Tätä virallista testipäivää olen odottanut vaikka viivat ovat näkyneet jo viikon!
Tää koko yritys on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, ensimmäiset pari vuotta oli toiveikaista, muutamaksi vuodeksi unohdettiin koko yritys (koska kun ei yritä, niin onnistuu). Viimein vuonna 2018 lähdettiin hoitoihin ja samalla kun 9v täyttyi yritystä pääsimme ensimmäiseen hoitoon ja lopputulos on tässä, raskaana.
Tässä välissä on myös ollut pelko syövästä kun löydettiin se esiaste. Sekin saatiin hoidettua. Jälkikäteen ihmettelen miten olen jaksanut.
Nyt se taisi iskeä kaikista kovimmin. Itken. Tunnin päästä lähden labraan. Kävin tikkujen kanssa herättämässä miehen.
Koittakaa jaksaa vaikka toiveilu on raastavaa.
Nyt mä lopetan testailun. Tyydyn näihin viivoihin.
Kiitos teille ihanat tästä matkasta kanssanne.
Kiitos myös eilisestä tsemppailusta mun tyhmään panikointiin.
En jätä teitä kuitenkaan kokonaan, miten voisin! Olettehan te olleet osa mun jokapäiväistä elämää vuoden ajan(vaiko kauemmin?)
Erityisesti teille toisille pitkän matkan kulkeineille toivon plussaa pian! Kaikille toki sitä toivon.
Helenalle haluan vielä toivottaa kovasti jaksamista ja enkeleitä teidän elämään!
"even miracles take a little time.."
View attachment 85160
View attachment 85161
Ja eilinen ja tää aamu
View attachment 85162