Raskaaksi 2019

[smoothie.]

Ultrattiinko sut tällä käynnillä siis? Oliko mitään erilaista? Noniin. Hommat on siis nyt vihdoin ja viimein käynnissä on tämä kyllä jännää puuhaa, jännittää oikein teidän puolesta! Kumpa lopputulos olisi onnistunut

Joo ultrattiin ja limakalvo joku alle 6mm ja näytti alkukierrolta. Ei mitään uutta siis. Oli taas eri lääkäri, joka oli ihanan empaattinen eikä ollut kiireen tuntua ja vastaili kysymyksiin ja lohdutti kädestä silittäen kun vähän kyynelkanavat aukesi. Hän ei vaikuttanut juuri olevan huolissaan tästä, taino ainut mitä "sain irti" limikseen liittyen oli kun sanoi et joskus tälläsiä näkee. Hän myös vahvisti sen et luteaalivaiheessa limakalvo tiivistyy eli on siksi ohuempi mut kommentoi silti et on aika ohut limis eli ollut oviksenkin aikaan varmaan melko ohut. Kiitos kun ootte täällä hengessä mukana!

 

[smoothie.]

Nipanderi miltä letrot on tähän mennessä tuntuneet? Vai tuntuuko miltään?

 

[dimou]

Onpa kiva kuulla, että tämä kerta vaikuttaisi olevan helpompi kun ensimmäinen. Vaikka toki maanantaihin on vielä aikaa. Oliko viimeksi millainen saalis punktiossa? 20 tuollaista hyvän kokoista yksilöä kuulostaa kyllä lupaavalta

Tänään onkin sitten jo selvästi vaikeampaa, pitikin mennä sanomaan ääneen Tosin elättelen vielä toiveita, että tästä helpottaisi, koska makoilin sängyssä aika pitkään. Viimeksi IVF:ssä mulla oli huomattavasti vähemmän folleja, yhteensä 11, ja kaikki eivät olleet näin isoja. Soluja tuli silloin neljä, ja niistä ainoastaan yksi oli kypsä. Follien määrään suhteutettuna olen siis toiveikas, että nyt saataisiin enemmän alkioita

Olen yrittänyt muistella millaisia fyysisiä oloja oli viimeksi, mutta en vain kerta kaikkiaan muista. En mitään. Muistan vain sitä henkistä ahdistusta ja pelkoa. Ja tuoresiirrosta multa katkeaa filmi ihan kokonaan, seuraavat muistikuvat sen jälkeen on sitten vasta testipäivältä. Kävin jopa toisella palstalla katsomassa mitä olen sinne silloin kirjoitellut, ja sielläkin olen lopettanut kirjoittamisen tuoresiirron jälkeen Tainnut olla piinapäivät todellakin nimensä mukaiset.

 

[dimou]

Mahtavaa että pääsit jo aloittamaan smoothie! Nyt hurjat tsempit että pääset synarelan kanssa vähillä oireilla ja kaikki toimii niinkuin pitää. Minkälainen annos sulla on gonalia?

 

[smoothie.]

Mahtavaa että pääsit jo aloittamaan smoothie! Nyt hurjat tsempit että pääset synarelan kanssa vähillä oireilla ja kaikki toimii niinkuin pitää. Minkälainen annos sulla on gonalia?

150 yksikköä, taitaa olla perus aloitusannos.

 

[smoothie.]

Moni sanoo et syna maistuu ihan hirveältä kun alkaa valua nieluun mut mä en jotenkin maista sitä vaan se ennemminkin ärsyttää/polttelee nielua jonkun 15min.

 

[Nipanderi]

Nipanderi miltä letrot on tähän mennessä tuntuneet? Vai tuntuuko miltään?

Tänään oli vika pilleri, onneksi. Ekat päivät meni kivasti. Iltaisin on vähän hikoiluttanut ja jos on rehkinyt esim. Pumpissa oli vähän pyörryttävä olo. Välillä särkenyt pää. Tänään on ollut aika sumea fiilis päässä. Silmissä vähän sellainen olo kun sukeltais silmät auki ja päätä särkee mutta mitäpä sitä ei olis valmis kärsimään. Torstaina sit ultrataan

Olipas kivan ja rohkaisevan kuuloinen käynti. Nyt vaan uskotaan että lääketiede ratkaisee pulmat ja jouluvauvoja meille

 

[zar_]

Nyt kaikissa kivuissani kierineenä, päätin, että varailen ajan gynelle tähän keväälle. Voin siinä samassa sitten keskustella vielä kertaalleen kaikki kysymykseni auki tähän vauva-asiaan liittyen. Tosin en lähde nyt tekemään mitään oletuksia, kun näihin alakerran asioihin voi vaikuttaa niin moni erilainen asia, olematta kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Jätän tämän mun oireiluni siis ammattilaisen arvioitavaksi.

Sitten tähän vauva-asiaan näin yleisesti. Pienen pohdinnan jälkeen tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että nyt on kaikista tarkoituksellisin hetki pitää taukoa. Niin foorumista, kuin myös tästä yrittämisestä. Meidän parisuhde tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan toisiamme, hyvältä tuntuvia asioita sekä yhteistä tekemistä. Me aloitetaan ihan nyt vain siitä, että minä vaihdan lajia juoksusta pyöräilyyn ja ostamme molemmille uudet matkapyörät. Minä pyrin hyväksymään itseni näin, koetan päästä terveelliseen elämään ja kivunhallintaan.
Eikä se kuume ole kadonnut mihinkään, edelleen toivotaan kovasti pientä saapuvaksi, mutta mun täytyy ottaa nyt vähän "lisäaikaa". Ehkä elämän isoimmat ja tärkeimmät päätökset tarvitsevat vain aikaa, suurta harkintaa ja toisinaan myös askelien taaksepäin ottamista. Jos hyvin käy, raskaus on meille lahja tälle vuodelle. Nyt kuitenkin tärkeintä on ottaa omien tuntemusten mukaisesti niin, että keho saa välillä levätä. Halutaan myös molemmat pitkästä aikaa elää ns. normaalia elämää ilman jatkuvia aikataulutuksia tai raskauspohdintoja. Nämä kaksi kuukautta ovat olleet oikeastaan aika raskaita meille molemmille, kipua ja surua on mahtunut siihen paljon. Siksi tarvitaan nyt niitä tärkeitä sekä korjaavia ilon kokemuksia ja rentoa mieltä.
Foorumia lueskelen edelleen ja myötäelän mukana, mutta jättäydyn nyt taka-alalle selvittämään ajatukset ja korjaamaan kipuni.

Mä tein keskenmenoon runon heti sen tapahduttua ja haluan sen teille kertoa tässä samalla, nyt kun sen kertominen ei tunnu enää niin pahalta. Runosta tuli mielestäni kaunis, vaikka itse sanonkin.

"Hetken aikaa kanssasi kuljin, sinut tiukasti syliini suljin.
Et jaksanut sä enempää, nyt kanssamme enää suru tää.
On aika jäähyväisten, muistojen kultaisten.
Hyvää matkaa rakkaalleni toivotan,
kun lasken sinut käsiin Jumalan."
: äiti ja isä

Tämän saman runon laitoin kynttilään, jonka vein muualla nukkuvien muistopaikalle tammikuussa. Voisin tässä kuussa viedä vielä toisen kynttilän samalle paikalle. Se on silti vieläkin sellainen hetki, että itkettää kovasti, kun siinä käyn. Ehkä ajan kanssa voin vielä muistaa asiaa kaiholla en kivulla ja pohjattomalla surulla.
Tulipa pitkä sepustus, mutta palaillaan heti, kun olen voimaantunut ja rentoutunut sen verran, että pystytään taas keskittymään yrittämiseen

Tsempit ja voimahalit kaikille yrittäville, olette ajatuksissani!
Plussailkaahan sillä välin oikein joukolla!

 

[jamm]

Nyt kaikissa kivuissani kierineenä, päätin, että varailen ajan gynelle tähän keväälle. Voin siinä samassa sitten keskustella vielä kertaalleen kaikki kysymykseni auki tähän vauva-asiaan liittyen. Tosin en lähde nyt tekemään mitään oletuksia, kun näihin alakerran asioihin voi vaikuttaa niin moni erilainen asia, olematta kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Jätän tämän mun oireiluni siis ammattilaisen arvioitavaksi.

Sitten tähän vauva-asiaan näin yleisesti. Pienen pohdinnan jälkeen tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että nyt on kaikista tarkoituksellisin hetki pitää taukoa. Niin foorumista, kuin myös tästä yrittämisestä. Meidän parisuhde tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan toisiamme, hyvältä tuntuvia asioita sekä yhteistä tekemistä. Me aloitetaan ihan nyt vain siitä, että minä vaihdan lajia juoksusta pyöräilyyn ja ostamme molemmille uudet matkapyörät. Minä pyrin hyväksymään itseni näin, koetan päästä terveelliseen elämään ja kivunhallintaan.
Eikä se kuume ole kadonnut mihinkään, edelleen toivotaan kovasti pientä saapuvaksi, mutta mun täytyy ottaa nyt vähän "lisäaikaa". Ehkä elämän isoimmat ja tärkeimmät päätökset tarvitsevat vain aikaa, suurta harkintaa ja toisinaan myös askelien taaksepäin ottamista. Jos hyvin käy, raskaus on meille lahja tälle vuodelle. Nyt kuitenkin tärkeintä on ottaa omien tuntemusten mukaisesti niin, että keho saa välillä levätä. Halutaan myös molemmat pitkästä aikaa elää ns. normaalia elämää ilman jatkuvia aikataulutuksia tai raskauspohdintoja. Nämä kaksi kuukautta ovat olleet oikeastaan aika raskaita meille molemmille, kipua ja surua on mahtunut siihen paljon. Siksi tarvitaan nyt niitä tärkeitä sekä korjaavia ilon kokemuksia ja rentoa mieltä.
Foorumia lueskelen edelleen ja myötäelän mukana, mutta jättäydyn nyt taka-alalle selvittämään ajatukset ja korjaamaan kipuni.

Mä tein keskenmenoon runon heti sen tapahduttua ja haluan sen teille kertoa tässä samalla, nyt kun sen kertominen ei tunnu enää niin pahalta. Runosta tuli mielestäni kaunis, vaikka itse sanonkin.

"Hetken aikaa kanssasi kuljin, sinut tiukasti syliini suljin.
Et jaksanut sä enempää, nyt kanssamme enää suru tää.
On aika jäähyväisten, muistojen kultaisten.
Hyvää matkaa rakkaalleni toivotan,
kun lasken sinut käsiin Jumalan."
: äiti ja isä

Tämän saman runon laitoin kynttilään, jonka vein muualla nukkuvien muistopaikalle tammikuussa. Voisin tässä kuussa viedä vielä toisen kynttilän samalle paikalle. Se on silti vieläkin sellainen hetki, että itkettää kovasti, kun siinä käyn. Ehkä ajan kanssa voin vielä muistaa asiaa kaiholla en kivulla ja pohjattomalla surulla.
Tulipa pitkä sepustus, mutta palaillaan heti, kun olen voimaantunut ja rentoutunut sen verran, että pystytään taas keskittymään yrittämiseen

Tsempit ja voimahalit kaikille yrittäville, olette ajatuksissani!
Plussailkaahan sillä välin oikein joukolla!

Voi ihana ja tsemppiä, tule tänne taas kun pystyt

Iik ovis lähestyy. Kp14 nyt. Ehkä jo huomenna plus. Onpas aikainen luomuksi. Joko alkoholittomuus tai Inocapsit saattanut auttaa. Nyt on uusi huolenaihe, korkea syke vaivannut pari päivää onko tässä nyt joku sydänvikakin tullut..

 

[tiinaO_o]

Mulla on aika samankaltaisia ajatuksia kuin zarar_illa. Kävin pitkästä aikaa räkätaudista toivuttuani reippaalla kävelyllä ja sen jälkeen tein kotona lihaskuntoa ja venyttelin. Jotenkin heräsin siihen, miten oon unohtanut oman itseni tässä raskaus- ja keskenmenokuvioiden keskellä. Mulla on niin ikävä sitä oloa, kun käy juoksemassa ja saa hien pintaan tai ui parikyt minsaa juoksun päälle. Oon fokusoinut kaiken energian siihen että tulisin raskaaksi tai pysyisin raskaana, etten ole muistanut nauttia liikkumisesta. Toki oon ollut tosi pahoissa taudeissakin, mutta nyt kun olo alkaa helpottaa, haluan aloittaa projektin "Tiina takaisin kuntoon" (viitaten sekä henkiseen että fyysiseen). Se onnistuu paremmin kun en roiku täällä niin paljon ja saan siten ajatuksia muualle.

 

[zar_]

Mulla on aika samankaltaisia ajatuksia kuin zarar_illa. Kävin pitkästä aikaa räkätaudista toivuttuani reippaalla kävelyllä ja sen jälkeen tein kotona lihaskuntoa ja venyttelin. Jotenkin heräsin siihen, miten oon unohtanut oman itseni tässä raskaus- ja keskenmenokuvioiden keskellä. Mulla on niin ikävä sitä oloa, kun käy juoksemassa ja saa hien pintaan tai ui parikyt minsaa juoksun päälle. Oon fokusoinut kaiken energian siihen että tulisin raskaaksi tai pysyisin raskaana, etten ole muistanut nauttia liikkumisesta. Toki oon ollut tosi pahoissa taudeissakin, mutta nyt kun olo alkaa helpottaa, haluan aloittaa projektin "Tiina takaisin kuntoon" (viitaten sekä henkiseen että fyysiseen). Se onnistuu paremmin kun en roiku täällä niin paljon ja saan siten ajatuksia muualle.

Tiina tunnistan tunteesi. Mä taas ajoin liikunnalla itseni tosi pahaan kuntoon - kanavoin kaiken ahdistukseni siihen, venytin juoksulenkeistä todella pitkiä, vedin ne niin kovaa kuin jaloistani pääsin ja lopulta kaikki paikkani hajosi no oppimisen paikka tämäkin. Nyt kun olen ollut pitkään poissa urheilun parista etureiden ja takareiden revähtymien vuoksi (3 viikkoa), niin olen alkanut käsitellä terveempää tapaa liikkua, elää ja olla. Nyt ostettiin ne pyörätkin, niin kun "paranen", aloitetaan yhteinen harrastus uudelleen. Mä olen oppinut nyt sen, että omaa kehoa kannattaa kuunnella (ei tietysti liikaa, niin kun mulla välillä taipumusta kehitellä kaikkea päässäni), mutta sopivasti niin, että tunnistaa omat jaksamisensa rajat. Mä joudun nyt käymään tässä tämän psykologisen puolen liittyen liikuntaan, että en voi elää pakkomielteisen treenin kautta, että ei ole pakko, jos ei jaksa.
Voimia toipumiseen sinne myös
Päivä kerrallaan, toivon, että tauko tekisi tehtävänsä.

 

[Jukkapalmu23]

Hmm, tein vielä tänään mielenkiinnosta ovistestin, vaikka pitäisi kai lopettaa aina testailut ekaan plussaan. Parin tunnin jos sitäkään pidätyksellä tuli vahvemmat viivat mitä eilen ja hymynaamaa edelleen. Tänään myös selvästi enemmän limaa mitä eilen. Talleteltu on ke, eilen ja tänään

 

[Kosmos]

Voi ihana ja tsemppiä, tule tänne taas kun pystyt

Iik ovis lähestyy. Kp14 nyt. Ehkä jo huomenna plus. Onpas aikainen luomuksi. Joko alkoholittomuus tai Inocapsit saattanut auttaa. Nyt on uusi huolenaihe, korkea syke vaivannut pari päivää onko tässä nyt joku sydänvikakin tullut..

Mullakin on ollut korkee syke ehkä noin viikon ajan, mä veikkaan että liittyy kierron ajankohtaan. Estrogeenitasot nousee tässä vaiheessa kiertoa ja sehän on kiihdyttävä hormoni. Mäkin odottelen ovista, tai siis toivon että se tulisi!

 

[Nipanderi]

Hyvää naistenpäivää te upeat naiset

 

[Helena80]

Hyvää naistenpäivää <3

Menkat saapuivat heti aamusta. Kierto oli 28 päivää, oikein hyvän mittainen. Elokuun jälkeen ei ole enää kolmosella alkavia kierron pituuksia ollutkaan.

 

[Helena80]

Voimia, zarar! Ja kaikkea hyvää <3

 

[jamm]

Mullakin on ollut korkee syke ehkä noin viikon ajan, mä veikkaan että liittyy kierron ajankohtaan. Estrogeenitasot nousee tässä vaiheessa kiertoa ja sehän on kiihdyttävä hormoni. Mäkin odottelen ovista, tai siis toivon että se tulisi!

Äiti heitti kanssa saman mutta ei kyllä ennen ole näin korkeita sykkeitä ollut, ja pienestä liikkeestä. Saattoi toki olla myös väsymystä ja mahd stressiä...

 

[jamm]

Hyvää naistenpäivää Supernaiset!!!

 

[jamm]

Vuosi sitten plussasin, 3vkoa sen jälkeen todettiin km. Jospa munin kerran vuodessa kultamunia ovisplussa nyt siis testissä!

 

[smoothie.]

Vuosi sitten plussasin, 3vkoa sen jälkeen todettiin km. Jospa munin kerran vuodessa kultamunia ovisplussa nyt siis testissä!

Oioi oispa tää nyt se the muna! eikös ovis ollut nyt sulla paljo normaalia aikaisemmin?