Raskausuutisen kertominen muille

Aateltiin miehen kaa, että jouluaattona laitetaan perheillemme viestit, missä kerrotaan, että meillä on yks joululahja, mikä avataan sitten heinäkuussa!
Naureskeltiin, että pitäiskö laittaa mahan ympärille nauha ja ottaa siitä kuva ja liittää se siihen viestiin.. Saa nähdä.
 
Lisäys edelliseen, iltaisin miun maha tosiaan on, kun oisin viimeisillään raskaana. Joten sais ihan "vauvamahasta" kuvan otettua, vaikkakin turvotustahan se vielä suurimmaksi osaksi on.
 
_kirahvi sanoi:
En haluisi ennen ekaa ultraa mut miten tän salaisi kun parin viikon päästä on dinneriä ja viiniä sovittu hyvien kavereiden kanssa. Ääääh. Vinkkejä?
Click to expand...


kuulin joskus hyvän vinkin, voi mennä baaritiskille ja sopia erikseen että tuovat sulle alkoholitonta juotavaa ilman että siitä kerrotaann muille.
 
Me ollaan kerrottu siskoille muttei vielä vanhemmille. läheiset kaverit tietää kanssa ja kerroin heti kun plussasin. Omalle äidille kerron sitten kun on ihan pakko. Se on innokas silittämään mahaa vaikka vihaan sitä ja oon sen kieltäny joka kerta mutta aina se vaan tulee lähelle ja silittää mahaa. Joten nyt saa arvuutella ja kerron vasta kun meen synnärille jos vain mahdollista :D Ei olle mitään sen erikoisempia julistuksia mietitty. Miehen siskolle jännittää kertoa kun se tuntuu vihaavan lapsia.. vaikka silläkin on omat, mutta puhuu niistä aina sävyyn "pilaavat mun elämän" joten en usko että siltä tulisi mitään vilpittömiä onnitteluja :D
 
Mulla myös työnhaku sikäli ajankohtaista, että nykyinen työ on koulutuspesti ja valmistuminen ajoittuu äitiysloman alun tienoille. Realistista työttömyysuhkaa ei onneksi oikein ole, mutta eri juttu saanko sitä työtä mitä haluaisin sieltä mistä haluaisin.
 
Ollaan nyt menossa joulunviettoon mun vanhempien luo, enkä oo yhtään henkisesti ehtiny valmistautumaan uutisten kertomiseen. Ei olla missään ultrissa edes käyty vielä. Ja toinen ongelma on se, että miten ja missä vaiheessa sen kertoo. En voi julistaa sitä ruokapöydässä kieltäytyessäni viinistä, kun ton 3v kuullen ei voi sanoa mitään mitä ei vois lehdessä julkasta.. :pompus:
 
En oo kertonut muille kuin yhdelle kaverille (joka myös raskaana, tosin ihan viimeisillään) ja mies on myös parille kaverille kertonut. Tavallaan tekis mieli kertoa perheelle, tavallaan sit taas ei. Odotan todennäköisesti vähintään sinne nt-ultraan ellen pidemmällekin ennen kuin kerron.
 
Jos kaikki menee hyvin, niin olen kyllä tosi iloinen että meillä kaikki sai tällä kertaa tietää niin aikaisin. Monta murhetta vähemmän kun ei tarvitse miettiä salailuja ja keksiä meriselityksiä. Joulunakin oli helppo nirsoilla rauhassa kun kaikki ymmärsi miksi useimmat ruuat tökkii. Ja jos on paha olo kun on vaikka kaverin kanssa kahvilla, niin voi vaan sanoa että hyi kun on paha olo, ei tarvitse vääntää väkisin hymyä ja yrittää esittää hyvinvoivaa. Jotenkin töiden ja kahden taaperon ja raskauspahoinvoinnin ja on-off flunssan kanssa en yhtään jaksaisi selitellä tai esittää yhtään mitään. Mutta vielä on pari viikkoa siihen rv 12 haamurajaan ja nt-ultraan, vielä tässä ehtii mieli muuttua jos jokin vielä meneekin pieleen. :nailbiting: Vähän stressaa sekin. Kai se stressin määrä on sitten tavallaan aina vakio, joko stressaa paljastumisesta tai sitten siitä että käy huonosti ja kaikki tietää jo.
 
mangustimamma sanoi:
Jos kaikki menee hyvin, niin olen kyllä tosi iloinen että meillä kaikki sai tällä kertaa tietää niin aikaisin. Monta murhetta vähemmän kun ei tarvitse miettiä salailuja ja keksiä meriselityksiä. Joulunakin oli helppo nirsoilla rauhassa kun kaikki ymmärsi miksi useimmat ruuat tökkii. Ja jos on paha olo kun on vaikka kaverin kanssa kahvilla, niin voi vaan sanoa että hyi kun on paha olo, ei tarvitse vääntää väkisin hymyä ja yrittää esittää hyvinvoivaa. Jotenkin töiden ja kahden taaperon ja raskauspahoinvoinnin ja on-off flunssan kanssa en yhtään jaksaisi selitellä tai esittää yhtään mitään. Mutta vielä on pari viikkoa siihen rv 12 haamurajaan ja nt-ultraan, vielä tässä ehtii mieli muuttua jos jokin vielä meneekin pieleen. :nailbiting: Vähän stressaa sekin. Kai se stressin määrä on sitten tavallaan aina vakio, joko stressaa paljastumisesta tai sitten siitä että käy huonosti ja kaikki tietää jo.
Click to expand...


Jep.. damned if you do, damned if you don't. Musta on jotenkin vaan outoa julistaa tää asia.. ja meillä on jo kaks lasta.. niin mietin et mitä jos en vaan kerro ja annan perheen tuskailla kasvavan mahan kanssa:p
 
Vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin jo varhaisultran jälkeen ja muutama työkaveri tietää myös, kun oon ollu niin pahoinvoiva, että oli pakko varoittaa, että saatan koska vaan kesken tekemisen häipyä oksentamaan. Muuten asia piti kertoa vasta nt-ultran jälkeen, mutta isäni, josta on tullut hassu hössöttäjä asian suhteen, meni sitten puoliksi möläyttämään asian jouluaattona. Serkku sitten tajusi homman ja turha sitä oli sitten enempää salailla.
 
Minun oli pakko kertoa kollegalle viime yönä. Tuli niin kauhea olo ja aattelin että hän "suotta" pelästyy jos kippaan johonkin. Olo meni onneksi ohi ja onneksi kyseessä oli muutenkin yksi ns parhaista kollegoista jolle olisin muutenkin ensimmäisten joukossa kertonut.
 
amandatt sanoi:
Mulla on kovasti sellanen fiilis, että haluisin jo töissä kertoa mutta en kyllä vielä taida uskaltaa. Varmaan sitten nt-ultran jälkeen, joka on 8.1. Vielä pitää malttaa siis! :grin
Click to expand...
Tämä viesti olis voinut olla minun kirjoittama! Ihan samat fiilikset ja ultra 8.1. Jos kaikki näyttäisi olevan siellä hyvin, niin oon ajatellut sitten kertoa työkavereille. Salailu on jotenkin niin hankalaa.

Perheet tietää jo, samoin minun isovanhemmat (olivat haltioissaan ensimmäisestä lapsenlapsenlapsestaan), jotkut hyvät ystävät ja esimieheni. Esimieheni (nainen) oli kuulemma huomannut raskauden leukalinjastani.
 
Viuhtiliini sanoi:
Tämä viesti olis voinut olla minun kirjoittama! Ihan samat fiilikset ja ultra 8.1. Jos kaikki näyttäisi olevan siellä hyvin, niin oon ajatellut sitten kertoa työkavereille. Salailu on jotenkin niin hankalaa.

Perheet tietää jo, samoin minun isovanhemmat (olivat haltioissaan ensimmäisestä lapsenlapsenlapsestaan), jotkut hyvät ystävät ja esimieheni. Esimieheni (nainen) oli kuulemma huomannut raskauden leukalinjastani.
Click to expand...

Mä myös kerroin jo omalle esimiehelle työkuvioiden muutosten takia mutta työkaverit ei vielä tiedä - jos eivät ole itse jo arvanneet. :rolleyes:
 
Meillä ei tiedä vielä kuin parhaat kaverit ja perheenjäsenet, mut varmaan pikkuhiljaa ruvettava työporukallekin kertomaan - teen töitä hankkeessa, niin mulla on tietyt vastuualueet jotka jää nyt toisten hoidettavaksi, onneksi kesä on kuitenkin hiljaista aikaa... Varmaan kohta pakko kertoa myös harrastusporukalle, kun oon käynyt syksyllä soittamassa alttosaksofonia orkesterissa, niin joulutauon jälkeen kun kokeilin niin hyvä että jaksoin muutamaa nuottia soittaa kun hengästyin niin pirusti! :singing::woot: eli varmaan pakko tässä kevään aikana sanoa, että jos multa loppuu happi niin sitä tarvitsee joku toinen minun sisälläni :hilarious:
 
Me käytiin perjantaina NT-ultrassa ja aattelin esimiehelleni kertoa huomenna. Ystävien suhteen asiat meni just mutkikkaammaksi.. Sain just ennen ultraa tietää että eräs ystäväni sai keskenmenon ja tälle olin jo etukäteen ajatellut kertovani varoen. Nyt en enää tiedä miten kertoisin..
 
Mä olen kans kovasti pohtunut ja välillä vähän ahdistunutkin siitä että miten monta keskenmenia kokeneelle ystävälle kerron, hän on jotenkin itse ajatellut ja päätellyt että meille ei tule muitakun yksi, vaikka olenkin monesti sanonut säilöväni tytön vaatteita talteen jos niille joskus tulisi käyttöä, mutta koska en ole halunnut tehdä ystävästä surullusta niin ei olka tästä sen enempää puhuttu. Nyt eiken kerrottiin lapselle ja huomenna kun alkaa taas arki niin myös tytön toimesta kaikki muutkin tulee tietämään,samoin tämä ystävä. Laitoin hänelle nyt ihan viestin että vauva tulossa, varoitus, huomenna sen tietää kaikki muutkin.. toivottavasti otti hyvin!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top