Tätä ja muitakin ryhmiä pitkään seuranneena alkaa tuntumaan siltä että on niitä jotka raskautuu nopeasti ja helposti, toiset taas on niitä joille se on hyvin vaikeaa ja vie pitkän ajan.
Kumpa olisi enemmän siltä väliltä....
Tuntuu niin kovin pahalta niiden puolesta joilla on mennyt todella kauan ja jotka ovat kohdanneet menetyksiä.
Jotenkin itselläkin alkaa olemaan fiilis että ei sitä vauvaa tule muuten kuin hoitojen kautta kun "niin pitkään" yritetty ja kaikki mennyt aina yrityksen kannalta täysin nappiin.
Älkää vain ymmärtäkö väärin, olen vilpittömästi hyvin onnellinen niiden puolesta joille raskautuminen on ollut helppo ja nopea.
Täytyi vaan päästää pieni purkaus, kiitos ja anteeksi...
Tämän myötä toivon kovasti plussaa kaikille teille ja tsemppi halaus niille jotka painivat vaikeiden hetkien keskellä![]()
Fall, samaistun niin täysin sinun fiiliksiin. Vaikka "vain" tjottaillaan, alkaa tuntumaan näin reilun vuoden jälkeen siltä, että ehkä tää tie vie hoitoihin tällä menolla.
Sisko tuntuu tulevan raskaaksi pelkästä ajatuksesta ja ite kohtaan joka kuukausi sen karun pettymyksen ku huolimatta täydellisestä ajotuksesta talletuksien suhteen menkat alkaa ja kaikki lähtee alusta.
Vielä epäreilummalta tuntuu tottakai se, että ne jotka pitkän yrityksen jälkeen saa sen plussan ja ehtii innostua, ja sitten menee jotain pieleen. Sydän särkyy joka kerta ku täälläki lukee noita suru-uutisia.
Mutjoo. Piinapäivät jatkuu. Menkat pitäis alkaa torstaina, omituisia tuntemuksia ja oireita on kyllä ollu jo pari viikkoa, mutta en ole oikein uskaltanu innostua. Yks pc-testi kyllä oottelee kaapissa perjantaita.
täällä kanssa yksi näihin fiiliksiin samaistuva! Juurikin ensimmäisten yrittäjissä oli samasta aiheesta keskustelua. Tuntuu tyhmältä että vaikka kaikki ajoitukset ym on kunnossa niin koskaan ei onnistu. Tulee tunne että kyllä sen pitäisi olla jo onnistunut jos olisi kaikki hyvin. Kyllähän monet plussaavat pitkänkin yrityksen jälkeen luonnollisesti, mutta jotenkin usko siihen omaan plussaan vähenee jokaisen pettymyskuukauden kuluessa
uskoa kuitenkin vielä riittää siihen että se oma pieni joskus saadaan, mutta tuntuu hieman siltä että ei siihen ilman hoitoja päästä. Onneksi on tämä foorumi, en tiedä kenelle tästä aiheesta muuten voisi puhua ja saada vertaistukea









<3
Sitäkin tässä aloin miettimään että onkohan nää rfsun ovistestit mulle herkkyyseltään sopivat. Mene ja tiedä, mutta kunhan tää kierto ois pituudeltaan edes normaali
