Ultraäänitutkimukset
- Ketjun aloittaja Taiga86
- Aloituspäivämäärä
Tosi paljon voimia! Kirjoita lisää, kunhan siltä tuntuu ❤
StellaMom
Piirimestaruustason postaaja
Muutama tunti prosessoinut ja itkenyt tässä. Pahin asia on se että pitää mennä kotiin julkisilla tuollaisen uutisen jälkeen. Lähdin tutkimuksiin koska neuvolasta sanottiin ettei kivut kuulosta enää normaalilta. Sain kuitenkin tietää että ei ole rh- kuten olin epäillyt, joten ei tarvitse siihen piikkiä ottaa. Lääkäri oli ammattmainen ja pahoitteli kovasti, sanoi että kohtu oli yrittänyt tyhjentää itse mutta ei kokonaan, eli sikiö ei vastannut edes niitä viikkoja mitä oli ollut varhaisultrassa ja syke ei löytynyt enää. En ole kuullut ennen että ne voi "surkastuu" jotenkin. Istuin sitten yksin huoneessa ja kuuntelin kun kätilö selitti minulle lääkkeiden otosta mutta puolet varmaan meni ulos toisesta korvasta. Sain joku kohdunkaulaa pehmentävää lääke heiltä ja sitten kotiin lähdin ohjeiden ja lääkkeiden kanssa, mieheni on tukenani mutta hän tuntee olonsa avuttomaksi. Tuntuu siltä että tämä vuosi on ollut täynnä vastoinkäymisiä, työpaikasta henkilökohtaiseen elämään. En ole koskaan ollut näin pohjalla, en näe syytä opiskeluihin juuri nyt, mutta tiedän että tämä on varmaan ohimenevää.
Tämän viikon aikana pitäisi vielä ottaa noi lääkkeet ja tyhjennysvuoto pitäisi alkaa. Kauhistelen jo valmiiksi asiaa, koska muistan miten mun spontaaninen km oli kipeä. Kiitän kaikista pahoitteluista ja sympatiasta, ei tähän voinut tehdä mitään. Positiivinen mies sanoi nyt jo että yhdessä tästä päästään eteenpäin vaikka se ei tunnu siltä nyt. Näin todellakin toivon :) ehkä lähden täältä kyselemään apuja kohta. Enää yksi km niin saan jo virallisesti apuja muutenkin. (Löysin jotain positiivista tästäkin!)
Tämän viikon aikana pitäisi vielä ottaa noi lääkkeet ja tyhjennysvuoto pitäisi alkaa. Kauhistelen jo valmiiksi asiaa, koska muistan miten mun spontaaninen km oli kipeä. Kiitän kaikista pahoitteluista ja sympatiasta, ei tähän voinut tehdä mitään. Positiivinen mies sanoi nyt jo että yhdessä tästä päästään eteenpäin vaikka se ei tunnu siltä nyt. Näin todellakin toivon :) ehkä lähden täältä kyselemään apuja kohta. Enää yksi km niin saan jo virallisesti apuja muutenkin. (Löysin jotain positiivista tästäkin!)
Ei olisi toivonut sinulle nyt tätä... Iso virtuaalihali ja voimia tulevaan 
Voi olen niin pahoillani StellaMom, miten epäreilua että näin piti käydä ja vaikka varhaisultrassa oli teillä kaikki hyvin. Voimia suruprosessin läpikäymiseen, anna kaikkien tunteiden tulla. Uskon ja toivon vahvasti, että saatte vielä vauvan syliin. Meillä myös kolmas raskaus toi esikoisen meille. Itseäni auttoi keskenmenoissa psykologikäynnit ja sieltä saadut hengittelyvinkit, sekä muistivihko mihin kirjasin joka päivä jotakin, mistä olin iloinnut (aurinko paistoi tai vaikka että mies oli ollut ihana). Iso halaus ja jaksamista 
Voi itku Stellamom, oon tosi pahoillani! Voimia kaikkeen edessä olevaan!
Toivottavasti tyhjennys sujuu ongelmitta. Heti vaan sit takaisin sairaalalle, jos tuntuu, että tulee jotain mutkia vastaan.
Onhan sulla jotain vahvaa kipulääkettä kotona?
Toivottavasti tyhjennys sujuu ongelmitta. Heti vaan sit takaisin sairaalalle, jos tuntuu, että tulee jotain mutkia vastaan.
Onhan sulla jotain vahvaa kipulääkettä kotona?
Voimia StellaMom
Meillä oli eilen nt-ultra ja siellä kaikki hyvin. Vauva köllötteli kädet pään takana. Riskiluvut oli matalat. Laskettu aika ultrankin mukaan oli vähän ennen kuin omien laskujen, joten päivitin neuvolan määrittämään aikaan 11.4.
Voimia tulevaan!
StellaMom
Piirimestaruustason postaaja
Kiitos kaikille! Tämä tuntui eilen maailmanlopulta, tänään olen jo hieman hymyillyt, mieheni on varmaan syy siihen! Sain eilen noin 15 aikaan jotain kohdunkaulaa pehmentävää tablettia ja noin 03.00 yöllä kivut alkoivat. Istuin kolmisen tuntia vessalla ja sieltä tuli ulos, jos ei kaikki niin melkein kaikki. Mies istui vierellä pitämässä kädestä kiinni, kaikki tunnit melkein. Sitten kipu loppui mutta holahti välillä aina. Aikamoinen yö ja olin jotenkin valmistautunut että tämä tulisi vasta seuraavien lääkkeiden jälkeen (kohtua supistusta aiheuttavat). Kai se oli niin lähellä mennä kesken itsekseen että ei tarvinnut enempää apuja. Lääkkeitä otan huomenna kuitenkin ohjeiden mukaisesti jotta saan varmasti kaikki ulos ja uutta raskautta kohti. Vaikka tuntuu kipeältä vieläkin niin toivon ettei tämä olisi seuraavan yrityksen kohtalo. Mutta enpä tässä teitä häiritse enempää, ihanaa odotusaikaa sinne!
Mietin, että jos vaikuttaa siltä, että kaikki tuli jo ulos, niin pitäisikö vielä kuitenkin kysyä sairaalasta, kannattaako ne cytotecit vielä ottaa? Ne on kuitenkin yleensä ne, mistä varsinaiset supistukset alkaa ja joista tulee kovat kivut. Turhaan kärsit, jos raskausmateriaali tullut jo ulos. Voiko olla jotenkin haitallista, jos kohtu jo tyhjä ja silti sitä ”rääkätään” vielä supistelututtamalla lääkkeillä?
Ei todellakaan ole mitään faktatietoa asiasta, eikä ollut tarkoitus tuoda lisähuolia. Tällaiset ajatukset nousi vain omakohtaisten kokemusten kautta.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ”loppuun asti”, tsemppiä! Onneksi sulla on ihana mies tukena.
Se on kyllä ihan huippu vuosi syntyä me 77 ollaan vaan niin valovoimaisia, upeita ja kertakaikkiaan vastustamattomia!
Ihana et en ole ainut vanhus täällä
Monesko sulle tulee vai onko eka?