Pakko nyt avautua. On jotenkin ahdistunut olo.

Olin heti plussan jälkeen itselleni epätyypillisesti aika rento ja luottavainen, mutta nyt on alkanut pelko hiipiä mieleen enemmän. Yritän miettiä että en voi tehdä mitään jos on mennäkseen kesken, ja pitäisi vaan nyt iloita tästä ja mennä ajatuksella että kaikki menee hyvin. Mitään syytä ei ole huoleen; ei ole vuotoa, viivat vahvistuu jne. Silti esim. vatsakipu tänään aiheuttaa ihan hirveitä ajatuksia ja pakonomaista vessassa ravaamista katsomassa onko tullut verta. On tosi vaikea keskittyä mihinkään.
Onko muilla vastaavaa ja miten saatte mielen pysymään järjissään? Mietin jo pitäisikö tehdä jotain pieniä ostoksia, jotka konkretisoisi asiaa ja toisi ehkä sitä kautta jotain varmuutta. Yritän myös löytää lohtua siitä, että jokainen päivä km-riski pienenee jne. mutta päivät tuntuu ikuisuuden pituisilta just nyt