Löpinäketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja tiinaO_o
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä juon tosi paljon vettä, varsinkin opiskelupäivinä koko ajan lasi pöydällä. Silti paha olo tulee parin tunnin välein. Aluksi ajattelin että selviän kyllä, mutta nyt alkaa tulla mitta täyteen. Luulen että lähden riisikakuilla liikkeelle, kiitos vinkkaajalle!
 
Näin unta, että mun viereen sängylle "ilmestyi" vaaleanpunaisiin kapaloitu tyttövauva. Plussaamisen jälkeen kaikki synnytys- ja odotuspelot hävisi kuin tuhka tuuleen, ja eilen kerroin raskaudesta mun ystävälle, joka toivotti illalla "hyvää yötä teille". Siitä tuli tosi hyvä mieli. Aina aiemmin vauvoihin liittyvät unet on olleet painajaisia, erityisesti synnytykseen liittyvät. Nyt vauva vaan ilmestyi siihen, eikä se ollut yhtään ruma ja äänekäs, vaan pieni ja sievä. Jatkoi kasvamistaan siinä vieressä, eikä tarvinnut ruokkia vielä (mietin ihmeissäni miten oikein ruokin sitä). Olin tilanteessa yksin, mutten lainkaan peloissani.

Mitä on tapahtunut? Viidettä viikkoa mennään. Aina ennen olen pelännyt näitä asioita aivan jumalattomasti; synnytystä, kehon muutoksia, yksin jäämistä, pikkuvauva-arkea, keskenmenoa ja sitä että vauvassa onkin jotain vikaa. Pelot ovat olleet niin pahoja, että olen jopa pohtinut, tahdonko lasta. Usein ihmiset kertovat, että raskausaikana pelot vaan pahenee? Ehtiihän tässä vielä panikoida, mutta pelot ja stressi ei taida vauvalle kovin hyvää tehdä, joten olisi aivan ihana jos pysyisin tyynenä.
 
Menee ehkä vähän asian edelle, kun vielä ei ole kenellekään ajankohtainen. ;) Mutta onko jossain paikkakunnilla kunnallisella puolella jo muutakin tarjolla kuin 2d-ultraa?
 
Mulla oksettaa vesi. Huomaa kuinka paljon kahvia olen kitannut aiemmin, kun nyt käyn pissalla niin mitään ei tule! En varmasti juo tarpeeksi kun vettä ei tee mieli ja kahvia yritän rajoittaa kolmeen pieneen kuppiin.
 
Eetla sanoi:
Menee ehkä vähän asian edelle, kun vielä ei ole kenellekään ajankohtainen. :wink Mutta onko jossain paikkakunnilla kunnallisella puolella jo muutakin tarjolla kuin 2d-ultraa?
Click to expand...

Mä pääsin esikoisesta joskus rakenneultran jälkeen 3D-ultraan, kun mulla on vanha painaumamurtuma alaselässä ja tutkittiin, voiko se haitata alatiesynnytystä. Oli aika mahtavaa huomata, miten tytöstä saatu 3D-kasvokuva oli todella paikkansapitävä :Heartred

Mulla iskee taas räkätautia päälle, en parantunut kunnolla edellisestäkään 2 vkon taudista mikä oli tammikuussa! 37,1 lämpöä ja nenä tukossa. Saa nähdä auttaako jätski ensiapuna vai pitääkö jäädä sairauslomalle.
 
Onko kenelläkään muulla jo ikävä omaan kroppaan ja oloon? :arghh: Tulee pitkä odotus, kun nyt jo ahdistaa. :sad001
 
Oi kyllä!!! Mulla raskaus on aiemmin aiheuttanut masennusoireita (ei varsinaisesti diagnosoitu, itse olen huomannut) vaikka en muuten ole siihen taipuvainen. Heti on helpottanut kun vauvat on syntyneet. Mulle tämä raskausaika on aika ahdistava fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus :sad001 loppuraskaudesta aiemmin on helpottanut vaikka fyysinen olo on huonompi. Yleensä 23.vko on ollut ”raja”.
 
Mulla on tän pahoinvoinnin vuoksi sellanen olo että voi kun kaikki olis kuin ennenkin. Tätä pitäs vielä muutama viikko kestää.....
 
Just äsken sanoin miehelle, et reilut 200 päivää vielä synnytykseen. :D
 
Mulle iski räkätauti enkä oo nukkunut koko yönä. Olen alkuviikon ollut lomalla ja nyt näköjään loppuviikon saikulla. Oksettava olo ja pää täynnä räkää :hungover: tänään on vihdoin varhaisultra ja jännittää ihan hirveästi.

Mulla on kans jo ikävä omaa kroppaa. Kuopuksen jälkeen laihduin n. 20 kiloa ja jo nyt ahdistaa turvonnut olemus ja se etten pääse räkätaudin ja muiden olojen takia lenkille.
 
Yritän pohtia, onko laskemani 4+3 paikkaansapitävä. Oura näyttää, että 1.2. lähtien on ollut aamulämpö koholla. Senkin perusteella aloin aavistella, että voisiko olla tärpännyt. Harmi, että kahtena edellisenä aamuna 30.-31.1. Oura ei ollut sormessa, kun ovulaatiota edeltää se lämpötilan lasku, niin sitä en nyt saanut kiinni. Olen oviksen laskenut ja ajatellut olleen 3.2. ja la 26.10. Noh, jotain välillä 4+3-6 ollaan... :-)
 
Hei mä aattelin kaikkien näiden pelkojen ja murehtimisten keskelle tulla levittämään myös positiivista fiilistä!

Mulla on nyt kaksi viimeistä päivää vallannut jokin kummallinen rauha ja luotto tähän hommaan. Olo tuli ihan puskista, ei tunnu olevan mitenkään yhteydessä muuhun elämään. On niin hassua, koska vielä alkuviikosta oli niin levoton olo koko hommasta.

Muistan tämän olon myös esikoisen odotuksesta, että jossakin kohtaa tuli niin zen-olo, että vanhat pahat tavatkin jäi kuin salamaniskusta. Hyvä esimerkki on, kun mulla on kamala tapa nyppiä kynteni, kun olen stressaantunut. Kun odotin esikoista, tämä tapa jäi sen zen-olon myötä ja mulle kasvoi vahvat kynnet. Tätä kesti muutaman vuoden, kunnes elämässä tapahtui paljon ikäviä asioita ja kamala tapa palasi. Mutta nyt, nämä pari päivää kynnet ovat saaneet jälleen kasvaa rauhassa eikä musta tunnu yhtään siltä, että haluaisin repiä niitä.

Pikkujuttu, mutta jotenkin konkreettinen todiste itselle omasta zen-tilasta :)

Ens viikolla (8+2) toinen ultra, katsotaan onko sen jälkeen vielä zen-tilaa...
 
Saispa itekin ton zen -olon. Oon yks hermoraunio joka ei vaan osaa luottaa taikka rauhottua ennen kuin konkreettisesti näkis että ultrassa on kaikki hyvin. Hitto miten tää aika matelee kun odottaa ja laskee päiviä... :BangHead
 
Mullakin vielä melkein 2vk aikaa ultraan, rv 6+4 muistaakseni tehdään. Toivon niin että siellä näkyisi syke, vaikka eihän se vielä mitään muuta takaa kuin sen että kaikki on sillä hetkellä hyvin. Itselle vaan tuntuu tärkeältä nähdä onko pieni sydän jo aloittanut lyömisen ❤️:Heartred
 
Mulla oli rauhallinen olo yhden päivän ultran jälkeen, nyt oon taas aivan hermona. :D
 
Mulla on huomenna varhaisultra ja jännittää ihan kamalasti. Ennen esikoista v.-17 oli tuulimunaraskaus ja stressaa onko siellä nyt sitten pienenpieni tyyppi vai ei.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top