Löpinäketju
- Ketjun aloittaja tiinaO_o
- Aloituspäivämäärä
Pakko sanoa, että odotan kyllä sitä "keskiraskauden seesteistä olotilaa." Ei haluais koko ajan valittaakaan, mutta aika voimattomaksi tää ällö-olo vetää. Ja oon niin yllättynyt tästä, kun esikoisen odotusaika oli niin erilainen. Ja joo, jos oireet edes kertois siitä, että kaikki kunnossa niin kestäähän tän, mut.. sekään tietty ole varmaa.
Just eilen miehelle marisin, että ei haluais koko ajan valittaa, mutta oli niin huono olo, että teki mieli vaan ulista. Kyllä musta tuntuu, että tää tilanne vähän miehenkin hermoja kiristää, kun pitää olla niinku huopatossutehtaalla ettei toinen räjähdä 
Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Just eilen miehelle marisin, että ei haluais koko ajan valittaa, mutta oli niin huono olo, että teki mieli vaan ulista. Kyllä musta tuntuu, että tää tilanne vähän miehenkin hermoja kiristää, kun pitää olla niinku huopatossutehtaalla ettei toinen räjähdä
Mulla on sama homma. Kun ei voi oikein muillekaan valittaa vielä tässä vaiheessa niin miesraukka saa kaiken osakseen
toivon että oireet alkavat vähitellen helpottaa ja musta tulee taas vähän enemmän oma itseni.
Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Milloin aiotte kertoa raskaudesta töissä? Mulla on maailman tylsin tilanne edessä, nimittäin raskausuutisen kertominen ja uuden sopimuksen neuvotteleminen sattuvat tälle keväälle :arghh: Mun positio muuttuu, joten sen vuoksi käydään uudet neuvottelut sekä työajan että palkan suhteen. Tuntuisi huijaukselta käydä neuvottelut ja sen jälkeen vasta paljastaa raskausuutiset, mutta toisaalta pelkään raskauden vaikuttavan sopimusneuvotteluihin (vaikka ei saisi).
Lähimmälle tiimiläiselle kerroin, koska joutuu ottamaan suurimman osan mun(kin) töistä ainakin alkuun jos ja kun jään vapaalle. Muutenkin käydään yhdessä paljon töitä läpi ja tuurataan toisia lomalla niin ajattelin, että on reilua mitä aiemmin hän tietää. Vaikka kynnys oli silti kertoa! (Miksi?!?)
Ensimmäisen ultran jälkeen ajattelin kertoa myös lähiesimiehelle. Lähinnä sen vuoksi, että tietää onko tuolla mitään ja kai keskenmenoriski on jo niillä viikoilla pienempi.
Ensimmäisen ultran jälkeen ajattelin kertoa myös lähiesimiehelle. Lähinnä sen vuoksi, että tietää onko tuolla mitään ja kai keskenmenoriski on jo niillä viikoilla pienempi.
Mulla on tosi hankala tilanne töissä. Mun esimies on kyllä maailman ihanin ja ymmärtää eli sen suhteen ei tartte pelätä, mutta just pari viikkoa sit sain uutisia töissä, jotka voisi vaikuttaa positiivisesti mun työnkuvaan mikäli toteutuisivat. Jos nyt kerron raskaudesta, niin mietin väkisinkin, olisiko uuteen positioon enää mahdollisuutta tämän raskauden myötä 
Mulla on tosi hankala tilanne töissä. Mun esimies on kyllä maailman ihanin ja ymmärtää eli sen suhteen ei tartte pelätä, mutta just pari viikkoa sit sain uutisia töissä, jotka voisi vaikuttaa positiivisesti mun työnkuvaan mikäli toteutuisivat. Jos nyt kerron raskaudesta, niin mietin väkisinkin, olisiko uuteen positioon enää mahdollisuutta tämän raskauden myötä
Raskaushan ei tietysti saisi vaikuttaa, mutta jos epäilet sen kuitenkin vaikuttavan niin ehkä kannattaa odottaa kertomisen kanssa. Sitten sulla olisi myös mahdollisesti kiva paikka, johon palata vapaan jälkeen.
Muutama työkaveri tietää ja osa ehkä arvaa. Oon puhunut tosi avoimesti että pelkään keskenmenoa joten en usko että siitä kertominen on iso kynnys.
En mä tiedä, uskonko sydämessäni sen vaikuttavan, sillä tiedän organisaationi kyllä olevan tasa-arvoinen tällaisissa asioissa, mutta kyllähän se väkisinkin mieleen nousee.. Tuntuu, että edelleen on paljon tällaista raskaussyrjintää, mitä olen kanssasisarilta kuullut, vaikkei saisikaan olla. Oon kyllä miettinyt, että jos uutta pestiä mulle tarjottaisiin, niin siinä yhteydessä ihan viimeistään kertoisin. Toisaalta, en tiedä kuinka nopeasti asiat etenevät eli voi olla että joudun joka tapauksessa kertomaan ennen mahdollisia muutoksia.
Minulla on työhaastattelu maaliskuun lopulla ja rv on tuolloin 12 - mitenköhän saan turvotukset piiloon kun jotain fiksua oltava päällä ja tämä herkkyys! Toivottavasti en rupea kyynelehtimään siellä nyt tuntuu, että itkeä päräytän ihan pienistäkin iloista tai suruista
Heippa, Minäkin liityn joukkoon. Tänään pitäisi laskujen mukaan olla 4+4 ja sunnuntaina sain digiin 2-3. Tämä raskaus tuli vähän "yllätyksenä", meillä ennestään kaksi lasta 2014 ja 2016 syntyneet ja pitkään ajattelimme perheemme olevan siinä, mutta toisin (toivottavasti) kävikin.
Raskauden kertomisen suhteen on hankala pallotella, mutta fakta on se, että jos sitä ei kerro (ennen työsopimuksen kirjoittamista tai hetkellä, jolloin tarjotaan esim uutta positiota), se aiheuttaa valtavan epäluottamuksen, ja asian löytää "edestään". Tämä on ehdottoman väärin, mutta samaan aikaan ymmärrän, jos esim naisvaltaisella alalla asiantuntijatehtävistä vaikkapa useampi on raskaana lyhyen ajan sisään, se on valtava kustannus yrittäjälle ja voi jopa ajaa firman alas. Juuri kun olet löytänyt unelmien työntekijän, hän jääkin äitiyslomalle, ja joudut etsimään sijaisen. Työelämä kaipaa joustoja ja yrittäjille pitäisi paremmin korvata se, jos työntekijä saa lapsen. Yhteiskunnan etuhan se on, että vauvoja saadaan maailmaan :-)
Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Toki ymmärrän myös Raskaskanan tuoman näkökulman. Tämä asia on isompi yhteiskunnallinen kysymys, jota on tärkeää tuoda esiin. Omalta kohdaltani luulen että kerron raskausuutisen heti sopimusneuvottelujen kärkeen (kun on ensin ultrassa käyty). Katsotaan sitten miten rehellisyys palkitaan.
Ikävä kyllä, mutta kerran olen joutunut maksamaan rehellisyydestä kovan hinnan juurikin raskaudesta kertomisen takia. Paikka jäi saamatta ja työnantaja sanoi rehellisesti, että raskauden takia. Asianhan olisi voinut riitauttaa, mutta en jaksanut. Päätin siinä kohtaa, että en muutenkaan palaa siihen firmaan äitiysloman jälkeen, enkä palannut.
Toivotaan muille parempaa onnea ja fiksumaa työnantajaa.
Toivotaan muille parempaa onnea ja fiksumaa työnantajaa.
Mä ajattelin kertoa töissä vasta kun ainakin se turvallinen 12vkoa on täynnä. Ajoittuis vielä hyvin aprillipäivällekin 
. Senkin vuoksi haluaisin kertoa suhteellisen ajoissa ,että ehtivät etsiä ja perehdyttää _hyvän_ sijaisen mun tilalle, ettei vuosien aikana olleet kesälomittaja-katastrofit toistuisi.
Silloin kun olin työhaastattelussa tänne, pomo sanoi että hän toivois etten heti jäis äitiyslomalle, vaikkei sitä saisi sanoakaan ja hän ei tietysti siihen pystyis vaikuttaankaan. No, luulisi että olis tyytyväinen kun se "ei heti" on kestänyt n 15v. Toisaalta täällä on varmaan kaikki siinä uskossa etten koskaan edes lisäänny, kukaan ei tiedä tästä myllystä minkä läpi miehen kanssa vedettiin ja mitä jatkan nyt itsellisenä.
. Senkin vuoksi haluaisin kertoa suhteellisen ajoissa ,että ehtivät etsiä ja perehdyttää _hyvän_ sijaisen mun tilalle, ettei vuosien aikana olleet kesälomittaja-katastrofit toistuisi. Silloin kun olin työhaastattelussa tänne, pomo sanoi että hän toivois etten heti jäis äitiyslomalle, vaikkei sitä saisi sanoakaan ja hän ei tietysti siihen pystyis vaikuttaankaan. No, luulisi että olis tyytyväinen kun se "ei heti" on kestänyt n 15v. Toisaalta täällä on varmaan kaikki siinä uskossa etten koskaan edes lisäänny, kukaan ei tiedä tästä myllystä minkä läpi miehen kanssa vedettiin ja mitä jatkan nyt itsellisenä.