Täällä ei mitään ihmeempiä. Kahlasin sivut läpi, oli tullut taas huusin paljon viestejä :)
Onnittelut plussanneille!
Mä sain toissapäivänä itteni raahautumaan juoksemaan ja oli ihan vika tikki kyllä

juoksin 7km ja lenkin jälkeinen olo aivan paska, aloin ymmärtämään et mulla on ollu nyt ylikunto päällä useamman kuukauden ja tässä olikin sit se hännänhuippu. Oikeastaan mitään vauvaa ei voi tulla, ennen kun mun liikunta-addiktio loppuu, koska mä en onnistu ovuloimaan normaalisti, aivolisäke painuu lepotilaan, kuukautiskierto häiriintyy ja lopulta menkat loppuu kokonaan.

Ennen tätä tilannetta treenasin juoksua samalla tahdilla, kun olisin harjoitellut puolikkaalle. Oli vaan yksi lepopäivä, jonka aikana en silloinkaan tosiasiassa levännyt vaan saatoin kävellä noin 11km töihin, kauppaan ja asioille. Kaiken kukkuraksi työ stressasi, olin sairastanut pahan virustaudin, km painoi, opinnot piti suorittaa ja olin viljattomalla, ilman hiilarin hiilaria

itseasiassa ihmettelen, että ne menkat edes tuli.
Ambulanssicaset, paniikit, kaikki ahdistuneisuus ja alakuloisuus nivoutuvat lopulta tähän elimistön ylikuormitustilaan, jossa kuppi on lopulta tulvinut yli. Mun keho on vaihdevuosi-ikäisen naisen tilassa, säästöliekillä, koska paukkuja ei meinaa riittää edes välttämättömimpään. Tilaa ei korjaa mikään 2 viikon lepo, vaan todennäköisesti 2 kk lepo, jonka aikana en voi kuin kävellä, ettei sykkeet kohoa liikaa

Lisäksi mun tarvitsee aloittaa ajattelun muutos - liika on liikaa, kehosta pitää huolehtia, ei rääkätä sitä. Että liiallinen urheilu vie terveyden siinä, missä liikkumattomuuskin. Ja minä aina niin järkevä ihminen olen ihan itse oman kehoni saattanut tähän tilanteeseen. Sellaiseen tilaan, jossa se huutaa apua ja mä piiskaan sitä vaan eteenpäin. Et sen suorittamisen pitää loppua.
Niin ja mun kaikki vaatteetkin on liian isoja, oon ihan luuta ja nahkaa. Ja hulluinta oli, kun työkaverikin sanoi mulle aikanaan, että kannattaa miettiä liikunnan määriä, kun suunnittelee raskautta. Loukkaannuin asiasta, vaikken sitä tietysti näyttänyt, mut mietin vaan mielessäni, että perkele kyllä minä rajani tiedän ja olen harrastanut urheilua vuosia, ei tässä mitään ongelmaa ole. Samoin mies huomautteli usein, että en lähtisi taas lenkille vaan, että tehtäis jotain yhdessä. Mut mä en kuunnellut, lenkille piti päästä, vaikka taivaalta saatais munankokoisia rakeita.

Olis kannattanut kuunnella, oikeassa olivat. Varmaan mä jotenkin salasin jopa iteltäni mun lenkkien kuormittavuuden. Tein sitä sillä intensiteetillä, ikään kuin olisin itseäni jostain rankaissut.
Niin, että tämmöstä mulla. Seuraavat 4 päivää tulen vähintään kärsimään erittäin pahasta turvotuksesta koko kehossa, hikoilusta, palelusta, sydämen sekoilusta, vatsaoireista ja erittäin hitaasta aineenvaihdunnasta, sillä kehoni ei pysty tuosta keskiviikon lenkistä palautumaan varmaan edes 5 päivän sisällä. Mun keholla on nyt tosi kauhea alipalautumistila ja oireet varmaan pahenee hetkittäin, mut ajan kuluessa pitäis helpottaa.
Mulla kp 29, eilen herkkä testi täysin nega, että empä jotenkin usko tohon raskauteen. Ehkä tässä tilassa on parempi näin. Rinnat on kyllä sairaan kipeät et kai se vuoto joskus ensi viikolla alkaa viimeistään.
Mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille!