Pelot ja huolet

Huomenna ultra. Jännittää, nyt muutaman päivän tullut hailuraa ruskeaa pyyhkiessä. Harmittaa jo, vaikka samalla kyllä tiedän että voi olla ihan normaaliakin. Silti vetää mielen matalaksi...
Hei ihanaa että huomenna jo ultra! Nyt mieli positiivisena :Heartred:Heartred (tiedän ite miten kamalaa toi epätietoisuus on, mut huomenna on ihan kohta!) itsellä vuoto ei tähän saakka ole osoittautunut vakavaksi ja on tosiaan kuulema melko yleistä. Tsemppiä!
 
Kiitos kaikille tsemppauksesta, täällä matka päättyi valitettavasti tällä kertaa keskenmenoon. Paljon onnea ja hyvää odotusta kaikille lokakuisille :Heartred

Olen pahoillani. Voimia ja parempaa onnea jatkoon :Heartred
 
Huomenna ultra. Jännittää, nyt muutaman päivän tullut hailuraa ruskeaa pyyhkiessä. Harmittaa jo, vaikka samalla kyllä tiedän että voi olla ihan normaaliakin. Silti vetää mielen matalaksi...

Ultrassa, pikainen sellainen, löytyi lopulta syke.
Onneksi. Silti tuntuu yhä jotenkin... En tiedä. Pelottaa silti. Tuli sellainen tunne vain, että niin, nyt löytyi syke, mutta ei se tarkoita muuta kuin että tänään on syke. Huominen on eri päivä. Taisinpa samalla tajuta, miten paljon pelkään keskenmenoa. Eikä asiaa helpottanut yhtään käynnin yleinen meininki (laitoin juuri neuvolakäynteihin hieman tietoa).
 
Ultrassa, pikainen sellainen, löytyi lopulta syke.
Onneksi. Silti tuntuu yhä jotenkin... En tiedä. Pelottaa silti. Tuli sellainen tunne vain, että niin, nyt löytyi syke, mutta ei se tarkoita muuta kuin että tänään on syke. Huominen on eri päivä. Taisinpa samalla tajuta, miten paljon pelkään keskenmenoa. Eikä asiaa helpottanut yhtään käynnin yleinen meininki (laitoin juuri neuvolakäynteihin hieman tietoa).

Mulla on sama homma. En tajunnut kanssa kuin vasta raskauden edetessä että kuinka iso pelko on. Pelkäön ettei lopu Nt ultraan. Pelkäön ettei lopu ollenkaan ja vie nauttimisen mennessään....
 
Mulla on sama homma. En tajunnut kanssa kuin vasta raskauden edetessä että kuinka iso pelko on. Pelkäön ettei lopu Nt ultraan. Pelkäön ettei lopu ollenkaan ja vie nauttimisen mennessään....

Täysin samoja ajatuksia... Ja tiedän kyllä Järjellä, ettei huolehtiminen auta, mitä vaan voi käydä tai olla käymättä, olisi hyvä nauttia, mutta... Niinkuin aiemminkin sanoin, pelot ei ole usein järkipohjaisia.
Toivottavasti päästäisiin kuitenkin suurimmasta pelosta eroon, vaikka nt-ultrassa ja pääsisimme luottamaan ja puhtaasti nauttimaan raskaudesta. :Heartred
 
Täysin samoja ajatuksia... Ja tiedän kyllä Järjellä, ettei huolehtiminen auta, mitä vaan voi käydä tai olla käymättä, olisi hyvä nauttia, mutta... Niinkuin aiemminkin sanoin, pelot ei ole usein järkipohjaisia.
Toivottavasti päästäisiin kuitenkin suurimmasta pelosta eroon, vaikka nt-ultrassa ja pääsisimme luottamaan ja puhtaasti nauttimaan raskaudesta. :Heartred

Pääsin tänään avoneuvolaan kuuntelemaan sydänääniä ja saatiin ne kuuluviin, helpottaa vähän oloa. Ehkä siinä vaiheessa kun vatsa alkaa kasvamaan enempi niin on jotain konkreettista jota silitellä esim niin ehkä se hälventää huolta.
 
Ultrassa, pikainen sellainen, löytyi lopulta syke.
Onneksi. Silti tuntuu yhä jotenkin... En tiedä. Pelottaa silti. Tuli sellainen tunne vain, että niin, nyt löytyi syke, mutta ei se tarkoita muuta kuin että tänään on syke. Huominen on eri päivä. Taisinpa samalla tajuta, miten paljon pelkään keskenmenoa. Eikä asiaa helpottanut yhtään käynnin yleinen meininki (laitoin juuri neuvolakäynteihin hieman tietoa).

Onkohan teillä päin neuvolapsykologia? Sinne pääsee keskustelemaan huolista ja peloista, jos kokee tarpeelliseksi :). Mä kävin esikoisen raskauden aikana muutaman kerran ja oli mun mielestä hyödyllistä.
 
Onkohan teillä päin neuvolapsykologia? Sinne pääsee keskustelemaan huolista ja peloista, jos kokee tarpeelliseksi :). Mä kävin esikoisen raskauden aikana muutaman kerran ja oli mun mielestä hyödyllistä.

Pitääkin selvittää, vaikka vahva veikkaus on ettei kyllä ole. Mutta hyvä muistutus! Tämäkin muuten sellainen, mistä odottaisi neuvolasta antavan ehkä vinkin eikä kuittaavan käden heilautuksella huolia. :grin
 
En tiedä mistä johtui, mutta kun maanantaina paukahti 10+0 viikot, olo alkoi olemaan paljon seesteisempi, ja pelko josta aiemmin kirjoitin laantui hieman. Josko tästä eteenpäin viikko viikolta olisi helpompi sietää tietämättömyyttä.
 
En tiedä mistä johtui, mutta kun maanantaina paukahti 10+0 viikot, olo alkoi olemaan paljon seesteisempi, ja pelko josta aiemmin kirjoitin laantui hieman. Josko tästä eteenpäin viikko viikolta olisi helpompi sietää tietämättömyyttä.


Lohdullista, että muutkin kokee samaa! Samoilla viikoilla olen, ja ensimmäisten pos.testin jälkeisten viikkojen jälkeinen hillitön pelkotila keskenmenosta alkaa laantumaan. Vaikka tietenkin se mahdollista edelleen on, eikä mikään ole varmaan ennen lapsen syntymää... jotenkin neuvolamerkinnät kalenterissa ja varattu aika ultraan tekee kaikesta konkreettisempaa. Tsemppiä sinulle Kyfileida
 
Lohdullista, että muutkin kokee samaa! Samoilla viikoilla olen, ja ensimmäisten pos.testin jälkeisten viikkojen jälkeinen hillitön pelkotila keskenmenosta alkaa laantumaan. Vaikka tietenkin se mahdollista edelleen on, eikä mikään ole varmaan ennen lapsen syntymää... jotenkin neuvolamerkinnät kalenterissa ja varattu aika ultraan tekee kaikesta konkreettisempaa. Tsemppiä sinulle Kyfileida
Sain pari viikkoa nauttia rauhallisemmasta mielestä, mutta nyt muutaman päivän ajan mieleen on jostain noussut pelko keskenmenosta. Pelkään, että ultraan mennessä sydänääniä ei löytyisi tai muuta vastaavaa. Tiedän, että riskit on aina olemassa, mutta löytyisikö joltain rauhoittavia sanoja? Olen voinut hyvin, ei vuotoja tai muutakaan, mistä varsinaisesti tulisi huolestua.
 
Sain pari viikkoa nauttia rauhallisemmasta mielestä, mutta nyt muutaman päivän ajan mieleen on jostain noussut pelko keskenmenosta. Pelkään, että ultraan mennessä sydänääniä ei löytyisi tai muuta vastaavaa. Tiedän, että riskit on aina olemassa, mutta löytyisikö joltain rauhoittavia sanoja? Olen voinut hyvin, ei vuotoja tai muutakaan, mistä varsinaisesti tulisi huolestua.
Mua itseäni auttaa ajatella, että vaikka on aina mahdollisuus että jokin menee pieleen, on valtavan paljon todennäköisempää että kaikki menee hyvin. Lisäksi, kun ei itse voi vaikuttaa asiaan, ei siitä huolehtiminen auta mitään. Lopulta on aika vähän asioita, mihin ei oikeasti voi itse yhtään vaikuttaa, mutta tämä todella on yksi niistä!
 
Sain pari viikkoa nauttia rauhallisemmasta mielestä, mutta nyt muutaman päivän ajan mieleen on jostain noussut pelko keskenmenosta. Pelkään, että ultraan mennessä sydänääniä ei löytyisi tai muuta vastaavaa. Tiedän, että riskit on aina olemassa, mutta löytyisikö joltain rauhoittavia sanoja? Olen voinut hyvin, ei vuotoja tai muutakaan, mistä varsinaisesti tulisi huolestua.

Tosiaan, niin paljon suurempi on se todennäköisyys että kaikki menee hyvin, että paras on vain yrittää takertua siihen. Jos luvut helpottaa (eikä tuota lisää huolta), niin netistä löytyy ainakin tällainen sivusto, jossa näkee prosentteina miten riski pienenee raskauden edetessä
https://datayze.com/miscarriage-reassurer

(Mutta jos tuntuu, että pienikin numeraalinen mahdollisuus lisää stressiä niin sitten en suosittele. Enkä tiiä miten luotettava tuo on.... mutta kuitenkin :angelic: )

Milloin sulla on ultra? Ei voi oikein kuin tsemppiä toivottaa, näitä samoja fiiliksiä käy kaikki varmasti läpi jossain vaiheessa. Mutta kuten Marinelkin totesi, niin paljon isompi todennäköisyys on oikeasti että kaikki on ihan hyvin :happy:
 
Tosiaan, niin paljon suurempi on se todennäköisyys että kaikki menee hyvin, että paras on vain yrittää takertua siihen. Jos luvut helpottaa (eikä tuota lisää huolta), niin netistä löytyy ainakin tällainen sivusto, jossa näkee prosentteina miten riski pienenee raskauden edetessä
https://datayze.com/miscarriage-reassurer

(Mutta jos tuntuu, että pienikin numeraalinen mahdollisuus lisää stressiä niin sitten en suosittele. Enkä tiiä miten luotettava tuo on.... mutta kuitenkin :angelic: )

Milloin sulla on ultra? Ei voi oikein kuin tsemppiä toivottaa, näitä samoja fiiliksiä käy kaikki varmasti läpi jossain vaiheessa. Mutta kuten Marinelkin totesi, niin paljon isompi todennäköisyys on oikeasti että kaikki on ihan hyvin :happy:
Kiitos, luvut ehdottomasti helpottavat. Jotenkin suurempi pelko, kuin että tämä menisi nyt kesken on se, että raskaus olisi jo keskeytynyt, mutta ilman oireita.
Mutta kuten sanoit, kaikki näitä varmasti käy läpi jossain vaiheessa. Itselläkin on ollut hyviä ja sitten taas huonompia jaksoja. Ultra on parin viikon päästä!

Nyt viikonlopun hoidan sukulaisten koiria, sitten meillä onkin yhteensä täällä seitsemän koiraa jaloissa. Ajatukset eivät varmaan ehdi siis kehittää kauhukuvia, vaan keskityn hetkeen.:biggrin
Kiitos rohkaisuista.:Heartpink
 
Kiitos, luvut ehdottomasti helpottavat. Jotenkin suurempi pelko, kuin että tämä menisi nyt kesken on se, että raskaus olisi jo keskeytynyt, mutta ilman oireita.

Täällä samaa pelkoa. Varhaisultrassa vk 7+1 kaikki oli hyvin ja syke kuului. Kuitenkin 7+5 tuli ihan vähä vaaleanpunaista pyyhkiessä ja seuraavana päivänä rusehtavaa limaa. Ei kuitenkaan housuihin asti. Sen jälkeen ei mitään. Nyt kuitenkin 8+5 ja tuntuu et välillä ollut liiankin hyvä ja normaali olo. Paha olo hiipii iltaa kohti, mutta ei jotenkin niin voimakkaana kun edellisillä viikoilla. Huolestuttaa tosi paljon ja tekis mieli varata omakustanne ultra, mut pelkään et sit oon siel joka viikko :sorry:

Pelottaa vaan jos sit vk12 todetaankin et joo ei oo kasvanut 8 jälkeen. :pale
 
Täällä samaa pelkoa. Varhaisultrassa vk 7+1 kaikki oli hyvin ja syke kuului. Kuitenkin 7+5 tuli ihan vähä vaaleanpunaista pyyhkiessä ja seuraavana päivänä rusehtavaa limaa. Ei kuitenkaan housuihin asti. Sen jälkeen ei mitään. Nyt kuitenkin 8+5 ja tuntuu et välillä ollut liiankin hyvä ja normaali olo. Paha olo hiipii iltaa kohti, mutta ei jotenkin niin voimakkaana kun edellisillä viikoilla. Huolestuttaa tosi paljon ja tekis mieli varata omakustanne ultra, mut pelkään et sit oon siel joka viikko :sorry:

Pelottaa vaan jos sit vk12 todetaankin et joo ei oo kasvanut 8 jälkeen. :pale

Mua pelottaa aivan sama asia, ja mulla on välissä sitten ensi viikon perjantaina omakustanneultra, koska mun pää ei vaan kestä odottaa sinne rv 12+.
Toivon, että ultrassa kaikki ok, ja että sitten hieman helpottaisi oloa ja tulisi vähän luottavaisempi olo jatkoon...

Mutta toivottavasti sullakin oli jotain pientä harmitonta vuotoa ja huolehtia ei tarvitse. Oireetkin voi ihan hyvin tasoittua hieman tuossa vaiheessa jo. :Heartred
 
Täällä samaa pelkoa. Varhaisultrassa vk 7+1 kaikki oli hyvin ja syke kuului. Kuitenkin 7+5 tuli ihan vähä vaaleanpunaista pyyhkiessä ja seuraavana päivänä rusehtavaa limaa. Ei kuitenkaan housuihin asti. Sen jälkeen ei mitään. Nyt kuitenkin 8+5 ja tuntuu et välillä ollut liiankin hyvä ja normaali olo. Paha olo hiipii iltaa kohti, mutta ei jotenkin niin voimakkaana kun edellisillä viikoilla. Huolestuttaa tosi paljon ja tekis mieli varata omakustanne ultra, mut pelkään et sit oon siel joka viikko :sorry:

Pelottaa vaan jos sit vk12 todetaankin et joo ei oo kasvanut 8 jälkeen. :pale
Niin tuttu pelko. Yritin katsoa, josko olisi saanut aikaa yksityiselle ultraan, mutta kaikki ajat ovat menneet. Meillä ehtii olla jo virallinen ultra ennen, kuin vapaita aikoja olisi. Eipä tarvitse siis pähkäillä, menisikö vai ei.
Eikö nuo pienet vuodot ole todella normaaleja ja jos sen jälkeen mitään ei ole tullut, eikö voisi sen kuvitella olevan hyvä merkki. Käsittääkseni keskeytyneet keskenmenot eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä?

Tsemppiä kaikille pelon kanssa painiville:Heartred
 
Minua pelottaa oireettomuus :nailbiting: mulla oli pari viikkoo sitten varhaisultra ja silloin viikkoja 7+1. Etova olo hävisi aika lailla noina päivinä. Välillä on ollut yksittäisiä repäisykipuja, rinnat on joinain päivinä arat ja joinain ei. Runsaanpi valkovuoto on ainut oire, mikä on jatkuva. En oo oksentanut kertaakaan.

Tuntuu kummalliselta, jos olen selvinnyt tän alkuraskauden vain noin viikon pötkötelyllä sohvalla etovan olon takia.
Ekalla neuvolakäynnillä terkkari siis sanoi, että voin tulla käymään ennen nt-ultra kuuntelemassa sydänääniä.

Oon ajatellu, että kävisin, mutta mietin, että kuuluuhan ne sydänäännet varmasti? Varhaisultrassa näkyi sydämen syke, ei kuulunut mitään ääniä...
 
N
Minua pelottaa oireettomuus :nailbiting: mulla oli pari viikkoo sitten varhaisultra ja silloin viikkoja 7+1. Etova olo hävisi aika lailla noina päivinä. Välillä on ollut yksittäisiä repäisykipuja, rinnat on joinain päivinä arat ja joinain ei. Runsaanpi valkovuoto on ainut oire, mikä on jatkuva. En oo oksentanut kertaakaan.

Tuntuu kummalliselta, jos olen selvinnyt tän alkuraskauden vain noin viikon pötkötelyllä sohvalla etovan olon takia.
Ekalla neuvolakäynnillä terkkari siis sanoi, että voin tulla käymään ennen nt-ultra kuuntelemassa sydänääniä.

Oon ajatellu, että kävisin, mutta mietin, että kuuluuhan ne sydänäännet varmasti? Varhaisultrassa näkyi sydämen syke, ei kuulunut mitään ääniä...
Ne äänet ei automaattisesti kuulu, niitä pitää ultraajan kuunnella eri asetuksilla. Meille kätilö sanoi että niitä kuunnellaan jonkun lämpöjutun avulla eikä he siksi suosittele et vielä varhaisultrassa kuunnellaan sykkeitä.
 
Takaisin
Top