Yleinen keskustelu

[Aakkoset]

Mulla pyörii tosi paljon keskenmeno mielessä, mutta syynä on lähinnä se että mulla on tapana aina muutenkin varautua pahimpaan ("en mä varmaan sitä työ-/opiskelupaikkaa saa", "varmaan tämä päänsärky meinaa aivokasvainta" jne ). Just nyt rv 9+0 tuntuu siltä, että keskenmeno olisi toki iso pettymys, mutta ehkei kuitenkaan ihan niin iso kuin läpi käydyt 5 tuloksetonta hoitokiertoa - ainakin olen ihan oikeasti nyt tullut raskaaksi ja vielä tuplana. Tosi paljon toki mietin jo tulevaa elämää vauvan/vauvojen kanssa jos ja toivottavasti kun kaikki menee hyvin, mutta samaan aikaan pidän jonkinmoista etäisyyttä asiaan. Mulla on esim. raskauden aikaiset kutsumanimet sikiöille jo päätettynä, mutta aion alkaa niitä käyttää vasta toisella kolmanneksella, koska silloin vasta voi olla aika varma että joku sieltä lopulta syntyy. Tai katsotaan tulevatko käyttöön ollenkaan, kaveripiirissä on ollut tapana nimetä sikiöitä paljoa äidiltä kyselemättä

Menen reilun viikon päästä ylimääräiseen ultraan, koska pää ei kestä odottaa nt-ultraan 27.1. asti. Ajattelen että jos uutiset on huonoja niin ovatpahan sitten ainakin tiedossa ja voi ryhtyä toimenpiteisiin sen mukaan.

Tuplatsressiä varmasti luo kaksosraskaus, eikö niitä seurata tarkemmin kuin yksikköraskautta? Eiköhän se ole ihmismielelle luontaista varautua pettymyksiin, tai ainakin itse olen melko samanlainen. Jostain syystä mielessä ei ole kertaakaan käynyt, että olisi mennyt tai menossa kesken tämä raskaus. Ainoastaan pohtinut, että eikait vaan olisi kaksoset tulossa (sen verran enemmän pahoinvointia ja oireita kuin edellisessä raskaudessa).

Meillä on NT-ultra tulossa 23.1, tässä jo katselin, että pitäiskö mennä vu:n, mutta sit taas mietin, että ne ajat menisi myös 1-2vkon päähän.. Joten mitä hyötyä

 

[syllogismi]

Tuplatsressiä varmasti luo kaksosraskaus, eikö niitä seurata tarkemmin kuin yksikköraskautta? Eiköhän se ole ihmismielelle luontaista varautua pettymyksiin, tai ainakin itse olen melko samanlainen. Jostain syystä mielessä ei ole kertaakaan käynyt, että olisi mennyt tai menossa kesken tämä raskaus. Ainoastaan pohtinut, että eikait vaan olisi kaksoset tulossa (sen verran enemmän pahoinvointia ja oireita kuin edellisessä raskaudessa).

Meillä on NT-ultra tulossa 23.1, tässä jo katselin, että pitäiskö mennä vu:n, mutta sit taas mietin, että ne ajat menisi myös 1-2vkon päähän.. Joten mitä hyötyä

Seurataan kyllä, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan ensimmäisellä kolmanneksella (en tiedä riippuuko sairaanhoitopiiristä mikä on politiikka, mut toisaalta jos ennen 12. viikkoa on jotain menossa pieleen niin tuskinpa siinä paljoa on tehtävissäkään). Oon ihan varma et sitten jos/kun alan hypätä äitiyspolilla sorkittavana viikoittain niin stressikin kohoaa sen mukaiseksi

 

[Liliann_]

Itse kuuntelisin jotain positivisia, ihania raskaus/ synnytystarinoita Itse en "uskaltaisi" raskaana kuunnella /lukea menetyksistä, koska ne voivat tosiaan lietsoa turhaa pelkoa ja huolta ja pelko ja huolikin saattavat vaikuttaa omaan oloon negatiivisesti Mut ymmärrän tän ihmisen luontaispiirteen, meillä on ihmisinä taipumus mennä urkkimaan kaikkea negatiivista ja kamalaa ja pelottavaa, vrt. rikospodcastit sun muut.

Ajattelen niin että ei se huolehtiminen /huoli /pelko auta mitään, toki voi ajatella että no enpähän pety sitten.. Itse aika neutraalisti suhtaudun, en hehkuta mutten pelkääkään. Tulee mitä tulee..

 

[ElokuunÄiti91]

Tsemppiä kaikille meille.

Mä olin ekalla viikolla miehellekin niin, että "mä en kyllä osaa pelätä, kaikki menee hyvin" ja kuuntelin kaikenmaailman synnytystarinoita ja vauvapodeja.
No sit menikin vain hetki ja yhtäkkiä olinkin jokseenkin "varma", että tuolla on vain tuulimuna, enkä ole todellakaan mitään raskauteen ja synnytykseen liittyvää enää kuunnellut.
Ihan yllättyin tiistaina kun ultrassa näkyikin liikettä ja syke.
Mutta edelleenkään en näe meille syntyvän vauvaa...mutta vaikka ääni päässä huutaa, että se on äidin vaisto, joka aavistaa miten tässä käy, niin järjellä tiiän, että johtuu vain siitä, että tätä yritettiin niiiin kauan.

Olen myös kärsinyt synnytyksen jälkeisen masennuksen ekan synnytyksen jälkeen, jolloin olin varma, että se on äidin vaisto joka mulle kuiskuttelee, ettei meidän rakas tuu näkemään ensimmäistä syntymäpäiväänsä ja koska se ääni oli väärässä, ajattelen tämän tänkin hetkisen äänen jauhavan täyttä paskaa.

Eli hyvin ristiriitaiset fiilikset.

Mutta kuten aluksi kirjoitin niin tsemppiä meille kaikille sekä optimistisia ajatuksia! Yritetään pitää mieli valoisana ja lähettää lämpimiä ja rakastavia ajatuksia kohtuun antamaan voimaa meidän pienen pienille!

 

[Myrsky21]

Mä muistan ekasta raskaudesta että mieli yritti selkeästi suojella mua ja ajatukset oli just että jos tää pysyy matkassa(ekat viikot), katsotaan mitä ultrassa näkyy ennen kuin raskauteen voi uskoa, kunhan liikkeet tuntuu ja voimistuu niin varmasti konkretisoituu raskaus, katsotaan meneekö loppuraskaus normaalisti, vauva syntyy kun syntyy tai on syntymättä kuten harvemmin käy... Ei tarkoittanut ettenkö ois ollu iloinen raskaudesta tai toivonut kaiken menevän hyvin ja luottanut että vauva saapuu maailmaan mutta oon muutenkin asioita "järkeilevä" tyyppi ja esimerkiksi koiraakin hankkiessa uskalsin luottaa että se pentu tulee taloon vasta kun se oli meillä auton kyydissä kotia kohti tulossa vaikka kasvattaja tuttu, koira maksettu osin ennakkoon jne mutta aina on se vaihtoehto entä jos

Muistan esikoista odottaessa kun äiti kaverit hermostui kun kerroin varauneeni siihen että eläimille oli laitettu ruuat tyyliin viikon ajaksi kuppeihin ja koiralle hätälaukku yökyläilyjä varten jos lähipiiri ottaa yökylään haittaako tuo mitään jos ruoka joka säilyy purkissa niin jos on laitettu valmiiksi jos sattuu että synnytys kestääkin tai jotain ja ei päästä joka päivä edes kotiin käymään niin pakkohan jonkun on eläimet hoitaa
Lopulta eläimet pysty oleen meillä kotona koska synnytys alkoi lähellä laskettua aikaa ja mies oli kotina ja vauva tuli maailmaan alle vuorokaudessa joten mies pystyi käymään käyttään koiran ennen kun lähdettiin aamupäivällä ja iltapäivän jälkeen jo pystyi käymään kotosalla

Kannoin esimerkiksi aivan alkuraskaudesta aina neuvolakorttia mukana jos tulee tilanne että joudun onnettomuuteen, pyörryn jossain tms niin ihmiset tajuavat mun olevan raskaana ja se voi vaikuttaa hoitoon

 

[Ranatar]

Hyvä, kun keskenmenoista ja niiden peloista voi jutella.

Tuokin voi kyllä pitää paikkansa mitä @bandoo kirjoitti, että kun keskenmenoista puhuminen voi tietyssä vaiheessa korostua ja sitten jos niitä menee lukemaan, se taas voi muokkata omaa näkemystä asiasta vinkahtaneeseen suuntaan.

Ehkä tasapainottavana näkökulmana voisin tuoda esille, että minua ei tässä raskaudessa ole keskenmeno pelottanut juuri lainkaan. Takana on viisi raskautta eikä yhtäkään keskenmenoa. Ensimmäisten kohdalla mahdollisuus keskenmenoon mietitytti enemmän, mutta nyt kai kokemus puhuu enemmän sen puolesta, että kaikki menisi todennäköisesti hyvin, kuten edellisilläkin kerroilla.

Mutta ei minullakaan kaikki ole ollut auvoista, vaan raskaaksi tuleminen on välillä ottanut aikaa ja olen kadehtinut heitä, joilla tärppää aina eka kierrosta.

Toivon kovasti, että kaikkien vauvat kasvaisivat pontevasti ja syntyisivät turvallisesti. Jos keskenmeno kohtaa, se vaatii oman surutyönsä. Etukäteen murehtiminen voi kuitenkin vielä osoittautua turhaksi. Ajattelen, että niin kauan kunnes toisin näyttäytyy, raskaus etenee hyvin.

 

[Valoisa2023]

Itsellä eli edellisessä raskaudessa huoli pitkään mukana. Nyt kun plussattiin sanoin saman tien kumppanille, että haluan nauttia tästä raskaudesta, kun viime kerralla elin pelossa valtaosan raskaudesta.

Toki mahdollisuudet muistuttavat aika ajoin itsestään, mutta osaan ne nyt paremmin laittaa sivuun nätisti odottamaan seuraavaa terveyskeskuskäyntiä.

 

[jenz]

Tämä on muuten ihan hyvä kaavio keskenmenon todennäköisyyksistä: https://datayze.com/miscarriage-chart

Esim. jo viikolla 7 on 91% todennäköisyys että raskaus jatkuu normaalisti. Todennäköisyydet siis jo näilläkin viikoilla ovat tosi hyvät raskauden jatkumiselle, vaikkei siltä ehkä tunnukaan.

 

[ElokuunÄiti91]

Tämä on muuten ihan hyvä kaavio keskenmenon todennäköisyyksistä: https://datayze.com/miscarriage-chart

Esim. jo viikolla 7 on 91% todennäköisyys että raskaus jatkuu normaalisti. Todennäköisyydet siis jo näilläkin viikoilla ovat tosi hyvät raskauden jatkumiselle, vaikkei siltä ehkä tunnukaan.

Kiitos tästä, olipa kiva nähdä, että todennäköisyys keskenmenoon on todellakin hyvin pieni!

 

[syllogismi]

Eka neuvolakäynti ylihuomenna iltapäivällä ja nyt alkoi jännittää, en edes tiedä oikein miksi