----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sitruunan makuista oli mulla aikoinaan se litku, oli hyvin kuivaa juotavaa! Ja pistävän makuista, olisi tehnyt mieli juoda litra vettä päälle, kun suuhun jäi ihme tahma siitä :confused: Muuten ei tehnyt pahaa, mutta olin aivan kanttuvei ruoanpuutteesta :(
 
NIPT on ensi viikon alussa, siitä sitten viikko-puolitoista tuloksiin. Olin niin kipeä juhannuksen jälkeen (kiitos, miehen kollega, kun tulit kuumeessa töihin ja käynnistit tämän ketjureaktion) etten päässyt alkuviikosta testeihin. :inpain:

Jotenkin jännitän nt-ultraa tilanteena enemmän kuin varsinaisia testin tuloksia, etenkin kun nyt ultra on samaan aikaan testauksen kanssa ja 'virallisia' tuloksia saa odotella. Ultraustilanteesta jäi ekalla kerralla tosi huono maku suuhun vaikka jo yksityisellä tehdyn NIPTin perusteella tiedettiin että isoja turvotuksia ja muita poikkeustilanteita tulee näkymään, ja oltiin jo päästy suremaan asiaa vuorokauden verran.
 
Kiitos kysymästä Vastavirran akka.:)
Tein tänään uuden digin ja haamulaisetkin ovat jo vahvistuneet. Nyt voikin alkaa sitten synnytystä taas pelkäämään.:sorry: On tää ristiriitaista. Keskenmenoa pelkää joka vessakäynnillä ja muulloinkin.
86A55125-B3CD-4D94-81D9-A09FB7564735.png
 
Muokattu viimeksi:
Ennen vanhaan sen sokerirasituslitkun sai sentään miehekkäästi ruskeasta kaljapullosta vetää.:hilarious: Nyt on tunnelma vähän lässähtänyt sen osalta. Ei mulla koskaan kummemmin ole se pahaa tehnyt.
 
Onnea matkaan Kosmoskukka!

Kylläpä tuli sellainen olo, että haluaisin niin valtavasti itsellenikin vielä tuon digitestin plussan näkyviin :wideyed: Mutta kaikki todennäköisyydet ovat vastaan, että ikinä enää saisin omaa testiäni katsoa. Mutta silti, jos kävisikin yllätys :O
 
Tuo on kyllä totta, mitä Vastavirran akka sanoo pelkäämisestä. Itse pelkäsin alkionsiirrosta lähtien koko raskausajan, että jokin menee pieleen, ensin keskenmenoa, ja sitten kohtukuolemaa. Synnytyksen jälkeen olen pelännyt jatkuvasti, että jotain sattuu, ja menetän tuon ainokaiseni :nailbiting: Eihän se pelko koko aikaa ole mielessä päällimmäisenä, mutta varsinkin iltaisin kun talo hiljenee, enkä kuule pojan hengitystä niin kyllä sitä usein tulee se menettämisen pelko todella voimakkaana, ja sitten käyn pojan huoneen oven takana kuuntelemassa, hengittääkö se siellä. Pojan terveysasiat huolettavat jatkuvasti. Tätä se on sitten koko loppuelämä, huolta ja murehtimista ja pelkäämistä, mutta myös ilon ja onnen hetkiä :Heartred
 
Tuttu tunne Hentohaave. Kyllä edelleen toivon sitä pakastinta. Olis se vaan kätevä. Laittais pakkasen pullolleen tavaraa, niin eipä olis turhaa stressiä enää.
Sellaseen jääpalalokerikkoon tekisi annoksia.:grin

Varhaisultraan on kyllä pakko päästä. Jos sitten pelot laantuisi.:laughing014
 
Motto oliko nipt ilmainen? Hus? Muilla kokemuksia?
HUS tarjoaa ilmaisen NIPTin seulonnoissa kärähtäneille ensimmäisenä jatkotutkimuksena, tai sitten seulonnan sijasta mulle riskiryhmille, kuten niille kellä on taustaa asiasta (niin kuin meillä).

Eli jos taustalla on esim. perinnöllistä sukurasitetta tai jo aiempi kromosomipoikkeamaraskaus, nt-ultran ja seulontaverikokeiden sijaan voi valita nt-ultran + NIPT-kokeen.

EDIT: kävin kurkkaamassa, muutama vuosi sitten tämä oli koko kriteerilista

NIPT:n kriteerit:

➤ Varhaisraskauden yhdistelmäseulassa (ultraäänitutkimus ja seeruminäyte) havaittu riski on ≥1:250.
➤ Sikiön niskaturvotus on 3–3,9 millimetriä.
➤ Poikkeava tulos keskiraskauden seulassa.
➤ Ensimmäinen seula on tekemättä ja äiti on yli 40-vuotias.
➤ Aiempi poikkeava kromosomilöydös.
 
Hei muuten, oon seurannut innokkaasti Murdochin murhamysteerin jaksoja ja siinä pääosan näyttelijät
yrittävät raskautua. Hauska ollut seurata, kun siinä eräs tutkijanainen yrittää kehittää hormonia auttamaan
naisia, jotka eivät meinaa tulla raskaaksi. Viimeisimmässä jaksossa pääosan näyttelijä ilmoitti raskausuutisesta
miehelleen ja mies ylihuolehti rouvasta. Sopii mulle tällainen sarja, kun sivujuonteena saa seurata raskausjuttuja :grin
 
Mä kuulin eilen tuttavaäidiltä, että heille tulossa vauva, jolla 2 geenivirhettä. On ensimmäinen lapsi
uuden puolison kanssa ja tää jo kahden lapsen äiti on vielä aika nuori mun mielestä, tänä vuonna
31v. Hän sanoi, että sanonta "ei sillä väliä, kumpi tulee, kunhan on terve" oli nyt noussut ajatuksiin
ja olivat kiitollisia, että vauva on elossa <3 En muista, milloin laskettu aika on, mutta varmaan syksyllä.
 
Sellaseen jääpalalokerikkoon tekisi annoksia.:grin

Varhaisultraan on kyllä pakko päästä. Jos sitten pelot laantuisi.:laughing014

Takana kolme ultraa tähän mennessä, ovat kyllä olleet joka pennin arvoisia. Mulla turning point oli se parin viikon takainen tiputtelu-ultra, jotenkin silloin tuli rauha siitä, että jos tyypin kehitys oli jatkunut ok tähän asti, ollaan jo vähän selvemmillä vesillä. Jos taas jotain isompaa on mennyt vikaan hedelmöityshetkellä niin siihen ei voi mitenkään vaikuttaa, ja se selviää vasta myöhemmin.

Tää perusseesteisyys on jotenkin ihan utopistista. Jos NIPT on ok, on tosi jännä nähdä alkaako tässä oikeasti pelkäämään niitä vaiheita joita ei ole vielä kokenut. Tähänastisen taipaleen osalta tiedän että kaikkein suurimmastakin p*skasta selviää vaikka se koville ottaakin.
 
Mä oon paljon viime aikoina miettinyt mun raskauksia. Keskenmenoa en jotenkin ikinä pelännyt. Ajattelin, että
kun olin kuullut sanonnan, mitä huonompi olo, sitä paremmin istukka kiinnittyy (tai jotain sinne päin), niin ei mulle varmaan keskenmenoa
tule. En siis tiedä, onko tuossa mitään perää, mutta mulla on ollut ihan järkyttävän huono olo kaikissa raskauksissa,
viimeisimmässä kaikkin pahin. Esikoisen kohdalla pelästyin syyskuussa (hän syntyi marraskuussa), kun liikkeet
lakkasivat kolmeksi päiväksi. Oltiin vielä menossa kaverin lapsen ristiäisiin ja olin ihan hermona koko senkin reissun,
kun ei tyttö liikkunut. Onneksi hän kuitenkin aloitti uudelleen. Mun lapset on olleet todella kovia potkimaan ja
kääntyilemään ja ovat aika loppuun saakka olleet "väärinpäin" ja vasta juuri ennen synnytystä kääntyneet pää alaspäin.

Mä kovasti ihmettelen, miten olen voinut olla niin seesteisesti pelkäämättä. Ei ole mulle kuitenkaan ominaista. Normaalisti
murehdin ja pelkään montaakin asiaa.
 
Takaisin
Top