttämättä kestä useita raskauksia ja sektioita mikä osaltaan lisää komplikaatioiden riskiä ja vauvojen vointiin (ennenaikaisuuden riski kasvaa). Vuotoriskit on moninkertaiset.
Nämä siis esimerkkejä elävästä työelämästä. Ei ole jokapäiväisiä mutta riskejä.
Sektio on synnytystapa kun sitä tarvitaan, onneksi Suomen maassa on laadukas hoito ja seuranta, jolloin on mahdollista punnita synnytystavan riskit ja tehdä päätökset sen mukaan.
Mutta kun kysytään toivetta/ajatusta omasta synnytystavasta niin toivon hartaasti myös tällä kertaa alatien onnistuvan
Olen aiemmat kaksi synnyttänyt alateitse aikoinaan ja näin toivon nytkin tapahtuvanOnko muilla selvä mielipide (jo tässä vaiheessa) siitä miten haluaa synnyttää?
Itse olen 100% varma, että haluan sektion
pinkpanther
Oman äänensä löytänyt
Oletteko vielä miettineet kummeja tulevalle lapselle? Tuleeko monta? Täytyykö tehdä "karsintaa" mahdollisista ehdokkaista vai onko ihan selvää pässinlihaa kuka/ketkä kunnian saa? 
Entä jos on esim aviopari, josta vain toinen osapuoli on oikeasti läheinen, onko tökeröä pyytää vain toista vai pitäisikö pyytää molempia?
Meillä varmuudella tiedossa yksi miehen pitkäaikaisimmista ystävistä, jota ainakin kysytään. Minulla niin vähän ystäviä, että oikeastaan vain yksi vaihtoehto, mutta tiedän että hänellä jo ennestään paljon kummilapsia eikä meinaa heidänkään elämissään ehtiä olla mukana niin paljon kuin haluaisi niin pitää vähän pohtia asiaa.
Entä jos on esim aviopari, josta vain toinen osapuoli on oikeasti läheinen, onko tökeröä pyytää vain toista vai pitäisikö pyytää molempia?Meillä varmuudella tiedossa yksi miehen pitkäaikaisimmista ystävistä, jota ainakin kysytään. Minulla niin vähän ystäviä, että oikeastaan vain yksi vaihtoehto, mutta tiedän että hänellä jo ennestään paljon kummilapsia eikä meinaa heidänkään elämissään ehtiä olla mukana niin paljon kuin haluaisi
niin pitää vähän pohtia asiaa.Meistä ei kumpikaan kuulu kirkkoon, joten en näe syytä ristiäisille ja kummeille.
Ei huvittaisi edes järjestää minkäänlaisia nimiäisiä Ajatuskin kaikista ekstrasäädöistä pikkuvauva-aikana uuvuttaa, meillä vielä suurin osa läheisistä asuu eri kaupungissa.
Mies haluaisi lapselle jotkut kummien kaltaiset tärkeät henkilöt mutta minä en näe siinä pointtia. Täytyy katsoa mihin päädytään.
Ei huvittaisi edes järjestää minkäänlaisia nimiäisiä
Ajatuskin kaikista ekstrasäädöistä pikkuvauva-aikana uuvuttaa, meillä vielä suurin osa läheisistä asuu eri kaupungissa.Mies haluaisi lapselle jotkut kummien kaltaiset tärkeät henkilöt mutta minä en näe siinä pointtia. Täytyy katsoa mihin päädytään.
Ei olla puhuttu miehen kanssa vielä asiasta, mutta meilläkään ei kumpikaan kuulu kirkkoon, joten ainakaan virallisia kummeja ei tule. Itsekseni oon ajatellut, että en jaksaisi pelkän tavan vuoksi kysyä ketään epävirallisestikaan (koska omat kummikokemukset on ollu vähän sellaisia yhtä tyhjän kanssa, enkä kans oikein näe pointtia ilman tuota uskonnollista näkökulmaa), mutta pitää tietty katsoa, mitä mieltä mies on 
Oletteko vielä miettineet kummeja tulevalle lapselle? Tuleeko monta? Täytyykö tehdä "karsintaa" mahdollisista ehdokkaista vai onko ihan selvää pässinlihaa kuka/ketkä kunnian saa?
Meillä varmuudella tiedossa yksi miehen pitkäaikaisimmista ystävistä, jota ainakin kysytään. Minulla niin vähän ystäviä, että oikeastaan vain yksi vaihtoehto, mutta tiedän että hänellä jo ennestään paljon kummilapsia eikä meinaa heidänkään elämissään ehtiä olla mukana niin paljon kuin haluaisi
Mekään ei kuuluta kirkkoon, mutta ollaan tunnustuksellisia kristittyjä, joten kaste Jeesuksen nimeen ja sitä myötä kummit on ihan ehdoton juttu.
Kummien valinnasta oon hieman jo ehtinyt ahdistua. Sisaruksista ja sukulaisista olisi nimittäin kyllä tarjolla useita mahdollisia, mutta haluamme että kummit todella tunnustavat uskoa, rukoilevat lapsen puolesta ja auttavat meitä kasvattamaan lapsesta kristityn. Se karsii ehdokkaat aika vähiin. Käytännössä kummit pyydetään varmaan seurakunnasta, mutta aina tämä tuntuu vähän mutkikkaalta ja mietin, loukkaantuvatko sukulaiset, kun emme pyydä heitä. Seurakunnassakaan meillä ei ole kovin montaa niiin läheistä tuttavaa, ja kerran oon kokenut senkin, että kummipyynnöstä on kieltäydytty. Sen vuoksi on ehkä vähän traumaa tähän liittyen.
Vaikka kastetta niin tärkeänä pidänkin, niin myös ristiäisten järjestäminen ahdistaa jo etukäteen, sillä en ole yhtään juhlajärjestäjätyyppiä ja sukujuhlien sosiaalinen ympäristö uuvuttaa.
Mä en myöskään kuulu kirkkoon, mutta olen siitä huolimatta erään ystävän lapsen kummi, joten kyllä omalleni/omilleni haluaisin myös kummit, vaikka sitten epävirallisetkin. Tosin mulla on kans ihan hassu taistelu menossa itseni kanssa et pitäiskö lapset kuitenkin kastaa vaikka oon itse kirkosta eronnut 
jotenki nimenomaan ristiäisperinne istuu niin tiukassa mun päässä. Jotkut juhlat joka tapauksessa haluaisin järjestää.
Olen myös paljon pohtinu et sopiiko pyytää vain pariskunnan toista osapuolta, koska pari kummitason ystävää on uudehkoissa parisuhteissa enkä heidän kumppaneitaan oikein koe tuntevani niin hyvin. Taisin joskus täällä lukea jotain vanhaa ketjua jossa todettiin että pariskunnathan myös eroavat, jolloin lapsen suhde toiseen kummiin saattaa kokonaan katketa, että siinäkin mielessä on ”turvallisempaa” valita vain itselle aidosti läheisiä ihmisiä.
jotenki nimenomaan ristiäisperinne istuu niin tiukassa mun päässä. Jotkut juhlat joka tapauksessa haluaisin järjestää.Olen myös paljon pohtinu et sopiiko pyytää vain pariskunnan toista osapuolta, koska pari kummitason ystävää on uudehkoissa parisuhteissa enkä heidän kumppaneitaan oikein koe tuntevani niin hyvin. Taisin joskus täällä lukea jotain vanhaa ketjua jossa todettiin että pariskunnathan myös eroavat, jolloin lapsen suhde toiseen kummiin saattaa kokonaan katketa, että siinäkin mielessä on ”turvallisempaa” valita vain itselle aidosti läheisiä ihmisiä.
Mun mielestä on täysin ok pyytää vain toinen osapuoli jostain pariskunnasta. Jos lapsellemme jonkinlaiset epäviralliset kummit tulee, niin pyytäisin yhtä ystävääni eikä tulisi mieleenkään pyytää samalla miestään, en ole miehen kanssa juurikaan tekemisissä.
Ymmärrän toki jos toiveena nimenomaan se uskonnollinen kasvatus kummeilta, mutta olisiko mahdollista olla sekä että jos sopivia on hankala löytää? Että saisi esim. Sisaruksista niitä turvallisia aikuisia ja seurakunnasta niitä jotka kasvattaisi uskossa? Toivottavasti löytyy joka tapauksessa hyvät!Mekään ei kuuluta kirkkoon, mutta ollaan tunnustuksellisia kristittyjä, joten kaste Jeesuksen nimeen ja sitä myötä kummit on ihan ehdoton juttu.
Kummien valinnasta oon hieman jo ehtinyt ahdistua. Sisaruksista ja sukulaisista olisi nimittäin kyllä tarjolla useita mahdollisia, mutta haluamme että kummit todella tunnustavat uskoa, rukoilevat lapsen puolesta ja auttavat meitä kasvattamaan lapsesta kristityn. Se karsii ehdokkaat aika vähiin. Käytännössä kummit pyydetään varmaan seurakunnasta, mutta aina tämä tuntuu vähän mutkikkaalta ja mietin, loukkaantuvatko sukulaiset, kun emme pyydä heitä. Seurakunnassakaan meillä ei ole kovin montaa niiin läheistä tuttavaa, ja kerran oon kokenut senkin, että kummipyynnöstä on kieltäydytty. Sen vuoksi on ehkä vähän traumaa tähän liittyen.
Vaikka kastetta niin tärkeänä pidänkin, niin myös ristiäisten järjestäminen ahdistaa jo etukäteen, sillä en ole yhtään juhlajärjestäjätyyppiä ja sukujuhlien sosiaalinen ympäristö uuvuttaa.
En itse ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta sain jostain syystä olla kummipoikani kirkollinen kummi, ja olen ollut mukana myös esim. Hänen rippijuhlissaan siinä osuudessa jossa rukoillaan kummilapsen puolesta. Hänen kastepappi oli musta tosi ihana, hän siis tiesi etten kuulu kirkkoon. Kummipoikaani kastettaessa hän puhui ensin kummin uskonnollisista velvollisuuksista kahdelle kirkkoon kuuluvalle kummille, ja sitten kääntyi meidän kaikkien puoleen ja puhui lapsen tukemisesta ja hänen kanssaan kasvamisesta sekä yleisesti hengellisestä opastuksesta viittaamatta enää uskontoon. Sain myös saman kummitodistuksen. Olen ottanut itse erityisesti kulttuuri- ja taidekasvatuksesta koppia hänen osaltaan kun en kristillistä puolta niin tunne tai koe luontevaksi, mutta kastepapin suhtautuminen muutti omaa lapsuudesta ja melko vanhoillisesta koulusta jäänyttä hieman vaikeaa suhdetta kirkkoon paljon positiivisemmaksi.
Mulla on kaksi ystävää jotka tuntuu ehdottomalta kummeiksi, toinen mun vanhin ystävä ala-asteelta jonka kanssa olen edelleen viikottain tekemisissä ja toinen meidän yhteinen ystävä jonka kanssa ollaan molemmat asuttukin pitkään yhdessä.
On jotenkin hankalampaa miettiä pyytääkö sisaruksia vai ei. Olisi outoa pyytää vain puolison veljeä eikä mun sisaruksia, mutta tuntuisi myös hassulta jos lapsella olisi hirveän monta kummia. Lasta ei tulla kastamaan joten sinänsä ei ole mitään sääntöjä, mutta kummit kuitenkin haluttaisiin lapsen tueksi ja myös näiden ystävien iloksi :)
On jotenkin hankalampaa miettiä pyytääkö sisaruksia vai ei. Olisi outoa pyytää vain puolison veljeä eikä mun sisaruksia, mutta tuntuisi myös hassulta jos lapsella olisi hirveän monta kummia. Lasta ei tulla kastamaan joten sinänsä ei ole mitään sääntöjä, mutta kummit kuitenkin haluttaisiin lapsen tueksi ja myös näiden ystävien iloksi :)
Ajattelen, että sisarukset ovat joka tapauksessa niitä turvallisia aikuisia, ovathan he setiä, tätejä ja enoja.
Mulla on selkeänä osa kummeista. Tässä pähkäilen myös, että voiko pyytää vain toista. Tai siis mun mielestä voi.
Mutta jos pyydän (parikin tällaista vaihtoehtoa), niin toisessa ystäväni loukkaantuu, jos pyydän vain häntä. Toisessa taas ystäväni puoliso loukkaantuu, ja sen jälkeen tekee siellä hankalaksi yhteydenpidon.
Mutta jos pyydän (parikin tällaista vaihtoehtoa), niin toisessa ystäväni loukkaantuu, jos pyydän vain häntä. Toisessa taas ystäväni puoliso loukkaantuu, ja sen jälkeen tekee siellä hankalaksi yhteydenpidon.
Meillä on kaikilla lapsilla 3 kummia. Ollaan valittu myös just tuolleen vaan toinen pariskunnasta, koska puoliso ei oo ollu silloin vielä niin tuttu. Omasta mielestä täytyisi olla vanhempien tehtävä päättää kummit eikä valinnoista saisi loukkaantua. Tälle neljännelle ei oo vielä mietitty kummeja ja tulee vaikeeta, kun täytyis kans löytää 3, eikä nyt oikeen tuu kauheesti ketään hyvää edes mieleen. Ollaan käytetty aiemmin jo ne parhaat.. 
