Olen kokeillut mieheni suhteen kaikkea mahdollista, huumorilla, itkemällä ja parkumalla, rauhallisesti keskustelemalla ja kertomalla miltä musta tuntuu ja miksi on mulle tärkeää, suuttumalla jne.... Aina sama lopputulis-> älä painosta mua!

Joo mieheni tuntien paras lopputulos saataisiin juuri sillä että saa itse pohtia rauhassa, ilman että mä otan asiaa esille kokoajan... Mutta nyt ollaan tosiaan semmosen asian äärellä, että on tosi vaikeeta mulle odottaa koska asialla on vähän kiire....
Ollaan me sentään jotain keskusteluja tässä 4kk aikana saatu käytyä. Kerran sanoi että ei ole poissuljettu asia, että muistuta mua jossain vaiheessa (siiis millon aargh


) Kokoajanhan mä muistutan ja suuttuu

Sit kuitenkin sanoi myöhemmässä keskustelussa että on jo kohta 38 (joo siis ihan hirveen vanha isäksi, just joo) ja taloudellinen tilanne mietityttää (just joo meillä on kyllä hyvä tilanne), ja että tuntuu kuin alottais kaiken alusta (Siis kysynpä vaan mistä alusta, mun lapset oli jo 6 ja 9 kun tavattiin ja jos oltas sillon heti saatu yhteinen niin eihän sekään olisi kuin max.2v) ja sitten se pelko että jos jotain sattuu mulle, hänelle tai että vauva ei ole terve (tämän pelon ymmärrän, mutta siitä pitää vain päästä yli).... Ja sit taas lopulsi ”en siis tiedä vielä”....En ymmärrä näitä miesten juttuja yhtään


Eikä siis tosiaankaan ymmärrä että asialla on kiire ja luulee että kerrasta varmasti tärppäisi niin pitää olla ihan varma :banghead::banghead: