Tottakai saa kysyä. :) Nt-ultrasta taisin silloin kirjoittaa vain tuolla kesäkuisten salaisessa ryhmässä.
Mutta.. Useamman keskenmenon jälkeen se nt-ultra pelotti mua ihan järkyttävän paljon etukäteen ja toivoin, että sen jälkeen saisi edes vähän varmuutta raskauden jatkumisen suhteen.
Pieni oli silloin ultrauksen kannalta "huonossa" asennossa, sivuprofiili piilossa ja sillä hetkellä hyvin vähä liikkeinen. Ultraaja taas oli vähä sanainen ja piti todella pitkiä hiljaisia hetkiä. (Tiedän, että hän teki työtään, mutta siinä paniikin sekaisissa tunnelmissa ne hiljaiset hetket tuntuivat ikuisuuksilta.) Jossain vaiheessa kysyinkin häneltä, että "mitä mietit?"
Sanoi kuitenkin kaiken näyttävän olevan hyvin. :)
Ultran lopussa kysyin sitten nenäluusta (kun täältä foorumilta olin siitä lukenut ja joillakin se oli katsottu ja siitä oikein erikseen mainittu), mutta meidän ultraaja vastasi, ettei sellaista tutkita. Siitä jäi hieman epämukava fiilis, koska mielestäni en nähnyt koko nenää koko ultrauksen aikana.
Viikon sitä murehdin ja sitten katsottiin miehen kanssa parhaaksi käydä yksityisellä. Ja onneksi käytiin!
Todella lämmin henkinen ja kuunteleva ilmapiiri. Pelkoni ja huoleni huomioitiin ja koko se puoli tuntinen oli todella ihana ja kaunis. Tiesin, että pieni olisi voinut olla silloinkin epäsuotuisassa asennossa ultrauksen kannalta, mutta se riski otettiin ja silloin pieni antoi kyllä parastaan.
Sen voimalla toivottavasti jaksaa tämän neljä viikkoa odottaa rakenneultraan.
Vaikka pakko myöntää, että kyllä se rakenneultrakin pelottaa todella paljon.