Imettävät kuumeilijat

Rankkoja juttuja tosiaan :sorry:
Joo...nämä on vähän semmosia asioita jotka pistää elämässä asiat aina uuteen perspektiiviin. Useasti on todella hankala ymmärtää miten rankkoja kokemuksia monella on taustalla vaikka lapsia olisi useampikin. Mulla on kans kolme elävää, mutta monta raskautta ja useampi oikeasti ”haudattu” vauva pilven reunalla. Raskaita päätöksiä ja vaikeita asioita. Mä olen osittain jättänyt noiden käsittelyn vähän huonolle tolalle ja huomaan, että ne vaivaavat erinäisissä tilanteissa ja ovat jättäneet tietyt traumat ja patoumat. Osittain jopa tietyn katkeruuden vaikka tavallaan enää mulla ei olisi ”varaa” valittaa kun eläviäkin lapsia on. Mutta joo, todellakin suosittelen keskusteluapua vaikkei se aina sille tuntuisikaan :smiley-angelic003

Omanapa. Mä kuulostelem josko se ovistestin viiva olis voinu olla oikea LH piikki. Vaikka toisaalta en usko että mulla mitään munasolua on kasvanut. Mutta saahan sitä leikkiä ja kuulostella olojaan :laughing001
 
Ärsyttävää, kun aikasemmin kirjoitin pitkän viestin mikä sitten jostain syystä ei tänne tullut. :sad001 Mutta lyhyesti tiivistettynä, näin myös ajattelen että oikeasti on ihan sama mitä maanpääliselle ruumiille tai tälle pienelle alkiolle tapahtui keskenmenon jälkeen, kun elämää ei enään ole. Muisto ja rakkaus elää sydämessä ikuisesti kuitenkin. Ja en siinä tilanteessa olisi henkisesti mitenkään pystynyt lähteä etsimään mitään hautapaikkaa lähimaastosta tai muutakaan vaihtoehtoa. Oli niin kova stressi jo pelkästään esikoisen hoito järjestelyistä ja omasta voinnista ym matkasta polille. Kauanko siellä joutuu olemaan ym. Siksi jotenki niin tyhmää, että miksi se vaivaa, kun järjellä ajattelen noin..
 
Totta kai se vaivaa, kun on alkion oikeasti nähnyt. Sen voi mielessään mieltää silloin oikeaksi ihmiseksi ja roskikseen heittäminen tuntuu siinä tapauksessa väärältä, vaikka ei siinä mitään väärää olisikaan.
Minä en koskaan nähnyt, oliko kesken menneessä raskaudessa edes alkiota, joten helppo ajatella, että se oli vain tuulimuna eikä koskaan olisi voinut tullakaan oikeaksi vauvaksi.

Täällä dpo 12 kai. Tein raskaustestin, kun tiputtelu ei muuttunutkaan vuodoksi, vaikka siltä kovasti alkuviikosta vaikutti. Negahan se oli, joten räjähdystä odotellessa... Hohhoijaa.
 
Pronssi. Voihan krääh. Nuo on ärsyjä. Toiv tuli joku selvyys tiputteluun :shifty:

Nii, mä ainakin ajattelen, että vaikka mun vauvani syntyi ihan fyysisinä sikiöinä mä en halunnu niille mitään dramaattista ”muistomerkkiä” vaan he ovat aina mun sydämessäni ja koruna kaulassa. Mut siis ymmärrän toki et moni haluaa ihan hautakiven jne missä käydä.

Napailu. Vuotaa vaan aika reilusti. Itku en muistanukaan miten pyllystä tää on :wacky: sikäli olis saaneet olla pois viel X kuukautta :smiley-angelic006
 
Nyt kaksi vuotta ehkäisyttä, vuoden ovuloineena imettäessä yrittäneenä olen aika satavarma, että imetyksen takia ei ole tärpännyt. Esikoinen tärppäsi puolessa vuodessa. Saanko silti surra, kun en imetystä ole lopettanut? Esikoinen saa itse päättää imetyksen lopetuksesta.
 
Pronssi. Voihan krääh. Nuo on ärsyjä. Toiv tuli joku selvyys tiputteluun :shifty:

Nii, mä ainakin ajattelen, että vaikka mun vauvani syntyi ihan fyysisinä sikiöinä mä en halunnu niille mitään dramaattista ”muistomerkkiä” vaan he ovat aina mun sydämessäni ja koruna kaulassa. Mut siis ymmärrän toki et moni haluaa ihan hautakiven jne missä käydä.

Napailu. Vuotaa vaan aika reilusti. Itku en muistanukaan miten pyllystä tää on :wacky: sikäli olis saaneet olla pois viel X kuukautta :smiley-angelic006
Runsaat menkat on niin raskaita! Toivottavasti ei jatku niin reiluna!
 
Totta kai se vaivaa, kun on alkion oikeasti nähnyt. Sen voi mielessään mieltää silloin oikeaksi ihmiseksi ja roskikseen heittäminen tuntuu siinä tapauksessa väärältä, vaikka ei siinä mitään väärää olisikaan.
Minä en koskaan nähnyt, oliko kesken menneessä raskaudessa edes alkiota, joten helppo ajatella, että se oli vain tuulimuna eikä koskaan olisi voinut tullakaan oikeaksi vauvaksi.

Täällä dpo 12 kai. Tein raskaustestin, kun tiputtelu ei muuttunutkaan vuodoksi, vaikka siltä kovasti alkuviikosta vaikutti. Negahan se oli, joten räjähdystä odotellessa... Hohhoijaa.
Tsemppiä, toivottavasti tulee myöhemmin plussa tai pääsette pian uuteen yrityskiertoon!
 
Ärsyttävää, kun aikasemmin kirjoitin pitkän viestin mikä sitten jostain syystä ei tänne tullut. :sad001 Mutta lyhyesti tiivistettynä, näin myös ajattelen että oikeasti on ihan sama mitä maanpääliselle ruumiille tai tälle pienelle alkiolle tapahtui keskenmenon jälkeen, kun elämää ei enään ole. Muisto ja rakkaus elää sydämessä ikuisesti kuitenkin. Ja en siinä tilanteessa olisi henkisesti mitenkään pystynyt lähteä etsimään mitään hautapaikkaa lähimaastosta tai muutakaan vaihtoehtoa. Oli niin kova stressi jo pelkästään esikoisen hoito järjestelyistä ja omasta voinnista ym matkasta polille. Kauanko siellä joutuu olemaan ym. Siksi jotenki niin tyhmää, että miksi se vaivaa, kun järjellä ajattelen noin..
Ihan ymmärrettäviä tunteita :Heartred
 
Bella swan :sorry: saa surra!!. Voihan se olla niinkin, kukapa näitä tietää :grumpy: Lapsettomuushoidoissakin imetyksen lopetus oli ehdoton vaik jenkeissä siirretään alkiota myös imettäville. Mutta kaippa ne on katsonu et se vähäinenki imetys sotkee riittävästi asioita, mahdollisesti. Sekin et jotku raskautuu täysimetyksellä..mut tasan ei käy.. :sour: ootko harkinnu verikokeita missä näkis onko prolaktiini koholla tai joku muu arvo muuttunu sitten esikoisen? Tai muu selkee selitys. Mun siskolla tärppäs eka heti mutta kakkonen tarvis kevyen lääkityksen alulle saantiin. Munasoluarvot oli romahtanu ihan vähälle aikaa eikä enää tärpännytkään helposti. Eikä siis ollu edes imetyksestä kiinni :sorry:
Mä kans raskauduin ihan ekaa kertaa lähes ”vahingossa” mutta seuraavan raskauden alulle saamiseen tarvittiin useampi vuosi ja lopulta hoidot vaikka mitään selkeää eroa tutkimuksissa ei ollut :sorry:
 
En tiedä, viimeksi gynellä kun oli puhetta, sanoi että palaillaan kun imetys on loppunut. Vähän joo semmoinen käsitys on, etteivät mitään tee ennenkuin imetys on loppunut sotkemasta. Harmi:sad001
 
On kyllä ikävää, että imetys on este minkäänlaisille tutkimuksille. Vähän mietityttää itseäkin tuo imetyksen vaikutus, kun meilläkin esikoinen tuli ekasta yrityksestä ja keskenmennytkin lähti alkuun ekasta yrityksestä. Mulla voi kyllä krooninen väsymyskin vaikutta asiaan. Kroppa katsoo, että nyt ei jaksa vielä toista.

Eräässä ryhmässä oli vasta kysely raskautumisesta imetyksen aikana ja tuntui, että suurin osa vastanneista oli onnistunut tulemaan raskaaksi imetyksestä huolimatta, joten toivoa on. :)

Mies meinasi, että ei yritetä toista loputtomiin, kun hän ei halua liian suurta ikäeroa lapsille. Heitin, että katsotaan nyt vuoden loppuun. Toivottavasti tärppää siihen mennessä.

Ai niin. Kp1.
 
Monilla ei tosiaan tunnu imetys vaikuttavan raskautumiseen, tälläkin hetkellä mulla on pari tuttua tän foorumin ulkopuolelta jotka ovat raskaana imetyksestä huolimatta.. Sit taas itse taidan kuulua siihen joukkoon missä vähäinenkin imetys vaikeuttaa raskautumista.. Mutta toisaalta, nyt kun on menkat alkaneet niin ei enään tunnu niin toivottamalta raskautumiseen mahdollisuus. :shy:
 
Ootteko muuten mittauttaneet ferritiinin? Multa sitä ei koskaan otettu vaikka vuosia tahkottiin lasta hoidoilla ja ilman. Siitäki huolimatta että vuosin menkoissa aivan järkysti yli viikon. Uskon että se oli aikanaan varmasti matala. Olin aina kroonisesti väsy ja pyörtyilin. Hemppa oli ihan ok. Sittemmin kuopuksen jälkeen sain mitattua arvon yksityisellä ja tällöin olin syönyt pillereitä putkeen runsaan vuodon takia niin, ettei menkat tulleet reiluun vuoteen. Ferritiini oli noussu kuuteenkymmeneen. Jätin pillerit pois ja kappas vaan.. olinki luomuna raskaana.
 
Muokattu viimeksi:
Oikeestaan alko harmittaa koko kierto :sorry: tän piti mennä kevyellä linjalla.. mahikset on kuitenki promillen luokkaa ja sikäli ei todellakaan enää mitenkään ”yritetä”. Mutta huomaan jo nyt miettiväni kiertoa ja oloa ja oviksia ja muita kyttäilyitä :sorry: en haluais/jaksais alkaa enää tähän ralliin mutta tiedän jo nyt oman pääni etten kykene mihinkää hohhoijaa-tjottailuun. Mut sit kuitenki :grumpy:...
 
Multa ei ole ferritiiniä mitattu, mutta imetyksen ja runsaiden kuukautisten vuoksi otan rautalisää säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen huomannut, että se auttaa pahimpaan väsymykseen. Hemoglobiini on ollut ihan OK yleensä.

Sharmander, onhan tuo tjottailu vaikeaa pitemmän päälle, eikä täällä foorumilla hengailu hirveästi auta. :rolleyes: Pitäisi kehittää jotain muita tavoitteita, joihin keskittyä. Pysyisivät ajatukset muualla ainakin välillä ja osaisi ottaa vähän rennommin raskautumisen suhteen.
 
Minäkään en pysty tjottailemaan, vaikka mielenterveydelle se olisikin parasta. Ja pakko on kyttäillä ovulaatiota testein, epäsäännöllisen kierron kanssa sitä ei voi ennustaa. Eikä vuorotyöläisenä voida harrastella ja varmistella edes kertaa viikossa :sad001 Laskelmoimistahan koko homma on.
 
Meillä on kyllä tuo tjottailu onnistunut kohtuullisen hyvin, varmaan se kun on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä auttaa tuossa asiassa..
 
Me siirryttiin käyttämään ehkäisyä (kortsu). On ristiriitaiset tunteet ylipäätään siitä pitäisikö vielä joskus yrittää uudestaan raskautumista. Viime kerroilla se olen ollut minä, joka on halunnut lasta ja keskenmenon jälkeen totesin, että seuraavan kerran kun yritetään, jos yritetään, niin aloitteen/ehdotuksen ehkäisyn jättämiseen pitää tulla mieheltä. En tiiä ei siinä oo mitään järkeä, mutta sellainen olo vaan tuli. Miten teillä muilla on mennyt se ns aloite jättää ehkäisy pois?
 
Takaisin
Top