Yleinen keskustelu

Olen seuraillut palstaa taustalla ja yritän aktivoitua pikkuhiljaa. Odotan kolmatta ja nyt tasan 8+0. Hankin myös doplerin viime viikolla ja etsiskelyjen jälkeen löytyi syke jo 7+2. Nyt löytyy aina samasta kohasta, hieman häpyluun yläpuolelta ja oikealla. Aiempien kohdalla ei ole ollut juuri mitään erikoisia oireita, mutta nyt melki joka päivä inhottavaa kuvotusta ja mielialat heilahtelee paljon 🙈
 
Täällä neuvolan laskun mukaan 8+0 (ultran 7+4). Edelleen epävarmuus kaikesta vaivaa...

Pääkipu aivan järjetöntä ja muutoinki haikea tai surumielinen olo, jopa yksinäinen välillä... Onko muilla tämmösiä haikeustuntemuksia ollut ?

Reilu viikko oisi vielä lääkärineuvolaan aikaa missä ultrataan myös ja jännittää ihan älyttömästi...
 
Täällä on migreeni tehnyt paluun. Edellisestä on aikaa yli 8 vuotta,eli esikoisen odotusaikana migreeni hävisi ja ehdin jo iloita, että sille tielleen jäi. Eipä jäänytkään.. Kaikki tuntuu haikealta ja hurjan vaikea iloita raskaudesta, kun jatkuvasti on pieni pelko, ettei tästä tulekaan mitään. Varsinaista syytä pelolle ei ole, kaikki on kai juuri niin hyvin kuin voi vain olla, mutta jotenkin en edellisestä raskaudesta muista tätä alkuaikaa lainkaan. Meniköhän päivät ja viikot silloinkin todella näin hitaasti. Laskin juuri paljonko on tullut päiviä lisää varhaisultran jälkeen ja kaksi kokonaistahan niitä, vaikka tuntuu pieneltä ikuisuudelta.
 
Täällä neuvolan laskun mukaan 8+0 (ultran 7+4). Edelleen epävarmuus kaikesta vaivaa...

Pääkipu aivan järjetöntä ja muutoinki haikea tai surumielinen olo, jopa yksinäinen välillä... Onko muilla tämmösiä haikeustuntemuksia ollut ?

Reilu viikko oisi vielä lääkärineuvolaan aikaa missä ultrataan myös ja jännittää ihan älyttömästi...
Mulla on samanlaisia tunteita, jotenkin surumielinen, yksinäinen ja toisinaan kiukkuinen olo. Välillä en edes tiedä mitä mieltä olisin koko raskaudesta. Tähän vielä jatkuva kuvotus..
 
Täällä on migreeni tehnyt paluun. Edellisestä on aikaa yli 8 vuotta,eli esikoisen odotusaikana migreeni hävisi ja ehdin jo iloita, että sille tielleen jäi. Eipä jäänytkään.. Kaikki tuntuu haikealta ja hurjan vaikea iloita raskaudesta, kun jatkuvasti on pieni pelko, ettei tästä tulekaan mitään. Varsinaista syytä pelolle ei ole, kaikki on kai juuri niin hyvin kuin voi vain olla, mutta jotenkin en edellisestä raskaudesta muista tätä alkuaikaa lainkaan. Meniköhän päivät ja viikot silloinkin todella näin hitaasti. Laskin juuri paljonko on tullut päiviä lisää varhaisultran jälkeen ja kaksi kokonaistahan niitä, vaikka tuntuu pieneltä ikuisuudelta.
Migreeni on kyllä niin ikävä vaiva 😔. Toivottavasti et joudu paljon siitä kärsimään 🙏🏻
 
Mulla on kyllä joka raskaudessa kadonnut elämänhalu täysin viimeistään viikon parin päästä plussasta 😪 Aina on tehnyt mieli ryömiä johonkin pimeään luolaan vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja kaivautua sieltä esiin aikaisintaan rakenneultraan… varmasti pahoinvointi ja verenvuodot on sen aiheuttaneet. Vaikka mulla on ollut varmasti jotain ”raskausmasennusta”, niin aina viimeiselle kolmannekselle oon piristynyt ja synnytysten jälkeen oon ollu ihan täynnä virtaa ☺️
 
Miten menee? :red-heart:

Tänään ei ole onneksi vuotanut eikä ollut alavatsallakaan tuntemuksia. Lievä pahoinvointikin palasi parin päivän tauon jälkeen. Varasin ajan varhaisultraan yksityiselle, haluan tietää, missä mennään. Julkisella tuskin aletaan mitään tekemään, mutta ajattelin kuitenkin soitella huomenna neuvolaan.
 
Onko muilla ollu raskausajan päänsärkyä tai migreeniä?

Miulla esikoisesta oli hiukan ja lääkäristä määräsivät sumatriptaania nenäsuihkeena, mutta nyt ei ole enää lääkettä migreeniin (kärsin siitä myös ilman raskautta). Mutta nyt tässä raskaudessa tää päänsärky on ollu ihan kamalaa. Viikko putkeen koskenu ja nyt tuntuu että ei enää jaksa kun särky on pahempaa kuin aikaisempina päivinä lisäten pahoinvointiakin aika paljon... 😭
 
Onks kellään kokemusta poskiontelutulehduksesta näin raskausaikana? Et mitä olis turvallista ottaa helpottamaan oloa? Kun kaikis mitä mulle tuli mieleen ni lukee et ei suositella raskaana oleville😬. Nenäkannu ja höyryhengittelyt ei meinaa riittää ja ab-kuuria nyt en haluais tähän
 
Onks kellään kokemusta poskiontelutulehduksesta näin raskausaikana? Et mitä olis turvallista ottaa helpottamaan oloa? Kun kaikis mitä mulle tuli mieleen ni lukee et ei suositella raskaana oleville😬. Nenäkannu ja höyryhengittelyt ei meinaa riittää ja ab-kuuria nyt en haluais tähän
Nykyään poskiontelotulehdukseen ei vissiin herkästi ab kuuria edes saa ! En ainakaan minä ole saanut.

Ennen raskautta vaan aina lääkärit sano että nasolin, mutta sitä tosiaan ei suositella....
Itsellä varmaan pääkivun lisänä turvonneet poskiontelon limakalvot, mitkä tekee kanssa tulehdusmaisia oireita ja tähän miulla auttaa vain kortisonisuihke mutta sekin reseptitavaraa...
 
Noniin, koko ketju luettu ja löytyi sieltä muutama, joilla ei ole oikein mitään oireita ollut. Miulla nyt 10+3 ja ainoa oire on väsymys, nukun enemmän päiväunia kuin ennen ja iltaisin vaikea pysyä 21 jälkeen hereillä. Mutta muuten, ei mitään, pahoinvointia esim. ei oo ollut yhtenäkään päivänä! No okei, pissattaa aiemman enemmän. Mutta on aika epätodellinen olo koko raskaudesta, joka on siis miun ensimmäinen.
 
Varhaisultraan en viitti rahojani pistää, mutta tuo doppleri kiinnostaa. Oon lihava, reilusti mahaa, niin mietin lieneekö turha hankinta? Onko kanssa-lihavilla kokemuksia dopplerin käytöstä? 😊
 
Varhaisultraan en viitti rahojani pistää, mutta tuo doppleri kiinnostaa. Oon lihava, reilusti mahaa, niin mietin lieneekö turha hankinta? Onko kanssa-lihavilla kokemuksia dopplerin käytöstä? 😊
Mulla ihan kiitettävästi tuota mahaa jo omasta takaa ja hyvin kuuluu äänet. Eli hanki ihmeessä!
 
Noniin, koko ketju luettu ja löytyi sieltä muutama, joilla ei ole oikein mitään oireita ollut. Miulla nyt 10+3 ja ainoa oire on väsymys, nukun enemmän päiväunia kuin ennen ja iltaisin vaikea pysyä 21 jälkeen hereillä. Mutta muuten, ei mitään, pahoinvointia esim. ei oo ollut yhtenäkään päivänä! No okei, pissattaa aiemman enemmän. Mutta on aika epätodellinen olo koko raskaudesta, joka on siis miun ensimmäinen.

Oon joka paikasta lukenut, kuinka raskaudet voi keskenään olla tosi erilaisia ja jotenkin odotin että tän toisen kanssa nyt sit olis erilaisia oireita kuin esikoisesta, mutta ihan tasan samoja jälkiä mennään. Väsyttää ja mielialat vaihtelee, mutta mitään varsinaisia fyysisiä oireita ei oo, eikä varsinkaan pahoinvointia. Välillä aina unohtuu koko raskaus, kun ei tunnu miltään. Esikoisen kanssa koko raskaus meni oireettomasti, sitten kun väsymys väistyi. Toivotaan että nyt pääsis samoilla vähillä oireilla. Mun useampi ystävä on päätynyt tiputukseen pahoinvoinnin takia, joten pitää yrittää nauttia tästä oireettomuudesta ja uskoa että kaikki on silti hyvin. :)
 
Noniin, koko ketju luettu ja löytyi sieltä muutama, joilla ei ole oikein mitään oireita ollut. Miulla nyt 10+3 ja ainoa oire on väsymys, nukun enemmän päiväunia kuin ennen ja iltaisin vaikea pysyä 21 jälkeen hereillä. Mutta muuten, ei mitään, pahoinvointia esim. ei oo ollut yhtenäkään päivänä! No okei, pissattaa aiemman enemmän. Mutta on aika epätodellinen olo koko raskaudesta, joka on siis miun ensimmäinen.
Mulla nyt 9+6 ja todella vähän oireita, ei oikein edes usko että on raskaana vaikka VU:ssa tuli käytyä :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: Siksi pakko päästä vielä ultraan ennen nt-ultraa.
 
Mietin myös tuota kotidopplerin ostoa, mutta varmaan vasta vähän myöhemmillä viikoilla kun varmasti kuuluu sitten.
 
Mä ensin aattelin että en mee varahisultraan vaan oottelen sinne viikolle 13. Mut en mä tiiä… kaverilta lainasin doppleria eikä kuulu mitään, mikä ei kyllä oo näillä viikoilla (8+0) mikään yllätys. Mut nyt kun ei oo mitään ”varmuutta” et tuol joku kavsaa ja kehittyy niinku pitää ni ehkä se on vaan lompakkoa raotettava ja varattava se ultra 🫣
 
Takaisin
Top