Yleinen keskustelu

[pikkuherne]

Nyt uskaltauduin tänne itsekin rekisteröitymään ja liittymään keskusteluun Tällä hetkellä 8+0 kuukautisista laskettuna, mutta tiedän ovulaation olleen noin 5 päivää myöhemmin (pidempi kierto) kuin tuo perus laskennallinen, mutta mennään tällä ennen ensimmäistä ultraa. Ensimmäinen lapsi tulossa meille ja jännittää tosi paljon

 

[Miiiru]

En ole kertonut vielä töissä eikä olla vielä oikeastaan yhtään kenellekään kerrottu, 6+5 nyt. Kauheesti kans pomolla on jo suunnitelmia keväälle ja koska vaikuttaa järjestelyihin aika paljon olenko paikalla vai en niin periaatteessa olisi hyvä kertoa mahdollisimman pian. Aion odottaa ainakin nt-ultraan asti. Muuten kertoisin vasta puolivälissä varmaan. Läheisille ajattelin kertoa sitten kun nähdään, vaikka heti, mutta ei oo nyt tullu nähtyä ketään kun on väsyttänyt ja ollut vähän huono olo

 

[Fiufau]

Jos kaikki menee hyvin, niin en ajatellut kertoa töissä vielä pitkään aikaan. Etätyö mahdollistaa helposti salaisuuden pitämisen ja määräaikainen työsopimus joulukuun loppuun, koska projektityö. Raskaus tuskin vaikuttaa jatkosopimukseen mitenkään, koska projekti joko jatkuu tai ei, riippuu vähän aikatauluista.

Jos onnellisesti loppuun saakka päästään, niin ajattelin olla töissä niin pitkälle kuin vain uusi laki sallii, tietysti omaa vointia kuunnellen ja jos sopimus vaan jatkuu. Toisin sanoen, aion venyttää mahdollisimman pitkälle kertomista.

Täsät tulikin mieleen, onko kuinka moni kertonut jo läheisille? Tai milloin ajattelitte kertoa? Meillä vain minä ja mies tietää tästä ja muutenkin, ajatteltiin olla tietoisesti kertomatta asiaa. Saa lähipiiri itse päätellä missä mennään

 

[Bel]

Mekään ei olla kerrottu läheisille vielä, ihan muutamia kavereita lukuun ottamatta. Ikää on jo sen verran että tiedostetaan kasvaneet riskit, ja haluttais olla hieman varmemmilla viikoilla ennen kuin kerrotaan, vaikkei ihan varmoja koskaan olekaan. Ajatus siis kertoa vasta ekan varsinaisen ultran ja verikokeiden jälkeen. Välillä koen tän yllättävän raskaaksi, kun itsekseen sitten miettii ja pyörittelee.

 

[pikkuherne]

Me ollaan kerrottu jo vaikka kenelle Itse alkushokissa kerroin heti ensimmäisenä ystävälle, jonka jälkeen vasta miehelle kun tuli kotiin. Esimieskin tietää (on toki meidän ystävä myös...) ja muutama muu kaveri. Perheille kerrotaan vasta sitten aikaisintaan ensimmäisen ultran jälkeen. On meidän äidin haaveissa ollut lapsenlapsi ja tämä olisi hänelle ensimmäinen, kunhan vaan kaikki menee hyvin

 

[Jadine]

Täsät tulikin mieleen, onko kuinka moni kertonut jo läheisille? Tai milloin ajattelitte kertoa? Meillä vain minä ja mies tietää tästä ja muutenkin, ajatteltiin olla tietoisesti kertomatta asiaa. Saa lähipiiri itse päätellä missä mennään

Olen kertonut kahdelle ystävälle, joille kertoisin myös keskenmenosta. Muille aion kertoa varmaan sitten, kunhan ollaan ohitettu viime keskenmenon ajankohta (eli noin rv15). Varsinkaan esikoiselle en haluaisi joutua toista kertaa kertomaan, että vauva on kuollut.

Suosittelen kyllä jossakin vaiheessa kertomaan ihan suoraan. On nimittäin sopimatonta kysyä, onko joku raskaana. Maha voi olla turvoksissa muista syistä, voi olla lihonut, ja lisäksi aihe voi olla pahimmillaan tosi arka. Olen itse ollut omituisessa tilanteessa, kun näin yhtä kaveriani pitkästä aikaa ja hän näytti minusta raskaana olevalta, mutta hän ei sanonut mitään, enkä itsekään halunnut kysyä. Onneksi hän sitten vähän myöhemmin kertoi itse olevansa raskaana, niin ei tarvinnut enää arvailla.

 

[Fiufau]

Mä en halua kertoa suoraan, varsinkin oman puolen suku on sellaista, että jos sinne jollekin jotain sanoo (lukuunottamatta omat vanhemmat ja sisarukset) niin juttu leviää kuin kulovalkea ja en tykkää, että asia leviää muiden suusta kuin omastani. Oon ehkä tällaisessa asiassa sisäänpäin kääntynyt aika paljon ja en tykkää, että tallainen henkilökohtainen asia leviää muiden suusta. Mun puolestani saavat olla vaikka tietämättä ennen kuin ollaan synnärillä, jos sinne asti siis päästään.

Toki kavereille (omille ja yhteisille) varmaan kerron, jos eivät itse hoksaa. Nähdään sen verran harvoin, että eivät voi kyllä erehtyä enää siinä kohtaa.

Somessa taas en välttämättä aio asiaa julkistaa ollenkaan tällä kertaa.

 

[Kipuna]

Oon vähän pihalla miten tämä perhevapaa uudistus vaikuttaa. Ilmeisesti töitä saisi tehdä viikolle 38? Laskettu aikani on 16.4 eli raskausvapaa alkaisi omien laskujeni mukaan 30.3 (jos oikein laskin). Säästyykö se pari viikkoa sitten loppupäähän, jos työskentelee pidempään? Itse toivoisin tekeväni töitä mahd. pitkään

 

[Fiufau]

Oon vähän pihalla miten tämä perhevapaa uudistus vaikuttaa. Ilmeisesti töitä saisi tehdä viikolle 38? Laskettu aikani on 16.4 eli raskausvapaa alkaisi omien laskujeni mukaan 30.3 (jos oikein laskin). Säästyykö se pari viikkoa sitten loppupäähän, jos työskentelee pidempään? Itse toivoisin tekeväni töitä mahd. pitkään

Niin oon minäkin pihalla ja en oo noita uudistuksia kovin tarkkaan lukenu, mutta näin jotenkin itse olen ymmärtänyt, että mitä myöhempään aloittaa niin venyttää sitten sieltä loppupäästä eli aikaa kun olet vauvan kanssa. Ja siis tää on vaan sellainen looginen ajattelutapa että kyllähän niiden päivien johonkin kuuluu siirtyä.

 

[Jadine]

@Fiufau Aiotteko kuitenkin vanhemmille ja sisaruksille kertoa? Jos on itse maisemissa niin, että nuo sukulaiset mahdollisesti näkevät raskausmahan, niin juorut todennäköisesti alkavat joka tapauksessa kiertää (paitsi ehkä silloin siinä muodossa, että onkohan tuo pieniin päin vai vaan lihonnut...). Itsellä ei tosin ole sitä vaaraa, kun asun niin kaukana.

Somessa en kyllä itsekään kertonut esikoisenkaan raskaudesta, vaan vasta, kun vauva oli syntynyt.

 

[Bel]

Turhauttaa jo kaikki mahdollinen juoruilu! Meillä olisi miehen puolelta yhdet perhejuhlat sunnuntaina, ja voi olla etten mene - oon jo nyt ihan turvoksissa, joku alkaa miettiä kuitenkin. Omalle perheelleni en myöskään halua kertoa ennen kuin olisin valmis kertomaan kenelle tahansa, koska äitini juoruaa ihan varmasti, vaikka kuinka pyytäisi että älä vielä kerro. Tuntuu että vähän turhia juttuja joutuu tässä vaiheessa miettimään.

 

[skiyoulater]

Oon vähän pihalla miten tämä perhevapaa uudistus vaikuttaa. Ilmeisesti töitä saisi tehdä viikolle 38? Laskettu aikani on 16.4 eli raskausvapaa alkaisi omien laskujeni mukaan 30.3 (jos oikein laskin). Säästyykö se pari viikkoa sitten loppupäähän, jos työskentelee pidempään? Itse toivoisin tekeväni töitä mahd. pitkään

Aiempien äitiys- ja isyysvapaan tilalle on tullut raskaus- ja vanhempainvapaa. Raskausvapaa alkaa aikaisintaan 30 arkipäivää ja viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Raskausvapaan pituus on 40 arkipäivää ja sen ajalta maksetaan Kelan raskausrahaa tai työehtosopimuksessa sovitun mukaisesti palkkaa.

Tällaisen löysin googlaamalla. :) Mulla alkais näemmä viimeistään 22.3. ja aikaisintaan 8.3., jos mennään perjantaiden mukaan. Noista siirtymisistä en tiedä, mutta vois kyllä yrittää mahd. pitkään venyttää, jos vointi vaan sallii - mikäli siis saa sit ekstra-aikaa vanhempainvapaalle sinne vauva-ajalle.

Mä taas kerroin lounaalla yhdelle kaverille. Nyt taitaa olla 4 kaveria, serkku ja miehen veli tietoisia. Pikku hiljaa... Perheelle kerrotaan yhteisellä lomalla syyskuussa. :)

 

[Unelmilla]

Olen kertonut äidilleni plussasta heti. Nyt, kun olen käynyt äidilläni ja olin lähdössä, päätimme pojan kanssa kävellä portaita alas (6. krs). Äitini heti huolestui, sanoi, että kävele sitten varovasti! Olin alkuun hämmentynyt, mutta jälkikäteen hymyilytti

Onko muutkin jo kerennyt saamaan huomionosoituksia raskauteen liittyen puolisolta tai muilta läheisiltä?

Mä olin äitienpäivän aikaan ivf-hoitojen jälkeen plussannut. Mies osti kukkia ja onnitteli vaikka matkaa oli pitkästi ja raskaus menikin myöhemmin kesken.

Lisäksi keskenmenon jälkeen käytiin mun kotikaupungissa vaaria moikkaamassa.
Puolisolle oli tärkeetä käydä myös mummojen ja mun äidin haudalla kertomassa että pitävät huolta siellä jossain ensimmäisestä, ja että toinen on varmasti pian tulossa Jotenkin .. koskettavaa. Olen ollut puoliorpo ihan lapsuudesta saakka, ja tällaisia uutisia on helpompaa kertoa tässä kohtaa hautakiville kun eläville sukulaisille kun kaikki on alussa ja niin epävarmaa.

 

[Unelmilla]

Käyttekö te saunassa normaalisti? Jostain lukenut, että ei kannattaisi käydä ja jossain sitten sanotaan, että voi käydä. Mites te muut? Ja mitenkä kylmäaltaat. Voiko niissä käydä pulahtamassa?

Ja kyllä! Saunon normaalisti joskin hyvin harvakseltaan. Pitää olla ”hyvä hetki” ja tuntua hyvältä että ylipäätään saunon. Liian väsyneenä tai muuten heikkona hetkenä puskee helposti epileptiset kohtaukset päälle.

 

[KaraMamma88]

Nyt uskaltaudun ottamaan osaa yleisiin keskusteluihin myös. Kävin tänään AR uä tutkimuksessa jossa näkyi aikalailla viikkoja vastaava alkio ja myös syke
Taustalla mulla km ja kkm+ lääkkeellinen tyhjennys. Uusioperheen ensimmäinen yhteinen vauva.
Menkkojen mukaan olisi 7+2 mutta mulla on pitkä kierto , hedelmöitysajankohdan mukaan 6+3 - 6+5. Uä mukaan 6+1 mutta koska alkio on niin pieni niin heitot tässä vaiheessa mitoissa on enemmän kun todennäköisiä. Mutta ei ollut tuulimuna ja syke näkyi niin näistä onnellisena jatkan alkusyksyä eteenpäin

 

[pikkuherne]

Pieni avautuminen tähän väliin. Mies eilen kertoi, kuinka huolissaan on siitä, että olen "luovuttanut" itseni suhteen. En jaksa liikkua ja kuulemma en ole ollut oma iloinen itseni taas hetkeen. Hän ei vaan tunnu ymmärtävän nyt ollenkaan mun huonovointisuutta ja tätä väsymystä, joka puolestaan aiheuttaa mulle lisää ahdistusta. Olen sairastanut masennusta (virallisesti) viimeiset pari vuotta ja oireet alkaa taas kovasti nostamaan päätään, eikä miehen huoli ainakaan paranna omaa oloa. Syön mielialalääkkeitä ja ne pitäisi ajaa jossain kohtaa alas ja tällä hetkellä tuntuu, että en todellakaan pysty sitä tekemään vielä ikuisuuteen, mikäli tämä tällaisena jatkuu.

En oikein tiedä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ruveta väkisin liikkumaan enemmän, jotta saisin miehen tyytyväiseksi? Tiedostan kyllä, että liikunta varmasti auttaisi omaa jaksamista, mutta tuntuu niin ylitsepääsemättömältä aloittaa tämän olon (sekä henkisen, että fyysisen) kanssa

 

[Empsu94]

Pieni avautuminen tähän väliin. Mies eilen kertoi, kuinka huolissaan on siitä, että olen "luovuttanut" itseni suhteen. En jaksa liikkua ja kuulemma en ole ollut oma iloinen itseni taas hetkeen. Hän ei vaan tunnu ymmärtävän nyt ollenkaan mun huonovointisuutta ja tätä väsymystä, joka puolestaan aiheuttaa mulle lisää ahdistusta. Olen sairastanut masennusta (virallisesti) viimeiset pari vuotta ja oireet alkaa taas kovasti nostamaan päätään, eikä miehen huoli ainakaan paranna omaa oloa. Syön mielialalääkkeitä ja ne pitäisi ajaa jossain kohtaa alas ja tällä hetkellä tuntuu, että en todellakaan pysty sitä tekemään vielä ikuisuuteen, mikäli tämä tällaisena jatkuu.

En oikein tiedä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ruveta väkisin liikkumaan enemmän, jotta saisin miehen tyytyväiseksi? Tiedostan kyllä, että liikunta varmasti auttaisi omaa jaksamista, mutta tuntuu niin ylitsepääsemättömältä aloittaa tämän olon (sekä henkisen, että fyysisen) kanssa

Oletko jo tuolla huhtikuisten salaisella puolella tai pyritkö pääsemään sinne? Tämä herätti paljon ajatuksia, mutta jakaisin mieluummin siellä Tai sitten yksityisviestillä.

 

[pikkuherne]

Oletko jo tuolla huhtikuisten salaisella puolella tai pyritkö pääsemään sinne? Tämä herätti paljon ajatuksia, mutta jakaisin mieluummin siellä Tai sitten yksityisviestillä.

En oo vielä, mutta pyrin pääsemään varmaan viikon sisällä siellä, mutta saa laittaa myös yksityisviestiä!

 

[Kipuna]

Onks täällä enää ketään vai onks kaikki jo suljetulla osastolla (haha ) ? Itse en vielä haluaisi liittyä suljettuun ryhmään, kun raskaus on kuitenkin ihan vasta alkumetreillä, mut en haluaisi olla yksin täälläkään

 

[Vadelmapirtelö]

Minä liityin suljettuun ryhmään, vaikka olen aiemmin joutunutkin pyytämään sellaisesta poistoa.

Mutta jotenkin helpompi jutella enemmän siellä

Yritän siis ehkä sanoa että sinne vaan