----45+++++ kuumeiset

Eclipse sanoi:
Mulla on ihan ok työ, mutta oikeasti haluaisin tehdä ihan muuta. Kieltämättä lapsi tällä hetkellä haittaa uraa niin, että multa puuttuu uskallusta hypätä tyhjän päälle. Joten jatkan nykyisessä työssä niin kauan kun ei pihalle potkaista. Vielä kyllä mietin lisäopiskelua nyt kun vihdoin alan olla kunnossa synnytyksen jäljiltä. Joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka rohkaistuisin vaihtamaan alaakin o_O :)
Mutta mulla on monia ystäviä jotka on loistavia esimerkkejä siitä että uran ja lapset voi yhdistää. Pikkulapsi aikana se toki on haastavaa :whacky011, mutta kaikki on hengissä ja ystävät tällä hetkellä työskentelee ylemmissä johtotehtävissä. Ja on nykyinen omankin yksikön uusi johtaja alle kouluikäisen lapsen äiti. Kukaan heistä ei toki ole tehnyt lapsiaan parikymppisenä, mutta siihen on vaikuttanut enemmän se, että ovat tavanneet puolisonsa myöhemmin.
Click to expand...

Eclipse :) Hyppääminen on "pelottavaakin", kun ei ole kokemusta, että miten helposti työllistyy pienen lapsen äitinä (??:wideyed:)

Muutoin olisin jo varmasti hakenut jotain muuta tässä työtilanteessa, mutta eipä meinaa uskaltaa. Mutta voihan se olla kohta pakkokin, jos loparit tulee.

Nyt täytyy vaan sumplia näitä poissoloja, kun ei saisi olla yhtään enempää poissa lapsen sairastelun takia enempää..:bored:
Varotuslappu kuumottaa persuksissa. Ettei tässä käy huonosti poissaolojen takia, kun työt kasaantuu ja junnaa. Uranousua on turha haaveilla ihan näinä vuosina.
 
Hyvä työpaikka arvostaa pienten lastenkin äitejä. Ainakaan minulla ei tunnu olevan ongelmaa sen suhteen, juuri kuluneella viikolla taas yksi entinen työtoveri yritti rekrytoida minua heille töihin, eikä lannistunut edes siitä, että sanoin olevani ainakin seuraavan vuoden kotona.
 
Tähti ★ sanoi:
Helena :) Asiat ottaa aikansa ja onneksi saitte lapsia!:happy:

Mä oon sata varmasti rajatapaus, koska mies lyötyi jo 16-vuotiaana ja vauvantekoon ryhdyttiin 42-vuotiaana... olihan siinä suostutteluja moneen kertaan välissä. Elettiin, kuin "paita ja peppu", ettei lapsi ehkä olisi mahtunutkaan silloin mukaan.

Nyt miehellä on vauvakuume kovempi, kuin nuorena ja tosiaan on jo 50v. Me juhlittiin 30-vuotis "hääpäivää" viime keväänä :) Mentiin virallisesti naimisiin 3-vuotta sitten, kun aloin odotramaan esikoista. Kihloissa oltiin ennen sitä 27-vuotta.
Click to expand...
Teidän lapsi on 3-vuotias. Oliko teillä nyt 3. vai 4. hääpäivä?
 
Tähti ★ sanoi:
Eclipse :) Hyppääminen on "pelottavaakin", kun ei ole kokemusta, että miten helposti työllistyy pienen lapsen äitinä (??:wideyed:)

Muutoin olisin jo varmasti hakenut jotain muuta tässä työtilanteessa, mutta eipä meinaa uskaltaa. Mutta voihan se olla kohta pakkokin, jos loparit tulee.

Nyt täytyy vaan sumplia näitä poissoloja, kun ei saisi olla yhtään enempää poissa lapsen sairastelun takia enempää..:bored:
Varotuslappu kuumottaa persuksissa. Ettei tässä käy huonosti poissaolojen takia, kun työt kasaantuu ja junnaa. Uranousua on turha haaveilla ihan näinä vuosina.
Click to expand...
Tähti, oletko jo ollut liiton juristiin yhteydessä?

Komppaan Suskia siinä, että hyvälle työnantajalle hakijan lapsitilanne ei ole dealbreaker. Mulla tosiaan vaihtuu yksikkö ja esimies kun itse palaan äikkäriltä, hän on saanut juniorinsa 41-vuotiaana ja tietää taatusti miten haastavaa työn ja pikkulapsiarjen yhdistäminen on. Ja tämä nainen odottaa silti innolla että liittyisin hänen tiimiinsä.
 
Onkohan mulla joku dpo4 täällä nyt. Nännit edelleen sairaan kipeet ja lämmöt noussu. Olisko ollu kerrannin ihan ”hyvä ovis”.. harmi ettei seksit oikein onnistunu ku kerran sillo O+ päivänä.
 
Tähti ★ sanoi:
Yölento :) Et millään voi olla ainoa, mutta kyllä se on valitettavasti vaan vallitseva trendi. Ei hankita lapsia, syntyvys laskenut.

Ministereillä on paljon vapaata, pitkät kesälomat ja talvilomat. Myös niin iso palkka, että voi hankkia vaikka oman yksityisen lapsenhoitajan kotiin. Jospa kaikki voisimme olla ministereitä ja lisääntyä ilman sen suurempia murheita :)
Click to expand...

Anteeksi kun tulen vieraisiin ketjuihin huutelemaan, mutta nyt tuli asiavirhe koskien ministereitä. Ministereillä ei ole lomaa kuin ehkä 1 viikko/vuosi. Heillä on minuuttiaikataulu koko ajan, korkeintaan joskus saattaa joku yksi päivä viikonloppuna olla puoliksi vapaana. Silti on monia nuoria perheellisiä naisia ministereitä. Siinä on heidän omien sanojensa mukaan ollut ratkaisevaa, että puolisolla on vähemmän vaativa työ ja/tai puoliso on pitänyt pitkiä perhevapaita. Yhtä ratkaisevaa on myös apu heidän muilta tukiverkoiltaan, erityisesti isovanhemmilta. Joka tapauksessa on mahdollista tehdä uraa ja saada lapsia. Tälläkin hetkellä ministeri Annika Saarikko on vuoden pituisella perhevapaalla. Sitten hän palaa ministeriksi.

Kansanedustajilla on pidempiä istuntotaukoja, mutta tunnolliset kansanedustajat eivät pidä niitä minään lomina. Silloin ei vain tarvitse joka viikko matkustaa Helsinkiin, mutta työtä tulee silti hoidettua melkein 24/7. Toki on myös sellaisia kansanedustajia, jotka eivät ota työtään niin vakavissaan.
 
Serafia sanoi:
Toki on myös sellaisia kansanedustajia, jotka eivät ota työtään niin vakavissaan.
Click to expand...
Ehkä tässä sittenkin täytyisi siis harkita kansanedustajuutta.. Ei niin vakavasti kuulostaa juuri sopivalta :grin

Mutta vakavasti ottaen en ymmärrä miksei jokaisella lapsellisella kansanedustajalla ole omaa nannyä kotona?
Kun tässä normi toimistoduunarin palkoille mahdollisesti palaamisessakin tulee harkittua sitä au pairia ratkaisuksi palapelin koossa pitämiseksi.
 
lambi sanoi:
Ehkä tässä sittenkin täytyisi siis harkita kansanedustajuutta.. Ei niin vakavasti kuulostaa juuri sopivalta :grin

Mutta vakavasti ottaen en ymmärrä miksei jokaisella lapsellisella kansanedustajalla ole omaa nannyä kotona?
Kun tässä normi toimistoduunarin palkoille mahdollisesti palaamisessakin tulee harkittua sitä au pairia ratkaisuksi palapelin koossa pitämiseksi.
Click to expand...
Varmaan osalla onkin! Aika monella on kuitenkin pieni lapsi/pienet lapset ihan tavallisessa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Jos kansanedustajan koti on muualla Suomessa, hän on yleensä tiistaista perjantaihin Helsingissä työasunnollaan. Sillä välin puoliso ja muut tukiverkot pyörittävät tavallista arkea siellä kodin päässä. Nostan hattua niille maakuntien edustajille, jotka ovat pienten lasten vanhempia ja jaksavat tuota kahden kodin ruljanssia ja etäisyyttä lapsiinsa arkisin.
 
Minä en edes pystyisi olemaan lapsista erossa viikkoja. ja mitä pienempi lapsi, niin sen vähemmän. Miehellä ei ole sitä ongelmaa. Hän taas kajahtaisi kotona. Muistan sen, kun olin pikkaraisen takia sairaalassa useamman yön ja ukko pyöritti kotia sen aikaa. Kaikki asiat olivat solmussa. No lapset oli hengissä, mutta vaikka unirytmit pienemmällä aivan täysin sekaisin. Ja ukko kyllä tietää talon tavat, mutta ajatteli tietenkin soveltaa tyylillään. Kun tulin kotiin, niin pienempi rähjäsi viikon putkeen väsymystään ja ikäväänsä. Mulla on sellainen valokuvakin äidin arkusta ja sen edessä rähjäävästä naperosta. Ihana muisto.

Mun anopillahan kuoli lapsi nuorena aikuisena yllättäen. Anoppi teki tuolloin vaativaa työtä ja oli paljon poissa kotoa. Tästä on aikaa jo kauan ja anopin työt loppuivat siihen. Ei enää kyennyt jatkamaan. Tänä päivänäkin hän itkee sitä, ettei ollut enempää läsnä lapselleen. Työnsä menetystä ei ole itkenyt kertaakaan.

Sanoisin, että jokainen tekee justiinsa niin, kun omalle perheelle on parhainta. Mukava silti lukea eri tavoista perheissä.
 
Vastavirran akka sanoi:
Minä en edes pystyisi olemaan lapsista erossa viikkoja. ja mitä pienempi lapsi, niin sen vähemmän. Miehellä ei ole sitä ongelmaa. Hän taas kajahtaisi kotona. Muistan sen, kun olin pikkaraisen takia sairaalassa useamman yön ja ukko pyöritti kotia sen aikaa. Kaikki asiat olivat solmussa. No lapset oli hengissä, mutta vaikka unirytmit pienemmällä aivan täysin sekaisin. Ja ukko kyllä tietää talon tavat, mutta ajatteli tietenkin soveltaa tyylillään. Kun tulin kotiin, niin pienempi rähjäsi viikon putkeen väsymystään ja ikäväänsä. Mulla on sellainen valokuvakin äidin arkusta ja sen edessä rähjäävästä naperosta. Ihana muisto.

Mun anopillahan kuoli lapsi nuorena aikuisena yllättäen. Anoppi teki tuolloin vaativaa työtä ja oli paljon poissa kotoa. Tästä on aikaa jo kauan ja anopin työt loppuivat siihen. Ei enää kyennyt jatkamaan. Tänä päivänäkin hän itkee sitä, ettei ollut enempää läsnä lapselleen. Työnsä menetystä ei ole itkenyt kertaakaan.

Sanoisin, että jokainen tekee justiinsa niin, kun omalle perheelle on parhainta. Mukava silti lukea eri tavoista perheissä.
Click to expand...

aamen! Sä osaat pukea mun ajatukset sanoiksi.


Mua joskus ahistaa kun aina sanotaan/luet että Pirkollakin on 16 lasta ja harrastaa thriathlonia ja tekee väitöskirjaa. Että seli seli jos et pysty. Mut joo, musta näin on ollu omalle mielelle parempi. Vaikka mulla on tapana kokea huonommuutta tietyllä tavalla vaikkei pitäs.
Onhan tämä ollu välillä mälsää ja tylsää, 7 vuotta putkeen kotona. Ja vuosi töissä ja nyt uudelleen. Mutta mies on saanut sitten tehdä työnsä haluamallaan tavalla ja sit joku päivä ollaan taas tasapäisiä. Lähinnä olen kiitollinen että on ollu rahallisesti mahdollista.
 
Sharmander sanoi:
aamen! Sä osaat pukea mun ajatukset sanoiksi.


Mua joskus ahistaa kun aina sanotaan/luet että Pirkollakin on 16 lasta ja harrastaa thriathlonia ja tekee väitöskirjaa. Että seli seli jos et pysty. Mut joo, musta näin on ollu omalle mielelle parempi. Vaikka mulla on tapana kokea huonommuutta tietyllä tavalla vaikkei pitäs.
Onhan tämä ollu välillä mälsää ja tylsää, 7 vuotta putkeen kotona. Ja vuosi töissä ja nyt uudelleen. Mutta mies on saanut sitten tehdä työnsä haluamallaan tavalla ja sit joku päivä ollaan taas tasapäisiä. Lähinnä olen kiitollinen että on ollu rahallisesti mahdollista.
Click to expand...
Antaa Pirkon harrastaa. Tämä ikä tuo itselle niin paljon armollisuutta tehdä juuri niin, kuin on omille parasta. Kyllä kotiäitiys on mielestäni ajoittain rankkaa ja välillä olen valmis lähettämään lapset sekä ukon kuuta kiertävälle radalle, mutta enemmän minä tästä saan, kun se minulta ottaa. Niin ja vaikka nyt opiskelenkin, niin ensisijaisesti olen äiti ja sitten opiskelija.
 
Ja hyvin paljon on myös eroa sillä, että onko lapsia yksi vai useampi. Noin työelämänkin kannalta. Esimerkiksi esikoiseni on hyvin rauhallinen ja pienenä oli helppo hoidettava. Toinen taas on vaativampi luonteeltaan. Olenkin joskus nauranut, etten äitiydestä esikoisen aikaan tiennyt mitään, vaikka mielestäni hyvin vedinkin. Kyllä sitä yhdessä kasvetaan, niin lapset kun vanhemmatkin.
 
Vastavirran akka sanoi:
Antaa Pirkon harrastaa. Tämä ikä tuo itselle niin paljon armollisuutta tehdä juuri niin, kuin on omille parasta. Kyllä kotiäitiys on mielestäni ajoittain rankkaa ja välillä olen valmis lähettämään lapset sekä ukon kuuta kiertävälle radalle, mutta enemmän minä tästä saan, kun se minulta ottaa. Niin ja vaikka nyt opiskelenkin, niin ensisijaisesti olen äiti ja sitten opiskelija.
Click to expand...
Just näin. Kyllä mäkin koen että toivottavasti tämä kantaa näin muutenkin hedelmää. Lapsille myöhemmin. Itselleni nyt.
 
Oma mielipiteeni on, että nostan hattua sille, että elävät juuri kuten itse tahtovat. Pisti silmään, että äiti on 44v. Ja mielenkiinnolla seuraan, että koska saapuu se viimeinen. Eihän vaan lopu 44v. Mahdollisuuksia on iäkkäänäkin joskus.
 
Vastavirran akka sanoi:
Ja hyvin paljon on myös eroa sillä, että onko lapsia yksi vai useampi. Noin työelämänkin kannalta. Esimerkiksi esikoiseni on hyvin rauhallinen ja pienenä oli helppo hoidettava. Toinen taas on vaativampi luonteeltaan. Olenkin joskus nauranut, etten äitiydestä esikoisen aikaan tiennyt mitään, vaikka mielestäni hyvin vedinkin. Kyllä sitä yhdessä kasvetaan, niin lapset kun vanhemmatkin.
Click to expand...
Näin se menee, iso merkitys myös siinä minkä ikäisiä lapset on. Meillä lapsiarjen alku oli raskasta, hulluksi meinasi vetää mieli kotona vaikka tukijoukkojakin oli riittävästi ja mieskin vielä vaihtoi vaippoja :p. Kiire oli töihin oman mielenterveyden takia. Siinä sai ihan hyvin tehtyä sitten uraa samalla. kiitollinen siitä että on joka vaiheessa saanut tehdä työ - kotiratkaisun täysin oman mielen mukaan.
Nyt on tilanne kotona ihan toinen, kun on isojakin lapsia ja oma jaksaminen toista maata. On sellainen kunnon draivi arjessa. Ei kaipaa työyhteisöä tähän pakettiin.
Silti voin jo kuvitella kolmen vuoden päästä palaavani suunnittelupöydän ääreen, ehkä osa-aikaisesti. Lapset kuitenkin kasvaa, eikä tarvitse syliä ihan non-stop lopun elämää.
 
Vastavirran akka sanoi:
https://www.is.fi/viihde/art-2000006280294.html
Mielipiteitä?
Click to expand...
No. Tosiaan elävät miten tahtovat. Mutta juuri tuo 11v lapsen kommentti oli ihan osuva, paljonko lapsiilta voi vaatia lapsenhoitoa ja paljonko lapsien pitäs pystyä elämään lapsen elämää. En toki heitä tunne niin vaikea sanoa. Mä koen et (jos on omassa valinnassa) lapsia saisi olla sellanen määrä että pystyy tarjoamaan heille laadukkaan elämän kaikkinensa.
 
Takaisin
Top