Liityn uutena tähän keskusteluun, hei vaan kaikki.


Olen siis kypsynyt vasta nyt, 36-vuotiaana, siihen ajatukseen, että haluan lapsen/lapsia. Yritys on alkanut 2024 marraskuussa, ja nämä 2 ei-tärpännyttä kiertoa ovat aiheuttaneet jo nyt paljon surua ja ahdistusta. Tuntuu, että kello vain tikittää, ja todennäköisyys koskaan raskautua ja saada lapsi vain heikkenevät. Mutta yritän silti pysyä positiivisena, vaikka koville tämä ottaa. Vielä kun olen tällä hetkellä flunssassa, ja mannertenvälisen lentomatkustamisen/aikaerorasituksen vuoksi kuukautiset ovat alkaneet ennätyksellisesti viikon etuajassa... Mulla tuppaa käymään noin aina pitkien lomamatkojen seurauksena, mutta tällä kertaa se tuntuu jotenkin aivan erityisen pahalta, varsinkin kun reissunkin aikana oli kova yritys päällä. No, ainakin uusi yritys pääsee alkamaan vähän nopeammin.
Onnistuin 11/24 ekassa yk:ssa tikuttamaan ovulaation, mulla on tunne, että viime kierrossa en ovuloinut ollenkaan tai sitten ovuloin, mutta munasolu ei ollut ihan priimaa matkastressin/sairastelujen vuoksi, minkä vuoksi kuukautisetkin alkoivat etuajassa. Ostin juuri ovulaatiotestejä, jotta voin sitten nyt alkaneessa kierrossa taas varmistaa, että sentään ovuloin.
Mutta toivotaan, että tämä vuosi olisi mahdollisimman monelle meistä se vuosi, jolloin tärppää
Muoks/ Katson tässä muuten flunssakoomassa Areenasta tanskalaista dokkarisarjaa "Kun haikara lentää ohi" (lapsettomuushoidoista kertoo). En tiedä onko kauhean hyvä idea, kun on muutenkin jo valmiiksi niin kurja olo. On vaan jotenkin niin käsittämätöntä ja epäreilua, miten vaikeaa raskautuminen on niin monelle. Silmiäavaavaa.