Yleinen keskustelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä onkin ollut keskustelua pelosta. Samaistun täysin! Tein siis ekaa kertaa elämässäni positiivisen testin tämän viikon keskiviikkona ja hiukan ovat testit tummuneet tähän saakka. Pelottaa vaan ihan hirveästi, ja oon typeränä googlaillu kaikenlaisia prosentteja ja todennäköisyyksiä keskenmenolle. En pysty oikein yhtään iloitsemaan tästä, kun päällimäinen tunne on pelko ja huoli, että kuinka tää menee. Yritän sanoa itselleni kokoajan, et typerää on surra etukäteen kun kaikki voi mennä myös hyvin, mut tämmönen stressipallo mä vaan oon. 🫣
 
Täällä onkin ollut keskustelua pelosta. Samaistun täysin! Tein siis ekaa kertaa elämässäni positiivisen testin tämän viikon keskiviikkona ja hiukan ovat testit tummuneet tähän saakka. Pelottaa vaan ihan hirveästi, ja oon typeränä googlaillu kaikenlaisia prosentteja ja todennäköisyyksiä keskenmenolle. En pysty oikein yhtään iloitsemaan tästä, kun päällimäinen tunne on pelko ja huoli, että kuinka tää menee. Yritän sanoa itselleni kokoajan, et typerää on surra etukäteen kun kaikki voi mennä myös hyvin, mut tämmönen stressipallo mä vaan oon. 🫣
Siis sehän on helpommin sanottu kuin tehty :S Mutta tietty osa musta haluaa kans uskoa, että hyvin tämä menee. Siihen on kaikki edellytykset! Ja kuten joku jo kirjoittikin, niin ei taida keskenmenot olla kuitenkan niin tavallisia samalla ihmisellä…
Onhan se ihanaa, että toukokuussa meillä kaikilla on meidän pienet ihanuudet sylissämme ❤️
 
Olin eilen vaimon kanssa illalla liikenteessä ja kun päästiin kotiin niin nälkä oli päässyt jo tosi kovaksi. Olisi pitänyt laittaa ruokaa, mutta en kyennyt tekemään mitään. Tuli ihan jäätävän krapulainen olo, röyhtäytti ja poskille kihisi jo sellainen oksettava tunne. Mulla se fiilis poskissa enteilee oksennusta. Velloi ihan järkysti. Onneksi sain ruoan pahalta ololta syötyä ja heti helpotti.

Mulla on aiemmin viikolla tullut paristi vähän heikko olo, kun ollut nälkä, mutta tää olotila oli mulle ihan uutta. Täytyy jatkossa suunnitella syömiset paremmin ja ottaa jotain pientä mukaan, jos tietää, että ei heti saa ruokaa, jos nälkä iskee. Se nimittäin iskee nanosekunnissa.

Me syödään säännöllisesti viis kertaa päivässä, mutta selkeesti täytyy nyt huolehtia siitä, että ruokailuvälit ei venähdä liian pitkäksi.
 
Esikoisen aikaan kuljetin matkassa myslipatukoita, ne olivat silloin ihan näpsäköitä välipaloja just torjumaan tuota nälkäyökötystä.
 
Mua vähän jännittää mennä tänään keikkatöihin, kun tulee nykyään niin helposti pahaolo sen jälkeen kun olen syönyt… teen normaalisti etätöitä niin se ei haittaa, mutta keikkatyössä ei oikein pysty ottamaan rennommin.
 
Jännä miten eritavalla kaikkien keho reagoi. Toisia etoo ennen syömistä, toisia sen jälkeen. Mulla ei ollut aiemmissa raskauksissa mitään olotiloja. Tää on mulle ihan uus juttu, että on mitään pientäkin etomista.
 
Ainakin sanotaan että tyttöraskaudesta tulisi voimakkaampi pahoinvointi, voihan olla että se tekee eroja raskauksien välille jos aikaisemmin on ollut poikia.

Minulla on aikalailla samanlainen olo kuin viimeksikin - ei kovaa pahoinvointia, vähän kuvotusta ja yönälkäily. Se povaisi poikaa minulle.
 
Ainakin sanotaan että tyttöraskaudesta tulisi voimakkaampi pahoinvointi, voihan olla että se tekee eroja raskauksien välille jos aikaisemmin on ollut poikia.

Minulla on aikalailla samanlainen olo kuin viimeksikin - ei kovaa pahoinvointia, vähän kuvotusta ja yönälkäily. Se povaisi poikaa minulle.
Ton mäkin olen kuullut. Hih! Tosiaan pojista mulle ei ollut häivähdystäkään pahoinvoinnista.
 
Meillä oli tänään onnistunut varhaisultra ja oli ihana huomata miten lapsen isäkin innostui tulokkaasta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Meillä ei ole puhuttu minun toimestani muustani kuin ajatuksista/toiveista/peloista raskauden suhteen, mutta ultran jälkeen nämä keskustelut ovat tulleet hänen aloitteestaan. Viikot ovat pitkiä ja vielä mentiin taaksepäin. Mutta toivotaan, että kaikki menee yhtä hyvin jatkossakin.
 
Jospa minäkin nyt tohdin jo tänne kirjoittaa. Ovulaatiosta laskettuna nyt menossa 4+1-2, menkoista laskettuna muutama pv vähemmän.

Täällä kun oli sopivasti ollut juuri keskustelua peloista. Itellä kans taustalla painaa 2kk sitten koettu keskenmeno, ja etukäteen jo mietin että kuinkahan paljon tulen pelkään uuden raskautumisen myötä. Vielä oon nämä pari päivää ollut ainakin ihan hyvillä mielin, ja oon koittanut ajatella että en haluais alkaa antaan pelolle liikaa valtaa, tää on kuiten todennäköisesti mun viimeinen raskaus ja haluaisin koittaa vaan olla onnellinen, mutta ihan varmasti niitä pelko hetkiä tuleen oleen.
Aiemmin en oo käynyt varhaisultrassa, meillä neuvolassa ultrataan eka käynnillä joka on rv10 aikoihin (viimeksi ei tosin sinne asti ehditty). Mutta nyt oon vähän miettinyt että haluiaisin ehkä käydä jo sitä ennen.

Oireita ei vielä juurikaan ole, mutta eipä niitä kauhean paljon ollut esikoisestakaan, joka on muuten tyttö - eli mun kohdalla ei ainakaan pitänyt paikkansa että tytöstä ois voimakkaampi pahoinvointi 😅
 
Muokattu viimeksi:
Tuli mieleen enkä äkkiseltään löytänyt mutta niin raskausajan vitamiinit! Mikä vitamiini teillä käytössä? 😊
 
Tuli mieleen enkä äkkiseltään löytänyt mutta niin raskausajan vitamiinit! Mikä vitamiini teillä käytössä? 😊
Mulla on D, foolihappo, biotiini C ja kalsium. Aiemmin söin kalaöljykapseleitakin, mutta jostain bongasin, ettei sen vaikutuksia ole tutkittu raskausaikana, joten suositus oli olla syömättä.
 
Mulla tällänen kevyt setti lile taustan vuoksi:

  • Minisun Monivitamiini Mama 1 x 1
  • Foolihappo 1 mg x1
  • Kalcipos D 1 x 2
  • D-vitamiinia 100 ug x1
  • Rauta sulfaattimuodossa 100 mg x 2
  • B12-vitamiini 1 mg x 1
 
Minisunin Mama käytössä täällä 😊
Pohdin, että onkohan se yksistään riittävä?
On riittävä, ellei ole syitä ottaa jotain muita. Kalsiumia pitäisi ottaa lisäksi, jos sitä ei muuten saa tarpeeksi. Lisäraudan tarve tsekataan neuvolassa.

Mulla kai minisun mama (se lila purkki) ja 5mg foolihappo ja kalsium sillon kun muistan.
 
Hei! Plussasin torstaina 14.9 ja jotenkin olen ollut niin huolissani siitä saakka. Sain keskenmenon kesäkuussa ja silloin en osannut varsinaisesti edes kuvitella, että jotain sellaista voisi sattua omalle kohdalle. Nyt on tosiaan jatkuva pelko ja huoli… En ole edes miehelle kehdannut vielä kertoa mitään, koska pelottaa että se järkyttää liikaa mikäli tämä ei onnistukaan.
Ainoat oireet ovat olleet väsymys, kova unohtelu, poreilua masussa ja kylmyys… Edellisessä en kylmyyttä tuntenut ollenkaan, onko se hyvä merkki…
Kertoisin kyllä miehelle pikimmiten. Jos niin ikävästi kävisi, että tuokin kesken menisi, niin varmastihan haluat sitten häneltä siihen tukea. Ja muutenkin hetikin voi kertoa että huolestuttaa jos tämäkin menee kesken.

Mutta toivotaan, että tällä kertaa pysyy matkassa mukana! :red-heart:
 
Tuli mieleen enkä äkkiseltään löytänyt mutta niin raskausajan vitamiinit! Mikä vitamiini teillä käytössä? 😊

Multivitan raskaus & imetys -vitamiini, pinkissä purkissa. En ole ihan varma onko se yksin riittävä, toivottavasti. Ainakin farmaseutti suositteli sitä, joten luotin hänen arviointikykyynsä.
 
Mulla menee nyt Multivita raskaus & imetys -vitamiini ja foolihappo. Kalsiumia pitäisi myös alkaa syömään.
 
Ja sit toinen kysymys sanaan päivään. Oon hoitoalalla töissä kotihoidossa. Ja mietin mitä asiakaspaikkoja nyt tulisi välttää, toki en vielä haluaisi raskaudesta töissä kertoa.
Miten alkuraskaus ja nostaminen? Jouduin tänään yhden asiakkaan nostamaan lattialta kun oli kaatuneena, Googlettelin ja ei pitäs vissiin mitään haittaa olla, asiakas painoi n 50-60kg 🤔
 
Takaisin
Top