Mä en puhu kuin miehelle, tosin ei mulla hirveän paljon ole itse raskaudesta puhuttavaa, mitä nyt taivastelen turvotusta, vatsakipuja jne. En ole tosiaan kertonut kenellekään muulle, enkä halua kertoakaan. Elämässä kun on nähnyt miten niin moni asia menee pieleen, niin kaikkein vähiten haluaisin selittää joka suuntaan, jos huonosti kävisi. Suojelen sillä lailla itseäni, koska jos saisin keskenmenon niin jokaiselle jolle kerrot raskaudesta, joudut myös kertomaan keskenmenosta/kohtukuolemasta. Itse kokisin sen todella raskaana asiana, helpompaa on käsitellä suru, jos sellainen tulee, ilman ulkopuolisia kyselijöitä. Itsekin asun kaukana läheisistä, mutta toivon, että mikäli raskaus jatkuu, että voisin jättää vielä joulunakin kertomatta ja kertoa vasta pääsiäisenä, silloinkin on vielä kolme kuukautta aikaa laskettuun aikaan. Mutta ihmiset on tietysti erilaisia ja ymmärrän hyvin, että on tarve puhua. Mulle tämä puhumattomuus on tapa on suojata itseäni, tosin kyllähän mä täällä foorumilla höpöttelen ja tämä varmasti tekeekin siitä puhumattomuudesta niin helppoa.